Mikä ihmeen hygge-trendi Lukossa 😐

Elvinoora kirjoitti 6.12.2016 19:37

Aika käy pikäksi ja tylsistyy kun ei ole enää työelämää ja sen tuomaa sisältöä arkeen. Suurin osa elämästä rajoittuu kotona oloon. Minulla jo muutama vuosi työkyvyttömyyseläkettä takana ja mielestäni elämänlaatu heikentynyt sen myötä.Haastavaa täyttää elämä elämällä sairauden rajoittaessa voimavaroja ja ihmissuhteita.Varsinkin pimeä vuodenaika raskas mut niin se taitaa olla vähän kaikille. Jaksamista !

Tervetuloa, Elvinoora!

Käytkö missään kursseilla? Ne tuovat vähän sisältöä elämään. Sairaus kyllä rajoittaa tekemistä ja olemista. Kirkasvalolamppu voi auttaa tänä pimeänä vuoden aikana 🙂 Kiitos! Jaksamista myös sinne!

Elvinoora: Tervetuloa!

Pompula: Sain onneksi lopulta lääkkeet. Kyllä se oli sinnittelyä odottaa niitä. Hyggestä on ollut juttua lehdissä ja televisiossa. Googlaa, niin juttu selviää.

Delffi: Eikös pakkanen on vain pukeutumiskysymys?

Lukossa: Juu, periaatteessahan pakkanen on vain pukeutumiskysymys. Mutta koirat ei tykkää yli -10 asteen keleistä.

Mutta joo..tänään on ollut ihan hyvä keli ja tuli käytyä pari kertaa tänään lenkillä.
Ja että alkoi hävettämään/nolottamaan noitten koirien käytös lenkillä, kun jokaiselle vastaan tulevalle koiralle pitää räksyttää. Kaiken lisäksi yks näistä vastaan tulevista oli yksilövalmentaja koiransa kanssa..noloa..

Lisäksi huomenna aamulla olisi se tapaaminen yksilövalmentajan kanssa..saa nähä miten sitä saa yöllä nukuttua..

No niin, tapaaminen on nyt ohi ja meni ihan hyvin. En ymmärrä miksi mä aina niitä jännittän, vaikka tämä nykyinen yksilövalmentaja on mukava ja ihana ihminen.

Ens keskiviikkona sitten selviää lisää jatkosta, ja alkoi vaan enemmän mietityttään että miten on tämän yksilövalmennuksen jatkuminen. Sanoin kyllä jotain että vois kait johonkin asti jatkaa..
Mutta en sitten tiiä että tulisko mulla vaihtumaan yksilövalmentaja, mieluiten saman tutun henkilön kanssa jatkaisin.. Koska mulle se saattais olla raskasta, jos yksilövalmentaja vaihtuiskin..

Mut joo..sainhan mä tosiaan nyt tapaamisen lopuksi ennne lähtöä pahoiteltua koirien käytöstä. Onneks yksilövalmentajaa ei ollut haitannut se..
Mutta mulle se oli helpotus, ja jäi hyvä fiilis, että sain pahoiteltua asiaa..

Tosiaan, nyt sitten jännittää keskiviikko.. miten siellä sitten menee..
Pitä yrittää ens tiistaille kysyä ratsastustuntia, että sais ajatuksia sitten muualle keskiviikosta..

Delffi: Hienoa, että tapaaminen meni hyvin. Pidän peukkuja myös keskiviikon tapaamiseen. Toivon yksilövalmennuksen jatkuvan, vaikka varmastikaan se ei jatku ikuisesti. Muistelen sinun kertoneen, että yksilövalmennuksen järjestää jokin säätiö tms. Työvoimatoimisto varmaan ostaa palveluita ko. säätiöltä. Eli jokainen sinun yksilötapaamiskäynti maksaa työvoimatoimistolle. Näin uskoisin kuvion menevän. Tuollaisia erityispalveluita ei makseta ikuisuuksien ajan. Sinun kannaltasi on kuitenkin tosi hyvä, että olet käynyt tapaamisilla säännöllisesti, ollut aktiivisesti yhteydessä myös sähköpostitse ja osallistunut suunniteltuihin toimenpiteisiin (ensin työkokeilu ja nyt koulutuskokeilu). Onnittelut siitä, että sait pahoiteltua koirien käytöstä. Oli hienoa, että sait sanottua yksilövalmentajalle asian, jonka halusitkin sanoa. Tuon aiemman pakkaskommenttini perässä piti olla hymiö, mutta lähetin viestin kännykällä ja sen takia se jäi vähän vajaaksi. Ymmärrän kyllä, ettei koiria välttämättä pakkaskelit innosta.

Hei hyggeilijät sun muut kotoilijat. Tavallisesta touhuamisesta tulee trendi, kun se vain uudestaan nimetään. Yksi esimerkki on tämä "polkujuoksu". Höh, iät ja ajat ihmiset ovat polkuja tallanneet.
Auts, ostin muuten yhden tavaran lisää😠, nimittäin jouluvalon ikkunaan. Muuten tyhjennysurakka on jatkanut voittokulkuaan. Täällä alkaa näyttää jopa siistiltä 😉. Vein matotkin pesulaan, mitä en ole tehnyt aikoihin.
En tiedä, mitä tapahtui, enkä sitäkään, onko näillä kahdella asialla mitään yhteyttä. Kerroin jo aiemmin vaihtaneeni Mirtazapinin (puolikas unilääkkeeksi) tuohon melatoniinin eli luonnolliseen unihormoniin. Vaikutti kahdella tavalla : en ole enää päiväväsynyt. Toiseksi: en ole enää masentunut. Sen vakavan masennuksen jälkeen meni siis 6 vuotta, jolloin olin vähintäänkin lievästi tai keskivaikeasti masentunut. Nyt ollaan keskellä kaamosta, enkä tunne oloani surkeaksi. Kyse ei ole "hyväntuulisuudesta" tai "onnellisuudesta", vaan toimintakyvystä ja "masennuksen tunteen puuttumisesta". Mistä on kyse, sitä ei varmaan lääkärikään osaisi selittää 😋. Biologiasta varmaankin, koska olosuhteet eivät ole mitenkään muuttunut. Paitsi 😉, olen päässyt eroon liiasta tavarasta.

Missä Rina on? Minä tulen hulluksi tämän siivouksen kanssa! Alkoi äkkiä kiehtoa Lukossan ajatus Ikean uusista huonekaluista. Vaikkakaan en ole valmis moista menoerää kustantamaan. Just nyt vaan olis ihanaa vaihtolava ikkunan alle, ikkuna auki isosti ja sinne kaiken kippaaminen. Katselen epämääräisiä kirjakasoja. Aiemmin tänään mietin, että nykyisin kenenkään asunnosta ei voi sanoa lukeeko henkilö paljon, vai ylipäätään ollenkaan. On e-kirjat ja varmasti osa on tottunut käyttämään vain niitä. Itse pitelen mielellään itse kirjaa kädessä. Mutta nyt ärsyttää kaikenmaailman saadut kirjat. Lue tämä, tämä on hyvä... Joopa! Todellakin 😞 En osaa luopua mistään, jos en ala edes vähän lukemaan, että onko tästä mihinkään. Tänään on täysi kaaospäivä. Ahdistavaa katsella jotain, jonka luuli olleen hyvä idea, eipä taida ollakaan. Suunnitelmat täytyy tehdä uudestaan ja katsoa miltä kaikki näyttää huomenna. Toivottavasti huominen on silmiä avaava, kokemus!

On kyllä ollut aika ahdistavaa tämä siivoaminen tänään. Paljon lähtee nyt kiertoon. Näissä en jaksa edes ajatella myymistä, haluan vain mahdollisimman nopeasti pois kotoa. Mietin myös, että kumpi minua enemmän ahdistaa: tyhjä tila, vai sekasotku. Kai se on keskeneräinen sekasotku ja puhdistusaineen katku 😋 Kauheasti olisi kotona keskeneräisiä projekteja. Huomenna kyllä ulos, muuten pää sekoaa lopullisesti.

Oliko Delffi yksilövalmentajan kanssa etukäteen puhetta siitä, mitä sitten jos tuo koulutuskokeilu ei tunnu omalta?

Ja tänään on tullut taas syötyä liikaa herkkuja, ihan oksettava olo.

Huggessa puhuttiin mindfulnessista. Se vaikutti kotoilulta ja hidastamiselta, itsensä hemmottelulta. Monta sanontaa melkein samalle asialle. Huomasin myös, että se ei ollut mikään niin uusi asia. Ainakin v.2011 oli jo netissä suomenkielistä luettavaa, aiheesta.

Näin keskellä yötä, kun ei voi alkaa nukkumaan, kun niskaa särkee niin vietävästi, mietin, että voisin korjata jo joulun pois. Tuntuu kuin joulu olisi jo vietetty. Liikaa pipareita ja askarteluja joka paikassa. Huomenna kiikuttanen siis askartelutkin pois. Valmista niistä ei tainnut tullakaan ja huomaan pitäväni enemmän askeettisesta tyylistä, jossa on juuri se minun oma juttu. Se pieni idea, johon kukaan ei edes kiinnitä huomiota. Me love! Joten bye bye joulukalenteri, joka ei kauheasti edes kalenteria muistuta. Otetaan tämä askartelu terapiana, eikä välitetä siihen kulutettua aikaa. Nyt on aika siivota joulu pois! 😀😀

Saatte te muut sitä vasta valmistella 😋😉 Herkkuja voisi vältellä itse kunkin 😳😀

Voi näitä kirjapinoja! On makuuhuoneessa, on olohuoneessa, on oven vieressä, on keittiössä. Ja hyvä määrä myös lähtemässä pois 🙂 Vaaleanpunainen KonMarikin pilkistää laatikosta. Tuskastuttavaa miten epäjärjestelmällinen on.

Pompula, en muista oliko puhetta että mitä koulutuskokeilun jälkeen, jos ei tunnu omalta. Ollaan sen verran paljon yksilövalmentajan kanssa juteltu, ettei välttis muista kaikkea.

Mutta keskiviikkona sitten selviää enemmän ja vähän kyllä jännittää keskiviikko, että mitä siellä sitten sovitaan/päätetään.

---------

Mutta joo, eilen olin tallilla ja oli mukava tunti. Menin yhellä Saimi ponilla, piti taas laittaa gramaanit. Ollaan nyt menty joka tunti gramaaneilla, vähän kyllä niitten pitäminen on vielä hakusessa, mutta eiköhän niihin pikkuhiljaa totu, kun luultavasti tullaan jatkossakin käyttämään gramaaneja.

Mutta Saimi oli kyllä oikein mukava, vaikka onkin reipas poni, niin silti sitä saa todella paljon pohkeella työstää, varsinkin laukassa.

Saa nähä kellä ens torstaina menee tunnilla.

Lisäksi mietin että voisin toiselle tallille kysyä tiistaille tuntia, niin saa vähän ajatuksia muualle keskiviikosta ja lisäks saa tuolla toisella tallilla vähän ns. heittää aivot narikkaan, kun ei tartte esim. keskittyä gramaaneihin, ja saa vain keskittyä tehtävien tekoon.

Välillä on siis vain mukavaa vaihtelua käydä toisella tallilla, kun siellä on vanhat tutut tuntarit ja osaa niistä on ikävä, ku ei oo pitkään aikaan päässyt käymään tuolla toisella tallilla.

Kyllä se siitä, Pompula päivä paistaa vielä sekasotkuun🙂. Ja samoin täällä: pois kaikki vain, enkä rupea myymään/odottelemaan/laatimaan ilmoituksia. Ei sovi psyykelle moinen pitkäjänteisyys.
Joulumieltä ei ole mullakaan jouluvaloista huolimatta. Mieli vaeltaa jo ensi kesässä tai mahdollisessa matkassa keväällä. Nautin kyllä tästä siistiytyneestä torpasta: se on ainakin toistaiseksi kannustanut laittamaan tavarat heti paikoilleen (esim. Vaatteet, lehdet, astiat tiskikoneeseen, puhtaat pyykit kaappiin jne), ettei mitään jää lojumaan epäjärjestystä tuottamaan. Pyyhe-ja lakanavarasto mulla on vielä raivaamatta. Niitä on vuosien saatossa saatu lahjaksi ikään kuin meillä nukkuisi ja kylpisi kokonainen kylällinen väkeä. Ei enää lisää pyyhkeitä meille siis!!Eikä kippoja, please! Mutta😋, urheiluvaatteita saapi tuoda, herkkuja samaten suklaasta puhumattakaan.
Mulle ei ole vielä selvinnyt Pompulan joulukalenterin luonne paitsi sen terapeuttinen vaikutus😉. Olen itse huono askartelemaan yhtään mitään, mulle jäi laatikkoon aikanani ostamani 3D korttitarpeetkin. Niitä en kuitenkaan ole heittänyt pois, koska eihän sitä koskaan tiedä, minkä askarteluviruksen minuun tartutatte. Tarttuihan tuo tavarantyhjennysjuttukin.
Tuli mieleeni, että Delffin täytyy olla pienikokoinen, että pystyy ratsastamaan ponilla😉. Mulla varmaan jalat ylettyisi maahan samassa tilanteessa. Ratsastaminen olisi mukavaa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa😐.
Tänään on pitkän lenkin päivä. No, tässähän keräilen voimia siihen. Monesti voimat täytyy kaivaa pikemminkin psyykestä kuin kehosta. Sen verran kovaa ja joskus tylsääkin puurtamista on tuo pitkä tielenkki talvisin. Samojen kotinurkkien läpijuoksu on vaihtelunhaluiselle vaikeaa, eikä tuo talvinen maisema hirveästi mielenkiintoisia yksityiskohtia tarjoa.

Mua vähän ärsyttää, kun tällä viikolla on joka päivä ollut erilaisia kellotettuja menoja, minkä lisäksi on täytynyt muuten vaan juosta asioilla ja hoitaa juttuja puhelimella sekä sähköpostilla. Käy ihan työstä tää homma! Joskus tuntuu, että olis mukavampi mennä aamulla aina samaan työpaikkaan eikä säntäillä sinne tänne. Joudun vielä kulkemaan monilla julkisilla välillä menopeliä vaihtaen ja pysäkiltä toiselle juosten. Kohta taas tulee tällainen juoksu... ...ei oikein juoksu kulkenut, mutta ehdin bussiin, jolla ehdin aamupäivän tapaamiseen. Aurinkokin yrittää vähän paistaa. Nyt on ollut pari huonompaa tavaran raivauspäivää. Silmiin ei ole osunut helppoa pois heitettävää, joten olen poistanut vain lehtiä jätepaperiin. Tänään kyllä lähtee kymmenkunta kirjaa pois. Kirjojen osalta olen huomannut tavaran vähenemisen, mutta vielä on paaaaaljon tarpeetonta tavaraa nurkissa. Pompula, haaveilin Ikeasta uutta kirjahyllyä, joka olisi nykyistä kirjahyllyäni tilavampi. Maltan nyt kuitenkin mieleni marittamisen tapaan ja karsin ensin roinaa kunnolla ennen kuin edes harkitsen uusia huonekaluja, säilytysratkaisuja tms. Hitaasti homma etenee, kun on niin paljon muuta.

Kävipä ohrasesti! Minulla oli tänään repussa kirjoja, jotka minun piti viedä sellaiseen kirjojen kierrätyshyllyyn. Bussissa paluumatkalla tajusin, että kirjat ovat edelleen repussani. Ja voi pentele, kotiinhan minä ne takaisin jouduin kantamaan. Tänään täytyy taas postittaa myyntipaketteja. Kauppa tuntuu käyvän joulun alla aika hyvin. Kun vaan ehtisi valokuvaamaan tuotteita ja rustaamaan myynti-ilmoituksia. Minulla on ihan sellainen tärkeilevän postitontun olemus ☺️. Osaan nykyään jo lähettää pakettiautomaateillakin postia. Mutta on kyllä nopeampiakin tapoja päästä tavarasta eroon kuin myyminen. Myyminen sitä paitsi työllistää paljon ja siihen käytetty aika on poissa muusta tekemisestä kuten minulla esimerkiksi tavaran läpikäymisestä, karsimisesta ja siivoamisesta. Kotona on ahdistavan keskeneräinen tunnelma kuten ehkä Pompulallakin. Minun eteneminen on kuitenkin todella hidasta ja toistaiseksi taidan tehdä kaiken juuri niin, kuin KonMari-kirjassa kielletään. Mutta kuten Pompula ennusti, minulle varmaan tulee vasta myöhemmin tavaran karsiminen KonMari-menetelmän avulla. Niin sanottu toinen kierros. Tähän asti on ollut niin helppoa löytää poistettavia tavaroita, etten ole vielä tarvinnut mitään metodia. Ja vaikka tahtini on hidas, niin olen minä toukokuun jälkeen onnistunut luopumaan yli sadasta kirjasta.

Delffi: Sinä olet tainnut säästyä meidän tavaran karsimisvimmalta. Miltä tämä meidän touhu vaikuttaa ulkopuolisen silmin? Ollaanko sinun perheessä hamstereita vai minimalisteja?

Eräässä kaupassa teki tänään kauheasti mieli ostaa karkkia, vaan enpä sortunut onneksi. Kotona sain kevytkolaa palkinnoksi ja maukkaan kanasalaatin myös. Paino tippuu tavoitetta hitaammin, mutta ainakaan se ei ole noussut, mikä on tosi hyvä juttu.

Rina, juu..olet oikeassa, olen lyhyt.
Mut pienin poni jolla olen nyt mennyt, niin on ehkä joku 130 cm poni.

Mut poni jolla viime tunnilla menin, niin on ehkä jotain 145-148 cm korkea poni eli iso poni.

Mut tykkään kyl mennä poneilla.

Lukossa: Eipä se ihmeemmältä vaikuta. Enpä oikein tuohon osaa mitään sanoa. Paitsi että kirjoja meillä on kyllä älyttömästi..

Olipa mukava lukea, että Rina iloitsee siistiytyneestä torpasta. Minä yritän samaa päämäärää kohti uurastaa. Huomaan katsovani vähän kerrassaan asioita uusin silmin. Yhden tavaran, jota äskettäin olin vielä säästämässä, tarjosin juuri myyntiin, kun joku halusi ostaa sellaisen. Vaikken ole vielä KonMaria lukenutkaan, olen alkanut kysyä tavaroiden kohdalla mielessäni, että tuottaako kyseinen tavara minulle iloa. Aika paljon sitä olisi tavaraa säilyttämässä pelkästään tavan vuoksi. Tuota juuri myyntiin laittamaa juttuakin olen kuljettanut mukanani parikymmentä vuotta ja olin sokeutunut sen tarpeettomuudelle. Huomasin myös ärsyyntyväni haalistuneista ja venyneistä oloasuhousuista, joissa on sekä reikä että hieman rispaantuneet lahkeet. Ne ovat kovin mukavat päällä (no, okei valuvat kyllä ikävästi), mutta eivät tuota iloa. Housut pitäisi päivittää uusiin, sillä toisin kuin Rina, minä köllöttelen kotona oloasussa ja villasukissa. Herkästi palelevana en voisi kuvitellakaan kotoilevani jumppa-asussa. T-paita pistää jo ajatuksena hampaat kalisemaan. Monet ovat kommentoineet, että KonMariin hurahtaneet eivät enää osta mitään ja onhan minullakin ostolakko päällä. Huomaan kuitenkin tekeväni listaa asioista, jotka täytyy hankkia esimerkiksi sen vuoksi, että vanha vastaava on rikki ja tarvitsen uutta. Olen tosi laiska shoppailija, joten uusien hankkimiseen voi mennä ikuisuus. Minäkään en ole vielä ehtinyt inventoimaan lakanoita tai pyyhkeitä, mutta ainakaan pyyhkeitä minulla ei ole kuin muutama. Joskus pyyhkeitä oli enemmän, mutta niitä unohtui yksi kerrallaan hostellien pyykkinaruille ja vastaaviin paikkoihin. Ihan mielettömän älyttömästi minulla ei siis tavaraa ole, mutta tahdon silti tehdä kunnon vähennyksen. Pahin urakkahan minulla on ollut täpötäysi varasto, jota olen tyhjennellyt toukokuusta lähtien. Muille alueille en oikein ole vielä edennytkään paitsi kirjahyllyyn varaston lisäksi. Varaston tyhjentäminen on kyllä hurjaa puuhaa. Kuinka ihmeen paljon tavaraa saa muutaman neliön koppiin tungettua? Tuntuu, ettei siellä tule millään lattia vastaan, vaikka olen luopunut jo ihan mielettömästä määrästä tavaraa. Koko aika tulee vastaan uusia löytöjä pussukoista ja laatikoista, joita en tiennyt omistavanikaan. Löysin tyhjiä kansioitakin melkoisen kasan. Käytössä olevat kansiot aion jossain vaiheessa käydä läpi. Haluaisin uudistaa kansiot yhtenäisen värisiksi yhteen tiettyyn väriin. Turhamaisuutta ehkä, mutta olisihan se silmälle levollisempaa ja KonMari-tyyliin tuottaisi minulle iloa. Usein tuntuu siltä, että tämä projekti ei valmistu ikinä. Toivottavasti valmistuu. Olen lohduttanut itseäni sillä, että vaikka projekti ei ikinä valmistuisikaan, niin voisin minä tämän ajan ja energian huonomminkin käyttää.

Rina kirjoitti 9.12.2016 10:18
Olen itse huono askartelemaan yhtään mitään, mulle jäi laatikkoon aikanani ostamani 3D korttitarpeetkin. Niitä en kuitenkaan ole heittänyt pois, koska eihän sitä koskaan tiedä, minkä askarteluviruksen minuun tartutatte. Tarttuihan tuo tavarantyhjennysjuttukin.

Piti oikein googlata, mitä on 3D-kortit. Vaikutti olevan enemmän tai vähemmän sama juttu kuin skräppäys. Anna vaan Rina askarteluhyttysen pistää itseäsi 😀. Se on hauskaa puuhaa omilla kätösillä. Askartelin vähän eilen ja tänään pitäisi askarrella lisää. Tänä vuonna annan myös joululahjaksi pari itse tehtyä askartelukäsityötä, joiden piti alunperin valmistua viime jouluksi. Kaikki ei aina mene kuin Strömsöössä, mutta ei se haittaa. Askartelussa minulta menee yleensä eniten aikaa itseäni miellyttävän mallin etsimiseen. Teen yleensä yksinkertaisia, mutta omasta mielestäni tyylikkäitä juttuja. En ole käsistäni edes niin taitava, että uskaltaisin mitään kovin teknisesti vaativaa tehdä. Samoin pidän omaa taiteellista silmääni sellaisena, että se selviytyy vain hyvin raikkaan yksinkertaisista jutuista. Minulle sopivia malleja ei siis ole ihan helppo löytää, mutta kiitos internetin, niitä aina onneksi löytyy vieraskielisiltä sivuilta.

Argh. Loppuvuosi vaikuttaa tosi lyhyeltä. Ajattelin että tulee leppoisa joulukuu, mutta mitä vielä. Useita deadlineja on ja erinäisiä asioita on vaan pakko hoitaa. No, kai tämä on tätä elämää.

Minun piti kevään aikana palata jollain keinolla takaisin työelämään siis ihan sorvin ääreen konkreettisesti. Sitä ennenhän minun piti tehdä etätyöprojektia. Nyt keväinen sorvin ääreen paluu vaikuttaa muuttuneen epätodennäköisemmäksi, sillä suunnitelmiin on tullut kirurgi leikkauspöytineen. Minähän kerroin, että syksyn ajan veriarvoni ja fyysinen vointini on heikentynyt selvästi loppukeväästä, jolloin jo saavutettiin aika hyvä tilanne. Tätä eipäs-juupastelua eli seurantaa jatketaan ilmeisesti vielä useamman kuukauden ajan, mutta leikkaus on nyt otettu ihan todenteolla puheeksi. Pian selviää taas vähän lisää. Etätyösuunnitelmiini nämä jutut eivät niin paljon vaikuta eli niitä voinen varmaan aloittaa keväällä joka tapauksessa. Oloni on malttamaton. Ärsyttää, että asiat etenevät niin hitaasti, vaikka eivät ne edes lääketieteellisessä mielessä mitenkään hitaasti etene. Edessä taitaa olla runsaasti lääkäreissä, labroissa ja tutkimuksissa ramppaamista, mikä ei todellakaan ole lempipuuhaani 🙄.