Tänään voisi siivota😋. Sehän on loputon runsaudensarvi😉. Myöhästelystä sen verran, että itse asiassa se oli minunkin ominaisuuteni aiemmin. Se, että ystäväni (jonka olen tuntenut nyt 15 vuotta) oli asiassa pahempi tapaus, on saanut minut skarppaamaan ja pyrin tietoisesti täsmällisyyteen. On se sen verran ärsyttävää joutua odottelemaan😉.
Nyt täytyy nousta tästä sohvalta ja käydä jääkaapin siivouksen kimppuun.

Leipätaikina kohoamassa. En ole pitkään aikaan leiponut, ajoittain kyllä yläasteen köksän tunneilta tutuksi tulleita teeleipiä tehnyt. Varmaan jokin leffa tulee tänään katottua.

Tänään on tullu käytyä puolentunnin lenkki koirien kanssa, käveltiin koirapuistoon asti, mutta eipä siellä ketään ollut vaikka aurinko paistoi, eikä pakkastakaan edes ollut hirveesti (-6 astetta).

Yks tuttava kyl just lähti puistosta autolla kun olin just kävellen tulossa puistoon, vähän kyl harmittaa ettei ehditty vaihtaa kuulumisia tän tuttavan kanssa..

Mutta joo..vielä aattelin käydä tänään yhen lenkin koirien tai ainakin toisen koiran kanssa, jos sais käytyä pitemmän lenkin tuossa neljän-viiden aikoihin.

Ai niin, meinasi tulla puistossa pieni itku..liekkö taas ahdistus itku, kun oon yksinäinen. Ei koirat korvaa toisen ihmisen seuraa ja vaikka molemmat vanhemmat on elossa, niin ei niitten kans halua viettää aikaa. Enemmän sitä kaipaa oman ikäistä seuraa..

Saa nähä tuleeko tuo yksinäisyys otettua puheeksi sitten terveydenhoitajan kanssa, kun sinne saa sen ajan..Kuitekin pääasiana on tuo selkä, että mitä sen kans keksii ja mikä se työkunto on tuon selän kannalta.

----------

Lukossa, kiva muuten tietää että sun mielestä mulla on huumorintajua ja olisin varmasti tykännyt käydä karusellissa 😀

Pompula, voimia sulle selän kanssa. Selkä kipu ei tosiaan ole mitään mukavaa..

-----------

Hmm..mietin tässä että pitäisköhän sitä laittaa sähköpostia yksilövalmentajalle, kun hän ei vielä sitä uutta tapaamisaikaa laittanut, vaikka aikoi laittaa sen sähköpostilla..

Vai pitäisiköhän sitä odottaa vielä maanantain ja sitten laitan viestiä itse, jos mitään ei kuulu. Semmoisen käsityksen nimittäin sain, että ensviikolla ainakin muutaman päivän yksilövalmentaja on vielä töissä ja sitten hänellä alkaa loma.

Lukossa, mä oon varmaan ollut se jolle on kahvihuoneessa naureskeltu, niin en yhtään osaa nyt samaistua. Olen myös huippu myöhästelijä, syystä ja syyttä. Ja nyt olen ihan armottoman väsynyt. Vielä tuli ylimääräisten joulukorttien väsäämistä ja pyykkikasa pitäisi saada viikattua, mutta oikeasti olisi kolmas paljon mielekkäämpi tekeminen. Ja kaikki keinot on selälle nyt käytössä. Tänään pystyin jopa liikkumaan. Väsyttää 😴

Kiitos Delffi! Jostain tulee aivan kuin tuoreen leivän tuoksu 🙂 Tuleekohan se Warumilta?

😀

Tänään on ollut tylsä päivä, kuten useimmiten päivät mulla on tylsiä.
Nyt illasta tuli koirien kans käytyä tunnin lenkki ja se oli päivän ainoa lenkki koirien kanssa. Mutta huomenna aattelin käydä pari lenkkiä koirien kanssa, riippuen tietysti kelistä.

Aloinpa muuten tässä nyt katsoon Yle Areenasta tuota A2: Yksinäisyys iltaa, joka tuli marrakuussa telkkarista ja jäi se itseltäni silloin katsomatta, koska se tuli niin myöhään.

Yks mikä tuossa pisti heti aika alkupuolella silmään oli jonkun tyhmä viesti, joka meni jotenkin näin "Yksinäisyys on itse valittu tila. On paljon mahdollisuuksia päästä muitten seuraan, seurakunta, harrastuspiirit ym."

Omasta mielestäni tuo oli jotenkin typerä viesti, koska minusta yksinäisyys ei ole itse valittu tila. Tai no..toisaalta tuo kyllä voi joittenkin kohdalla pitää paikkaansa (riippuu ihmisestä). Mutta ainakaan omalla kohdallani tuo ei pidä paikkaansa..

En kuitenkaan kaipaa mitään isoa kaverilaumaa ympärille vaan minulle riittäisi se, kun olisi edes yks (hyvä) kaveri jonka kanssa viettää aikaa, kuten esim. käydä kahvilassa, lenkillä tai muuten vain nähdä ja jutella/vaihtaa kuulumisa, ja jonka tykö voisi (mahdollisesti) mennä silloinkin kun kotona olo esim. ahdistaa.

Korjaus aiempaan viestiini, siis eihän se yksinäisyyshän ole oma valinta vaan yksinolo on yleensä oma valinta.

Tervetuloa joukkoon Warum! Toivottavasti leivät onnistuivat.

Delffi: Hyvä, kun katsoit A2-iltaa. Minäkin katsoin sen ja mielestäni siinä oli ihan hyvää keskustelua. Minä olen kanssasi samaa ja eri mieltä Yksinäisyydestä ja omasta syystä siihen. Minusta yksinäisyys ei aina ole täysin yksilön oma vika. Esimerkiksi koulussa joku lapsi saatetaan jättää yksin tai vaikka työpaikalla saatetaan syrjiä jotakuta. Joskus yksin jätetty lapsi kuitenkin itse on aiheuttamassa yksin jäämistään olemalla esimerkiksi aggressiivinen, minkä vuoksi muut pelkäävät häntä. Toki aggressiivisuuskin voi johtua vaikka lapsen kotiongelmista kuten vaikka vanhempien alkoholin käytöstä ja riitelystä. Siitä olemme varmasti samaa mieltä, että yksinolo on oma valinta. Yksinolo on usein mukavakin juttu, josta henkilö nauttii. Yksinäisyys on puolestaan ei-toivottu asia, josta henkilö kärsii enemmän tai vähemmän. Minusta jokaisella yksinäisellä on kuitenkin omakin vastuu omasta yksinäisyydestään. Jos jumittuu esimerkiksi kotiin, eikä edes yritä hakeutua toisten ihmisten pariin, niin kyllä silloin henkilö itsekin on syypäänä yksinäisyyteensä. Tietenkin toisten pariin hakeutumista voi vaikeuttaa esimerkiksi ujous tai sosiaaliset pelot, mitkä ovat kuitenkin eri ongelma kuin yksinäisyys. Sinäkin Delffi olet tehnyt päätöksen ja ryhtynyt aktiivisesti kirjoittamaan tänne Tukinetin keskusteluun ja chattiinkin. Täältä olet saanut ainakin virtuaalista seuraa, mikä toivottavasti lievittää yksinäisyyttäsi. Live-elämässä voi samalla tavalla uskaltautua mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja keskusteluihin, joiden kautta voi hyvässä tapauksessa saada jopa ystävän tai useamman. Tältä osin olen siis sen typerän viestin kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että kyllä yksinäisyys on myös yksinäisen henkilön oma vika (osittain), mutta taustalla voi olla monia eri syitä kuten mm. ujous ja niin edelleen.

Argh. Uusi viikko alussa taas ja monta kiireasiaakin on hoidettavana. Laiskottaisi... Joitakin viikkoja sitten kuvittelin, että minulle tulee tosi rento jouluviikko. Ei se suunnitelma ihan näemmä pitänytkään. Joulu tulee kohti, päivä kerrallaan. Toivottavasti Rinalla on entisiä stressijouluja rennompi joulu 🙂👍 ja tietenkin toivon teille kaikille muillekin rentoa jouluviikkoa.

Eilen se jouluangsti iski, Lukossa😠. Ihan niin kuin kirjoitit: ei tää joulunalusviikko menekään välttämättä niin rennoissa tunnelmissa kuin etukäteen kuvitteli. Pakkoleipoomisfiilis hyökkäsi päälle jo eilen. Kauppakeskuksessa piti myös hankkia naapureille ja ystäville lahjat. Ja taas sitä miettii, onko lahja sopiva, riittävän kallis jne. Kummilapsen lahja maailmalta viipyy ja voi olla, että se toimitetaan vasta joulun jälkeen. Tämä pakkofiilis nostaa heti masennuksen pintaan. "Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä.."😋.
Yksinäisyydestä nousee mullakin ajatuksia. Anoppi on sosiaalinen ja hänellä on paljon ystäviä ja ohjelmaa korkeista ikävuosista huolimatta. Mamma on taas eristäytyvä ja valittaa yksinäisyyttään jatkuvasti. Sillehän ei voi mitään, että kummankin luonteenpiirteet ovat osin synnynnäisiä ja elämänhistoriassa kehittyneitä. Kuntakin järjestäisi vanhuksille kaikkea kivaa ja yhteistä: vesijumppaa ja yhteisiä tapaamisia, mutta mamma kieltäytyy menemästä moisiin tilaisuuksiin. Joten aika toivottomalta tuntuu hänen sosiaalistamisensa. Hänen omien lastensa pitäisi kuitenkin huvittaa häntä ja meitäpä hän syyllistää parhaansa mukaan oman elämänsä tylsyydestä. Siksi suhtaudun kovin ristiriitaisesti aiheeseen. Nautin itse useimmiten siitä, että saan olla yksin ja rauhassa, kenenkään häiritsemättä tai sitten minulla ei vain ole voimavaroja kohdata ihmisiä. Ihmissuhteet ovat joka tapauksessa vuorovaikutteisia: harvapa meistä jaksaa pitää yksipuolisesti yhteyttä johonkin toiseen ihmiseen. Toisin sanoen: mamma ihmettelee, miksi kukaan ei soita ja huomioi häntä- sen sijaan, että itse tarttuisi puhelimeen ja soittaisi jollekulle. Ja sitten kun joku hänelle soittaa, niin hän sanoo, että eihän hän sen ihmisen juttuja jaksa kuunnella😝.
Oletko Delffi miettinyt, mitä kautta voisit saada lisää ystäviä? Onko esim. mitään agilityseuraa paikkakunnallasi, johon voisit osallistua koiriesi kanssa? Samoja asioita harrastavia ihmisiä voi löytää netistä keskustelupalstoilta. Entäpä vaikka kansalaisopiston kurssit? Uusien ystävien löytäminen ei ole helppoa, tiedan ma. Omat ystäväni ovat löytyneet naapureista, opiskelun ja työn kautta. Joistakin sukulaisista. Köykäisiähän nämä ohjeeni ystävien löytymisestä on, mutta mitään viisastenkiveä ei kai tähän asiaan ole olemassa ☹️. Et kuitenkaan varmasti ole yksin asiasi kanssa: varmaan joku toinenkin koiranlenkittäjä paikkakunnallasi tuumaa, että isompi lauma olisi kivempi. Ihmisten pitäisi vain löytää toisensa.

Äh 😠, laitoin tänne tänään päivällä viestin, mutta se ei näy tulleen perille. Varmaan painoin lopuksi jotain väärää painiketta tai jotain. Lähettelin kuitenkin Rinalle tsemppiä ja Delffillekin oli yksinäisyyteen liittyen jokin juttu. Harmittaa nämä viestien menetykset, koska niitä ajatuksia ei oikein enää saa takaisin, kuten ollaan joskus todettu.

Elossa ollaan edelleen joulukiireistä huolimatta. Ostin itselleni pari ylimääräistä joululahjaa, koska olen ollut niin yritteliäs tänä syksynä. Labrasta tuli nyt tosi huonoja veriarvoja. Se on tavallaan hyvä. Eivätpä asiat ainakaan roiku millään rajalla. Saan viettää jouluni kuten on suunniteltu, mutta lisälääkitysten kanssa. Tammikuussa jatkuu tutkimukset, kuten jo aiemmin täällä kerroin.

Harmin paikka Lukossa, että viestisi katosi! Kiitos kuitenkin tsempeistä🙂. Leivoin matalan mielen joulupiparit ja joistakin tuli liian tummia eli olivat liian kauan aikaa uunissa🤕. No, siinä ne kuitenkin ovat kulhossa. Auttaisi, jos koristelisi ne tomusokerisössöllä, mutta se taitaa jäädä. En ole kerinnyt lenkillekään pariin päivään. Se harmittaa minua tällä hetkellä eniten😋, joten ei mitään valittamista auringon alla.
Delffille vielä onnea ja sinnikkyyttä ystävän etsintään. Jokainen yksinäinen ihminen on erilainen ja ystävän puute voi johtua niin monesta syystä. Mä olisin lapsena kaivannut enemmän seuraa, mutta yksinkertaisesti paras koulukaverini asui viidentoista kilometrin päässä. Muutenkin lapsuuteni pikkukylässä perheet elivät hajallaan. Oli sitten juhlaa, kun joku pääsi käymään tai kun pääsin kaverin luo kylään. Siihen aikaan isät eivätkä äidit kuskanneet lapsia, kaikilla ei ollut edes autoa.
Onko sun autonajoprojekti yhtään edennyt? Se, että pääsisit ajelemaan, voisi viedä sinut paremmin ihmisten luo. Sitä on helposti "jumissa" ilman kulkuneuvoa. Toivottavasti mahdollinen uusi koulutuskokeilu tuo sinulle ystäviä!

Näin kauheaa painajaista vanhoista ystävistäni. En muista enää, mitä siinä tapahtui, mutta ei ollut kiva uni. Ei ollut kiva herätys. Rina, varo vaan niitä pyyhkeitä 😋 https://www.youtube.com/watch?v=v6Ui_vQKunE

En ole lukenut kaikkia teidän tekstejä. Katson juuri televisiosta miten ukkelit hyppelee uima-altaaseen. Relax. Omat viime hetken joulu hölynpölyt tehtävänä. Täällä on kauhea kaaos, mutta omanipa on. Eikä joulu mitenkään muuta sitä. Jää ensi vuodelle yhden ison rykäisyn valmistuminen. Jos jouluna saisi tehtyä muita rästitehtäviä, jotka ovat odottaneet jo luvattoman kauan ☹️

Unohdin sen tämän päivän kohokohdan🙂👍 Paniikkikohtaus kassalla. Sitten äkkiä kaupasta ulos ja hengittelemään. Kulku toiseen kauppaan ja sen aulassa pilleri. Joku kauhea ahdistus jäi kytemään siitä unesta, lisänä jouluhölynpölyä. Sain kuitenkin mentyä siihen toiseen kauppaan ja hankittua tarpeellista, mistä toinen myyjä sanoi; ei ole ja toinen; kyllä sitä löytyy. Ja löytyihän sitä 🙂 Onneksi aukaisin suuni vielä kassalla, (vaikka meinasin kysyä, että löytyykö toisesta myymälästä).

Eikö niille sukulaisille ja naapureille voi hankkia toisenlaisia lahjoja Rina? Tarkoitan siis hyväntekeväisyyttä. Ja minua ahdistaa aika paljon sosiaaliset pelot. Olen niin monta kertaa "päässyt" pettymään ihmisiin, että en heti kohta lähde etsimään ystäviä. Kansalaiskerhoista muuten aika harvoin kukaan ystäviä löytää. Sinne tullaan ja mennään. Läpimeno-kanava 😋