Pääsinpähän lopulta sitten sinne chattiin.

Mutta joo..Vielä pitäisi jaksa perjantaihahin asti..eikä kyllä yhtään huvittais lähteä huomenna koululle. Jotenkin vähän ahdistaa sinne lähteminen..ja aamu kuuden herätykset on aivan liikaa mulle..

No, opinpahan tänään letittämään pullapitkon..ja sain kokeilla myös kaulata voitaikinaa..

Tänään lienee keskiviikko, 😉Pompula. Päivät tahtovat mullakin mennä sekaisin, kun puuttuu kiinteä ohjelma.
Unen puutteessa, väsyneenä suunnitelmat menee yleensä uusiksi. Illalla olin tarmoa täynnä ja suunnittelin jo tämän päivän ohjelmaa, mutta kipujen takia nukuin kökköisesti. On näköjään joku hermo jumissa niskassa/yläselässä ja säteilee käteen. Liikaa työntekoa😋? Nyt tuntuu, ettei mikään muu huvita kuin kahvin juominen ja netissä roikkuminen😋.
Paljonhan olet saanut, Lukossa aikaan tuossa siivoamisessa 🙂. Oletko varma, että sulla on kohta tuolia, jossa istua 😉? Tosiaan, näitä kopioita kansioissa tuntuu riittävän! Niidenkin alkuperäispaperien rinnalla, joita ei ole enää vuosiin tarvinnut. Kummaa varmuuden varmistamista😋.
Mies suhtautuu urakkahenkisyyteeni tyynesti. Siis katselee vieressä ja kysyy, miten mä jaksan touhuta. Tavarauskollisena epäilee, että hävitän jotain tarpeellista. On konservatiivinen jarruttaja siis. Yhdestä kaapista löytyi parikymmentä ylimääräistä avainta, jotka eivät sovi mihinkään. Siis vanhoja avaimia, joiden alkuperä on aikaa sitten unohtunut ja jäänyt matkan varrelle. Ei olisi kuulemma saanut heittää pois. Ei tahtonut uskoa, ettei meillä ole sellaista ovea, salkkua, kaappia,pyörää tai päiväkirjaa, johon kyseiset avaimet sopisivat. Yhden Abloy lukon löysin, mutta en avainta siihen😋.
Meitä on moneen lähtöön siis. Kaikki palaute ei ole välttämättä positiivista siis. Joutuu perustelemaan tavaroiden tarpeettomuutta. Toisen tavaroita en tietenkään heitä pois lupaa kysymättä.
Vähän tekisi mieli laittaa nettikirppikselle joitakin arvokkaampia tavaroita. En vain tiedä, miten kauan asian päällä joutuu sitten olemaan. Kovin kärsivällinen en ole (huom. Urakkahenkisyys ja kärsivällisyys eivät kuulu samaan joukkoon, Pompula🙂🌻). Taloudellinen tappio ei vaivaa minua ollenkaan niin paljon kuin asioiden venyminen ja vanuminen.
Jännä nähdä, mitä Delffi tuumaa viikon päätteeksi koulutuskokeilustaan. Voisiko oikea ala löytyä sittenkin? Voimia ja hyviä leipomuksia Delffille!

Ihanaa, nukuin viime yön hyvin. Unohdin ottaa illalla unilääkkeen, koska olin niin väsynyt jo siinä vaiheessa, mutta en silti herännyt kuin kerran yön aikana. Ja nukuin melkein kymmeneen asti, kun ei ollut mitään pakkoa herätä aiemmin. Heti herätessä olo oli hyvä; levännyt ja kivuton.

Ymmärrän Pompula hyvin, että minun tavaroiden laskeminen ei sovi kaikille 😀. Olen itsekin miettinyt, onko laskemisesta enemmän haittaa vai hyötyä. Olen päätynyt hyötyyn. Minähän en ehdi useinakaan päivinä edistämään siivoustani/raivaustani oikeastaan yhtään. Niitäkin päiviä varten minulla on kuitenkin se päivittäinen "yksi tavara pois"-tavoite. On motivoivaa, kun lähes joka päivä löydän yhden tavaran sijasta 5-15 poisheitettävää tavaraa. Lisäksi minulla on sääntö, että jokaisen uuden tavaran osalta minun täytyy luopua kaksinkertaisesta määrästä vanhoja tavaroita. Esimerkiksi kun ostin kahdeksan lankakerää alennuksesta, niin minun täytyi samana päivänä luopua 16 vanhasta tavarasta. Ostamista tulee mietittyä aika tarkkaan nykyään!

Rina: Ajattelinkin, että mies voi olla tavaran hävityksestä joko huojentunut tai sitten huolestunut 🙂. Ilmeisesti olette kuitenkin selvinneet riidoitta. Projekti voi olla ihan kasvattavakin juttu parisuhteellenne. Uskon itse psykologisiin elämänkaarijuttuihin (en sokeasti tietenkään) ja kyllähän niihinkin liittyy irti päästämistä ja eteenpäin menemistä. On esimerkiksi luonnollista luopua lapsiin liittyvistä tavaroista ja asiakirjoista näiden aikuistuttua, vaikka toki onkin luonnollista myös säilyttää joitain itselle tärkeimpiä muistoja. Olen miettinyt omalta kohdaltani, että liittyykö tavarasta luopumiseen minun kohdalla tällaisia kehityspsykologisia näkökohtia. Ehkä, en ole vastausta löytänyt. Omalla kohdallani löydän selitystä yleisestä digitalisaatiosta ja siitä, että muutamia vuosia sitten muutin ns. pysyvään asuntoon. Minulla on esimerkiksi entisiin koteihin mittojen mukaan tehtyjä verhoja aika iso pino ja erilaisia säilytysjuttuja, jotka eivät sovi tähän kotiin. Nettikirpparitouhusta on vaikea sanoa mitään varmaa. Olin kuullut kahtalaista viestiä: toisten mukaan kauppa käy niillä hyvin, toisten mukaan kauppa ei käy. Riippuu varmaan tuotteista itsestään ja hinnoittelusta. Minä laitoin ensimmäisellä rykäisyllä 15 hyväkuntoista ja ns. haluttua kirjaa myyntiin. Laitoin halpoja hintoja eli ihan euroa tai kahta. En uskonut kirjojen menevän kaupaksi, mutta yllätyksekseni ostoja alkoi tulla heti. Jouduin opettelemaan lähetysrumban pyörittämisen. Sen jälkeen olen laittanut lisää tavaroita myyntiin ja niitäkin on mennyt kaupaksi. Tuotteiden valokuvaaminen ja ilmoitusten laatiminen on kuitenkin mielestäni tosi työlästä. On mietityttänyt usein, onko euron tai parin hintaisten tavaroiden myyminen sen vaivan väärtti. Olen päätynyt siihen, että enemmän puuha on harrastelua kuin ansaitsemista. Koen kuitenkin jotain mielihyvää siitä, että tavarat saavat uusia koteja ja ihmiset ovat iloisia ostoistaan. Jotkut tuotteet, joiden kuvittelin menevän kaupaksi ovat seisoneet myynnissä ilman ostoja ja toisaalta yllättäviä tavaroita on mennyt kaupaksi. Ostajien tarpeita ja haluja on siis vaikea arvioida. Tavara voi mennä kaupaksi nopeasti tai se voi seisoa pitkään myynnissä. Aikaa on vaikea arvioida. Se lienee varmaa, että liian korkeat hintapyynnöt karkoittavat ostajat. Eli en varauksetta suosittele sinulle nettikirppareita. Viestiesi perusteella sinulle saattaa sopia paremmin tavaran kirpparille lahjoittaminen (nopeaa, varmaa, helppoa). Nettikirpparitoiminta on kuitenkin jollain tavalla mielenkiintoista, nykyajan juttu sekin kuten digitalisaatio.

Olen minä kyllä melkoinen sulovilén; ostin-kun-halvalla-sain. Etenkin erilaisiin harrastusprojekteihin liittyvää materiaa on kertynyt paljon. Osa näistä harrastuksista on jo lopahtanut tai muuttanut muotoaan, mutta niistä muistoiksi jääneitä tavararöykkiöitä joudun nyt käymään läpi. Kaikki on toki suhteellista. Muutamien ystävien mielestä minulla on vähän tavaraa. Pyrin kuitenkin vielä vähempään, vaikka en minäkään japanilaistyyliä tavoittele. Tämän kodin varasto on jäänyt ihan kokonaan laittamatta. Sulloin vain sinne täysin suunnittelemattomasti kaikkea tavaraa hirveitä määriä. Nyt olen paljosta tavarasta päässyt eroon ja suunnitteilla on varastohyllyn laittaminen. Asunnossa on paljon tavaraa, jonka kuuluisi olla varastossa, mutta varaston täytyisi toimia niin, että sieltä saa nopeasti ja helposti tavaraa käyttöön. Asunnon puolella on ongelmana, että kaikki tarpeellinen tavara ei mahdu kaappeihin, koska ne kaapit ovat täynnä tarpeetonta tavaraa ja varastotavaraa. Siis ongelma ikäänkuin kiertää kehää 🙄. Ainoana ratkaisuna näin tavarasta luopumisen, enkä ole katunut projektiani. Mutta PALJON on vielä tehtävää 😝...

Pompula: Harmillista, jos jaksamistsempit menivät väärään osoitteeseen. Laitan tässä uuden paketillisen tulemaan. Jospa nyt löytäisi perille. Viesteissäsi on kyllä todisteita siitä, että sinäkin saat asioita aikaan.

Delffi: Tsemppiä viimeisiin päiviin! Onhan se sinulle itsellesi parempi, että suoritat projektin kunnialla loppuun asti kuin että jätät homman kesken. Toteutitko muuten sen suunnitelmasi päiväkirjan pitämisestä koulutuskokeilun ajalta? Minusta on hienoa jo ylipäätään se, että koulutuskokeilu järjestyi ja että olet osallistunut siihen säntillisesti sekä viet homman loppuun asti (vaikka hampaita kiristellen). Jos/kun tämä ala ei ole sinun juttusi, etsintää ja pohdintaa täytyy jatkaa. Pidän peukkuja niitä joulukuun palavereja varten.

Minusta on muuten mukavaa, kun meillä on taas yhteisprojekti kuten kesäkukkien kasvatus viime keväänä 🙂. Jotenkin olen mielessäni kuvitellut Pompulan ja Rinan kodit ja minulla on myös visuaalinen mielikuva teistä paikkoja raivaamassa 😀😎🙂👍🙂🌻.

Tässä vaiheessa tarjoan meille kaikille ahkerasta tavaran raivaamisesta ja Delffille koulutuskokeilun suorittamisesta kakkukahvit 🙂🎂!! Jaksamista jäljellä oleviin urakoihin!

Rina, enemmän vaan on vahvistunut se että leipuri-kondiittori ei ole mun ala. Turhan pikkutarkkaa vaikja olenkin kyl tarkka, mut silti liian tarkkaa ja lisäksi kädet kuivuu aivan liikaa ja mulla on muutenkin herkkä ja kuiva iho..

Lukossa, oon mä jotain kirjoitellut vihkoon ylös..
Ja kiitos tsemppeistä.

Tosiasioita ei kannata kieltää eikä vähätellä. Siksi toistan jo aiemmin sanomaani: Minulla on paljon tarpeetonta ja ylimääräistä tavaraa. Käytin kuitenkin tänään aikaani motivoimalla itseäni muiden kodinraivaajien kirjoituksilla ja kuvilla. Niitä selattuani tulin sellaiseen tulokseen, että minulla taitaa loppujen lopuksi olla hyvinkin kohtuullisesti tavaraa ☺️. Hyvä minä 😍!!! Edelleen tavarataisto kuitenkin jatkuu, sillä avarampaa, siistimpää ja toimivampaa kotia kohti haluan edetä. Nettikurkistelu toisten koteihin toi kuitenkin paljon lohtua ja inspiraatiota, kun välillä tunnen itseni niin erityisen huonoksi ja surkeaksi 😞🤕. En taida ehkä sittenkään olla erityisen paljon toisia huonompi. Erityisen paljon ihmetytti raivaajien uuden tavaran ostelu. Kyllähän sitä itse kunkin on joskus pakko hankkia jotakin, mutta monet tavaranvähentäjät vaikuttavat edelleen olevan ostelukoukussa. Omasta ostolakkoilusta olen erityisen ylpeä ☺️🙂👍🙂🌻. Lisäksi monilla tavarankarsijoilla oli karsimisen jälkeenkin hirveästi tavaraa. Monilla oli rajun karsimisen jälkeen enemmän tai saman verran tiettyjä tavaroita kuin minulla samoja tavaroita karsintaa vielä odottavina. Esimerkiksi petivaatteita, pyyhkeitä, siivousrättejä, kirjoja, neulelankoja, askarteluvälineitä tms. Ja olen tässä ottanut huomioon perhekoon ja/tai asunnon koon, jos se oli juttujen yhteydessä ilmoitettu. Taidan siis olla aika kohtuullinen ja tulla aika vähällä tavaralla toimeen 🌻🙂🌻. Tämä on lohdullista, sillä alkupisteeni ei siis olekaan kauhukaaos. Siitä huolimatta haluan eroon tarpeettomasta ja ylimääräisestä roinasta.

Urakkahenkisyys ja kärsivällisyys, Rina 😉 Minä osaan olla todella kärsivällinen, vaikka omaankin epävakaan luonteenpiirteen. Yleensä kyllä, jos kysymys on vaikka kodin järjestelemisestä, niin ärräpäitä saa lennellä 😉 Ei epävakaus ole raamattu, jos nyt Rina siihen viittasit, en tiedä.

Eilen en kyllä saanut mitään aikaiseksi. Luin ja röhnötin. Minkälainenkohan mielikuva Lukossalla on näistä meidän urakoista? 😀 Tiedättekö miten sen minun itse tekemän joulukalenterin kävi? Minähän mietin mitä olisin sinne laittanut. No mitäpä muutakaan, kun karkkia. Ostin siis lakuja ja tikkareita (joita en koskaan syö). Seuraavana, tai samana iltana söin kaikki. Tikkarit on pahoja! En siis suinkaan syönyt 24ää kappaletta. Olin ostanut vain n. 8 kpl. Taidan heittää koko kalenterin roskiin 😋

Ajatukset ei taaskaan pysy oikein kasassa. Unohdan siis melko varmasti, mitä minun piti kirjoittaa. Nukun joka aamu ihan liian pitkään ja päivä on jo ohi. Tänään nousin viimein, kun postilaatikosta suhahti kauhea pommi. Siis kamala painava, jokin. Ajattelin sängyssä, että ei tilaamani tavara ole vielä mitenkään ehtinyt ja menin varovasti ovelle. Kolme lehteä samaan aikaan 😎 Menee päiviä, kun ei tule yhtään mitään postia nykyään. Tänään oli kuin kesä, valon puolesta, kun nousin. Vielä en ole saanut kummoistakaan aikaiseksi ja suunnitelmani, liian myöhään nukkumisen takia, menevät taas uusiksi. Pitäisikö laittaa herätyskelloa päälle? Toisaalta en halua kokea mitään väsymyksestä aiheutuvia krapuloita, jotka pilaavat päivän kokonaan.

Nyt olin kyllä jo torstaissa. Onneksi on vielä keskiviikko 🙂 Kyllä minua inhottaa tässä kodin siistinä pitämisessä, että kun saan yhden pöytätason siistiksi, alkaa sinne taas yllätys yllätys keräytyä tavaraa. Odotan, että kun joskus v.2029 😀 tämä rumba on päätöksessä, kaikki tavarat löytyvät paikoistaan. Mutta vaikka on sekaista, yleensä tiedän mistä mikäkin löytyy. Ei tarvitse, kuin miettiä missä olen viimeksi mitäkin mikätintä tarvinnut.

Delfille piti sanoa jotain, en muista mitä. Nyt tuli mieleen, että miten olet kokenut muut opiskelijat? Muista rasvata kädet aina koulupäivän jälkeen. Hetken aikaa muistin mitä se jokin oli ja samassa unohdin 🙂👍

Mukavaa keskiviikkoa!

Mistä palavereista Lukossa puhut? Minusta ei olisi nettikirpputoreilla myyjäksi, kaikki pitää saada mieluiten heti pois 🙂 Rina, eihän niitä avaimia olisi saanut mihinkään heittää! Olisit tehnyt niistä, vaikka mobilen 🙂😉 Askartelussa voi kyllä avaimia käyttää. On itsellenikin tuttua abloy-lukko, johon ei löydy avainta. Olenkohan sitä heittänyt pois 😟

Delffi, kuten Lukossa totesi: hieno juttu, että olet jaksanut käydä siellä koulutuskokeilussa🙂🌻🙂👍. Ja vaikka et löytänytkään mieleistäsi alaa, niin leipomistaito on hyvä juttu! Ei muuten taida onnistua multa tuon pullan letitys😉.
Ymmärrän Lukossa tuon tavaran laskemisen. Sillä tavoin tulee ainakin se muutama tehtyä. Jatkuvuushan se on oleellista, jos homman haluaa joskus valmiiksi. Ei se auta lenkillekään mennä "vain silloin tällöin", jos haluaa kuntoaan nostaa. Käsittääkseni sitä huushollin kaaosta ei olisi alun perin tullutkaan, jos jatkuvasti olisi heittänyt tavaraa siis roskaa vähä kerrallaan. Ehkä ja jos ja kun lopulta homman saa "valmiiksi", niin ainakin vähän aikaa muistaa olla hamstraamatta lisää. Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, mun ei tosiaankaan tee mieli ostaa mitään uutta. Sen verran järkyttänyt tämä kaappien sisältö😀!
Tästä päivästä tuli siivouspäivä sittenkin. Kärräsin kirpparille (lahjoitin siis) valtavan laatikon jouluksi sopivaa tavaraa. Lisäksi vein niitä kirjoja ja cd-levyjä kassikaupalla. Myös ne tyhjät kansiot. Vähän arvelutti, ottavatko tavaroitani vastaan. Se oli turha pelko. Itsestäni vain tuntui siltä, että minun olisi pitänyt esittää suurimmat kiitokset!
Voi nimittäin olla, ettei meikän pinna jaksa kuvata tavaroita ja vilkuilla sivustoja, josko joku haluaisi ostaa luopumastani. Puolestani taas hämmästelen, miten Lukossa jaksaa nettikirppailla🙂🌻🙂👍. Olen kuitenkin iloinen, että omat tavarani ehkä saavat uuden kodin. Kurjalta tuntuisi viskata kaikki kaatopaikkajätteeseen. Maailma muutenkin hukkuu jätteeseen, ei hyvä ☹️.
Juu, tämä on mukava yhteinen projekti🙂🌻. Laihdutuspuolella ei hirveää edistystä, mutta eipä ole tullut kiloja lisääkään.

Pitikin poistua chatistä..nyt ei enään pääse takas :/

Saa nähä tuunko viel ennen kaheksaa pääseen takas..

Pääsinpä takas chattiin..

Mutta joo.. Tää päivä on jotenkin ollut todella huono päivä..
Tuntuu ettei mikään oikein tänään oo onnistunut ja ahdistaa vaan mennä koululle, vielä 2 päivää pitäis jaksaa.

No, onneks huomenna on ratsastustunti, pitäis vaan päättää että tuleeko sitä kämpille koulun jälkeen, kun koulu loppuu jo yhdeltä..vai jääkö sitä toiselle paikkakunnalle ja sit kaverin kans menis tallille..

Hih, Pompula, en viitannut 😉. Koen vain niin, että urakkahenkiset ovat usein nopeita luonteeltaan, ja siksi odottelu voi aiheuttaa kärsimättömyyttä. Mieheni on ns. hidas ja rauhallinen, eikä luonteemme sovi kovin hyvin yhteen. Minä olisin jo menossa ja valmis, kun hän vielä vetää kalsareita jalkaansa. Urakkahenkinen haluaa saada valmista nopeasti, mutta voi kuitenkin urakoida useita tunteja, ja on siinä mielessä kärsivällinen, vaikka kärsimätön onkin😎.

Vielä pari päivää sinniteltävänä Delffillä. Pian on kuitenkin homma pulkassa 🙂👍.

Kuinka paljon aikaa teillä kuluu siellä chatissa? Mä olin joskus chattiin pahasti koukussa, ja sain suoranaisia vieroitusoireita, jos jouduin olemaan sieltä pois. Joku multa jo silloin kyselikin, että pakenetko oikeaa elämää. Chattia voi siis käyttää kuten jotkut alkoholia: unohtaakseen ja välttääkseen kohtaamasta todellisia ongelmia.

Nyt en enää muista, mitä piti kirjoittaa, joten keitän kahvia🙂.

Ai niin, Pompulan mobilejuttu oli mainio!! Se nyt vielä tästä huushollista puuttuisi. Kaikkea muuta mulla jo katosta roikkuukin. Ainakin hämähäkin seittiä😋. Selailin nettiä, mitä Heljä Liukko-Sundströmin taulut maksavat. Näköjäs ei kannata kärrätä roskiin. Anoppi on aikanaan ostiskellut meille noita. Nuorena en ole niistä ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään, saati arvannut hintaa. No, oppia ikä kaikki🙂👍! Pitää vissiin ripustaa seinälle😮?

Apua, nyt mulle tuli kauhea tunne, että pitäisi kävellä Rinan perässä ja katsoa mitä se heittää roskiin ja vie kirpulle 😮 Se Lukossan mielikuva meistä raivaamassa kiinnostaa. Miltähän se näyttää 😉 😎 Olen myöhässä päivän suunnitellusta kulusta, mutta aina on tilaa yhdelle kahvikupille.

Jaa, että minkälainen mielikuva on teidän urakoinnista. No, Rina antoi tosi selkeän kuvan (14 kansiollista pois) mielikuvan muodostamiselle. Niinpä näin hänet noin kolmenkymmenen kansion keskellä uurastamassa lattialla istuen. Suurin osa kansioista oli kyllä työhuoneen kirjahyllyssä, mutta lattiallekin oli jo kertynyt aimo pino tyhjentyneitä kansioita ja varsinkin paperia. Jostain syystä näin Rinan lattialla enkä pöydän ääressä istumassa. Ja Rinalla oli oloasu päällä ja tummat aika lyhyet hiukset. Näinkin tarkka oli kuvani. Pompulan olen jostain syystä kuvitellut blondiksi kuten Delffinkin. Nämä tällaiset mielikuvat ovat kyllä aivan mielikuvituksen tuotetta, tiedän sen. Pompulan näen urakoimassa sohvalla istuen. Sieltä sohvalta käsin näen hänet tutkivasti katsovan (ehkä kahvikuppi kädessään) ympärilleen ja arvioiden missä päin asuntoa olisi hyviä urakointikohteita sekä poisheitettävää.

Rinalla oli hyvät vertaukset materian hamstraamisesta/vähentämisestä ja kunnon kohentamisesta. Minun psyykkinen ja fyysinen sairastaminen näkyy selvästi tässä kodissani. Olin aiemmin tosi jämpti ja pistin kaikki paperit mappeihin niitä tarkasti arvioiden ja turhat hävittäen. Hamstrasin vain vähän ja tiettyjä asioita. Olin säästäväinen ja halusin tulla toimeen vähillä tavaroilla. Jossain vaiheessa, kun aloin uupua, aloin lohduttaa ja tsempata itseäni materiaalisilla palkinnoilla. Muistini temppuili, joten ostin kahdella peräkkäisellä kaupparetkellä saman asian (esim. sakset, tietyn kirjan) tai ostin jotain, mitä en muistanut jo omistavani tai en löytänyt ko. tavaraa. Minulla on yllättävän paljon näitä kaksoiskappaleita. Paperiasiani kasvoivat paperipinoiksi, joissa oli sekaisin maksettuja ja maksamattomia laskuja, avattuja ja avaamattomia kirjeitä, mainoksia, lehtiä, tiedotteita, opiskelumateriaalia, kortteja eli kaikkea mahdollista. Minulla on edelleenkin näitä paperipinoja jäljellä. Jos kävisin ne läpi ja hävittäisin vaikka pelkät maksetut laskut, pinot varmaan kutistuisivat melkoisesti. Minulle sattui silloin muuten sellaista, että maksoin laskuja kahteen kertaan. Vielä viime kesänäkin olen maksanut yhden laskun kahteen kertaan ja huomasin sen vasta äskettäin. Vaatteita ostin monen vuoden ajan pelkästään mustina. Jotkut ihmiset jo huomauttivatkin minulle aiheesta. Minulla on aika paljon kaapissa vaatteita, joissa on vielä laput tallella. En tosin mitään kauhean kalliita vaatteita ole ostellut tai paljon. Masennus kuitenkin vaikutti niin, että käytin vain yhtä tai kahta vaatekertaa, joita sitten pesin ja pidin ja pesin ja pidin. Tästä kirjoitinkin jo viime keväänä. Oikeastaan haluaisin urakoida tavaroita nopeammin ja tehokkaammin. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin opintojakin suoritettavana ja muutamia harrastuksia. Onneksi pian on joulutauko. Lisäksi siihen yhteen kuolintapaukseen liittyviä asioita on kesken ja sitten minulla oli niitä muutamia prosesseja, projekteja yms., joista olen aiemmin muutamalla sanalla maininnut. Kun Pompula kysyi palavereistani, niin ne liittyvät edellä mainittuihin asioihin. Koen itseni aika kiireiseksi jo nykyään kaikkien asioiden hoitamisten keskellä. Materian kertymisen kannalta lienee kuitenkin oleellista, että jos niitä (esim. kaikenlaisia papereita) karsisi tuoreeltaan, niin ei niitä kertyisi niin älyttömästi. Ja minuun todella upposi Rinan vertaus säännöllisestä treenaamisesta kunnon kohottamiseksi, siis hitaan sitkeään tavaran vähentämiseeni liittyen. Koen nyt myös terapoivani/kouluttavani omaa mieltäni tulevaisuutta varten, etten enää joutuisi tällaiseen tavarataistoon. Nettikirpparimyynti on jollain tavalla myös koukuttavaa. Siinä on sellainen ”salainen kirjekaveri”-meininki jollain tavalla. Jotkut ostajat ovat esimerkiksi kertoneet muutamalla sanalla, miksi ostivat ko. tuotteen. Kun joudun pidempään ja sitkeän hitaasti tekemään tätä luopumistyötä ja siivousta, uskon muistavani opit pidempään. Ymmärrän myös hyvin Rinan ostohaluttomuutta! Ostin kyllä tänään uutta materiaa (vein myös ison kassillisen kirjoja pois), mutta jouluvalosarjaa lukuun ottamatta ne olivat syötäviä lahjoja muille tai joulukorttiaskartelun materiaaleja. Eli ostoksista valtaosa lähtee kotoani pian eteenpäin. Syötävistä lahjoista puheenollen, ostin syötäviä lahjoja (suklaita yms.) jo aiemmin, mutta ne menivät lopulta omaan suuhun. Ymmärrän siis hyvin Pompulan kalenteripulmaa.

Me ollaan muuten tuon materian hävittämisen suhteen tosi trendikkäitä. Materian hävittäminen ja järjestäminen tuli muotiin jo pari vuotta sitten mm. KonMari-kirjan myötä. Emme siis ehtineet muodin etujoukkoihin, vaan kuulumme perässä kulkijoihin. Vielä mahdutaan kuitenkin joukkoon ja muitakin mahtuu. KonMari-kirjan lisäksi on sellainen kirja kuin Joka kodin raivausopas (kirj. Elina Alasentie) sekä ihan uusimpana hottina Loistava järjestys (kirj. Mira Ahjoniemi). Ja näiden lisäksi löytyisi vielä muitakin 😀. Ihan vain sillä kerron, jos hurahtaisitte lukemaankin aiheesta. Tuota Joka kodin raivausopasta on kehuttu. Olen kyllä sitä mieltä, että tavaran raivaaminen ja kodin järjestely ovat ihan arkijärkistä puuhaa, mitä jokainen kyllä osaa ilman kirjatietoakin tehdä. Liityin kuitenkin huvikseni erääseen nettikeskusteluryhmään aiheen tiimoilta ja hihhih... On tämä kyllä hassu harrastus!

Delffi: Minuakin kiinnostaa, miten koulutuskokeilu on sujunut luokkatilanteiden suhteen. Aiemmin kerroit jännittäväsi luokkatilanteisiin joutumista. Nyt olet kuitenkin kertonut jutelleesi joidenkin opiskelijoiden kanssa yms. Eli oletko pärjännyt ihan hyvin? Onko omasta mielestäsi sinulta kulunut paljon energiaa jännittämiseen vai unohtuiko jännittäminen kokonaan?