Voihan tryffeli! 😀😎 Se on hyvä, kun ei tarvitse edes mitään juoda, kun on sekaisin, kun seinäkello yötä päivää. Terve! Tässä teille"tryffeli" ohje 😎 https://suklaapossu.blogspot.fi/2014/01/wiener-nougat.html

Nyt on käyty eläinlääkäris ja kissa jäi sinne ☹️

Mut itse olin jo henkisesti valmistunut kissan lopetukseen..

Nii ja veljelle soitettiin eläinlääkäris ja se onneks ymmärsi tilanteen..

Kissa ei painanut enää kuin vain 2.7 kg ja terveenä oli painanut noin 6 kg.

Joten eipä enää voinut mitään tehä, niin lopetus parempi..

Onneks tosiaan olin jo valmistunut siihen nii ei niin pahalta tunnu vaikka kyl se itku meinas jo eläinlääkäris tulla..

Delffi: Pahoittelut kissan menetyksestä sinulle. Päätös oli kuitenkin varmasti oikea ja armollinen. Mukavaa, että veljesi ehti kissan vielä jouluna näkemään. Toivottavasti tyttömirri tottuu elämäänsä perheen ainoana kissana.

Kohta on uusi vuosi ja vieläpä Suomi100-juhlavuoden startti. Taidan kyllä keksiä jotain pientä juhlaa vuoden vaihteeseen. Dieettiä täytyy kyllä taas jatkaa joulumässäilyjen jälkeen. Niin, ja tavarasirkusta täytyy tietenkin myös jatkaa vaikka loppiaisen jälkeen. Laskin päässeeni noin 250 kirjasta eroon vuoden 2016 aikana. Muutakin tavaraa olen saanut pois, mutta en ole laskenut. Hirveästi sitä tavaraa on kuitenkin vielä jäljelläkin (huh!).

Pompulan tryffeliä olisi kiva maistaa. Olen joskus tehnyt itse tryffeliä, mutta siitä on niin kauan, etten oikein muista miltä se maistui. Mietityttää myös, mitä mieltä Rina on joulustaan kunhan linjoille taas ehtii.

Voi luoja! Joskus näitä juttuja lukiessaan pitää ottaa ahdistuslääke samalla. Toivottavasti veljesi ei enää koskaan omista eläintä. Tätä vois verrata ihmiseen joka painaa 60 kg ja riutuu 27 kiloiseksi lopetettuaan syömisen. Ei tuollainen ole kuin eläimen kidutusta. Yhtä paha olo tulee, kun julkisilla liikkuessa tulee näitä ihmisiä, jotka haisevat aivan kissankuselle. Ei voi kun miettiä miten eläimiä kotona hoidetaan, siis ei.

Pompula kirjoitti 27.12.2016 17:37

Voi luoja! Joskus näitä juttuja lukiessaan pitää ottaa ahdistuslääke samalla. Toivottavasti veljesi ei enää koskaan omista eläintä. Tätä vois verrata ihmiseen joka painaa 60 kg ja riutuu 27 kiloiseksi lopetettuaan syömisen. Ei tuollainen ole kuin eläimen kidutusta. Yhtä paha olo tulee, kun julkisilla liikkuessa tulee näitä ihmisiä, jotka haisevat aivan kissankuselle. Ei voi kun miettiä miten eläimiä kotona hoidetaan, siis ei.

Jos eläinlääkäri olisi huomannut jotain eläinrääkkäystä, hän olisi tehnyt siitä rikosilmoituksen ja asia olisi tutkittu. Nythän niin ei tapahtunut.
Minäkin voin välillä haista kissankuselle, jos se on kusassut kengääni enkä sitä heti huomaa. Silti mulle annetaan löytökodeista kissoja hoitoon.

Minusta te olette lukeneet kissasta ja samalla eläneet elämäänne ilman ahdistuslääkkeitä.
Kun nyt kissa lopetettiin, luulisi ettei nytkään tarvi ahdistuslääkkettä tai turhaan toisen ihmisen syyllistämistä, kun eläimen menetys jo itsestään on raskasta.

Pompula, siis äiti se oli enemmän kissan lopettamista vastaan ja alkoi vaan vertaan kissaa ihmiseen..

Mut veli onneks ymmärsi tilanteen, ett parempi lopettaa..

------

Mutta joo..
Täl hetkel kyl tekis mieli muuttaa kotoa pois, ku vanhemmat (varsinkin äiti) vihaa mua..Mut täl hetkel kyl vihaan myös äitiä..

Sai taas pilattua kohtuu hyvän fiiliksen, ku kävin siis tallilla ja tunnista jäi iha hyvä fiilis vaikka poni jolla menin olikin ns. pomppu päällä..

Mut eipä ole enää hyvää fiilistä..

Kiitos maanvaiva.

Lukossa, juu..onneksi veli ehti nähdä kissan vielä jouluna. Mut kyllä tuo lopetus oli oikea päätös.
Vaikka onhan se aina vaikea tilanne..
Mut rakkautta on uskaltaa päästää irti..eipähän tartte kissan enään kärsiä..

Minusta se on eläinrakkautta,kun ei anna kissan kärsiä. Jopa eläinlääkärit sitä mieltä,että usein ei pysty huomaamaan eläimen kipuja,vaikka niitä jo on. Kyllä on paljon oikeasti kaltoin kohdeltuja eläimiä. En ymmärrä miksi niitä otetaan,kun ei ole halua eikä kykyä hoitaa. Muuten uutisoitiin äsken,että eläinlääkärimaksut nousseet koko ajan ja se merkitsee sitä,että varattomat ihmiset eivät voi eläintä ottaa tai sitten ne jäävät hoitamatta. Ei tunnu hyvältä!

Hei vaan! Täällä sitä taas istutaan vanhassa tutussa sohvan nurkassa 🙂. Eli joulumatkalta palattu on. Olipa minulla joulukuu! En teille kaikkia puuhiani paljastanut, kun ne olivat meneillään, mutta nyt voin jo vähän niistä kertoakin.

Minä tein joulukuussa mm. vapaaehtoistyötä. Hain jo syksyllä, kun hakuaika oli, erääseen lyhytaikaiseen vapaaehtoistyöhön. Sinne oli kuitenkin todella paljon hakijoita, enkä tullut valituksi. Myöhemmin se osoittautui onnenkantamoiseksi, sillä olin joulukuussa aika huonokuntoinen huonojen veriarvojen vuoksi. Huonot veriarvoni johtuvat pitkäaikaissairaudestani. Tuo vapaaehtoistyö olisi ollut sillä tavalla rankkaa, että minulla olisi voinut olla vaikeuksia selvitä siitä. En kuitenkaan tullut hylätyksi sairauteni vuoksi (eivät tienneet siitä), vaan jostain muusta syystä. Se, etten tullut valituksi vapaaehtoistyöhön, tuntui hämmentävältä. Edes ilmaistyöni ei kelpaa! Samalla se oli eräänlainen muistutus yhteiskuntamme toiminnasta. On paikkoja, jonne halutaan todella kovasti ja on paikkoja, joihin ajaudutaan, joudutaan jne. Toki meillä kullakin on erilaisia päämääriä ja arvostuksia. Mietin joulukuun osalta myös kahta muuta vapaaehtoistyön mahdollisuutta. Toiseen lopulta tein hakemuksen ja sinne pääsinkin. Tein tätä vapaaehtoistyötä joulun alla ja se kyllä omalla tavallaan piristi minua sekä viritti joulutunnelmaan. Se myös oli juuri sopivasti raskasta ja samalla hyvin kevyttä kuntooni nähden. Onnistunut juttu siis kaiken kaikkiaan 🙂. Suosittelen kyllä vapaaehtoistyötä muillekin 🙂👍! Omien voimien mukaan toki.

Joulun vietin poissa kotoa, enkä ollut kenenkään muunkaan kodissa. Vähän erilainen joulu. Omalla tavallani tein taas hieman "vapaaehtoistyötä" tai ehkä pikemminkin toimin epävirallisessa omaishoitajan roolissa. Oli ihan mukavaa viettää aikaa läheisten kanssa. Valmiissa pöydissä tuli kyllä syötyä vähän liikaa, mistä seurasi vatsavaivoja. Enpä ole moniin vuosiin tai ehkä koskaan tehnyt moista virhettä. Onneksi joululomaani kuului myös liikuntaa. Kovin raskaaseen liikuntaan ei kyllä sairauden vuoksi ollut mahdollisuutta, mutta toimihan se liikunta kevyenäkin versiona.

Ennen joulua kerroin lähettäneeni omatekoisen lahjan sille perheelle, jota Pompula kuvasi osuneesti "kenkuksi perheeksi". Se omatekoinen lahja ei ollut mielestäni mikään räpellys, vaan useita käsityötunteja vaatinut ihan onnistunut juttu. Annoin samanlaisia muillekin, jotka kiittivät lahjasta ja näin joidenkin käyttävänkin sitä. Kenkusta perheestä sain viestin, että "paketti tuli perille". Ei kiitosta, ei kommenttia paketin sisällöstä. Eli kenkun perheen vastaanotto oli juuri odotetusti kenkku. Se sai minut myös miettimään itseäni lahjan saajana tai vaikka kortin saajana. Kyllä minulle on eräänlainen kunniakysymys kiittää saamistani huomionosoituksista ja lausua muutamia kohteliaisuuksia kortin/lahjan luonteesta. Esimerkiksi kummitätini askartelee vuosittain joulukortteja, jotka ovat kömpelyydessään kerrassaan huvittavia, mutta niin inhimillisiä. Totta kai aina kehun sitä, että hän viitsii askarrella kortit itse! Kommentoin aina myös kenkulta perheeltä saamiani kortteja/lahjoja. Niin tein myös tänä vuonna ja kenkun perheen pää tykkäsi jutella minun kohteliaisuuksistani monen lauseen verran. On jotenkin kummallista, ettei hän tajua, että myös hän/he voisivat lausua jotain positiivista saamistaan korteista/lahjoista. Näillä kuitenkin mennään. Kuten aiemmin tässä ketjussa keskustelimme, ihmissuhteiteiden laatua ei voi yksipuolisesti muuttaa. Ellei halua jättäytyä ihmissuhteista täydelliseen yksinäisyyteen, täytyy vaan sietää monia epämukavuuksia. Toki niistä voi yrittää rakentavasti antaa palautetta, mutta eihän se palautekaan tunnu kovin usein läpäisevän henkilön ymmärrystä suojelevia portteja.

Vuoden vaihtumisen juhlinta on vielä edessä. Ajattelin yrittää jotain mukavaa itselleni keksiä. Koska se joulua edeltävä viikko osoittautui rankemmaksi kuin olin kuvitellut, kevensin sitä lykkäämällä muutamia asioita. Minulla on siis esimerkiksi kaksi joululahjaa vielä toimittamatta saajilleen. Olkoot vaikka uudenvuodenpaketteja 😀.

Paluu arkeen on jo alkanut. Silmä on jo tarkannut tätä asuntoa, jossa sohvan nurkkani sijaitsee. Onpa täällä tekemistä! Tarkoitan tavaran karsimista, siivousta ja vastaavaa. Onneksi aloitin urakan jo viime vuonna ja onneksi olen jo aika paljosta roinasta päässyt eroon. Vaikka urakka on raskas, en ole hetkeäkään sitä katunut eikä ole tullut mieleeni luovuttaa. Keväästä tulee kuitenkin ihan työn täyteinen. Suunnitelmissa kun on muutakin kuin pelkkä asunnon kohennus. Heti tammikuun alussa alkaa myös sairauteen liittyvät tutkimukset eli aika paljon joudun erilaisilla vastaanotoillakin ravaamaan 😝. No, toki ne ovat tarpeellisia tutkimuksia. Muutamille kursseillekin aion osallistua, mutta ihan yhtä rankkaa kurssiohjelmaa en itselleni kokoa kuin mitä oli syksyllä. Positiivista on, että olen ainakin nyt joulukuun loppupäivinä huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viime vuonna tähän aikaan. Muistan viime vuoden ensimmäiset kuukaudet tosi ikävinä. Olin silloin melkein täysin vuodepotilas ja mm. tosi ahdistunut. Siitä on menty huomattavasti eteenpäin ja voin tosiaan suunnitella kevääseeni kaikenlaisia aktiviteetteja. Siinä mielessä siis kuuluu tosi hyvää ☺️!

Toivottavasti teille muillekin kuuluu ainakin jostain näkökulmasta katsottuna hyvää. Vaikkei edistys olisi niin huimaa, on kuitenkin mahtavaa huomata, että jotain edistystä on joissain asioissa tapahtunut ja suunnitelmia uusista mahdollisista edistysaskelista on olemassa. Täydellinen paikallaan junnaaminen olisi kurjaa, joskin esimerkiksi ikääntyneiden kohdalla sen tietenkin voi nähdä positiivisesti niin, että taantumista ei ole tapahtunut.

Ohhoh...! Olin mielessäni jo vuoden 2017 puolella ja kirjoitin kuluvasta vuodesta viime vuotena.

Lukossa kirjoitti 28.12.2016 14:1
Onneksi aloitin urakan jo viime vuonna ja onneksi olen jo aika paljosta roinasta päässyt eroon.

Piti siis olla: "onneksi aloitin urakan jo tänä vuonna/keväänä".

Lukossa kirjoitti 28.12.2016 14:1
Positiivista on, että olen ainakin nyt joulukuun loppupäivinä huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viime vuonna tähän aikaan. Muistan viime vuoden ensimmäiset kuukaudet tosi ikävinä.

Piti olla: "muistan tämän vuoden ensimmäiset kuukaudet tosi ikävinä".

Kerrankos sitä pikkuasioissa sekoilee. Huolestuttaa kyllä sikäli, että minulla on todettu ihan paljonkin näitä erilaisia kognitiivisia oireita (muistin ja keskittymiskyvyn ongelmat) ja vähitellen minun täytyisi edetä työhön paluuta kohti. Tämä nettikirjoittelu ja muutkin kirjoittamishommani ovat kyllä ihan hyvää treeniä aivoillekin.

maanvaiva kirjoitti 27.12.2016 20:50

Pompula kirjoitti 27.12.2016 17:37

Voi luoja! Joskus näitä juttuja lukiessaan pitää ottaa ahdistuslääke samalla. Toivottavasti veljesi ei enää koskaan omista eläintä. Tätä vois verrata ihmiseen joka painaa 60 kg ja riutuu 27 kiloiseksi lopetettuaan syömisen. Ei tuollainen ole kuin eläimen kidutusta. Yhtä paha olo tulee, kun julkisilla liikkuessa tulee näitä ihmisiä, jotka haisevat aivan kissankuselle. Ei voi kun miettiä miten eläimiä kotona hoidetaan, siis ei.

Jos eläinlääkäri olisi huomannut jotain eläinrääkkäystä, hän olisi tehnyt siitä rikosilmoituksen ja asia olisi tutkittu. Nythän niin ei tapahtunut.
Minäkin voin välillä haista kissankuselle, jos se on kusassut kengääni enkä sitä heti huomaa. Silti mulle annetaan löytökodeista kissoja hoitoon.

Minusta te olette lukeneet kissasta ja samalla eläneet elämäänne ilman ahdistuslääkkeitä.
Kun nyt kissa lopetettiin, luulisi ettei nytkään tarvi ahdistuslääkkettä tai turhaan toisen ihmisen syyllistämistä, kun eläimen menetys jo itsestään on raskasta.

Mistäs Maanvaiva tiedät kenenkin ahdistuslääkkeiden käytön? Kun eläintä ei osata lopettaa, vaan annetaan sen kärsiä aiheettomasti (vain ihminen tämän mahdollistaa) se on aina huolenaihe. Pitäisi ainakin olla. Kaikkiin paikkoihin niitä eläimiä tosiaan annetaan.

Delffi kirjoitti 27.12.2016 21:5

Pompula, siis äiti se oli enemmän kissan lopettamista vastaan ja alkoi vaan vertaan kissaa ihmiseen..

Mut veli onneks ymmärsi tilanteen, ett parempi lopettaa..

------

Mutta joo..
Täl hetkel kyl tekis mieli muuttaa kotoa pois, ku vanhemmat (varsinkin äiti) vihaa mua..Mut täl hetkel kyl vihaan myös äitiä..

Sai taas pilattua kohtuu hyvän fiiliksen, ku kävin siis tallilla ja tunnista jäi iha hyvä fiilis vaikka poni jolla menin olikin ns. pomppu päällä..

Mut eipä ole enää hyvää fiilistä..

Ei tainnut ihan oikein verrata ihmiseen, tai äitisi on ehkäpä armokuoleman vastustaja. Itse olen sen verran valveutunut ja nähnyt, että olen vahvasti armokuoleman kannattaja. En suinkaan tyyliin: masentunut hakee armokuolemaa. Minusta se ei yksissään ole syy saada armokuolema. Ja tämä on niin monisyinen asia, että tokkopa tästä kannattaa tässä ketjussa alkaa sen kummemmin keskustella.

Mitä se tarkoittaa? Yrittikö se heittää sinut selästä? Menitkö satulaan vihaisena?

Delffi, rakkautta on todellakin päästää myös irti ☺️❤️

Lukossa, ei suurimpaan osaan vapaaehtoistöitä tarvitse erikseen hakea. Sen kun menee ja tekee. Toivottavasti uusi vuotesi 2017 alkaa paremmissa merkeissä 🙂