Lukossa kirjoitti 28.12.2016 14:1

Samalla se oli eräänlainen muistutus yhteiskuntamme toiminnasta. On paikkoja, jonne halutaan todella kovasti ja on paikkoja, joihin ajaudutaan, joudutaan jne. Toki meillä kullakin on erilaisia päämääriä ja arvostuksia.

Nyt minun kognitioni ei toimi. Tarkoitatko tällä omia arvostuksiasi erilaisiin vapaaehtoistöihin, vai jotakin muuta?

Kognitiosta puheen ollen minulla on kyllä heikentynyt se paljon, mutta ikääntyessä sitä käy ihan luonnostaankin, osittain. Ennen jaksoin kaikkea ja sen kaiken lisäksi pitää itseni maailman kartalla. Enää en. Ei yksinkertaisesti oikein useimmiten edes kiinnosta, saati jaksa. Ennen piti niin vahvasti pitää itsensä ajan hermolla, että se tuntuu pelkältä puulta nykyään. Ennen se kuului suurilta osin siihen turhanpäiväiseen elämään. Enää ei. Elämä on mukavampaa. Ja elämä kulkee omalla radallaan, on sitten kaikissa mahdollisissa päivän polttavissa kiinni, tai ei 😝 Laajat kaaret ja merkittävyydet on hallussa, mutta itseään ei jaksa rasittaa epäkiinnostavilla, tai kuka sanoi mitä sanoi asioilla. Toivottavasti elämä jatkuu näin, en halua ajautua enää siihen merkityksettömään elämään. Tulee mieleen, ehkä Rinan sanoma, että olen viileä 😉 Saattaa sekin puoli tulla joskus esiin.

Pompula kirjoitti 28.12.2016 20:23

Lukossa, ei suurimpaan osaan vapaaehtoistöitä tarvitse erikseen hakea. Sen kun menee ja tekee. Toivottavasti uusi vuotesi 2017 alkaa paremmissa merkeissä 🙂

Ainakin minun tutkimiini vapaaehtoistöihin on ollut nettihakemuslomakkeet, joissa on kysytty koulutus, kielitaito, ajokorttiluokka, ensiaputaito ja joskus valokuva, suosittelijat, aiempi vapaaehtoistyökokemus jne. Joskus toki kysytään vain nimeä, yhteystietoja ja sitä, milloin on käytettävissä. Kyllä minäkin käytin joulukuun vapaaehtoistyössä kolmea kieltä, mutta tietenkään tehtävään ei varsinaisesti kielitaitoa vaadittu, vaan se oli plussaa. Moniin vapaaehtoistöihin on myös jonkinlainen koulutus. Niin minun jouluhommaankin oli yhden illan pituinen koulutus. Onneksi on vielä kaikenlaisia talkootyömahdollisuuksiakin olemassa. Niihin pääsee usein mukaan vain paikan päälle menemällä.

Toivotaan, että vuoden 2017 alku ja koko vuosi olisi parempi kuin kulunut vuosi! Myös sinulla Pompula 🙂👍!!!

Pompula, vähän vaikuttaa itsestäni siltä että äiti vastustaa eutanasiaa/armokuolemaa.

Mutta joo.. tuo pomppufiilis tosiaan tarkoitti sitä, että ponilla oli eilen todella paljon virtaa vaikka olikin liikutettu joululomankin aikana.

Tämä ko. poni (tamma kun on), niin se on vähän ailahtelevainen eli toisinaan tasaisempi, mutta toisinaan sillä on sitten todella paljon virtaa.

Alkutunnistahan poni meni ihan ok, mutta kun laukat tuli mukaan, niin niistä poni kuumeni ja alkoi ennen laukannostoja ennakoimaan laukkaa ja vähän ns. pomppimaan paikallaan.
Ja lähti välillä vähän vauhdikkaampaan laukkaan, mutta ei siis todellakaan ryöstänyt eikä pukitellut eikä yrittänyt tiputtaa alas. Tämä ko. poni ei siis ole ilkeä, eikä se pukittele eikä se ryöstä, se vaan rakastaa laukkaamista ja eilen vain sattui oleen poikkeuksellisen virtainen päivä ponilla.

Laukan jälkeen oli vielä loppuraveissa virtaisa, mutta kyllähän poni sitten pikkuhlijaa alkoi loppuraveissa rentoutuun ja heti kun löytyi rauhallinen ravi, niin siirtyin sitten käyntiin..Muut oli jo käynnissä, mutta itse halusin loppuun saada vielä rauhallisen rennon ravipätkän ja se onnistui.

Huomenna onkin sitten toisella tallilla tunti, joka onkin nyt poikkeuksellisesti tuntia myöhemmin, joten saas nähä kellä sitten huomenna meen. Ois kiva päästä meneen vaihteeksi hevosella, mut saas nähä..

Hei viileät, vaaleat, kuumat ja tummat! Ehdin illalla lukea juttujanne, ja nukkumaan mennessä kirjoitin mielessäni jotakin palstalle (henkevää tietysti😋), mutta nyt koko aihekin on karannut mielestä. Siihen suuntaan, että kun illalla menee nukkumaan, niin toivoo että aamulla heräisi maailmaan, jossa leijona ja lammas nukkuisi vierekkäin- -että maailmassa ei olisi kärsimystä, eikä tuskia- ihmiset eivät sotisi, eivätkä pahoinpitelisi toisiaan jne. Eläinlajeja tapetaan surutta sukupuuttoon, ihminen roskaa ja tuhoaa planeetan- näitä ahdistusta aiheuttavia asioita saa lukea päivittäin uutisista. Surettaa, pistää vihaksi. 😠 No, se siitä.
Jouluherkkuja tuli syötyä ja joku morkkiskin siitä iski. Kun edellisestä lenkistä kuluu muutama päivä, alkaa maha ja laiskuus painaa niin, ettei tahdo jaksaa enää lenkille.
Voihan sisaret (ja veljet), varmasti menisin vaikka kissayhdistyksen toimintaan mukaan, jos se olisi lähellä. Tykkäisin kyllä vapaaehtoistyöstä, mutta matkakustannukset menisivät omaan piikkiini, siis minun pitäisi maksaa siitä, että voisin tehdä työtä ilmaiseksi ☹️, se nyt ei vain ole taloudellisesti mahdollista. Asun sen verran pienellä paikkakunnalla, että täällä vastaavaa toimintaa ei ole. Mutta lohdutan huolissaan olevia😋, että en saa valtiolta mitään ja että nurkissani riittää hommaa ihan tarpeeksi. Mistä muuten sikiää tämä puolustautumisen tarve? Eiköhän hyvinvointiyhteiskunnassa pidäkin pitää kaikista ihmisistä huolta mahdollisuuksien mukaan? Syyllistäminen vain lisää niiden ihmisten taakkaa, jolla on jo raskas taakka kannettavanaan.
Lukossa, kirjoitit perusteellisen tilinpäätöksen tästä vuodesta🙂🌻. On ollut mukava lukea virkistymisestäsi, vaikka takapakkia tulikin tuon somaattisen sairautesi vuoksi. Kaikkea hyvää Uudelle Vuodelle! Tuokoon se sulle ja muille hyviä asioita ja valoisaa mieltä!
Hyvä juttu, Delffi, että kisu pääsi vihreille niityille. Eläimen lopetus on raskas päätös. Olen surrut elämässäni jo niin monen lemmikin kuolemaa, etten halua enää ottaa uutta eläintä. Luopumisen suru on niin kova.
Pompula☺️❤️, lähetän sulle ylimakeita haleja😉😉, koeta kestää! Kevätaurinko antaa vielä odottaa, mutta sitä kohden. Arvelen, että olet kesäihminen niin kuin minäkin 😉.

Pompula kirjoitti 28.12.2016 21:26

Lukossa kirjoitti 28.12.2016 14:1

Samalla se oli eräänlainen muistutus yhteiskuntamme toiminnasta. On paikkoja, jonne halutaan todella kovasti ja on paikkoja, joihin ajaudutaan, joudutaan jne. Toki meillä kullakin on erilaisia päämääriä ja arvostuksia.

Nyt minun kognitioni ei toimi. Tarkoitatko tällä omia arvostuksiasi erilaisiin vapaaehtoistöihin, vai jotakin muuta?

Tarkoitin sitä, että työelämässä maksetaan erilaisia palkkoja erilaisista töistä, vaikka ne ovat mm. raskaudeltaan samanmoisia. Eri töillä on erilaiset arvostukset ja niihin saattaa olla paljon hakijoita tai sitten ei juuri yhtään. Alojen sisälläkin eri työnantajia ja yksiköitä arvostetaan eri tavoin, mille voi olla luonnolliset syyt esim. työilmapiirissä tai pomon luonteessa. Tällaisia juttuja tarkoitin. Vapaaehtoistyön "markkinoilla" on samanlaisia ilmiöitä. Joihinkin paikkoihin on niin paljon hakijoita, että vain murto-osa hyväksytään mukaan. Toisiin paikkoihin ei ole lainkaan hakijoita. On minulla tietenkin omat henkilökohtaisetkin arvostukset ja periaatteet sen suhteen, millaista vapaaehtoistyötä haluan tehdä ja kenen hyväksi. Nyt joulukuussa minulle oli kuitenkin tärkeää päästä tekemään jotain, joten nirsoksi en ryhtynyt. Täällä Etelä-Suomessa on toki aika paljon vaihtoehtojakin. Minulle löytyi tosi kiva juttu, josta olen vielä jälkikäteenkin iloinen. Ehkä ensi vuonna uudestaan (riippuu mm. työhön paluusta ja terveydestä).

Kiitos Lukossa ja Rina 😋

Puhut vapaaehtoistöistä ja minulla sekoittuu hyväntekeväisyys samaan kategoriaan, mitä ne molemmat kyllä vähän ovatkin. En erityisemmin pidä sanasta hyvän"tekeväisyys", mikä ihmeen tekeväisyys? Luen hyväntekeväisyyteen aika paljon, mutta pidättäydyn itse kaikesta sellaisesta mihin erikseen pitää hakea. Teen siis hyväntekeväisyyteen erilaisia vastaantulevia juttuja. Nyt joulun alle minullakin oli mielessä yksi isompi homma, mutta resurssit puuttui isosti. Mielialakin viisti aika maassa. Viime aamuna näin taas painajaisia 😭 En jaksa näitä! Tuntui taas siltä, että perun kaiken ja hajoan. Sitten ajattelin, että sinnittelen eteenpäin. Ja aika erikoinen päivä tästä sitten tulikin. Sain hoidettua mitä lupasin.

Minä ajattelin Delffi, että poni vaistosi tunnelmasi ja siksi pomputti.

Oli kyllä lopulta hyvä lähteä ulos. Sai kävellä vähän ja pääsi neljän seinän sisältä. Huomenna paukutellaan, en yhtään tykkää. Lähden ulos, jos herään tarpeeksi ajoissa. Muutoin on varmaan luukut ja verhot kiinni.

Hyvää uudenvuoden aattoa!

Mahdollisimman onnellista ja hyvää vuotta 2017 kaikille tämän ketjun kirjoittajille ja lukijoille!

Tänään on juhlapäivä. En vieläkään ihan tiedä, miten päivän ja illan vietän. On muutamia vaihtoehtoja. Minusta paukuttelu on ihan kivaa kerran vuodessa. Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki siitä välitä ja eläimille se voi olla tuskallista.

Mutta huomenna on jo tammikuu ja ehkä jo jollain tavalla kevät - ainakin lukukausiajattelun mukaan (kevätlukukausi). Minulla on taas aika paljon suunnitelmia siitä, mitä haluaisin tai mitä pitäisi saada aikaiseksi kevään aikana. Todellisuudessa tekisi vain mieli köllötellä laiskasti ainakin pari viikkoa. No, loppiaiseen asti olen myöntänyt itselleni lomaa, mutta sen jälkeen pitäisi päästä käyntiin. Pelkään laiskottelevani koko alkukuun niin, että loppukuusta tulee sitten kauhea kiire ja stressi. Minulla on tammikuun lopulla useampi deadline. Yhdet hautajaisetkin tuli tammikuulle, mikä hieman lisää ohjelmaa, varsinkin kun niihin on pakko matkustaa hieman pidemmälle. Tuntuu kummalliselta olla kuntoutustuella ja silti koko ajan niin kiireinen. Psykologikin ihmetteli asiaa. Osa kiireistäni toki liittyy terveydenhuoltoon (tutkimukset, vastaanotot jne.) ja osa kuntoutumiseen (opiskelu, vapaaehtoistyöt, työelämään liittyvien asioiden hoito jne.). Silti minulla on kummallisen paljon kaikenlaista muuta. Miten olen aiemmin ehtinyt tehdä kokopäivätöitä 😐??? No, osa kiireistäni liittyy useamman vuoden aikana kertyneisiin rästeihin ja tiettyihin onnettomiin ongelmajuttuihin sekä sitten vielä lähipiirin kuolintapauksiin ja niistä aina seuraaviin tehtäviin. Eli joihinkin työteliäisiin juttuihin olen vaan sattumalta joutunut mukaan tai niitä on vain kasautunut elämääni tällä hetkellä. Pikkuisen olen onneksi jo saanut sitä sumaa purettua.

Kodin laittaminen uuteen uskoon jatkukoon kuitenkin tänä vuonnakin. Valitettavasti ehdin tekemään sitä projektia vain pienimuotoisesti ja silloin tällöin. Yritän kuitenkin edelleen heittää pois vähintään yhden esineen päivässä. Olen tosi iloinen siitä roinamäärästä, jonka olen jo saanut pois nurkistani 🙂🌻. Kyllä se jossain näkyy ja tuntuu. Yritän sitkeästi vaan jatkaa rumbaa ja pitää kiinni ostolakostani. Säästöäkin on muuten kertynyt jonkin verran! Ehkä jossain vaiheessa ehdin lukea myös sen KonMari-kirjan.

Mites teillä muilla? Minkälainen kevät teille on tulossa? Delffi on kertonut aloittavansa kuntouttavan työtoiminnan, mutta onko Pompulalla tai Rinalla jotain uutta tiedossa. Meinaatteko jatkaa tavaran karsimista? Mikä teillä on ns. lopullisena tavoitteena tavaran karsimisen suhteen? Minkälainen olisi se tilanne, jossa voisitte sanoa projektin olevan valmis? Meinaatteko käyttää KonMari-menetelmää esimerkiksi tavaran lisäkarsinnassa tai tavaran järjestelemisessä sekä viikkaamisessa? Mites Rinan painonpudotus tai kuntoilussa edistyminen? Ovatko ne edelleen suunnitelmissa? Onko Pompulalla jokin julkinen tai salainen tavoite? Entäs Delffi, kuuluuko kevääseesi muuta uutta tai tavoitteellista kuin työtoiminta?

Minä haluaisin olla keväällä aktiivisempi kulttuurin kuluttaja eli käydä konserteissa ja museoissa. Ehkä myös joskus teatterissa/elokuvissa. Haluan myös jatkaa nettikirpputorimyyntiä. Tienasin marras-joulukuun aikana hieman yli 100e, mikä on todella paljon enemmän kuin kuvittelin hommaan ryhtyessäni. Homma toimi alkukankeuksien jälkeen hyvin, joskin Postin jakeluongelmat viivyttivät lähetysteni perille menoa. Kirpputorihomma vaatii vaivannäköä, eikä se mikään kultakaivos ole. Eli kannattaa harkita ennen kuin ryhtyy hommaan. Se on minulle kuitenkin yksi ihan mukava harrastus, joka edistää tavarasta eroon pääsemistä. Tällaisista harrastuksista ja muista ne minun kiireet kuitenkin syntyvät, mutta en kai minä oikein osaa olla puuhailematta kaikenlaista 😳.

Pompula kirjoitti 30.12.2016 21:51
Puhut vapaaehtoistöistä ja minulla sekoittuu hyväntekeväisyys samaan kategoriaan, mitä ne molemmat kyllä vähän ovatkin. En erityisemmin pidä sanasta hyvän"tekeväisyys", mikä ihmeen tekeväisyys? Luen hyväntekeväisyyteen aika paljon, mutta pidättäydyn itse kaikesta sellaisesta mihin erikseen pitää hakea. Teen siis hyväntekeväisyyteen erilaisia vastaantulevia juttuja. Nyt joulun alle minullakin oli mielessä yksi isompi homma, mutta resurssit puuttui isosti.

Joo, hyväntekeväisyys ja vapaaehtoistyö on kai osittain samaa asiaa. Minä teen joskus hyväntekeväisyyttä antamalla rahaa keräyksiin, ostamalla jonkun hyväntekeväisyysjärjestön tuotteita (esim. Unicefin kortteja) tai antamalla itse neulottuja sukkia tai kirpputorikuntoisia esineitä tai vaatteita vaikkapa Pelastusarmeijalle. Vapaaehtoistyöksi lasken sitten sellaisen toiminnan, jossa annan oman työpanokseni ilmaiseksi jonkun järjestön tai vastaavan hyödyksi. Vapaaehtoistyön tekemisessä minulla on tällä hetkellä myös sellainen "oma lehmä ojassa", että yritän sen avulla myös kuntoutua tarkoituksena palata takaisin työelämään. Minusta on myös mukava tutustua uusiin ihmisiin, mikä usein onnistuu vapaaehtoistyön kautta. Kaveriavuksi puolestaan lasken sen, kun osallistun ystävieni talkoisiin tai esimerkiksi hoidan ilmaiseksi heidän lemmikkejään. Kevään aikana puuhailen varmaan pienimuotoisesti jotain tällaistakin.

Rina: Kirjoitit vähän aikaa sitten, että osallistuisit mielelläsi vapaaehtoistyöhön, jos se ei maksaisi sinulle. Käsittääkseni netin kauttakin voi tehdä jotain vapaaehtoistyötä. Käytännössä se tarkoittaa varmaankin joidenkin keskustelupalstojen moderoimista, chattien ohjaajana toimimista tai vaikka nettisivujen tekemistä/ylläpitämistä. Ehkä puhelimitsekin voisi jotain vapaaehtoistyötä tehdä. Kummilapsia välittävät järjestöt ovat myös tarvinneet kielitaitoisia ihmisiä kääntämään kummilasten ja kummien välisiä kirjeitä. Minulla on tällä hetkellä myös käynnissä neuleprojekti yhteen hyväntekeväisyyshankkeeseen. Olen siihen ostanut neulelankoja ja joudun vielä lopuksi maksamaan postimaksut tai matkakuluja, mutta tämä on vain yksi määräaikainen projekti ja olen saanut nauttia neulomisesta. (Neulominenhan toimii minulla mm. ahdistuksen hallintakeinona ja tuo myös iloa.) Eli joskus tulee jonkin verran kulujakin ko. toiminnasta, kuten harrastuksista yleensäkin. Ymmärrän kyllä, että kulut voivat myös olla este.

Toivon Pompulalle parempaa mielialaa ja yritän hätistellä painajaisiasi hiiteen. Elämä saisi välillä olla vähän kevyempääkin! Jos päivä menee toivotuksista huolimatta kurjasti, ota tästä lohdutuskukkasia: 🌻🙂🌻

Kierrättäjät hoi! Varsinkin Pompula!

Olen pikkuhiljaa alkanut lähestyä vaatekaappeja tässä kierrätyshommassani. Vien varmasti vaatteita ja kenkiä kirpputorillekin, mutta kaikki vaatteeni eivät ole kirpputorikuntoisia. Niissä on reikiä tms. Tällaisia vaatteita ei saa laittaa kaatopaikkajätteeseen, mutta poltettaviin jätteisiin voisin niitä laittaa. Mieluiten kuitenkin toimittaisin niitä tekstiilikeräykseen. Muistelen Pompulan vieneen vaatteita tekstiilikeräykseen. Muistanko oikein? Minne sait niitä vietyä? Tai tietääkö Rina?

Kuulin sukulaiseltani, että hän oli vienyt johonkin "vaatekauppaan" ja saanut kiitokseksi alennussetelin. Sukulaiseni ei vaan muistanut, mihin kauppaan hän tekstiilijätettä vei. Googlailin eri kauppaketjuja ja löysin KappAhlin sivuilta tällaisen jutun:

"Jätä vanhat tekstiilisi meille

Haluamme, että voit tehdä oman osasi kestävän kehityksen eteen helposti. Siksi voit jättää vanhat tekstiilisi KappAhlille.

Tee näin

- Pakkaa tekstiilit pussiin, sulje se ja vie KappAhl-myymälään. Otamme vastaan kaikenlaisia vaatteita, kodin tekstiilejä, asusteita ja kenkiä. Myös rikkinäiset kelpaavat, kunhan ne ovat kuivia ja suhteellisen puhtaita.
- Näytä pussisi kassalla ja laita se vieressä olevaan keräysastiaan.
- Saat kiitoksena jokaisesta pussista 5 euron arvosetelin, jonka voit käyttää uusien vaatteiden ostamiseen (oston summan ylittäessä 30 euroa). Arvosetelin voi käyttää KappAhlin myymälöissä, ei nettikaupassa.

Jokaisesta kerätystä kilosta lahjoitamme 2 senttiä hyviin tarkoituksiin niissä maissa, joissa tuotantomme toimii. Tekstiilikeräyksemme on tarkoitettu yksityishenkilöille. Meillä ei ole mahdollisuuksia muodolliseen yhteistyöhön yritysten tai järjestöjen kanssa."

Täältä lisätietoa: http://www.kappahl.com/fi-FI/kappahlista/kestava-kehitys/tuotevastuu/tekstiilikerays/

Luulen, että sukulaiseni vei lumppujaan (kuulemma oli pääasiassa risoja vaatteita) juuri KappAhliin. Oletteko kokeilleet tätä? Taidan käydä ensin liikkeessä katsomassa, löytyykö sieltä tuo keräysastia tai kysymässä, ottaako kyseinen KappAhl tekstiilijätettä vastaan. Ilmeisesti kaikki KappAhlin liikkeet ovat keräyksessä mukana? Joka tapauksessa aloitin jo ns. lumppupussin kokoamisen, sillä kyllähän minulla sellaista turhaa materiaalia on kaapeissani. Hyvää tuossa on, että kengät ja kodintekstiilitkin kelpaavat. Minulla on esimerkiksi jotain vanhoja verhoja, jotka olen tehnyt joihinkin entisten asuntojen erikoisen kokoisiin ikkunoihin. Kaikkea sitä ihminen säilyttääkin 😟...

Huomaan, että vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys nivoutuu kuitenkin aika samaksi asiaksi, kun omassa mielessäni Lukossa 😉 Vaatteita voi tosiaan viedä KappAhliin, Lindexille ja Seppäläänkin. Tarkista nuo vielä, mutta uusia on tullut keräilyyn mukaan, tuossakaan ei taida olla kaikki. Kaikki viemäsi vaatteen/kengän tulee olla puhdas! Ei siinä reikiä lasketa, kun tekevät vaatteesta rouhetta auton pehmusteisiin.

Näin taas painajaisia ☹️ Milloin nämä loppuu?

Täällä paukuttelu alkoi jo noin klo 17 ja nyt on vähän hiljaisempaa. Eiköhän kohta taas ala.

Minua ahdistaa tuo paukuttelu ☹️

Kierrätyslistaan lisäisin vielä H&M ja tämän http://recci.fi/?page_id=2 ja, jos on ihan ehjää ja hyväkuntoista niin kierrätyskeskus. Tosin noissa kaupoissa taitaa vähän vaihdella nuo keräykset. Netistä löytyy kyllä noiden liikkeiden ajantasainen tilanne. Itse vien "lumppua" lähimpään liikkeeseen, joka on oman kulkureitin varrella. Kerään aina pussiin ja otan mukaan, kun täynnä.

Minusta tuo kodin tavaroiden karsiminen on valmis, kun kaikki turha on kierrätyksessä ja lattiatila on lattiatilaa, eikä varastoa. Sain muuten näin vuoden viimeisenä päivänä vihdoin vaihdettua sen pöytäliinan 😀 Tuli siivottua samalla vähän.

Uuden vuoden tilauksessa on kunnon ylläpitäminen ja olon parantaminen. Helmikuun alussa on muuten täällä etelässä päivän pituus jo noin klo 17 asti! 🌻🙂🌻 Eli siemeniä multaan, siemeniä multaan... 😀

Pompula, en tiiä. Mut omasta mielestäni kyllä olin ihan normaalisti siellä ponin selässä.
Toisaalta ponin entinen omistaja mietti, että voisiko tämä ko. poni olla kipeä ja juosta kipua pakoon. Mutta toisaalta, en kyl oikein tuohon usko, koska tämä poni osaa olla myös rauhallisempikin, mitä nyt laukassa aina vähän kuumenee.

Lukossa, eipä oikein toistaiseksi ole mitään suunitelmia keväälle.
Tuohon kuntouttavaan työtoimintaan sisältyy yksilövalmennus, joten yksilövalmentajan kanssa varmaan sitten tullaan jotain jatkosuunitelmia miettimään..

Mutta joo..
Täällä on nyt kuudesta asti paukkunut raketit. Itse en oikein raketeista välitä..
Onneksi kuitenkin ehdin päivällä käydä nuoremman koiran kanssa melko pitkän lenkin.

Mut on kyllä tylsää kun ensviikolla alkaa pakastumaan, joten luultavasti jää lenkit aika lyhyiksi, koska ei sitä yksin oikein huvita käydä kävelemässä ja koiria ei saa lenkille kovalla pakkasella.

Mahdollisimman hyvää vuotta 2017! Nyt se on vihdoin alkanut, joten minäkin voin puhua "tästä vuodesta" ilman että sekoilen vuosissa. Saa nähdä, koska opin kirjoittamaan vuoden 2017 asiakirjoihin. Sen oppiminen vie yleensä aivoiltani aika kauan.

Pompula kirjoitti 31.12.2016 20:23
Minusta tuo kodin tavaroiden karsiminen on valmis, kun kaikki turha on kierrätyksessä ja lattiatila on lattiatilaa, eikä varastoa. Sain muuten näin vuoden viimeisenä päivänä vihdoin vaihdettua sen pöytäliinan 😀 Tuli siivottua samalla vähän.

Minulta on jo monesti kysytty, että "milloin lopetat tavaran karsimisen" tai "milloin siivous-/sisustusprojektisi on valmis". En ole osannut lyhyesti vastata. Ajattelen samoin kuin Pompula, mutta laajennan lattiasta kaappeihin, säilytyslaatikoihin, varastoon, kirjahyllyyn jne. Olisi ihanaa saada käytyä koko maallinen omaisuus läpi, sillä enhän edes muista, mitä kaikkea minulla on. Projekti voisi olla valmis siinä vaiheessa, kun kaikki turhat ja risat tavarat olisi karsittu pois (osa korvattu uusilla) sekä kaikki kaapit, hyllyt, laatikot ja muut paikat järjestetty siististi. Esimerkiksi kirjahyllyni on ollut sellainen paikka, johon on tungettu niin paljon kirjoja kuin siihen mitenkään mahtuu eli kaikin eri päin ja moneen riviin, epämääräisiin pinoihin ja kaikkiin pieniin rakoihin. Kirjahyllyssä on myös muutamia paperikasoja yms. Se ei ole millään tavalla siisti kirjahylly, vaikka positiivista onkin, ettei mikään ko. asioista ole lattialla. Lattialla en halua mitään varastoida. Lattialla on vain huonekaluja, mattoja ja välttämättömiä johtoja. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tällä hetkellä lattialla kyllä on matkalaukku purkamista odottamassa, yksi kirjapino ja neulelankasäkki. Lattian sijasta minulla on kertynyt "varastoa" mm. isoille ikkunalaudoille, joissa on todella inhottavia paperikasoja ja krääsääkin. Niillä ei tarvitsisi olla muuta kuin viherkasveja. Myös muutamat kaappini sisältävät ääriään myöden kaikenlaista sekaista tavaraa, joka oikein huutaa tulla maritetuksi. Parvekkeella on jätteeksi luettavaa tavaraa ja varastossa samoin. Osa asunnon tavaroista kuuluisi varastoon ja osa kierrätykseen, moni varaston tavaroista kuuluisi kierrätykseen. Harrastin pitkään sellaista, että kun joku esine oli vähän epämääräinen tai tarpeeton, niin vein sen varastoon. Varastoni olikin todellinen kierrätyspommi, jota tosi olen onnistunut hyvinkin ahkerasti purkamaan. Tämä edellä kuvattu on kyllä siinä mielessä lohdutonta tekstiä, koska tiedostan, että maaliin on todellinen täysmaraton vielä matkaa. En tiedä, jaksanko sinne edes vai pitäisikö minun tyytyä puolimaratoniin. Joskus myöhemmin voisin halutessani urakoida sen jäljelle jäävän toisen puolimaratonin. Sitten on vielä sellainen ikävä juttu, että minulla on maallista materiaa myös muualla.. ..parissakin eri osoitteessa. Myös niistä pitäisi varmaan päästä eroon 🙄. En kuitenkaan voi täysipäiväisesti tänä keväänä tätä kierrätysprojektia puuhata, joten tarvitsen jostain reippaasti realismia. (Samalla minua suututtaa, että olen itse itseni tähän liriin saattanut. Suurin osa hamstraamisestani on ollut ihan omaa syytä.) Mietin, mitä Rina ajattelee? Käsittääkseni Rina asuu omakotitalossa, jossa lienee varasto ja erilaisia kätköjä, joihin mahtuu paljonkin erilaista epämääräistä tavaraa. Mitä Rina ajattelee siitä, milloin tavaran karsimisurakka on valmis? Mietin esimerkiksi sellaista, että miten paljon Rina aikoo/pystyy/jaksaa käyttää projektiin ns. työpäiviä kevään aikana.

Ihanaa, että Pompulalla oli jo siemenet ja mullat mielessä ☺️❤️. Se oli tosi kiva projekti viime keväänä. Kasvua on jotenkin niin mukava seurata. Parvekkeelleni mahtuisi uusia jättikukkaruukkuja. Jännitän myydäänkö alkavana keväänä vielä samoja ruukkuja, joita ostin viime keväänä. Onnea Pompulalle myös uudesta pöytäliinasta. Minulla oli tarkoitus ostaa uusi pöytäliina joulun aikaan, mutta ostoliinojen kankaat (tyyli ja laatu) eivät miellyttäneet. Tulin sitten siihen tulokseen, että en hanki mitään kutakuinkin sopivaa pöytäliinaa, vaan ostan haluamaani kangasta ja ompelen itse liinan. Kiire ei ole. Aiemmat liinatkin ovat itse ommeltuja, mutta olisin huolinut ostoliinankin, jos vain olisin löytänyt haluamastani kankaasta tehdyn liinan. Lempipöytäliinani on väriltään vähän läikikäs, koska entisessä kodissa se oli suorassa auringonpaisteessa. Jokunen tahrakin siinä on ja onhan se jo palvellut tosi kauan. Ehkä siitä pitäisi osata luopua 😳. Minulla on kotona useita "lempiesineitä" esimerkiksi astioita, joissa on säröjä, mutta joita en meinaa saada korvattua uusilla ja ehjillä. Syynä on saamattomuus ja jonkinlainen mukavuudenhalu. No, nyt on tavoitteena kodin yleisen nuhjuisuuden kohentaminen ja tällaistenkin pikkuasioiden kuntoon saaminen 🙂👍! Viime keväänä siistin viherkasveja aika lailla ja ostin niihin uusia kauniita ja yhtenäisiä ruukkuja. Muutama kasvi pitäisi vielä laittaa kuntoon, mutta kasviurakka ei enää ole niin suuri. Sen sijaan tuo ikkunalautojen roinaprojekti pitäisi saada tehtyä, jotta kasvit saisivat arvoisensa paikat eikä ruukkujen vieressä olisi epämääräisiä paperipinoja 😳.

Delffi: Kuulostaa välillä siltä, että sinun olisi pitänyt hankkia lapinkoiria 😉. Toivottavasti koirat viitsivät villapaidoissaan ja takeissaan edes jonkinlaisia pikkulenkkejä tehdä.

Olen viime aikoina miettinyt harrastusten, vapaaehtoistöiden, opintojen ja työelämän yhteyksiä. Minullahan on se työpaikka, johon palaamista (tai ainakin samaan organisaatioon palaamista) suunnittelen. Yritän pitää itseäni jonkinlaisessa vireessä oman alan opintojen (lähinnä verkkokursseja) avulla. Vapaaehtoistöiden avulla yritän altistaa itseni sekä sosiaaliselle kanssakäymiselle ja yleiselle "työssä olemiselle". Lähipiirissä on kuitenkin työttömiä nuoria aikuisia. Osalla on koulutus käytynä, osalla pelkkä peruskoulupohja. Yhdellä on taidealan korkeakoulutus ja näkymät työllistymisen suhteen ovat kyllä suoraan sanottuna surkeat. Yksi sukulaisnuori pääsi yliopistoon, mutta valitsi sen sijasta kauppakoulun, minkä jälkeen hän on ollut koko ajan työssä kaupan alalla. Yhdelle on herännyt opiskeluhalu, mutta mikään koulutusala ei oikein tunnu omalta, tai niihin on todellisia esteitä tai alan työllisyys on heikko. Tilanne ei vaikuta sivusta katsottuna kovin yksinkertaiselta. Omalla alallani on aika hyvä työllisyys, mutta työmarkkinoilla odotetaan, että työntekijä koko ajan kehittää oma-aloitteisesti omaa osaamistaan ja seuraa alan kehittymistä. Jatkuva opiskelu on ihan välttämättömyys. Tuo taidealalle kouluttautunut sukulaiseni ei harrasta mitään taiteen piiriin luettavia asioita, ei käy taidenäyttelyissä eikä tee oman alan projekteja vapaaehtoisesti. Valitettavasti en jaksa uskoa hänen työllistyvän ikinä taidealalle ellei hän nyt sitten innostuisi yrittäjyydestä jossain vaiheessa ja vieläpä aika nopeasti. En yhtään ihmettele, että taiteilijan työttömyyttä vierestä seuraava vain peruskoulun käynyt tyyppi aprikoi aika tarkkaan, kannattaako koulutus ylipäätään. Työelämä on tänä päivänä aika monimutkaista!

Kai muistat Lukossa, että se oli se viime kesänä hommattu pöytäliina 😀 😀 Ja kyllä minäkin ajattelin myös ne kaapit ja laatikot tähän karsimiseen, ne tuntuivat vain niin selviltä, että en erikseen maininnut. Ja nyt kun mietin ihan kaikkia kaappeja, niin tuota noin...

Minusta tuntuu, että 2017 on helpompi kirjoittaa, kuin 2016. En usko, että siinä tulee itselleni ongelmaa. Tänään kyllä etsin vuoden 2016 kalenteria 😋 Siis vahingossa. Ja nyt katkesi ajatus, että palaillaan 🌻🙂🌻

Tulipas mieleeni. Sitä liinaa vaihtaessa löysin hometta ☹️ Pöydällä on kukka ja siitä oli aluslautanen mennyt rikki ja valuttanut vettä yhdelle kehykselle, joka nyt oli homeessa. Ihmettelinkin mikä kukkaa vaivasi. Vaihdoin sitten mullat ja vadin ja heitin kehyksen roskiin. Kumma, että mikään muu ei ollut homeessa 😐 Kehyksen pahvitausta oli ilmeisesti kerännyt kaiken veden. Että kukka asiat on jo täällä aluilla. Odotan saavani laittaa kukkia parvekkeelle ja tiedän mitä teen tänä vuonna toisin. Ja Rina, olen tosiaan kesä ihminen. Valo saa minutkin kukkimaan 😋

Minun epämääräiset ja tarpeettomat tavarat päätyvät hyvin äkkiä kierrätykseen. Sitä vastoin, vaikka väitin, että hieman rikkoutuneet astiat päätyvät suoraan roskiin, niin ei se aina pidä paikkaansa. Esim. kuppi josta on rikkoutunut pikku pala, joka ei ole sillä puolella mistä juodaan, on edelleen tallella. Kun taas kolme kuppia, joissa oli pieniä lohkeamia pitkin reunaa päätyivät suoraan roskiin. Pari isointa lautasta on hieman lohkeillut reunasta, mutta ovat muutoin vielä hyväkuntoiset ja ehjät, eikä niitä taida saada enää mistään. Ovat siis käytössä, kunnes rikkoutuvat. En nyt mitenkään välttämättä halua samanlaisia, paitsi jos niitä löytyisi uusissa väreissä. Mietin tässä ihan, että haluanko kotiin jotain vähän sinnepäin tavaraa, vaan jotain mitä oikeasti haluan. Sinulla Lukossa oli ehkä samankaltaisia ajatuksia. Täytyy vaan säästää, jotta saa sitä haluamaansa.

Uskoakseni taidealaa opiskellessa tehdään useita erilaisia projekteja, joten tuo sukulaisesi tekemättömyys kuulostaa oudolta, että ei nyt valmistuttuaan pidä itseään esillä. Ehkä rima on liian korkealla? Tuskin tokikaan ainoa koulutusala missä suositaan projekteja, päinvastoin. Toistamiseen tänään mietin mitä minun piti kirjoittaa 😐

En nähnyt painajaisia 😉😍 Mutta ei niitä unia kauniiksikaan voi sanoa. Muistan tapahtumat aika hyvin. Pääosissa oli moottoripyörä, johon piilotetut huumeet piti toimittaa johonkin tiettyyn paikkaan. Motoristi oli kaukainen tuttu tyyppi ja minä ilmeisesti hänen heilansa 😯🗯️ Jotenkin hänen sukunsa sai sotkettua suunnitelmia omilla ajoituksillaan ja lopulta ajoimme korkeaa ramppia ylämäkeen jokin pojista muodostunut nuorisoporukka oli ottanut haasteen vastaan ja ajoivat samaa ramppia, toista puolta. Tämä oli jokin harhautus yritys, että sukulaiset eivät näkisi ja tunnistaisi meitä. Rampilla, tai mikä ikinä hökötys olikaan tuli hikiset paikat, sillä se ei ollutkaan kovin ajokelpoinen. Siihen uni loppui. Lisää sitten, vaikka näitä unia, painajaisten tilalle 🙂🌻 Mikä tahansa parempi, kun loputtomasti painajaisia. Ehkä ollaan menossa parempaan suuntaan 🙂