Ensin unohdin salasanani ja nyt en muista mitä piti kirjoittaa 😀 Delffi, miksi niitä gramaaneja pitää käyttää, jos kuitenkin pitää avustaa pohkeella? Kyllä asunto taas näyttää vähän paremmalta, kun katsoi seuraavana päivänä uusin silmin 🙂 Jotain on selvästi tapahtunut, mutta sitä saisi jatkaa. Pari päivää mennyt harakoille. Minä en käytä jumppa asua, tai oloasua, käytän yöasua 😀 Kyllä sen uuden oloasun saisi jo ostaa Lukossa, vaikka joululahjaksi 😉 En minäkään Rina jaksa säilytellä pois lähtevää kauaa. Toissapäivänä lähti taas kuorma pois. Hetken kesti etsiä, mistä löytyi vaate"jätettä" vastaanottava kauppa, mutta en luovuttanua ja tuonut kassia kotiin takaisin, vaan sinnikkäästi etsien löysin kaupan. Nyt näen selvästi mikä kohde kaipaisi seuraavaksi ryhtymistä, mutta motivaatio on hukassa. Tekee mieli vaan kotoilla ja olla. Ehkäpä aletaan pikkuhiljaa olla voiton puolella? Tiedä häntä! Ai piti sinun aloittaa Lukossa etätyöt jo pian. Tuntuu ihan hirveän nopealta touhulta. Arvaan, että askartelet joulukortteja. Olisi pitänyt itsekin jo pari päivää sitten aloittaa, mutta askartelu tarvikkeiden ollessa sekasotkussa, ei inspiroi! Mikähän leikkaus sinulle on tulossa. En kyllä arvannut yhtään, että veriarvojen seuraaminen ym. olisi tuomassa moista. Älä osta mappeja vielä, ennen kuin näet miten paljon lähtee paperia 🙂 Värikoordinointi luo kyllä levollisuutta tilaan/kaappiin tms. Tänäänkö se oli se ensimmäisten joukossa olevien joulukorttien lähettäminen? Sunnuntaina? Mutta hinta on sama 😮

Rina, se joulukalenteri lensi jo roskiin. Siinä oli taskuja, joihin ajattelin laittaa jonkin pienen herkun jokaiselle päivälle, mutta ennen kuin sain täyttämisen valmiiksi olin jo syönyt osittain täyttämäni 😋 Minäkin arvelin Delffiä pieni kokoiseksi. Olethan saanut Lukossa aikamoisen määrän kirjoja kiertoon! Mitenhän saisin kadonneen inspiraation takaisin? Nyt tekee vaan mieli maata sängyllä ja lukea. Tiskissä odottelisi varmasti se sata kappaletta tiskiä. Nyt on alkanut taas pimeä ihan hirveästi kietomaan itseään koukkuun. Onneksi huomenna on maanantai. Viikonloppu saa olon usein aika veteläksi. Kun olin viimeksi liikenteessä, mietin, että en ole nähnyt aikoihin ketään kaveria. En puhu kuin kassa"neideille" tms. Kevät on jo mielessä ja joulu "paketissa" 😀

Tuli käytyä tänään koirien kanssa noin 30 minuutin lenkki, vaikka pakkasta on ollut yli -15 astetta.
Mutta kun puki koirille tarpeeksi vaatetta eli villapaidat takkien alle, niin kyllähän ne ihan mieellään lähti ulos.

Huomenna jos on samanlaist keli kuin nyt on, niin enköhän tee samanlailla kuin tänään eli villapaidat vaan takkien alle, niin saa koiratkin edes lyhyelle lenkille.

Mutta joo..eipä tätä vuotta kyllä muuten enään ole paljoa jäljellä elikkä vain noin 20 päivää jäljellä tätä vuotta.

Niin, ja keskiviikko jännittää, mutta onneksi tiistaina on ratsastustunti, niin jospa silloin sais sitten ajatuksia edes tunniksi pois keskiviikosta.

Pompula, en oikein tiedä miksi nykyään ollaan alettu käyttään gramaaneja tunnilla.
Sen kuitenkin tiedän, että gramaanit ohjaa hevosta kulkemaan oikeassa muodossa, mutta pelkät gramaanithan siihen ei yksin riitä vaan tosiaan pohkeitakin joutuu käyttämään, että takajalat astuu rungon alle.

Pompula: Oikein arvasit eli joulukortteja askartelen. Keskiviikko 14.12. on viimeinen päivä lähettää sillä halvemmalla postimaksulla.

Delffi: Onnistuiko sun koirakuvat? Aiotko lähettää joulukortteja koirakuvalla varustettuna? Kuulosti hauskalta sun koirien kerrospukeutuminen 😀.

En viitsi täällä kertoa, mikä leikkaus olisi kyseessä. Se ei kuitenkaan ole mikään hengenvaarallinen juttu, mutta toki siinä on nukutukset, komplikaatioriskit ja muut perusjutut. Leikkaukseen saatetaan joutua turvautumaan, koska muut hoidot eivät mun kohdalla tuota toivottua tulosta. Mahdollisen leikkaushoidon jälkeenkin on edessä elinikäinen hoito ja lääkitys, mutta niin se on tälläkin hetkellä. Etätöiden tekeminen kiehtoisi minua itseäni. Se olisi ainakin aluksi osa-aikaista harrastelua, josta ei sen suurempaa taloudellistakaan hyötyä olisi. Tykkäisin kuitenkin tehdä jotain järkevää, vaikka onhan tuo avoimen yliopiston kurssien opiskelukin ihan järkevää puuhaa, kun on löytynyt sopivia kursseja.

Pompula toivoi maanantaita. Minä en! Voisin viettää vielä toiset kaksi päivää tällaista ihanan rentoa viikonloppua. Mutta ei. Huomenna aamulla heti on yksi palaveri ja siitä se viikko pyörähtää käyntiin kaikkine hässäköineen. Useampi deadline on mulla jo heti maanantaina ja labrassa täytyy käydä yhtenä aamuna ja on vaikka mitä ohjelmaa tiedossa viitenä seuraavana arkipäivänä. Kyllästyttää ne labra-aamut. Niitä on mulla aika usein. Siellä on ahdas, kuuma ja ikkunaton odotushuone, jonka televisiosta pauhaa rasittavia aamuohjelmia. Ja ärsyttää suunnattomasti jättää aamukahvi juomatta sitä ennen.

Minusta on aivan riemastuttavaa kuulla, että sekä Rinalla että Pompulalla tavaran raivaaminen tuottaa tulosta. Jippii! Tulen perässä, hitaasti nilkuttaen, mutta minä tulen perässä! Hieman minulle kyllä tuottaa päänvaivaa tämä, ettei vielä saa tehdä sitä eikä tätä. Minulle on esimerkiksi varastoon tulossa hyllykkö. En voi sitä kuitenkaan vielä sinne toimittaa, koska tässä vaiheessa täytyy vaan karsia tavaraa. Olohuoneeseenkin haluaisin uuden kirjahyllyn, mutta en voi sitä vielä hankkia, koska nyt vasta karsin tavaraa. Uusia kansioita ei voi vielä hankkia, koska en ole vielä karsinut papereita. Kaikki on niin keskeneräistä. Minun täytyy varmaan laatia tästä jokin kirjallinen vuokaavio, jotta pysyn kärryillä missä menen ja mitä voin missäkin vaiheessa tehdä. Sijoitan väliaikaisesti joitain tavaroitani läpinäkyviin jätesäkkeihin (joita etsin kuulkaa hartaasti), jotta saan läpinäkyviä laatikoita väliaikaisesti tiettyyn toiseen tarpeeseen. Tavaran on tarkoitus niistäkin vähetä pikkuhiljaa, mutta mutta mutta... No, pikkuhiljaa. Ja kun täällä asunnossa on pystyttävä asumaan, opiskelemaan sekä kevätpuolella ilmeisesti etätyöskentelemäänkin, niin olen yrittänyt luoda itselleni soveltuvaa väliaikaisratkaisua. Tavaraa karsiessa on tullut ihan uusiakin ajatuksia. Jospa esimerkiksi luopuisin eräästä kivasta huonekalusta, koska se on vähän epäkäytännöllinen? Saattaa kuitenkin olla, että päätän sittenkin pitää sen. Pohdiskelin myös yhden uuden lisähyllykön ostamista, jotta saisin lisää säilytystilaa. Mutta aika näyttää. Eli SITTEN joskus KUN on paljon vähemmän tavaraa ja tavarat alkavat löytää lopullisiin paikkoihinsa, niin sitten ehkä tiedän, mikä on oikea ratkaisu mihinkäkin kysymykseen. KonMaritus pakottaa minut kyllä varmaan uusimaan muutakin kuin vain oloasunhousut. Muun muassa astiakaapissani on aika paljon lohkeilleita astioita ja kaiken maailman eriparikuppeja sekä krooninen pula mm. lusikoista, joita varmaan joku kotitonttu käy kähveltämässä. Ja niitä pyyhkeitäkin saisi olla ehkä 1-2 enemmän, koska joskus käy yövieraitakin jopa useampi kerrallaan. Ja tiedättekö ne Ikean siniset isot kassit? Minulla on kolme sellaista täpötäyden tulvivaa kassia täynnä tyhjiä pulloja. Ei se laiska tonttu ole niitä vienyt mihinkään. Poistamieni kirjojen määrä lienee muuten jo lähempänä kahta sataa kuin sataa. Ja huomenna taas sanon hyvästit aika monelle opukselle. Vähän näyttää siltä kuin täällä olisi muutto käynnissä. Mutta on täällä vähän joulukoristeita ja -valojakin. Sekä kynttilöitä. Ja vielä paaaaaaaaaaaaljon tekemistä 🙄.

Hetimiten ne lohkeilleet astiat roskiin Lukossa! En ikinä säilytä mitään lohkeillutta käytössä. Saman tien roskiin. Siis löysitkö niitä läpinäkyviä jätesäkkejä, vai etsitkö vielä? On minullakin sellaista mikä odottaa, että jokin toinen asia ensin toteutuu. Odottelua... Minä katson x-factoria ja odotan milloin se Saara voittaa!! Muita jaksoja ei ole tullut katsottua. Pitäiskö sun Lukossa viedä yksi Ikea kassillinen kerrallaan kauppaan? Ensi kauppareissulla mukaan? Voin kuvitella, että aamu-labrat ei ole kivoja! Jaksuja niihin!! ...kohta se Saara voittaa! 🙂👍

Lukossa: Oon aika tarkka noitten kuvien kanssa, tarkennus ei oo mikään kovin hyvä, mutta eiköhän tuo yks kuva oo ihan riittävän tarkka ja saa kelvata nyt joulukortiksi. Ainakin naapureille laitetaan koirakuvasta joulukortti, kuten myös yksilövalmentajalle mietin että antaisin myös kortin (jos vaan saan aikaiseks annettua..).

Vielä pitäis kuitenkin tulostaa tai oikeammin käydä teettämässä kuvat valmiiksi, että niistä saa sitten tehtyä kortit.
Tuo homma pitäis tänään hoitaa..

Ei missään nimessä uusia kansioita tai lisäsäilytystilaa ennen kuin hävitysurakka on valmis😉. Siis jos Lukossa suunnittelit jo sellaisten hankkimista😀. Mulla on nyt luova tauko siivouksessa. Kun alkaa olla siedettävää ja viihtyisää, niin helposti unohtuu, että urakka on vielä kesken. Voisinpa muuten toimittaa pyyhkeeni sulle, Lukossa! Niitä löytyy kaapista ihan käyttämättömiäkin. Kaipa ne voi toimittaa johonkin UFFin laatikkoon. Pyyhe tuntuu sen verran intiimiltä tavaralta, että käytettynä sitä ei halua toimittaa eteenpäin. Höhlää, sillä onhan se pesty kuudessakympissä.
Joulumieli on edelleen kateissa. En pidä sitä puutteena. Kaikkien pakkosuorittamieni joulujen jälkeen se tuntuu vapauttavalta ja virkistävältä. Eikä sitä koskaan tiedä, milloin joulutunnelma pullahtaa päälle😐. Saa tulla tai olla tulematta. Kevättä minäkin jo fiilistelen, Pompula🙂👍. Valon lisääntymistä ja sulavan maan tuoksua.
Minä varmaan menettäisin hermoni😉, jos joutuisin hyppäämään labrassa ja lääkärissä. Siis hattua nostan sulle, Lukossa, että noin tyynesti jaksat ottaa asian, Lukossa. Sairaalan ja terveyskeskuksen ajattelukin aiheuttaa minussa kohtuutonta ja suhteetonta ahdistusta. Vähän samaan tapaan kuin jotkut ovat lentopelkoisia. Paniikki iskee heti, kun astuu terveyskeskuksen (lentokoneen) ovesta sisälle. Sitä kuvittelee olevansa kuoleman oma, vaikka todennäköisyys sille onkin vähäinen. No, useimmille kuolema koittaa kuitenkin sairaalassa kuin lentokoneessa. Mutta ymmärtänette fiiliksen.
Sitä nukuttamista en pelkää. Sähköhoitojen yhteydessä mut nukutettiin niin monta kertaa joka toinen päivä, että siihen tottui. Kyse on myös luottamuksesta ja luopumisesta omasta hallinnasta. On annettava "henkensä muiden siis lääkärien käsiin". Luottamuksen pulan juuret ovat kaukana menneisyydessä. Jos lapsena ei luottanut vanhempiensa kykyyn huolehtia asioista pienen ihmisen turvaksi, niin miten voisi edelleenkään luottaa jonkun toisen kykyyn parantaa ja huolehtia niin, ettei mikään mene pieleen. Pelko on viheliäistä. Se syö ihmisen energiaa kuin vintin orava sähköjohtoja. Mutta jos pelkojaan ei kohtaa, niin mörkö jää sängyn alle kummittelemaan.
Oletko hypännyt esteitä, Delffi? Ja kauanko olet tuota ratsastusta harrastanut? Käytkö pienellä vai isolla tallilla? Jotenkin tuntuu, että tallien välillä on opetuksessa suuria eroja. Joissain paikoissa tunnit toistavat sitä samaa vuodesta toiseen ilman merkittävää edistymistä. Joillakin talleilla panostetaan taas tosi paljon laadukkaaseen opetukseen ja vaihtelevuuteen. Ratsastetaan mm. Ilman satulaa tasapainon ja istunnan kehittämiseksi.

Pompula kirjoitti 11.12.2016 22:3
Hetimiten ne lohkeilleet astiat roskiin Lukossa! En ikinä säilytä mitään lohkeillutta käytössä. Saman tien roskiin. Siis löysitkö niitä läpinäkyviä jätesäkkejä, vai etsitkö vielä? On minullakin sellaista mikä odottaa, että jokin toinen asia ensin toteutuu. Odottelua... Minä katson x-factoria ja odotan milloin se Saara voittaa!! Muita jaksoja ei ole tullut katsottua. Pitäiskö sun Lukossa viedä yksi Ikea kassillinen kerrallaan kauppaan? Ensi kauppareissulla mukaan? Voin kuvitella, että aamu-labrat ei ole kivoja! Jaksuja niihin!! ...kohta se Saara voittaa! 🙂👍

Ei voittanut Saara 😞, mutta onhan hopeakin hieno juttu. Pompula on ihanan rivakka. Mulle ei ole sitä ominaisuutta suotu. Kulahtaneita astioita ei voi heittää pois ennen kuin on uudet astiat ostettu ja se taas tarkoittaisi sitä, että pitäisi päättää merkki, malli, väri, koko... Liian vaikeita päätöksiä. Pullot taas jumittuu kotinurkkiin, koska kaupassa käydään aina asioilta tullessa. Harvemmin tulee lähdettyä kotoa kauppaan. Ehkä nyt olisi kutenkin siihen aihetta ihan noiden pullojen takia. Ja löysin niitä jätesäkkejä, kun tarpeeksi surffasin.

Inha viikonalku. Ei voi muuta sanoa 😝. Mahdollisimman hyvää viikkoa teille kaikille kuitenkin 🙂👍.

Rina, olen hypännyt esteitä yhdessä vaiheessa aika paljonkin. Sitten tuli hyppäämisessä vuoden tauko ja viime vuonna aloin taas hyppään esteitä, mutta nyt en ole taas puoleen vuoteen hypännyt esteitä.

Ratsastusta oon harrastanut nyt noin 12 vuotta ja vähintään kerran viikossa käyn tunnilla.

Itse käyn kahdella eri tallilla, en osaa sanoa onko isoja vai pieniä talleja. Varmaan vähän riippuu mitä tarkoitetaan isolla ja pienellä tallilla. Mutta ehkä molemmat tallit vois laskea isoiksi talleiksi (toisella tallilla on pääasiassa tuntareita ja toisella tallilla on tuntareita + yksäreitä eli yksityisten hevosia).

Toisella tallilla tuntarit on vanhoja tuttuja tuntihevosia ja siellä on vähän semmosta rennompaa opetus, eikä siellä niin kehity.
Välillä on kuitenkin mukava käydä tallilla, missä ei tartte niin paljoa panostaa siihen ratsastukseen..vaan voi ns. heittää aivot narikkaan 😉

Toinen talli jossa sitten käyn säännöllisemmin, niin siellä on vähemmän tuntareita, mutta ne on vanhoja ja osaavia koulu- ja estehevosia ja lisäks osa yksäreistä (eli yksityisten hevoset) käy myös välillä tunneilla. Tällä toisella tallilla sitten opetus on vähän tiukempaa (ei kuitenkaan liian tiukkaa) ja oikeasti on mahdollisuus kehittyä eteenpäin, koska siellä sitten panostetaan istuntaan tehtävien tekemisen lisäksi, ja tuntien yhteydessä saatetaan kerrata vähän teoriaa 🙂

Hyvä, että koirilla on villaa alla, että lähtevät pakkasella ulos. Ei voittanut Saara, ei. Jotenkin odotti, että suomalainen voittaa. Eipä voittanut, vaan hyvä vaihtoehto sen sijaan 🙂 Rina on saanut sähköä joskus. Tuntuu ihan oudolta. Te Rina ja Lukossa vaikutatte niin elämässä kiinni olevilta, että kuulostaa ihan oudolta. Ja Delfikin. Minä sen sijaan en nukkunut silmällistäkään. Pyörin ja hyörin sängyssä. Täysikuu. Kuuta on tullut katseltua, kun se on näkynyt, että milloin se vaikuttaa yöuniin. Nyt. En minä mikään rivakka Lukossa ole. Se on vaan tapa heittää rikkoutunut heti roskiin. Eikä minulla ole "astiastoa". On sekalainen seurakunta astioita. Syviä lautasia minulla taitaa olla se kaksi 😀 Meni taas suunnitelmat uusiksi, kun en saanut nukuttua. Joulukortitkin on tekemättä. Kun tarpeeksi pakoilen niiden tekemistä, jää ne tekemättä, tai ihan viime tippaan. Paperit sain kaivettua esiin. Siinäpä se. Miten onkin niin vaikeaa kaikki tekeminen? Ei huvita sitten yhtään mikään.😑❓

Oon samaa mieltä Delffi, että harrastus saa olla hauskaa ja rentouttavaa, eikä mitään tiukkapipoilua. Esim. Joskus tuntuu, että vanhemmat lastensa harrastusten takana kinuavat edistymistä ja kilpailutusta enemmän kuin lapset konsaan itse haluaisivat. Näen todella punaista, kun kuulen näitä juttuja vanhempien suusta: "meidän poika vaihtoi ryhmää, kun edellisessä ryhmässä oli jokunen aloittelija, jolle ohjaaja joutui antamaan aikaansa "kohtuuttoman" paljon."
Just joo: kun luotsataan "menestyjiä", niin unohdetaan, että kyseessä ovat lapset, joiden pitäisi leikinomaisesti harrastaa vielä monta vuotta ennen aikuisten maailmaan astumista.
Niinpä,,Pompula, ei sähkö sen ihmeellisempää 😋 ole kuin lääkkeetkään, sähkötoimintaahan se aivojen fysiologia on.. Kun jossain toisessa ketjussa miettivät sen vaihtoehtoja (ennakkopelkojen vuoksi?), niin mulle se sopi parannuskeinoksi erittäin vaikeaan masennukseen. Ei mennyt lähimuisti (muutenkin se olisi ollut tilapäistä), eikä persoonalle tapahtunut mitään vahinkoa. Hidasta se toipuminen silti oli, ei tullut äkkiparantumista, vaan käänne parempaan ja tervehtyminen pikkuhiljaa.
Mulla ei ole rikkinäisiä astioita kaapissa, ne heitän kyllä pois. Anopilta vuosien varrella saatu astiasto on kestävää, eikä varmaan särykään, vaikka heittäisin seinään😋. Lasitavaraa mulla on liikaa, siitä pitää päästä eroon. Kaikenmoista viini-ja samppanjalasia, vaikka en tykkää pitää mitään juhlia.

Huhhuh, mikä päivä. Aivan kaamea. Inhottavan alun jälkeen muutin "vähän" päiväohjelmaani ja kävin käsiksi erääseen kauhukulmaukseen kotonani. Kyllä olikin ahdistavaa ja vielä ahdistuneemmaksi sain itseni, kun en muistanut syödä koko päivänä mutta tankkasin erilaisia kofeiinijuomia senkin edestä. Lopulta jouduin turvautumaan rauhoittaviin pillereihin todella pitkän tauon jälkeen. Aivan urpoa. Tulos on kuitenkin mainio/pelottava. Tuli paljon tyhjää tilaa esiin roinan alta. Rojuja lajittelin varastoon meneviin ja eri kierrätyspaikkoihin meneviin. Villalankoja löytyi niin paljon, ettei varmaan pariin kolmeen vuoteen tarvitsisi lisää ostella. Nyt kyllä sen huomaa, että ei minulla nyt niiiiin hirveästi sitä tavaraa ole. Minulla on lähinnä joitain artikkeleita (esim. kirjoja) ylenmääräisesti ja sitten joissain artikkeleissa en enää muista mitä omistan (esim. vaatteet, neulelangat) ja joissain artikkeleissa tavaraa pitäisi uusia mm. risaisuuden vuoksi (esim. astiat). Toki minulla on yksi pohjaton kaappi, johon laitan tavaraa aina, kun tiedä muutakaan paikkaa. Sinne mahtuu edelleen, mutta aavistelen, että koko kaappi täytyy marittaa vielä lähitulevaisuudessa. Tänään hävitin muutamia yrityslahjoja (muistikirjoja ja kyniä). Jostain syystä en vaan voinut sietää niitä. Ne liittyvät työhöni. Eli kun ne osuivat käsiini ja mietin "tuottaako tämä minulle iloa", niin en millään voinut säilyttää moisia.

Mutta tavaraa kyllä toden totta häviää ja tyhjää tilaa tulee tilalle. Tänään jopa mietin, että pitäisikö minun muuttaa pienempään asuntoon 😉. Ja nyt vielä enemmän tekisi mieli uusia kirjahylly nykyistä kolhoa kauniimmaksi versioksi. Samoin muutamat muut asunnon yksityiskohdat (pieniä ja halpoja) ovat alkaneet pistää silmään, mutta kuten tiedätte etenen äärimmäisen hitaasti asiasta toiseen. Tänään muuten laskin yhden tulevan urakan: 185 kpl. En kerro mitä, mutta olo tuli heti jämptimmäksi ja vähemmän ahdistuneeksi, kun sain lukeman tietooni. Ei ollutkaan kovin paha lukema. Muutenkin tämänpäiväinen kammonurkan kaivelu oli sekä paineinen urakka (ahdisti menneet muistot) että tulevaisuuttakin valaiseva juttu (inventoin neulelangat, ihastelin niitä ja fiilistelin tulevia neulomuksia).

Muuten, haluaisitteko kommentoida:
Minulla on ongelma minulle lähisukulaisen kanssa. Olemme aina olleet läheisiä, mutta monta vuotta on nyt ollut niin, että hän lähinnä kertoo omista ja perheensä kuulumisista eikä kysy minun kuulumisia tai saattaa esimerkiksi puhua päälle minun kertoessa omia kuulumisiani. Olemme siis eniten yhteydessä puhelimitse. Laitamme toisillemme aika usein multimediaviestejä eli tekstareita, joissa on valokuvia mukana. Tykkään kommentoida hänen viestejään ja koen vastaamisen kohteliaaksi tavaksi. Viikonloppuna laitoin taas multimediaviestin valokuvan kera hänelle ja hän vastasi soittamalla siihen. Hän ei kuitenkaan sanallakaan kysynyt minun kuulumisia eikä kommentoinut lähettämääni valokuvaa ennen kuin minä puhelun jo ollessa loppumassa aktiivisesti kysyin kommenttia valokuvaani liittyen. Valokuva kuvasi erästä minun viimeaikaista melko suurta projektia (ei tavaran vähennystä!). Hän oli tätä ennen mm. kertonut lisäkkeitä myöden kaikki ruoka-aineet, joita hän aikoi puhelun jälkeen valmistaa ruoaksi. Muutenkin hän oli pikkutarkasti kuvannut kaikki perheensä kuulumiset. Onko hän m*lkku vai ei? Miten voisin saada hänet edes joskus kysymään minun kuulumisia? Huippujuttu oli mm. viime kesänä, kun selkäni oli kipeä ja minuthan vietiin silloin ambulanssilla piikkejä saamaan, niin hän kuuli vasta nyt joulukuussa siitä ambulanssista, vaikka tapasimme silloin kun selkäni oli vielä kipeä. Minä en yksinkertaisesti ehdi kertoa hänelle kuulumisiani, koska hän itse puhuu koko ajan ja jos aloitan kertoa jostain niin hän puhuu minun päälleni eikä kysy minun kuulumisia. Haluaisin näpäyttää häntä jollain tavalla, mutta en keksi mitään tapaa, joka oikeasti menisi hänen tajuntaan. En halunnut viettää tänä vuonna joulua hänen seurassaan juuri näistä syistä, mutta joulun viettäminen toisaalla ei ole sellainen vihje, joka saisi hänet ymmärtämään käytöstään. Olisi mukavaa, jos hän oma-aloitteisesti kyselisi kuulumisiani ja esimerkiksi kannustaisi projekteissani, mutta se taitaa olla mahdotonta.

Minullakin on se kaappi väärällänsä viini-, snapsi- ja shampanjalaseja. En muista, että niitä olisi käytetty. Sain sen kolme joulukorttia tehtyä. Olipa homma! Siivosin vähän. Yksi asia on kadonnut. Ja nyt juuri näenkin sen. Oli säilytyspussissa alimmaisena, vaikka päällimmäiseksi muistin sen laittaneeni. Tajusin juuri, että unohdin niistä korteista yhden merkittävän asian. Revinkö kuoret auki ja pistän uusiksi? Enpä taida olla niin viitseliäs. Tammikuu tule jo, kovasti sua kaipaan! Sain sentään muutaman hassun tavaran kerättyä kierrätykseen viedäkseni. Jotain roskiin. Kaikkea ei vaan jaksa pyöritellä. Ollos huomenna parempi päivä! Aika meni kyllä siivillä 😎 Vuoden vaihtumista en sinällään odota, koska en välitä paukuttelusta ja raketeista, haju sta yhtään.

Lukossa, sehän on selvää, ettei lähisukulaisesi muutu eli ratkaisu jää sulle: haluatko pitää yhteyttä enemmän tai vähemmän, ja millä ajatuksin. Voitko hyväksyä, että tuo ihminen on k.-pää ja olla silti tekemisissä hänen kanssaan? Siis voithan olla edelleenkin ystävällinen ja kohtelias edellyttämättä, että toinen kykenisi samaan. Se, miksi hän ei kykene vastavuoroisuuteen voi johtua niin monista asioista. Pidän ihmisiä hiukan syyntakeettomina siinä mielessä, että niin kasvatus kuin syntymälahjana saatu luonnekin voivat olla vinoutuneita, eikä henkilö näe toimissaan mitään vikaa, kun niin sokea on.
Palaan Eini Neven tekstiin: oikeudenmukaisuus on suhteellista ja jokaisen näkökulma on henkilökohtainen. Edelleenkin voit asettaa rajoja, mitä siedät, mutta voit myös laajentaa käsitystä toisesta niin, ettet ota asioita henkilökohtaisesti. Toisen ihmisen typeryyden ei tarvitse vaikuttaa sinuun niin, että se muuttaisi omaa käsitystä itsestäsi tai vähentäisi itsekunnioitustasi. Ei ole helppoa olla reagoimatta, kun kyse on lähisukulaisesta, mutta "hallinnan harhasta" luopuminen on vapauttavaa: ei toinen muutu, tuollaisena hän pysyy. Ainoastaan omat ajatukseni vaikuttavat, miten paljon hänen sanomisensa voivat vahingoittaa minua.
Voimia sulle Lukossa tuossa ihmissuhdeasiassa🙂🌻. Lähisukulaiset voivat olla suurimpia petoja, eikä ole helppoa suojata itseään läheisiltä ihmisiltä. On jotenkin järjellä käsitettävä se, että syy ei olekaan joka kerran itsessä😋, kun saa huonoa kohtelua, syyllistämistä ym. P..aa niskaan. "älä välitä" on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta minimoidakseen vahingot, pitää ainakin yrittää olla välittämättä etenkin jos rajojen asettaminen ei ole millään tehonnut. Ottaa etäisyyttä vähintään mielen tasolla.