Kiinnostaa minuakin Lukossan mielikuvat😋 ! Epäilen kumminkin, että koko kuvan hahmottaminen on täysin mahdotonta😎. Minäkin varmaan näytän vanhalta kävyltä, vaikka kuvittelen näyttäväni hädin tuskin aikuiselta! Pitäisi nähdä vanhat luokkakaverit, niiden naamasta näkisi itsensä😋.
Alan jo vähän väsyä tähän urakointiin. Tänäänkin olen liki koko päivän ollut asian äärellä. Sain siivottua olkkarin pikku hyllyköt. Roskiin lensi tavaraa, mutta tein löytöjäkin. Ennen vakavaa masennusta olin kirjoittanut lastenkirjaa, joka ei ole pelkästään lapsille, vaan tarina sopii myös aikuiselle. Luin käsinkirjoitettua versiota ja suoraan sanoen hämmästyin. Ette usko, enkä usko minäkään, mutta tarina on hyvä ja vieläpä ajankohtaisempi kuin silloin seitsemän vuotta sitten. En ollut työstänyt, enkä sitä lukenut sairastumiseni jälkeen. Olin siten unohtanut, mitä tarkasti ottaen olin kirjoittanut. Nyt saattaapi kuullostaa omakehulta, sorry, mutta olin aidosti hämmästynyt, että olin kyennyt kynäilemään oivaltavaa tekstiä. Pitäisi kirjoittaa se vain puhtaaksi ja liittää siihen jo aikoinani ottamani valokuvat.
Kävin myös lenkillä ja yritin juosta 2x 1000 metriä niin lujaa kuin pääsen. Olipa tuskaista! Oli tarkoitus ottaa useampi tuhatmetrinen vitosen lenkillä, mutta enpä kyennyt. Jotain vain tarvii tehdä kunnon nostamiseksi. Jos menen vain hiljaista pitkää ja junnaan samaa lenkkiä samalla vauhdilla vuodesta toiseen, niin eipä kehitystä tapahdu. Luulisi, että itseään osaisi valmentaa, jos urheiluasioista jotain tietää, mutta ei se niin mene. Toisaalta pitäisi ottaa ikääntyminen ja riittävä palautuminen huomioon. Juoksukirjoja ei ole suunniteltu ikäihmisille, eikä vaivaisille. Ja mulla kun on nuo molemmat taudit😋.
Pompula tarvittaisiinkin vahtimaan hävitysurakkaani. Tai sitten vain työntäisin tavarat Pompulalle ja kiittäisin kauniisti osallistumisesta😀😀.

Pompula, osa opiskelijoista on iha ok, mut osa on semmosia teinejä, jotka kikattelee ja supisee..

Lisäksi ruokatunnilla kun käyn yleensä pukuhuoneessa syömässä eväät, nii siellä on välillä nämä kikattelevat ja supisevat teinit.

Lisäksi kun tänää meinasin ett oisin kahviossa käynyt syömässä suolaista ruokatunnilla, mut en viittinyt ku aulassa oli älyttömästi porukkaa..joten mulle riittää ett pari kertaa joutuu menee aulan poikki.

Yks päivä yritin rasvata, mut käsi alkoi älyttömästi vaan kirvelee.

Rina, juu.oonpahan nyt oppinut letittään pullapitkon ja tänää opin tekeen pikkupullia.

Mutta olen kyllä onnellinen että huomenna on vika päivä vihdoin ja viimein.

Tää viikko on nimittäin ollut jotenkin sekava viikko, kun parit ei oo pysynyt samana.

Väsyttää..tekis vaan mieli jäädä nukkuun. Mut onneks tänää on vika päivä..

Saas nähä kehtaisko kysyä ett voisinko lähteä jo yheltä, ku silloin tuol koululla alkais liikunta..josta kyl ei oo mitään hyötyä mulle, kun en oo liikuntatunteihin tullu tutustumaan..
Lisäksi meille olis tänää tulossa vieraita, nii pitäis siivota yläkerta.

Tässä sitä ollaan. Illalla väsytti aivan kamalasti, joten oli pakko mennä aikaisin nukkumaan. No mitäs siitä sitten... Eipä muuta kun, että herään ennen kukonlaulua. Olen siis hyörinyt ja pyörinyt monta tuntia ja äsken viimein keitin kahvia. Suunnittelin tätä päivää. Ehkä eilen jo vähän pelotti tämän päivän aikataulu, niin se vaikutti sitten uneen. Tiedän, että kun tulisi aika lopulta kömpiä ylös kunnolla, olen umpi väsynyt 😴 Toivottavasti saisin hoidettua asioita ajoissa. Muuten menee kyllä niin penkin alle koko päivä.

Yksi asia on taas päässyt kotona ihan rempalleen, mutta en ehdi sitä viikonloppuna juurikaan edistää. Ensi viikolla sitten. Minä haluaisin kuulla Lukossa mielikuvia minun ja Rinan tavaran vähentämisestä ja siivouksesta.

Ja haluaisin myös ideoita siitä, mitä aikuisena itselle tehty joulukalenteri voisi sisältää. Ihan konkreettisia asioita. Miksi me lapsena kaivataan joulukalenteria ja sitten kun kasvetaan "aikuiseksi" tuo jää kokonaan pois. Eikö se voisi kulkea mukana myös aikuisena? Eri muodossa ehkä, mutta sellaisena mikä aikuisenakin toisi pientä piristystä pimeään vuoden aikaan. Jokainen keksii ainakin yhden. Minä haastan nyt jokaisen keksimään ainakin sen yhden asian 😉☺️❤️☺️

Ja huomenta vaan täältäkin, tälle perjantaille!

Ehkä sitä tulee välillä arvioitua mikä olisi kaikkein kiireellisin kriisipesäke siivota. Yleensä sitä ei tarvitse kauheasti miettiä. Olitkin Lukossa vastannut, kun tiedustelin asiaa uudelleen 🙂 Mielikuvat siis. Minä tarkoitin sitä, kun puhuit Delfin tulevista palavereista tms., että mistä oikein mahdat puhua. Aikamoinen harppaus tuossa, että elää niukasti ja siististi ja sitten alkaakin toimia täysin päinvastoin 😮 Varo vaan, että et syö suklaita toistamiseen 😉 Ne melkein kannattaisi ostaa samana päivänä, kun näkee jonkun ja paketoi vaikka kaupassa. Vai onko kaupoissa (esim. ruokakauppa) vielä paketointi mahdollisuutta?

Wau, Rina mikä löytö! 🙂 Eilen viimeksi mietin, että minulla on ollut joskus aikomus kirjoittaa yhtä ja toista, mutta nyt ne tuntuvat jotenkin turhanpäiväisiltä. Ei ole minkäänlaista virettä kirjoitteluun.

Delffi, rasvaa tarpeeksi rasvaisella rasvalla ne kädet koulupäivän jälkeen ja onnea viimeiselle päivälle! Itsellänikin on kuiva iho, mutta rasvaaminen ei kauheasti aina innosta. Nyt on ollut pakko, kun iho kutisee niin paljon.

Pompula: Delffi aiemmin kertoi, että hänellä on koulutuskokeilun jälkeen yksilövalmentajan tapaaminen (minun kielellä palaveri) ja sitten työkkärin kanssa toinen palaveri. Niissä selviää taas jotain Delffin jatkosta. Anteeksi Delffi kun näin sinun asioitasi toistan! Joulukalenterin suhteen minulla ei ole oikein muuta ideaa kuin kuvakalenterit. Olen yleensä ostanut partiolaisten joulukalenterin, jos vaan olen tavannut niitä myyjiä. Olen lähettänyt niitä lahjoinakin kuten myös kalenterikortteja. Siis tällaisia: http://andyjaville.blogspot.fi/2009/11/sadepaivan-yllatys.html Herkkukalentereita en ole enää aikuisena harrastanut, enkä oikein osaa niitä ajatella. Paperikarkkeja? Sellaisia ”punnitse-ja-säästä”-herkkuja?

Rina: Minä joskus kirjoitin masentuneena runoja ja ne olivat jälkikäteen ihan oikeasti mielestäni hyviä. Silloin niitä pulppusi päästä, mutta normaalisti jos runoa alkaisin kirjoittaa, ei mitään syntyisi tai tulisi vain väkinäisesti väännettyjä rivejä. Mietin silloin, että monet taiteilijat ovat kärsineet mielenterveysongelmista ja aiheesta on puhuttu aika paljon. Siis mt-ongelmien ja luomisen yhteydestä. En kyllä pidä itseäni minkäänlaisena taiteilijana, mutta tuo kokemus antoi minulle hataran käsityksen siitä tilasta, jolloin luovaa tekstiä syntyy kuin itsestään. Kuiva asiateksti on nimittäin minun leipälajini. Olen miettinyt myös sitä, että nyt masennuksen aikana olen saanut yllättävän nättejä juttuja käsilläni aikaiseksi. En tiedä, mistä se johtuu. Ehkä sillä on jotain vaikutusta, että nyt minulla ei ole kiire, kuten yleensä on oikeastaan aina ollut. Nyt pystyn rauhoittumaan käsityön ääreen. Aiemmin on kai ollut hermot aina kireällä ja neulomuksistakin on tullut rumasti kiristäviä, tiukkoja ja piukkoja 😟🤔😮.

Delffi: Onnea! Kun luet tämän, on koulutuskokeilusi ehkä jo ohitse. Sinä olet yhtä kokemusta rikkaampi ja viisaampi, joten ei se hukkaan mennyt 🙂👍. Toivottavasti saat kädet pian kuntoon.

Pompula totesi, että minun elämässäni on tapahtunut aikamoinen harppaus, kun elämäntapani muuttui niukasta ja siististä päinvastaiseen. Sitä juuri olen itsekin tässä siivousprojektin keskellä miettinyt. Olen yrittänyt keksiä, milloin, miten ja miksi muutos tapahtui. Jotenkin koen tilanteen luisuneen tällaiseksi, varmaan vähitellen pikkuhiljaa mutta kuitenkin yllättävän lyhyessä ajassa. Jospa tämä tilanne nyt oikenisi entisenlaisen niukaksi ja jämptiksi, sillä sen koen omaksi tyylikseni. Tai en kylläkään enää pyri aivan yhtä karuun ja niukkaan linjaan kaikissa asioissa. Saa sitä arjessa olla vähän estetiikkaa ja nautinnollisuuttakin…

Minulla ei ole tänään kovin paljon tekemisiä, mutta muutamia juttuja täytyisi jaksaa hoitaa. Palkinnoksi olen lupaillut itselleni herkkuja. Tänään ei haittaa, vaikka dieetin rajat vähän venyvät. Onhan perjantai 🙂🎂!

Juu, kyllä mielikuvitus voi tehdä tepposet, Lukossa😉😎!!Se kohta piti kyllä paikkansa, että papereita ja kansioita lojui lattialla 😉. Ja tiedoksi vain : mä en omista oloasua. Vaeltelen kotona jumppavaatteissa, no oloasuhan sekin on😋. Taisit muuten unohtaa, etten ole mikään parturipalveluiden suurkuluttaja, mitä kuvailemasi hiusmalli edellyttää😀!

Muisti kyllä menee masentuessa. Joskus epäilin peräti muistisairautta. Nyttemmin muisti pelaa kohtuullisesti. Paperilaskuja ei tule maksettua kahdesti, koska maksamisen jälkeen niistä revitään pala. Ovat siis korvamerkittyjä. Muistaminen olisi paljon vaikeampaa, kun niitä laskuja tuppaa tulemaan jatkuvasti ja samoista lähteistä. Repäiseminen toimii!
Ostelu todellakin voi lievittää hetkellisesti ahdistusta. Ehkä siihen liittyy myös se, että jo kotoa lähteminen saa ihmisen eri moodiin. Se ei kuitenkaan toimi, jos ahdistus on voimakasta, silloinhan ei kykene mihinkään muuhun kuin makoilemaan. Lievempi ahdistus voi "häipyä taustalle", jos lähtee ihmisten ilmoille (ellei sitten ole sosiaalisia pelkoja?). Olen käynyt ostoksilla ahdistuneena ja kokenut ostamisen lohdun.

Pompula, kyllä mulle suklaakalenteri tuo hyvän "joulumielen"😉. Tai siis joulumielestä on turha puhua, kun olen sitä tiukasti vältellyt. Suklaa kuitenkin, nam. Ja olen syönyt vasta eilen ensimmäisen luukun herkun, tänään on vielä edessä toisen päivän nami🙂. Nyt täytyy mennä, jatkan myöhemmin..

Rina kirjoitti 2.12.2016 10:43
Juu, kyllä mielikuvitus voi tehdä tepposet, Lukossa😉😎!!Se kohta piti kyllä paikkansa, että papereita ja kansioita lojui lattialla 😉. Ja tiedoksi vain : mä en omista oloasua. Vaeltelen kotona jumppavaatteissa, no oloasuhan sekin on😋. Taisit muuten unohtaa, etten ole mikään parturipalveluiden suurkuluttaja, mitä kuvailemasi hiusmalli edellyttää😀!

Totta! Muistin jopa itse kirjoittamisen jälkeen tuon, että kartat kampaamoja. Mielikuvat on kutenkin merkillisen sitkeitä. Onko teille tuttua sellainen, että joku henkilö näyttää tietyn nimiseltä? Siis vaikka henkilön nimi on oikeasti vaikka Helena, niin häntä tulee toistuvasti kutsuttua Jaanaksi, koska hän on niin Jaanan näköinen ja oloinen. Minulle on käynyt näin monta kertaa ja siinäpä vasta onkin poisoppimista. Onneksi ne ovat aina olleet selitettävissä positiivisesti tyyliin "muistutat lapsuudenystävääni Jaanaa".

Rina kirjoitti 2.12.2016 10:43
Muisti kyllä menee masentuessa. Joskus epäilin peräti muistisairautta. Nyttemmin muisti pelaa kohtuullisesti. Paperilaskuja ei tule maksettua kahdesti, koska maksamisen jälkeen niistä revitään pala. Ovat siis korvamerkittyjä. Muistaminen olisi paljon vaikeampaa, kun niitä laskuja tuppaa tulemaan jatkuvasti ja samoista lähteistä. Repäiseminen toimii!

Minäkin merkitsen maksetun laskun, mutta näissä tapauksessa olin jotenkin merkitsemisen sijasta laittanut vain laskun johonkin pinoon. Olin siis maksanut saman laskun samana päivänä kahdesti - perin sekavaa! Mutta kun on eräänlaisessa aivosumussa, niin näköjään sitä pystyy vaikka mihin.

Rina kirjoitti 2.12.2016 10:43
Ostelu todellakin voi lievittää hetkellisesti ahdistusta. Ehkä siihen liittyy myös se, että jo kotoa lähteminen saa ihmisen eri moodiin. Se ei kuitenkaan toimi, jos ahdistus on voimakasta, silloinhan ei kykene mihinkään muuhun kuin makoilemaan. Lievempi ahdistus voi "häipyä taustalle", jos lähtee ihmisten ilmoille (ellei sitten ole sosiaalisia pelkoja?). Olen käynyt ostoksilla ahdistuneena ja kokenut ostamisen lohdun.

Olet varmaan jäljillä. Minä kiertelin erityisen paljon kirppareilla ja antikvariaateissa. En olisi silloin voinut kuvitellakaan shoppailevani jossain uusien tuotteiden kiiltävissä palatseissa tavarantyrkytyskuulutuksia kuunnellen. Koin itseni surkeaksi ja nuhruiseksi. Käytettyjen tavaroiden keskellä koin oloni varmaan jotenkin turvalliseksi ja tasavertaiseksi. Siellä toiset asiakkaatkin ovat jotenkin inhimillisiä ja aika tuntuu kulkevan riittävän rauhalliseen tahtiin. Ostoja tehdessäni minulla oli jonkinlainen pelastajan rooli 😳. Kun ei itseään osannut auttaa eikä pelastaa, niin jonkun söpön tavaran kohdalla sen saattoi tehdä. Toisaalta esimerkiksi vaatteita ostaessani minulla oli kova yritys pitää nenänpää pinnan yläpuolella. Tiedostin pukeutuvani vain muutamaan mustaan asukokonaisuuteen ja sain kummeksuntaakin siitä. Ostin siis joitakin uusia vaatteita tilannetta korjatakseni, mutta en sitten jaksanut niistä edes merkkejä irrottaa käyttöönotosta nyt puhumattakaan 😞. Myös kirjojen osalta huomaan ostaneeni mm. ammatillisia opuksia. Tarkoituksena on kai ollut sama väkisin pinnalla pysyminen. Ostin myös aika paljon uskonnollisia kirjoja. Minulla oli sellainen tavallista voimakkaampi uskonnollinen ajanjakso liittyen kai kytevään masennukseen ja toivottomuuteen. Olen myös ostanut läheisilleni lahjoja, joita en jaksanut antaa 😐. Olen muutamia saanut nyttemmin annettua, kun on tullut sopivia tilaisuuksia. Muita annan ehkä myöhemmin. Lapset ovat kyllä kasvaneet ulos lahjoistaan 🙄. Onneksi on tullut jotain nuorempia lapsiakin piireihin. Tällaisten tavaroiden perkaaminen ja karsiminen pistää todella ajatukset hyörimään. Minulla on pitkä muistikatko tietyiltä vuosilta, mutta materian avulla joitain asioita palaa mieleeni. Rankkaa puuhaa!

En tiedä, miten tämän kertoisin, mutta asia on pitänyt minua pinteessään tällä viikolla. Sain nimittäin viikon aluksi erään yllättävän tiedon, joka vaikuttaa minuunkin jollain tavalla. Se on asia, jota olen odottanut jo varmaan viisi vuotta ja tehnyt sen eteen töitä. Nyt kun uutisen kuulin, se kuitenkin aiheutti minussa sekä syyllisyyttä(?) että epävarmuutta. Minun kai kuuluisi olla tyytyväinen eikä kokea syyllisyyttä, mutta ihmisen mieli on kumma aparaatti. Yhdistän syyllisyyden tunteet siihen, että olen edelleen jonkin verran masentunut, minkä vuoksi negatiiviset ajatukset ovat vallalla.

Lukossa, niinhän se menee, että luovuus kukkii voimakkaiden tunteitten saattelemana. Kun elämä on tasaista ja tyyntä vailla myrskyä, niin asiateksti onnistuu ja kauppalistan kirjoitus, mutta runoilu ei niinkään. Kyyninen ihminen vailla mitään draamaa saa aikaiseksi korkeintaan lomakkeen verovirastoon.
Kuvittelen sinut Lukossa siivoamassa harkitusti, tavaroita käsissä pitkään pyörittäen. Sinusta välittyy hillitty ja tyylikäs kuva. Edelleenkin arvioin sinut tummaksi ja polkkatukkaiseksi, arvokkaan näköiseksi😉. On se hassua, miten näitä mielikuvia syntyy!
En muuten istu lattialla, enkä pöydän ääressä. Vältän istumista vaivojeni vuoksi, niinpä seison suurimman osan ajasta. Kumartelen, kyykistelen, mutta en istu. Seisoenkin voi selata kansioita korkean pöydän ääressä.
Teinit osaavat olla ärsyttäviä, Delffi😉. Viihtymiseen varmasti vaikuttaa tuo työyhteisö. Toivottavasti seuraava mahdollinen koulutuskokeilusi tuo sinulle myös ystäviä 🙂🌻. Oletko miettinyt, mikä sinua kiinnostaisi? Olet ja viihdyt paljon tallilla, voisiko joku hevosopisto tms sopia sulle? Sellainen ala, jossa saisit touhuta eläinten kanssa. Kovin paljon en tiedä nykyisistä mahdollisuuksista, enkä edellytyksistä alalle pääsemiseksi. Olisi kiinnostavaa kuulla niistä!

Pitäisi tästä punnertaa salille ja kauppaan. Pääsee luovuus kukkimaan, kun miettii, mitä ruoka-aineita ostaisi ja mitä ruokaa laittaisi😋. Miksei mulla ole ehtoista emäntää, joka hoitaisi ruokapuolen🙄? Tykkään muutenkin enemmän miesten töistä: pikkuremonteista, kaakeloinnista ja moottorisahan käytöstä. Mökillä tykkään tehdä metsätöitä. Kun astun nälkäisenä kotiin, niin herkullinen ruoantuoksu olisi paikallaan😮. Semmoinen puolialaston mieskokkikin olisi kiva😉.
Jösses, nyt mopo karkasi käsistä😎.

Lukossa, masennukseen yrittää käyttää kaikki mahdolliset keinot, eikä uskonnollisuuden herääminen ole mullekaan vierasta. Kun on oikein paha olo, sitä vain epätoivoisesti huutaa apua suunnasta mistä hyvänsä. Mielihän se temppuilee ja mielen ja uskon avulla sitä yrittää korjata rikki mennyttä, mutta se ei aina riitä. Ei riitä, eikä vakuuta. Tilalle tulee vain epäusko ja lohduttomuus.
Mustat vaatteet voivat olla tyylikkäitä! Entäpä, jos lisäisit väriä vaikkapa pirteällä kaulahuivilla tai punaisilla kengillä? Mua kiinnostaa mustat vaatteesi, pidän mustaa monikäyttöisenä, koska sitä voi yhdistää mihin tahansa väriin. Mulla on mustia, eri mallisia housuja vino pino kaapissa. Mustat housut ovat parasta, mitä vaateteollisuus on keksinyt😀.
Pitääkin tästä seuraavaksi siivousurakassa alkaa tyhjentää vaatekaappia ja viskata sopimattomat rätit vaikka UFFin lootaan.
Mutta nyt täytyy lähteä raudan nostoon😀.

Ai niin, Lukossa. Jäin miettimään, mistä asiasta on kyse, kun viittasit syyllisyydentuntoosi ja "viiden vuoden" odotukseen. Voitko millään tavoin avata asiaa lisää täällä palstalla?

Rina: Mielikuvasi menee kyllä monella tavalla lähelle, mutta en nyt ryhdy tarkemmin paljastamaan 😀 Minähän olen uskonnollinen ihminen noin yleensäkin, mutta kun podin useamman vuoden kestänyttä lievän masennuksen jaksoa (joka meni vain koko ajan huonompaan suuntaan), olin varmaan sellaisella synkällä ja saivartelevalla tavalla uskonnollinen. Yritin varmaan päteä siellä saralla, kun muilla sektoreilla meni aivan surkeasti. Ja minä myös pidän mustasta väristä vaatetuksessa. Nytkin on mustat housut (harvoin kyllä pidän housuja) ja yläosassakin on mustaa. Tuolloin kahta mustaa asukokonaisuutta (no, toinen oli mustaharmaa) pitäessäni yritin nimenomaan erivärisillä huiveilla ja värikkäillä koruilla piristää kokonaisuutta. Omasta mielestäni siinä jotenkin pärjäsinkin, mutta… Joillain aloilla on kirjoittamattomana sääntönä, että mustaa ei saa työasussa olla ainakaan kovin paljoa. Lasten kanssa tehtävät työt ovat yksi näistä aloista. Myös vanhusten ja kehitysvammaisten kanssa työskenteleviä kannustetaan pukeutumaan muihin kuin ”surupukuihin”. Hoitoalojen valkoiset vaatteet liittyvät puhtausvaatimuksiin ja monesti siviiliasutkin ovat vaaleita (beige, pastellivärit, vaalean harmaa). Myönnän kyllä tykänneeni mustista vaatteista myös siksi, etteivät kaikki tahrat näy, sillä tahranpoistotaisteluihin ei kyllä olisi voimia ollut. Mustiin vaatteisiin kielteisesti suhtautuvia aloja on varmasti enemmänkin. Arkkitehdeilla musta sen sijaan lienee yleisin väri pukeutumisessa. Minäkin liitän mustan tyylikkyyteen ja ajattomuuteen, mutta etenkin hoito-, sosiaali- ja kasvatusaloilla se yhdistetään suruun, synkkyyteen, masennukseen, likaisuuteen ja sulkeutuneisuuteen. Minua on kyllä aina ärsyttänyt tietyt ko. alojen pukeutumismuodit. Yhteen aikaan lasten kanssa työskentelevillä oli hirveitä MLL:n Lapset ensin-paitoja. Etenkin keski-ikäiset kasvatus- ja sosiaalialan työntekijät ovat etovan kiintyneitä erilaisiin huovutettuihin asusteisiin, koristeisiin ja koruihin. Opettajilla on ollut pahoja villityksiä Kalevala-koruihin. Nuoriso-ohjaajilla puolestaan on rajuja kampauksia, lävistyksiä, tatskoja, farkkua, tennareita, avainkettinkejä jne. Olen vaeltanut pukeutumisen(kin) suhteen omia polkujani, mutta kyllä siitä sanomista tulee. Pukukoodin rikkomisesta on kyllä tullut muillekin sanomista. Tuo syyllisyyttä aiheuttava asia liittyy työelämään. Olen aiemmin kertonut, että olen mukana joissain prosesseissa, joihin liittyy juridisiakin tilanteiden selvittelyitä. Ne prosessit etenevät tuskastuttavan hitaasti, mutta näköjään aina joskus joku palikka liikahtaa. Päässä pyörii kuitenkin nyt monenmoisia asioita. Olet ihana, kun vasta ilmoitit väsyneesi siivouksiin ja nyt jo suunnittelit vaatekappeihin käsiksi käymistä 😉. Hyvä, hyvä! Saan voimaa innostasi. Taidan tänään roudata sivuun jo laitettuja pussukoita ja pahvikasoja keräyspisteisiin. Tämän päivän poisheitettävä tavarakin on löydettävä tai sitten useampi. Kuivaelintarvikekaapista ainakin löydän karsittavaa.

Nyt on vihdoin ja viimein koulutuskokeilu ohi..
Jäi vaan vähä mietityttää ett olikohan opettajil tarkoitus antaa mul joku kassi, ku olin kuulevani semmoista..Mut en kuitenkaa saanut kassia, ehkä kuulin väärin tai sit se unohtui opettajil.

No, ostin mä kuitenkin äidin antamilla rahoilla yhden kahvikakun, anismunkkeja ja piparipullia.

Lukossa, eipä tuo mitään haittaa..
Tosiaan noin 6 päivän pääs yksilövalmennus tapaaminen.
Toivotaan että saan kädet kuntoon..

Pompula, pitäis varmaan kokeilla bepanthenia.

Rina, en tiiä olisiko mikään hevosala hyvä, koska huonosti täällä töitä..pitäis ulkomaille lähteä.
Lisäksi selkä ei välttis kestä tallitöitä..
Mut ensviikol on yksilövalmentajan kans tapaaminen ja sitä seuraavalla viikolla on työkkäris tapaaminen..
Joten varmaan molemmis käydään läpi tätä koulutuskokeilua ja mietitään jatkoa..

Vähän kyllä nuo ns. palaverit jännittää..
Mutta toisaalta kyl odotankin niitä..

Lukossa, nii ja osa oppilaista oli iha mukavia, mut osa oli teinejä ja tuntui välillä vähän siltä ett jotkut kattoi ns. nenänvartta pitkin..

Mut oli tuo vähän kyl ehkä raskasta ku näki paljon (nuoria) ihmisiä..