Pakkasin äsken taas kolme nettikirpparilähetystä ja kohta kiikutan ne postin kyytiin. Kahvikupposen ehdin tässä sitä ennen juoda. On tuo vähän hullua; punnitsen tuotteet keittiövaa'alla ja mittaan mittanauhalla. Postilla kun on tarkat kriteerit eri lähetyksille. Yritän tehdä kerjeistä ja paketeista kauniita. Jotenkin tuohon hieman hurahtaa 😳. On kiva lähetellä paketteja ihan eri puolille Suomea. Olo on kuin postitontulla konsanaan 😀. Ei tämä harrastus kuitenkaan sovi niille, jotka haluavat nopeasti tavarasta eroon. Nopeamman karsinnan vuoksi minäkin myös lahjoitan tavaroitani muita kanavia pitkin ja turhista turhimmat laitan polttoroskiin/paperinkeräykseen.

Aiemmin tänään vilkuilin hieman kodinjärjestäjien valokuvia neulelangoistaan. Huhhuh, mä sanon. Mielestäni minulla on kauheasti lankaa (sitä kyllä kuluukin aika paljon), mutta selvästikään en tiedä paljosta mitään. Suurin osa minun tulevien käsitöiden langoista on vielä kaupoissa tai villana lampaiden selässä. Ja hyvä niin. Monien karsitut ja järjestetyt lankavarastot olivat todella paljon kamalampia kokoelmia kuin minun karsimattomat ja järjestelemättömät langat. Tulee helpottunut olo noista kuvista. Minä kyllä vielä selviän tästä hommasta! En siis panikoi siitä, että minulla on pieni määrä reilu kymmenen vuotta sitten kuolleen mummon lankoja vähän sekavina myttyinä. Olen jo keksinyt langoille uuden säilytyssysteemin ja se tyydyttää minua. Lankojen osalta minulla on ollut tässä kuitenkin vasta aivotyö menossa. Eli hommiin ryhdyn vasta myöhemmin, sillä onnistuminen edellyttää eräänlaisten pohjatöiden tekemistä. Olen nyt kyllä lankojen ostokiellossakin paitsi sellaisissa tapauksissa, joissa joku keskeneräinen työ pakottaa ostamaan lisää lankaa valmistuakseen.

Rina ja Pompula: Meneekö teillä aikaa ja energiaa ns. aivotyöhön? Siis tarkoitan tätä kodin raivaus- ja järjestelyurakkaa. Minullahan koko homma lähti liikkeelle muistaakseni siitä, kun kotiini tuli yksi huonekalu, joka käynnisti valtavan dominoefektin, jossa A siirtyi B:n paikalle, B C:n paikalle, C D:n ja E:n paikalle, E annettiin pois, D siirtyi F:n paikalle jne. Edelleenkin huomaan, että monien pysyväisratkaisujen kehittäminen vaatii usein tällaista dominoketjua. Olen myös miettinyt, että jonkinlaisia säilytystarvikkeitakin (laatikoita, koreja tms.) joudun varmaan hankkimaan, mutta yritän viivyttää sitä tosi pitkään, koska lopullinen kuvio on vielä tosi epäselvä. En haluaisi tehdä yhtään virheostosta tämän projektin vuoksi, kun on niin sietämättömän rankkaa hankkiutua kaikenmoisista turhista kamoista eroon.

Lukossa kirjoitti 2.12.2016 14:21

Yhteen aikaan lasten kanssa työskentelevillä oli hirveitä MLL:n Lapset ensin-paitoja. Etenkin keski-ikäiset kasvatus- ja sosiaalialan työntekijät ovat etovan kiintyneitä erilaisiin huovutettuihin asusteisiin, koristeisiin ja koruihin. Opettajilla on ollut pahoja villityksiä Kalevala-koruihin. Nuoriso-ohjaajilla puolestaan on rajuja kampauksia, lävistyksiä, tatskoja, farkkua, tennareita, avainkettinkejä jne.

Lukossaaaaa! 😋 Hirveä. Mitä vikaa on huovutuksessa 😀😀 Ei, kai sielläkin on ollut aika mauttomia värkkäilyjä. Tiesittekö muuten, että uusin käsitöiden muotivillitys on kirkkovene. Joo, juuri se "kirkkovene".

Mä aloin tässä yksi päivä miettimään, että en kai vaan ole alkanut käyttämään liikaa mustaa. Huoli pois, en vielä 🙂

Nyt kyllä myöhästyn seuraavasta etapista. Kaikki on vielä aivan kesken ja minä väsynyt, kuin mikä. Unohdin muuten vielä mainita, että inhoan jos itsestäni käytetään jotain muuta nimeä, kuin oikea nimeni on. Kyllä minullekin tulee noita mielleyhtymiä, että joku nimi ei vaan sovi sille ja sille ihmiselle. Joskus olen ihan sanonutkin, että jotenkin et vaikuta yhtään, vaikka Leenalta. Nimeksesi sopisi vaikka... jne.

Jotenkin kornilta kuulostaa tämän päivän iltapäivä lehtiä katsoessa tuo "lapset ensin".

Pompula kirjoitti 2.12.2016 16:8
Lukossaaaaa! 😋 Hirveä. Mitä vikaa on huovutuksessa 😀😀 Ei, kai sielläkin on ollut aika mauttomia värkkäilyjä.

Auts, mä olen tosiaan hirveä, kun toisten tyylejä arvostelen 😀. Lähinnä mulla oli päässäni se kokemani epäoikeudenmukaisuus siitä, että työpaikan kahvihuoneessa on aivan sallittua huomauttaa toiselle "liian mustasta" asusta, mutta saman porukan hirvittävästä huovutettujen hattujen/huivien/korujen muotivillityksestä ei saakaan sanoa mitään. Tämä siis esimerkkinä. Työntekijät alkavat työpaikoilla muistuttaa toisiaan ja sinne syntyy ihmeellisiä sisäpiirimuoteja, joihin muka kaikkien pitäisi alistua.

Pompula kirjoitti 2.12.2016 16:8
Tiesittekö muuten, että uusin käsitöiden muotivillitys on kirkkovene. Joo, juuri se "kirkkovene".

Kävin ihan googlaamassa. Aivan kamalia mielestäni. Löysin kirkkovenepiparinkin, joka oli ripustettu ikkunaan. Se oli ehkä mauttomuuden huippu.

Pompula kirjoitti 2.12.2016 16:8
Mä aloin tässä yksi päivä miettimään, että en kai vaan ole alkanut käyttämään liikaa mustaa. Huoli pois, en vielä 🙂

Hmmm.. Mikä asia sun kohdalla estää mustan liiallista käyttöä vaatetuksessa? Siis mä haluaisin jatkossakin käyttää paljon mustaa, mutta toki useampaa kuin kahta asua ja eri tavoin värikkäillä asusteilla piristettynä.

Lukossa kirjoitti 3.12.2016 11:23

Lähinnä mulla oli päässäni se kokemani epäoikeudenmukaisuus siitä, että työpaikan kahvihuoneessa on aivan sallittua huomauttaa toiselle "liian mustasta" asusta, mutta saman porukan hirvittävästä huovutettujen hattujen/huivien/korujen muotivillityksestä ei saakaan sanoa mitään. Tämä siis esimerkkinä. Työntekijät alkavat työpaikoilla muistuttaa toisiaan ja sinne syntyy ihmeellisiä sisäpiirimuoteja, joihin muka kaikkien pitäisi alistua.

Kävin ihan googlaamassa. Aivan kamalia mielestäni. Löysin kirkkovenepiparinkin, joka oli ripustettu ikkunaan. Se oli ehkä mauttomuuden huippu.

Hmmm.. Mikä asia sun kohdalla estää mustan liiallista käyttöä vaatetuksessa?

No joo, tuo on suomalaisilla työpaikoilla todella ällöttävää, masentavaa, pikkusieluista ja lähinnä kiusaa.

Minä olen suojellut kai vielä verkkokalvojani 😀 Olen nähnyt ehkä yhden ja se kyllä riitti. Ommeltu, enkä ymmärtänyt tarkoitusta ollenkaan. En edelleenkään. Miksi naiset ompelevat "kirkkoveneitä"? En tajua 🙄

Ymmärsinköhän kysymyksen oikein? Mulla ei ole ainakaan tällä hetkellä mustia housuja, pipoa, laukkua, kovinkaan montaa mustaa puseroa käytössä. Sormikkaatkaan eivät ole mustat. Jos huomaan, että päällä on musta paita, alan hetken päästä etsiä toiselle päivälle jotain muuta

Ja mun ihonväriin, musta ei ole kovin mairitteleva väri.

Jännää, Pompula! Mä olen usein kuvannut mustaa "turvavärikseni". Niin mukavaksi koen oloni mustassa. On kyllä totta, että kaikille musta ei sovi. Minäkin koen itseni ihan "sairaaksi" monen värisissä vaatteissa, kun ne eivät sovi mm. ihonväriini. Mutta on minulla mustan lisäksi muitakin värejä käytössä. Tykkään valkoisesta ja esimerkiksi punaisessa, sinisessä, vihreässä ja ruskeassa on ihania sävyjä tarjolla. Harmaatakin käytän vähän ja jopa tietynlainen keltainen sopii minulle. Toisaalta jos pastellivärit voisi hävittää maailmasta, saattaisin tehdä sen 😉.

Kehtaisikohan tunnustaa vai en..? En malttanut (tietenkään) odottaa joulua, vaan avasin KonMari-kirjan jo nyt ja aloin lukea sitä. Menetin nimittäin hetkellisesti hermoni tähän siivoustouhuun ja päätin, että jouluna en muuten tätä siivousurakkaa mieti. Vähän nauratti, kun kirjan alussa tuomittiin ihan erityisesti sellainen tavaran hävittämistapa, jossa "luovutaan yhdestä esineestä päivittäin". Eli juuri se tapa, jota minä toteutan, tosin minä luovun _vähintään_ yhdestä esineestä päivittäin.

Vähän ennen eilistä hermojen menettämistä olin ehtinyt varovaisesti riemuita projektin edistysaskeleesta, joka vihdoin NÄKYI tavaramäärässä. Tämä projekti aiheuttaa minulle säännöllisesti sekä pakokauhua että sellaisia "minä kyllä vielä selviän" -fiiliksiä. Todellista tuntemusten vuoristorataa!

Minulta on kysytty, milloin aion lopettaa tavarasta luopumisen eli missä kohtaa tavaraa olisi sopivasti. Olen alkanut sitä itsekin pohtia, mutta en oikein tiedä. Tuntuu, että olen jollain tavalla vähän jopa liikaakin hurahtanut tähän tavarasta luopumiseen. Mielessä on käynyt, että kadunko joitain poistoja myöhemmin. Mielestäni vielä ei ole sellaista vaaraa, mutta ajan myötä sekin vaihe voi tulla eteen. Olen alkanut haaveilla uusista hyllyistä/kaapeista. Haluaisin laittaa vanhat säilytyshuonekalut kiertoon ja ostaa uusia tilalle. Ikean kohtuuhintaisista valikoimista olen oikeastaan jo löytänytkin suosikkini. En kuitenkaan voi tehdä konkreettisia päätöksiä vielä, koska minulla ei ole mitään käsitystä siitä, paljonko minulla tulee lopulta olemaan säilytystilaa tarvitsevaa materiaalia. Tällä hetkellä minulla on kaksi kokonaista kaappia hukkakäytössä, kun työnsin niihin aikoinaan muutossa jotain ihan merkillistä tavaraa, enkä ole niitä sen jälkeen siivonnut enkä oikein edes käyttänyt. Myös vaatekaappini on organisoitu tosi heikosti. Eli jo olemassa olevia säilytystiloja siivoamalla ja järjestämällä "uutta säilytystilaa" pitäisi ilmaantua projektin aikana.

Lähipiiristäni on kuulunut toisaalta kauhistelevia ja toisaalta kannustavia kommentteja tavaran vähentämiseen liittyen. Ristiriitaista! Osa ihmisistä ei ollenkaan tiedä, mitä kaikkea olen vuosien varrella hamstrannut ja "pelastanut" varastooni. Projektini taitaa myös paljastaa keskustelukaverien luonteen - siis sen, ovatko he itse minimalismin vai hamstrauksen kannattajia. Yksi parhaista ystävistäni kannustaa minua luopumaan roinasta, mutta hän on itse yksi pahimpia tietämiäni hamstereita 😀. Yksi ystävistäni säilyttää itse erilaista roskaa, koska a) asunto näyttäisi liian tyhjältä ilman niitä ja b) siivoamiseen menisi aikaa, jonka voi käyttää paremminkin. Hän ei aivan ymmärrä minun hurahdustani 😟. Psykiatrinen työntekijäni toisaalta kannustaa minua luopumisessa, mutta sanoo usein: "voisit tehdä sillä esineellä sitä-ja-tätä". Yleisesti voisi sanoa, että ihmiset kannustavat minua sen takia, koska tajuavat minun olevan innoissani projektista ja haluavan sitä itse. Useimmat kuitenkin luonnostaan olisivat ennemminkin jarruttelun ja säilyttämisen puolella. En ole kokenut tavarasta luopumiseni aiheuttavan lähipiirissä minkäänlaisia tartuntoja eli en ole saanut karsimiskavereita tuttavistani.

On hyvä, että tavara kelpaa ihmisille. Nettikirpputorillani tehtiin hiljattain useamman esineen osto. Sama ostaja osti viisi tuotetta, joiden myyntiin en itse uskonut lainkaan. Minusta ne ovat siis käypiä ja varsinkin hyväkuntoisia tavaroita, mutta tällä hetkellä ne eivät ole muodissa. Olin jo katunut niiden myyntiin laittamista ja meinannut ottaa ne myynnistä pois ja lahjoittaa ilmaiseksi jonnekin tai laittaa roskiin. Kuten jo aiemmin sanoin, tuo nettikirpputorimyynti on yllätyksiä täynnä.

Olen myös saanut materiastani eroteltua pienen kirjaerän, jota yritän tarjota ilmaiseksi eräälle pienelle erityisalan kirjastolle. Kesällä jo tuhosin ko. aihepiirin kirjoja paperinkeräykseen, kun en uskonut kenenkään niitä kaipaavan. Nyt tuhoaminen pikkuisen harmittaa, kun sain tämän idean siitä, mihin niitä voin yrittää tarjota. Vaikka siis koen ihan terveelliseksi laittaa roinaa paperinkeräykseen/polttoroskiin (maailmassa on liikaa materiaa), yritän kyllä löytää mahdollisimman monille tavaroille sellaisia uusia koteja, joihin näitä tavaroita oikeasti halutaan.

Tällaisia mietteitä tänään. Tarvitsen kyllä elämääni muutakin kuin tämän siivousprojektin. Viime aikoina on alkanut tuntua, että elämä ja ajatukset pyörivät liikaa tämän yhden projektin ympärillä - ja sen varmaan huomaa jutuistanikin! Nettikirpputoriprojekti vaatii päivittäin vaivannäköä, joten se on yksi harrastus, mutta linkittyy toki läheisesti tavaran vähentämiseen. Eilen aloitin uuden pienen neuletyön, jota aion tänään jatkaa. Neulominen on kyllä rentouttavaa puuhaa! Valitettavasti monta neuletyötä on kasassa, joka odottaa viimeistelyä. Esimerkiksi päätteleminen ei ole lempipuuhaani. Nyt niitä pitäisi kuitenkin viimeistellä, sillä iso osa on menossa esimerkiksi Pelastusarmeijan joulupataan, jotka tulevat parin viikon kuluessa katukuvaan. Eli tämäkin asia liittyy tavaran vähentämiseen... Surffasin myös eilen netistä neuleideoita ja taisin keksiä neuletyön, jota alan tehdä vuodenvaihteen jälkeen. Saisin käytettyä siihen lankaa, jota joskus ostin jostain superalennuksesta useamman kerän. Voisin siis tällä tavalla yhdistää neulomis- ja tavaranvähentämisharrastukset keskenään... Olen siis aika patologisessa kierteessä 🤕🙄😠😮😳😯🗯️

Huh..! Olen huonovointinen. Tein viime viikolla virheen kävelemällä apteekkiin lääkeostoksille tarkastamatta reseptien voimassaoloa JA vasta pillereiden ollessa aivan lopussa. Pitkä jonotus päättyi tyhjin käsin apteekista poistumiseen. Eikä siinä vielä mitään. Kun aloin hankkia resepteihini uusintaa, selvisi että vähän kaikki ovat ottaneet näille päiville vapaapäiviä saadakseen pitkän vapaan. Auts. Sain ehkä tänään lopulta jonkinlaisen kiireisen uusimispyynnön välitettyä vieraalle lääkärille ja nyt odottelen, josko vielä tänään saisin pillereitä paikallisesta apteekista. Päässä vippaa ihan todenteolla. Olen ollut jo useamman päivän ilman jättimäistä masennuslääkeannosta.

Huimaa, pyörryttää, oksettaa ja on kaikin tavoin paha olo. Olen syönyt mitä tahansa, mikä on mennyt kurkusta alas. Dieetistä nyt viis. Hullua, että masennuslääkkeisiin jää näin voimakkaasti koukkuun fysiologisesti. Viime yönä vielä neljän jälkeen odottelin unta - unilääkityksestä huolimatta - ja kuuntelin radio-ohjelmia Areenasta. Aamuyöstä näin sekavia unia, jossa kovasti nyt kaipaamani omapsykiatri asuikin naapurissani, mutta hän muutti vähin äänin asunnosta pois juuri nyt kun kovasti kaipasin hänen reseptin uusintaa. Hän siis oli h-hetkellä niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Sympatiaa narkkareille! Mielessäni on käynyt kuvitelmia, että ryöstän apteekin tai kidnappaan jonkun vanhuksen saadakseni lääkkeeni.

Jee, se "vieras lääkäri" on uusinut reseptini jo näin nopeasti. On tuosta OmaKanta:sta jotain iloakin joissain tapauksissa, kun sieltä näkee reseptin, eikä tarvitse uudestaan soitella hoitotahoon, että joko se on uusittu. Nyt häivyn kohti apteekkia huonon oloni kanssa.

Delffi: Huhuu, missä piileskelet? Toivottavasti et ole hyytynyt pakkaseen, vaikka sielläkin kai on lauhtunut.

Pompula varoitteli ihan aiheesta minua, etten enää kolmatta(!) kertaa söisi lahjoiksi tarkoitettuja suklaita. Silti niitä pääsi TAAS menemään omaan suuhunkin, koska yllättävä hätätapaus iski enkä keksinyt mitään muutakaan keinoa, mikä siihen auttaisi... Kaikkia lahjasuklaita en toki pystynyt syömään. Tänään täydennän sekä suklaa- että lahjapaperivarastoa ja paketoin suklaaherkut piiloon. Tämä "suklaavarkauteni" on jo muodostunut jokajouluiseksi näytelmäksi 😀 Epäilen tätä tapahtuvan toisillekin ja varmaan tämän vuoksi joulusuklaat tulevat kauppoihin jo marraskuussa. Tilaisuus tekee varkaan ja sen nuo kauppiaat tuntuvat tietävän.

Tänään tuli käytyä koirien kans reilun tunnin lenkki.

Lisäksi oon vähä askarrellut pikku tonttuja kuusen koristeiksi.

Nii, kävinhän mä myös kaupassa.
Eka kyl vähä mietitytti ku kävin nostaan rahaa, ett meenkö kaupan puolelle.. kävelin jopa rahan nostamisen jälkeen ulos, mut päätin sit kuitenkin käydä kaupan puolellakin.
Piti vain käydä ns. mietintä kävely kaupan ovelta toiselle ulkokautta.

Tulipa sit nähtyä yksilövalmentaja kaupassa..

Aattelin kyl ett yksilövalmentajan näkeminen kaupassa ois helpottanut jännitystä, mut alkoi vaa enemmän jännittää tuleva tapaaminen yksilövalmentajan kans..

Delffi: Mukavaa, että olet askarrellut! Se on rentouttavaa puuhaa ja nollaa kaikki muut ajatukset.

Minä aloitin eilenkin uuden neuletyön, kun teen nyt tuollaisia pieniä, jotka valmistuu nopeasti. Heräsin yöllä neljän aikaan ja olin ihan pirteä. Siispä neuloin vähän matkaa ja huomasin haluavani vielä pari tuntia unta. Hyvää yöpuuhaakin tuo neulominen, kun se on ihan äänetöntä ja monotoonisuudessaan aika väsyttävää puuhaa. Tänään aion "hyggeillä" koko päivän kotona. Siivoilen, teen käsitöitä, herkuttelen, poltan ikkunoilla kynttilöitä ja katson linnan juhlia. Tämä hygge-trendi on kyllä aika ihmeellinen juttu, sillä monta vuotta Suomessa on puhuttu kotoilusta, joka on nähdäkseni pitkälle sama asia. Hygge-termi tosin on nyt brändätty kansainvälisesti ja siinä on hyödynnetty Tanskan erinomaisia tuloksia onnellisuusvertailuissa. Ehkä näin itsenäisyyspäivänä on kuitenkin isänmaallisempaa kotoilla kuin hyggeillä 😉.

Tylsää kun koko päivän on joutunut oleen sisällä, koska ulkona ei ole pystynyt oleen pakkasen takia..
Täällä on nimittäin ollut pakkasta yli -20..on se kyl nyt 5 astetta lauhtunut, mut liian kylmä edelleen..

Mut yritinpä tuossa ottaa jouluisia kuvia koirista..pitäis siirtää kuvat koneelle ja katsoa ett onnistuiko yksikään kuva..

Aika käy pikäksi ja tylsistyy kun ei ole enää työelämää ja sen tuomaa sisältöä arkeen. Suurin osa elämästä rajoittuu kotona oloon. Minulla jo muutama vuosi työkyvyttömyyseläkettä takana ja mielestäni elämänlaatu heikentynyt sen myötä.Haastavaa täyttää elämä elämällä sairauden rajoittaessa voimavaroja ja ihmissuhteita.Varsinkin pimeä vuodenaika raskas mut niin se taitaa olla vähän kaikille. Jaksamista !

Onhan sinulla sitten Lukossa monta lempiväriä 🙂 Hyvä, että avasit jo KonMarin. Tiedät mitä on tulossa. Minä laittaisin tämän urakkasi raivauksen alle, jota seuraa KonMari metodi. Itselläni menee vähän samaan tapaan. Ostin vaatteitakin, vaikka niitä pursuaa joka paikasta, ups! Ei vain tällä hätää sopivaa ja oikeastaan paita hankinta kuului osastoon: itsensä hemmottelu. Joulukalenteri on pysynyt tyhjänä, kun ette keksineet sinne mitään kiinnostavaa täytettä 😉 😋 Ajattelin, että joulukalenterista, voisi muodostua aikuisten joulukalenteri samaan tapaan, kuin aikuisten värityskirja.

En minäkään koko ajan raivaa, pitää sitä muutakin elämää olla. Hienoa, että vähentäminen alkaa jo näkyä! Jos, et tarvitse sitä, luovu siitä, mutta älä tee sitä siten, että ostat samaa tavaraa hetken päästä uutena. KonMarissahan kielletään uusien säilytyskalusteiden osto, ennen kuin metodi on valmis. Itse olen hommannut yhden huonekalun, mutta huomaan, että se tulee tosi tarpeeseen. Aikoinaan luovuin säilytysratkaisusta, johon upposi yltiöpäisen paljon tavaraa (en tuolloin tuota ymmärtänyt). Nyt se on nähty, kun tavara ei löydä paikkaansa. Siispä se siirtyy nyt lähiaikoina tuohon uuteen ja yksi vanha epäkäytännöllinen säilytyskaluste saa lähteä. Ja saahan niitä kalusteita ostettua käytettyinä, ei kaiken tarvitse olla uutta!

Hyvä, että tunnistat, että vielä ei ole aika hommata uutta, ennen kuin näkee mitä oikeasti tulee tarvitsemaan. Jänniä esimerkkejä ystävissäsi! 😀 Ihmiset taitavat olla luontaisesti keräilijöitä, joten luopuminen ei ole luontaista. Kyllä useamman tavaran, vaikka kierrätyskirpputorille vieminen on parempi vaihtoehto, kuin roskis. Näin ekosysteemi kuormittuu vähemmän. Ei tarvitse valmistaa uusia vastaavia tuotteita. Maailmassa on liikaa tavaraa, mutta tavara kuluu, vanha tieto tulee säilyttää (kuten kirjaeräsi, ymmärränen) ja suurin osa ihmisistä on edelleen hamstereita. Jos he hamstraavat kirpputorilta, tai kierrätyskeskuksesta on se mielestäni parempi vaihtoehto, kun ostaa uutta tavaraa, jonka tuottaminen kuluttaa maapallon luonnonvaroja joka päivä.

Hui Lukossa, miten sinulla kävi lääkkeiden kanssa ☹️ Toivottavasti olo on jo kohentunut! Joulusuklaat, joulusuklaat...😋 Minun on tehnyt, eilisestä ainakin, tiettyjä mieli. Mm. juuri niitä mistä seurasi pahaolo. Sitä pahaa oloa ei muuten ole tullut enää. Ehkä se liittyi painon laskuun ja herkkujen vähentämiseen 😐 Nyt olen voinut syödä taas mielin määrin. Yritän toki olla syömättä.