Delffi, luulenpa, että kivan palautteen antaminen ilahduttaisi yksilövalmentajaasi! Vaikeaa tuo myönteisen palautteen antaminen lienee suomalaisille ylipäänsä, koska meidät on kasvatettu siihen malliin, että sekä kehujen antaminen että erityisesti niiden vastaanotto on erityisen työlästä. Ei se mitään maksa sanoa pari kannustavaa sanaa, mutta niitäpä pihistellään. Ja sitten kun joku sanoo jotakin mukavaa vaikkapa suoriutumisesta jossakin asiassa, niin eikös vain omasta suusta livahda heti itseä mollaavia lauseita ja vieläpä ankeaan ja ynseään sävyyn. Ehkä tätä positiivisen palautteen antamista ja myös vastaanottamista voisi tietoisesti harjoitella. Ei kukaan pahastu iloisista sanoista ja kyseinen hetki voi muodostua päivän kohokohdaksi🙂🌻.
Et olekaan, Lukossa täysin paljastanut, että syksysi on ollut huono☹️. On vihoviimeistä, kun somaattinen sairaus aiheuttaa jaksamattomuutta ja väsymystä. Siinäkin on riittämiin, kun on taustalla masennuksesta toipuminen. Toivottavasti lääkärit saavat pian tuon sairautesi kuriin. Tulin surulliseksi, kun luin tekstisi. Toivon sulle paranemista ja parempaa kevättä! Jaksaisitko ripustaa yhden jouluvalon? Laittaisit sen muistuttamaan, että me palstalla toivotaan valoa, toivoa ja voimia sulle☺️❤️.
Ääh, minuun iski sentimentaalisuus, suokaa anteeksi. Herkkyyden hetki sai kyyneleet silmiin. Varmaan ihan itsekkäistä syistä😝. Samaistun fyysisiin vaivoihin ja kaikenlaiseen heikkouteen, koska ne ovat myös itseä lähellä.
Pompula hyvä, olet oikeassa siinä, että negatiivisen palautteen anto ei ainakaan paranna asiaa. Yleensä se vain saa ihmiset porautumaan entistä lujemmin omiin poteroihinsa. Miten siis esittää kritiikkiä rakentavasti? Mä en ainakaan tiedä vastausta siihen. Inhoan vihjailuakin ja sitä, että "toisen muka pitäisi ymmärtää jotakin rivien välistä". Herkkähipiäisyys takaa sen, että ihminen loukkaantuu kritiikistä. Ei kai kukaan ole kritiikille immuuni muutenkaan (minä mukaan lukien). Otetaan nyt esimerkiksi tuo toisen jatkuva myöhästely tapaamisista? Miten senkin voisi ottaa puheeksi niin ettei ystävä loukkaannu.
Esittäkääs mulle rakentaa kritiikkiä noin kokeeksi😀😎, palaako mulla hihat, hih???

Delffi kirjoitti 15.12.2016 10:15
Aiemmin tuossa mietin, että miksiköhän kehuminen ääneen voi olla vaikeaa, tai ainakin mulle se on vaikeaa..

Rina puhui fiksuja ääneen kehumisesta. Minulle tuli kuitenkin myös muuta mieleen. Minä ajattelen, että ääneen kehuessa kehuja eräällä tavalla paljastaa tykkäävänsä toisesta tai esimerkiksi toisen työtavasta. Ja jos paljastaa tykkäävänsä, pelkää helposti tulevansa torjutuksi tai joutuvansa naurunalaiseksi. Näinhän ei yleensä käy, mutta sellaisen pelkääminen on ihan normaalia. Delffi on kertonut, kokevansa yksilövalmentajan läheiseksi ja jollain tavalla "isosiskoksi". Suo anteeksi Delffi, mutta minulle on useammin kuin kerran tullut mieleen, että oletko sinä jopa rakastunut häneen. Tämä voi olla todella hassu ajatus, mutta olet kirjoittanut yksilövalmentajasta niin hirvittävän paljon ja intensiivisesti sekä paljastanut miettiväsi häntä niin paljon, että mieleeni on todella tullut, että voiko kyseessä olla ihastuminen romanttisessa mielessä. Pompula ja Rina voisivat kertoa mielipiteensä tästä minun ajatuksestani 😋. Onko ajatukseni ihan hullu 😎?

Mutta vielä tuosta ääneen kehumisesta. Sekin on mielestäni taito, jota voi harjoitella. Kannattaa rohkeasti vaan aloittaa ääneen kehuminen, mutta kannattaa harjoitella turvallisten ihmisten kanssa ja helppojen asioiden parissa. Esimerkiksi Delffi voisi kehua ääneen äitiään, isäänsä tai veljeään tai ratsastuskaveriaan tms. Ääneen kehuminen voi olla ensialkuun kiittämistä "kiitos kun lähdit hakemaan minua autolla, täällä olikin todella kurja keli", jonka voi kiittämisen jo sujuessa kääntää kehuksi "olet tosi kiva, kun viitsit niin usein kuskata minua". Minulle ääneen kiittäminen ja kehuminen on helppoa ja mieluisaa. Se ei kuitenkaan aina ole ollut niin. Olen tarkoituksella harjoitellut asiaa ja oppinut myös.

Psyykkisten taitojen oppimisesta puheen ollen. Minulla on tällä hetkellä tavoitteena oppia Mindfulness-taitoja. Pompulahan on Mindfulnessissa käsittääkseni jo edistyneen tasolla. Minä olen aloittelija, mutta ilokseni olen syksyn aikana oppinut useamman jutun. Mukava huomata, että vanha koira oppii uusia temppuja 🙂👍.

Rina kirjoitti 15.12.2016 11:3
Et olekaan, Lukossa täysin paljastanut, että syksysi on ollut huono☹️. On vihoviimeistä, kun somaattinen sairaus aiheuttaa jaksamattomuutta ja väsymystä. Siinäkin on riittämiin, kun on taustalla masennuksesta toipuminen. Toivottavasti lääkärit saavat pian tuon sairautesi kuriin. Tulin surulliseksi, kun luin tekstisi. Toivon sulle paranemista ja parempaa kevättä! Jaksaisitko ripustaa yhden jouluvalon? Laittaisit sen muistuttamaan, että me palstalla toivotaan valoa, toivoa ja voimia sulle☺️❤️.
Ääh, minuun iski sentimentaalisuus, suokaa anteeksi. Herkkyyden hetki sai kyyneleet silmiin. Varmaan ihan itsekkäistä syistä😝. Samaistun fyysisiin vaivoihin ja kaikenlaiseen heikkouteen, koska ne ovat myös itseä lähellä.

Byäääh 😭, itketään Rina yhdessä 😉. Olen ollut syksyn ajan aika pirteällä ja positiivisella mielellä. Masennus ei siis ole oikeastaan vaivannut. Ahdistus on joskus käynyt kylässä, mutta olen usein silloin oikein ajamalla ajanut itseni kiipeliin esimerkiksi unohtamalla syömisen, juomalla kauheasti kofeiinijuomia ja yrittämällä tehdä sankarisuorituksia aivan liian lyhyessä ajassa liian vähin voimin. Suunnitelmani syksyksi olivat aika suureelliset, mutta olisin niistä varmaan selvinnyt, jos somaattinen sairaus olisi pysynyt tasapainossa. Nyt raahauduin tehtävästä toiseen kuin viimeisillä voimin ja jossain jouduin antamaan periksi. Annan itselleni arvosanaksi 8-, mutta kamalaa tämä syksy on ollut. Joulukoristeet ja -valot ovat jääneet laittamatta kahdesta syystä. Ensinnäkin täällä vallitsee tavaran vähennykseen liittyvä sekasorto (oikeasti ei ole ihan kamala tilanne, mutta silmä ei totu alati muuttuvaan maisemaan). Toisekseen en vietä joulua kotona. Joulukonserttien menetys tuntuu pahemmalta kuin koristeet. Enkä tiedä, jaksanko joulumarkkinoillekaan. Olo on niin heikko ja väsynyt. Mielessäni on käynyt, että fyysiset vaivat yhdistävät meitä kaikkia neljää vakiokirjoittajaa. Selkäkipua taitaa olla kaikilla ja sitten vielä siihen päälle yhtä sun toista. Sairastaminen on kyllä todella syvältä. Olen myös todella väsynyt kaikenmoisiin ronkkimisiin, tammikuussa alkaa taaaaaaas yksi uusi tutkimusjakso. Kohta ei sairaanhoitopiiristä varmaan löydy laitetta, johon minua ei ole työnnetty tai jota ei ole minuun työnnetty.

Nyt on pakko lähteä asioille. Veisinköhän itseni johonkin jouluiseen kahvilaan vaikka kakkupalan ja kahvin nauttimaan...

Rina, juu..voi olla että kehuminen ilahduttaisi häntä. Mutta toisaalta taas sitten en tiiä, että mitä sitä oikein sit sanois..

Lukossa, en ottanut pahalla, mutta ehei..en ole rakastunut. Eli vähän oli hullu ajatus 😎
Ihastumisesta sitten en oikein tiiä (en oo tainnut koskaan olla ihastunut, enkä oo koskaan seurustellut..)

Mutta toisaalta taas, vaikka yksilövalmentajasta on tullut mulle läheinen, niin ehkä se kuitenkin on enemmän vaan semmoista isosiskon tai/ja (juttelu)kaverin kaipuuta, jonka kanssa viettää aikaa ja jutella.

Mutta joo..mulle vanhempienkin kehuminen on jotenkin vaikeaa.
En sitten tiiä saisinko tallikaveria kehuttua jostain..
Yhtä ratsastusopeakin tekis mieli kehua, mutta ei vaan tuu sanottua kehuja..
Kerranhan tämä ko. ratsastusope kyl kysyi risuja ja ruusuja, niin kaikki tunnilla olijat (minä mukaan lukien) sanoi vaan ett ei ainakaan mitään risuja keksitä.
Eli onhan tuokin kait jonkunlainen kehu..?

Mutta tosiaan, tänään on tallille meno. Saa nähä kellä sitä tänään menee tunnilla..

Huomenna olis puurojuhla/pikkujouut tallilla, mut taidan panostaa huomenna koirien kans lenkkeilyyn, kun kelien pitäis vähän lauhtua.

Minäkin olen pohtinut samaa, että oletko Delffi ihastunut yksilövalmentajaasi?. Vähän samaan tapaan kuin potilas ihastuu terapeuttiinsa.
Yhteenkään joulukonserttiin en ole minäkään päässyt, mutta se on johtunut joulumielen puuttumisesta. En ole kuunnellut edes joululauluja. Tänään annoin sen verran periksi, että ostin pienen luomujoulukinkun. Onhan sitä ihmisen syötävä jouluna ja kerran paistettu kinkku riittää joksikin aikaa.
Hyvä, että kaikista vaivoista huolimatta mielesi on ollut pirteä, Lukossa! Yhtälö, että olisi fyysistä sairautta ja samaan aikaan paha masennus on katastrofi. Pirteämmällä mielellä on enemmän voimaa kestää vastoinkäymisiä.
Taidan minäkin keittää kahvit ja syödä muutaman piparin😋. En mennyt tänään salille, vaikka piti. Ehkä heittelen illemmalla kahvakuulaa. Saan ainakin olon raihnaiseksi😉. Tai siis raihnaisemmaksi.

Ihan hullu/hulvaton päivä 😀! Olen liikkunut kaupungilla ja ympärilläni on tapahtunut kummia. Järjestyshäiriöiksi luokiteltavia asioita, mutta pikemminkin umpihulvattomia kuin pelottavia. Kävin myös Helsingin Tuomaan markkinoilla. Vaikka päätä särki, päätin tehdä pikaisen kierroksen. Katselin karusellia ja tajusin kuinka paljon siellä oli aikuisia. Useimmilla oli tietysti lapsia mukanaan, mutta oli siellä yksi naisporukkakin. Päätin sitten mennä yksinäni karuselliin ja hevosen selkään tietysti ☺️. Hevosta saattoi "laukkauttaa" siinä karusellin pyöriessä. Alkuun se narisi melkoisesti, mutta ääni hävisi nopeasti. Tuli Delffin ratsastelut mieleen. Samoin ajattelin, että te Pompula, Rina ja Delffi omaatte kaikki niin paljon huumoria että olisitte varmaan voineet tulla kanssani karuselliin. Kahvilaan en jaksanut mennä. Oli sellainen olo, ettei nautiskelu olisi onnistunut.

Ihan vaan kiitoksen sanominen lähtiessä Delffi, toimii hyvin. Eli kun lähdet esim. yksilövalmentajan vastaanotolta sanot kiitos ja sen perään hei, moi, mitä yleensäkin sanot.

Tuo on muuten hyvin tavallista Lukossa. Ei osata ottaa hyvää palautetta, saati negatiivista. Heti asettuu vastustusmoodi päälle. "Miksi sitten olet kanssani, jos minussa on niin paljon vikaa?" Siinä vaiheessa vastapuoli on sanaton. Vai saitko Lukossa vastattua hänelle tuohon jotain?

Jokaisen henkinen kasvuhan on hänen itsensä tulos. Toki ympäristö vaikuttaa, mutta itse ponnistellaan kukin oman henkisen kasvumme tiellä. Ja nyt en tarkoita henkisellä mitään uskonnollista asiaa. Huomasitko muuten Lukossa, että tavallaan vaadit ystävääsi muuttumaan, vaikka se on seikka johon hyvin vähän voimme vaikuttaa. Oman itsemme muutokseen voimme taas kyllä. Usein itse muistelen, kun pähkäilen jonkun sanomisia, että mitä vanha terapeuttini olisi asiaa pohtiessani sanonut. Se on usein, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, noin karrikoiden. Vaikka palautteestahan me kasvamme. Kuka enemmän itse ja kuka enemmän toisten kasvusta huolehtien. Joka osaa olla joskus vit...maista. Tähän sopisi hyvin esimerkki elävästä elämästäni, mutta en sitä jaa. Menen tällaista kohdatessani ihan sanattomaksi, kun en tiedä mitä toinen tarkoittaa. Nyt tulevaisuudessa tiedän miten toimia, tai välttelen koko ihmistä 😀

Mielenkiinnolla Delffi odotan mitä kuntouttava työtoiminta antaa. Tuo on vähän sama, kun mielenterveyskuntoutuja joka ei useinkaan halua, että hyvä terapiasuhde päättyy. Niihin vain hyvin vähän voi itse vaikuttaa. Toisaalta on hyvä nähdä jonkun toisen valmentajan tapa toimia.

Tuosta palautteen annosta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta nyt en viitsi siihen tarttua.

Minä olen Lukossa luullut, että olet mennyt ja tullut ja saanut paljonkin aikaa 😮 Pitäisikö sinun ihan listata itsellesi mitä kaikkea syksyn aikana on tapahtunut? (Vaikka oletkin ollut väsynyt.) Minäkin toivon parempia aikoja! 🙂🌻 Ja ripusta tosiaan yhdet valot johonkin, muistuttamaan vaikka meistä 😉

Minä muuten kun viimeksi siivosin, olin tosi tyytyväinen itseeni, vaikka sain aikaan näkyvästi vain vähän. Onhan se kuitenkin aina sen vähän eteenpäin ja päätin, että se on ihan hyvä!

Rina, minä olen yrittänyt myös tuota rakentavan kritiikin antoa. Valitettavasti vastapuoli ei ymmärrä edes sitä, tai jos ymmärtää ei ainakaan näytä sitä 😋 Minä myös inhoan yli kaiken vihjailuja. Ei ne minuun tepsikään. Minusta se on surkeaa kommunikointia.

Jatkuva myöhästely voi olla tapa, tai se voi merkitä myös ihmisen ylikuormittumisesta elämässä, ajattelen. En tiedä Rina, voisit ottaa sen ihan yleisluontoisesti esiin. Ei siis mitenkään alleviivaten. "Joskus mietin..."

Ei ole hullua Lukossa. Minäkin olen ajatellut, että ajatteleeko Delffi yksilövalmentajaa romanttisessa mielessä. Se ajatus on myös karsiutunut. Mutta en tiedä, en niin paljon ole chatissa, niin kaikki Delfin kirjoitukset/ajatukset eivät ole luettavissani.

Jossain vaiheessa olen miettinyt myös, että mitä se mindfulness oli 😋 Hienoa, että olet itse siinä kehittynyt! Minulla on ollut tuota ihan samaa. Olen ollut syömättä, juonut paljon kahvia ja vain tehnyt. Se on kyllä ihan idiootin touhua. Mutta näillä mennään mitä on annettu 😋😎

Huomaan, että joulu on jo ovella ja yksi isompi rutistus ei taida kuitenkaan enää onnistua ennen sitä 🙄 Täällä myös näkyy nyt tuo alati muuttuva maisema, johon alkaa pikku hiljaa tottua. Luulen, että joulumarkkinat on ohi, kun huomaan, että sinnekin voisin lähteä. Joulukonserttikin olisi kiva, jäänee sekin.

Jaksamista Lukossa, kaikkiin tutkimuksiin! Ne vievät voimia. Teet sitten niiden mukaan ja jätät muut vähemmälle 🙂🌻

Jouluinen kahvila tuntuu houkuttelevalta ajatukselta. Se on kuulkaas viikko ja sitten on joulu. Viimeiset asiat ehtii tehdä, tai sitten olla vaan. Miten kukakin tahtoo ja jaksaa.

Rina, tuolla aiemmin jo mainitsin että ihastumisesta en osaa oikein sanoa..(en oo tainnut koskaan olla ihastunut, enkä oo koskaan seurustellu)

Mutta mainitsin myös sen, että toisaalta taas vaikka yksilövalmentaja on läheinen, niin ehkä se onkin vain semmoista isosiskon tai/ja (juttelu)kaverin kaipuuta, jonka kanssa viettää aikaa ja jutella..

Pompula, saa nyt nähä mitä kuntoutta työtoiminta antaa.. Ainakin vähän lisäohjelmaa viikkoon.

----------------

Mutta joo..nyt on käyty katsomassa paikka minne menen sitten tammikuussa, kun kuntouttava työtoiminta alkaa. Paikka kyl on periaatteessa tuttu (3 vuoden takaa), mitä nyt sieltä kangaspuut oli lähtenyt ja pesukoneita tullu, ja vähän pöytien järjestys ehkä muuttunut.

Lisäksi tämä nykyinen yksilövalmentaja mainitsi, että hän on nyt sinne helmikuuhun asti mulla yksilövalmentajana. Sitten ei vielä ole jatkosta varmaa, mutta pitää varautua siihen, että yksilövalmentaja vaihtuu. Sit jos yksilövalmentaja vaihtuu, niin se "uus" yksilövalmentaja on mulle kyllä tuttu 3 vuoden takaa..mutta toivoisin kyllä ettei yksilövalmentaja vaihtuis.

Ai niin, vähän harmittaa etten nyt saanut taaskaan mitään kehuja sanottua yksilövalmentajalle..(en kyl tiiä ett mitä sanoisin, tai ehkä ois voinut sano, jotain ett oli mukava nähä tai yms..mut enpä saanut sanottua..)

Niin, ja semmoista olen kyllä miettinyt, että jos nyt helmikuun jälkeen tulee vaihtuun yksilövalmentaja, niin sitten pitää jotenkin saada kiitettyä tätä nykyistä yksilövalmentajaa. Varmaan ehkä joku pieni kiitoslahja ja/tai -kortti.

Mutta joo..Seuraava tapaaminen yksilövalmentajan kanssa meneekin ensvuoden puolelle..aikoi laittaa seuraavaa aikaa sähköpostitse.
Eli tulee 2-3 viikon tauko etten tule näkemään yksilövalmentajaa, ellei sitten sattumalta nähdä kaupassa tai lenkillä (vaikka eipä me silloin yleensä muutakuin vain moikataan)..

Pompula palautti aiheen lähtöruutuun🙂:😎 eli missä menee raja, että yritys muuttaa toista ihmistä epäonnistuu (toinen ei kuitenkaan muutu) tai että toinen oppii rakentavasta palautteesta ottamatta itseensä. Esim. Mun on ihan turha antaa mitään kritiikkiä miehelleni ihan yleisluontoisista, ei siis henk.kohtaisista, koska vastaus on "ai, mä olen paska mies, hanki uusi". Henkilökohtaiseen habitukseen en ainakaan puutu, koska olen oppinut, ettei se edistä mitään hyvää mieltä ja sopua. Toinen sitten kulkee ja käy työssä käymättä parturissa, pukeutumalla epäsiististi ja omaamalla vyötärönympäryksen, jota lääkäritkin kauhistelee. En jaksa enää reagoida, nielaisen kaikenlaisen ärsytyksen. Siis mikään ei ole muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa, eikä muutu kuin huonompaan suuntaan, jos asiasta huomauttaa. Olen siis lakannut huomauttelemasta. Jokainen aikuinen vastatkoon itsestään.
Ihmisiä on moneen junaan. Toiset myötäävät ja tutkiskelevat itseään, muuttuvat vähitellen sen myötä. Liikaakin. Toiset vain porskuttavat "omine itseineen", vaikka rapa roiskuisi. Syy pahaan oloon on silloin ulkopuolella, ei itsessä. Näiden ääripäiden välissä on myös lukematon joukko ihmisiä.
Mutta joo, monessa mielessä minäkin olen "paska nainen". Ei varmaan ole ollut helppoa elää depressiivisen ja läheisyyttä karttavan ihmisen kanssa.
Kiitos, Pompula ehdotuksesta ottaa myöhästymisasia puheeksi noin yleisesti. Voisihan sitä aloittaa kysymällä ja pahoittelemalla toisen kiireestä. Mutta jotenkin pitäisi päästä siihen, ettei mun tarvitsisi odottaa sitä varttia. Olen joskus sopinut aikaa hiukan myöhäisemmäksi, mutta sama juttu. Kysymys on siitä, että hän vain lähtee liikkeelle liian myöhään. Ajatus täsmällisyydestä ei ole riittävän tärkeä, ainakaan ystävää tavatessa.
Voi, jospa oisin päässyt karuselliin, Lukossa😀. Siinä olisi pollet saaneet kyytiä narinalla tai ilman. 🙂🌻🙂🌻😎

Minä junnaan edelleen kotona selkä sökönä. Ei siis ole mitenkään herkkua. Kun te muut tajusitte jo hiljentää jouluun, niin minä vasta aloittelen 😞 Siis karuselli! Siellä on sellainen? Nyt vain joulunalla? Siitä maailmanpyörästä olen kuullut, kenties nähnyt. Eilen kävin noin vartin lenkillä, että tulisi jotain liikettä selkään. Nyt vaan masentaa, kun mistään ei tule mitään 😭

Pompula kirjoitti 15.12.2016 18:4
Tuo on muuten hyvin tavallista Lukossa. Ei osata ottaa hyvää palautetta, saati negatiivista. Heti asettuu vastustusmoodi päälle. "Miksi sitten olet kanssani, jos minussa on niin paljon vikaa?" Siinä vaiheessa vastapuoli on sanaton. Vai saitko Lukossa vastattua hänelle tuohon jotain?

Jokaisen henkinen kasvuhan on hänen itsensä tulos. Toki ympäristö vaikuttaa, mutta itse ponnistellaan kukin oman henkisen kasvumme tiellä. Ja nyt en tarkoita henkisellä mitään uskonnollista asiaa. Huomasitko muuten Lukossa, että tavallaan vaadit ystävääsi muuttumaan, vaikka se on seikka johon hyvin vähän voimme vaikuttaa. Oman itsemme muutokseen voimme taas kyllä.

Pompula, taisin sanoa hänelle jotain sellaista kuin "jokainen voi halutessaaan kehittyä" tai "sanoin asiasta, koska olet ystäväni" tms. Hullua on, että tämän ystäväni käytös näyttäytyy sivusta seuraajalle ihan hulluna. Hänellä toki onkin oma vinksahtaneisuutensa kuten meillä kaikilla kai. Hän on nimittäin pahanlaatuinen työ- ja vapaaehtoistyönarkomaani. Meidän välinen suhdekin on ihan vinksahtanut. Olen antanut hänelle esimerkiksi sellaista palautetta, että minusta olisi joskus vaan mukava olla yhdessä esimerkiksi ruokaa laittaen/syöden, elokuvaa katsoen tms. Hän myöntyy moiseen sanallisesti, mutta käytännössä hänellä ei koskaan ole aikaa sellaiseen. Sen sijaan jos tarvitse apua johonkin askareeseen, niin hänen kalenteriinsa mahtuu nopeastikin. Eli hän on lähinnä "apumies". Hullua on se, että hän ei ole käytännön taidoiltaan kovinkaan kätevä. Osaan itse suurinpiirtein saman kuin hän ja ehkä enemmänkin, enkä ole yhtä kömpelö kuin hän. Esimerkiksi muuttotalkoissani hän on onnistunut rikkomaan yhtä sun toista. Rikkoutumiset ovat usein olleet sellaisia tilanteita, että ko. henkilö on pyrkinyt tekemään työn mahdollisimman rivakasti (ns. juosten). Toisaalta pari esinettäni hän on rikkonut ihan vain kömpelöyttään. Olen hyväksynyt sen, että meillä on yhteys vain urakoimisen kautta. Rina kuvasi hyvin henkilöä, joka vain loukkaantuu ja käpertyy itseensä, jos hänelle yrittää antaa rakentavaa palautetta. Tämä kuvaamani henkilö ei myöskään ole koskaan väärässä. Jos hän huomaa olevansa väärässä, niin hän äkkiä selittää asian itselleen parhain päin esimerkiksi niin, että hän alunperinkin ymmärsi asian toisin tms. Hän ei virallisesti ole mielenterveyskuntoutuja, mutta olen mielessäni ajatellut, että hänellä on aika suuriakin ongelmia. Hänen ongelmansa ovat kuitenkin sellaisia, että hän on niistä huolimatta esimerkiksi hyvä veronmaksaja ja noudattaa lakia. Työkaverina hän saattaa olla aika kettumainen mm. siksi, että hän tekee aivan älyttömästi ilmaisia ylitöitä. Olen myös miettinyt, miten hänen kömpelöys ja (tahaton) rikkomistaipumus esiintyy töissä. Uskoisin, että jotenkin se tulee esiin. Epäilen, että hän on sellainen tyyppi, jolle nauretaan selän takana esimerkiksi työpaikalla, ehkä siellä vapaaehtoistyössäkin. Tiedätte varmaan tällaisia tyyppejä.

Pompula kirjoitti 15.12.2016 18:4
Minä olen Lukossa luullut, että olet mennyt ja tullut ja saanut paljonkin aikaa 😮 Pitäisikö sinun ihan listata itsellesi mitä kaikkea syksyn aikana on tapahtunut? (Vaikka oletkin ollut väsynyt.) Minäkin toivon parempia aikoja! 🙂🌻 Ja ripusta tosiaan yhdet valot johonkin, muistuttamaan vaikka meistä 😉

Kiitos Pompula, että muistutat tosiasioista. On totta, että olen saanut aika paljon aikaan syksyn aikana. Esimerkiksi kevääsen verrattuna olen ollut tosi aktiivinen ja aikaansaava. Enkä siis keväälläkään ollut laiska, vaan sairas. Nyt syksyllä olen voinut paremmin kuin keväällä, mutta huonommin kuin odotettiin. Olen joutunut laskemaan tavoitteita, anomaan lisäaikaa ja vähentämään tekemisiä koko ajan syksyn aikana. Se on ollut kurjaa, koska mielialani on ollut pirteä ja olen ollut halukas tekemään asioita. Fyysinen terveys ei vaan ole ollut riittävän hyvä. Itse asiassa juuri äsken otin lisäannoksen somaattisen sairauteni lääkettä. Lääkärin kanssa sovittiin asiasta eilen puhelimitse, kun uusimmat verikoetulokset tulivat. Odotan asteittain toteutettavasta lääkitysnostosta apua olooni jopa jo tämän kuun aikana hiljalleen. Ei se kaikkia ongelmia tule poistamaan, mutta jospa edes vähän olo kohenisi. Ehkä voisin tosiaan edes yhdet valot laittaa teistä muistuttamaan 🙂👍.

Pompula kirjoitti 15.12.2016 18:4
Jatkuva myöhästely voi olla tapa, tai se voi merkitä myös ihmisen ylikuormittumisesta elämässä, ajattelen. En tiedä Rina, voisit ottaa sen ihan yleisluontoisesti esiin. Ei siis mitenkään alleviivaten. "Joskus mietin..."

Rina, mietin samaa kuin Pompula. Minä inhoan myöhästellä ja kärsin siitä itse kovasti, mutta niin vain aina välillä tapahtuu. Myöhästelyni liittyy elämänhallinnanvaikeuksiini ja nimenomaan erilaisiin stressi- ja sairausjaksoihin. Toki taustalla on myös persoonallisuuttani eli yliarvioin voimani ja ehtimiseni sekä aliarvioin tehtävien suorittamiseen tai vaikka tietyn matkan kulkemiseen kuluvan ajan. Olen huono arvioimaan matkaan kuluvaa aikaa ja olen ollut joissain supertärkeissä työhaastatteluissa ja vastaavissa sitten pari tuntia etukäteen paikalla. Sitten sitä istutaan tyhmänä jossain kulmakuppilassa aikaa kuluttamassa, jolloin minulle voi jopa sitten (aivan selvin päin) käydä niin, että lähden ihan viime minuutilla liikkeelle. Ajanhallinta ja -organisointi on mielestäni myös eräänlaista lahjakkuutta. Suomessa asiaa pidetään mielestäni liikaa asennekysymyksenä. Toki myöhästelemisestä voi sanoa toiselle, mutta on hyvä ymmärtää, että joillekin ihmisille myöhästely on eräänlainen häiriö/kyvyttömyys/lahjattomuus. Todettakoon, että vaikka olin koulussakin ns. hikari, niin huolellisuusnumeroni oli aina heikko. Joskus syynä oli huithapeliuuteni, mutta epäonnistuin usein silloinkin kun itku kurkussa yritin olla huolellinen. Minulla vaan oli usein väärät tehtävät tehtynä, väärät kirjat mukana, sukset luistimien sijasta, uimapuku kotona vaikka pyyhkeen olin muistanut jne.

Pompula kirjoitti 16.12.2016 16:30
Siis karuselli! Siellä on sellainen? Nyt vain joulunalla? Siitä maailmanpyörästä olen kuullut, kenties nähnyt. Eilen kävin noin vartin lenkillä, että tulisi jotain liikettä selkään. Nyt vaan masentaa, kun mistään ei tule mitään 😭

Pompula: Senaatintorilla on ollut jo useana vuonna Tuomaan markkinoiden aikaan vanhanaikainen karuselli keskellä markkina-aluetta. Karuselli on mielestäni tosi kaunis ja sopii miljööseen hyvin. Huippujuttu on, että karuselli on ilmainen. Googlaamalla löytyy valokuvia. Hienoa, että sait käytyä lenkillä. Elämä tosiaan on välillä vähän sellaista, ettei mistään tule mitään 😞. Juuri siksi ajattelin ottaa tänään rauhallisesti, enkä ahdistaa itseäni keskeneräisillä urakoilla. Eilinen oli jotenkin raskas.

Lukossa kirjoitti 17.12.2016 10:5
Juuri siksi ajattelin ottaa tänään rauhallisesti, enkä ahdistaa itseäni keskeneräisillä urakoilla. Eilinen oli jotenkin raskas.

Häh... Minullahan on tänään sovittu meno, joka on eräänlaista vapaaehtoistyötä. Miten saatoin unohtaa sen aamun ajaksi? Onneksi siihen ei kulu ihan koko päivää, vaan osan päivästä voin ottaa rennosti. Tosin sitten kun kerran liikkeelle joudun lähtemään, niin ehkä voisin yrittää vaikka viedä niitä tyhjiä pulloja kauppaan. Katsellaan.