Rina kirjoitti 15.11.2016 11:11
Haluan kuitenkin myös helposti siivottavan kodin avarine tiloineen 🙂.

Rina, nostin tuon lauseesi ihan kunnolla esiin, jotta itsekin sen näet selvemmin. Voit miettiä, kuinka paljon haluat helposti siivottavaa kotia ja kuinka paljon haluat pitäytyä siinä vanhassa. Minä olen jo tässä vaiheessa hirveän tyytyväinen tavaran vähennykseeni. Pyrin koko ajan sitkeästi vähentämään tavaraa ja pidättäytymään uuden hankkimisesta. Vaikka "yksi tavara päivässä" -tahti on ärsyttävän hidas, se kuitenkin vie kohti päämäärää. Ja viime viikolla minulla oli yhtenä päivänä noin kymmenen tavaran vähentymispäivä ja toisena päivänä lähti 30 tavaraa. Eli etenee, etenee.

Painonpudotus on oikeastaan yhtä hitaasti etenevää pitkäpiimäistä hommaa. Nämä projektit sopivatkin mielestäni hyvin rinnakkain suoritettaviksi. Yritän pitää molemmat projektit edistymisuralla ja välttää takapakkeja. Välillä etenemistä ei ole tullut tavoitteen mukaisesti, vaan projekti on junnannut paikoillaan tai edistynyt tavoitetta hitaammin. Mutta edistynyt kuitenkin! Painonpudotuksessa minulla on puolen miinuskilon viikkotavoite. Välillä se on toteutunut, mutta varsinkin viimeisen kuukauden aikana paino on pudonnut hitaammin. Se voi johtua somaattisesta tilastani. En kauheasti stressaa asiasta, koska paino on kuitenkin tippunut koko ajan omalla tahdillaan. Minulla on vielä 6,5kg matkaa tavoitteeseeni, minkä jälkeen saatan kyllä vielä haluta ottaa lisäpudotusprojektin. Tällä hetkellä tavoite on kuitenkin selkeästi vain tuo -6,5kg. Ilman muuta on tosi hienoa, jos rupeat painonpudotuskaveriksi.

Ja tavaranvähennyskumppanuuskin kelpaa. Ihan miten itse koet. Minulla on tuossa tavaran vähentämisessä ollut alunperin vain yksi tietty aluekokonaisuus, joka ei ole vieläkään kyllä valmis. Kohdealue on kuitenkin edistynyt kaikkein eniten - onneksi! Sittemmin päätin kuitenkin laajentaa vähennysprojektiani muillekin osa-alueille, mutta tietyt kaapit ja laatikot olen päättänyt pitää projektin ulkopuolella, ettei tule aivan toivoton olo. Suosittelen siis sinullekin jonkun hyvin maltillisen tavoitteen ottamista, jos tavaran vähentämisestä innostut. Jos homma etenee, niin tavoitettahan voi aina suurentaa.

Hienoa, että Pompula on kunnossa! Tai siis ehkä loukkaantunut, mutta ei ainakaan kallo halki sairaalassa, kuten jo mielessäni maalailin. Pompulallakin on ollut tavaran vähentämistä työlistalla. Sellaisia terveisiä sinnepäin, että olen saanut nettikirpputorini toimimaan ja myymäänkin olen jo päässyt. Eli kyllä siellä kauppa käy.

Ps. Enpä olisi varmaan missään törmännyt tuohon Rinan mainitsemaan kirjaan. Täysin tuntemattomalta se korviini kuulosti. Ehkä hankin sen jossain vaiheessa käsiini. Juuri nyt on kyllä vähän lukujonossa muita kirjoja.

Tänään olikin tapaaminen yksilövalmentajan kanssa aamusta. Oli ihan mukava tapaaminen, puhuttiin aika paljon eläimistä, mm. koirista.

Lisäksi nyt selvis, että ehkä ensviikolla alkaisi koulutuskokeilu..vielä varmistusta odotellessa. Toivottavasti nyt tulis pian se varmistus, että sais tuon koulutuskokeilun alta pois ja ettei tarttis sitä ikuisuutta jännittää ja stressata.

Seukki tapaaminen onkin alustavasti sovittu sitten noin 3 viikon päähän, että jos nyt tuo koulutuskokeilu ensviikolla alkaa, niin ehtis sitten ennen verkostotapaamista tuon koulutuskokeilun jälkeen koota fiiliksiä yhteen.

Harmi vain, että jos maanantaina alkaa, niin sitten en pääse käyttään kissaa Oulussa eläinlääkärissä. No, koulutuskokeilu on tärkeämpi ja menee mulla edelle, koska sitten selvis vähän enemmän asioita, että mitä sitä tekis.
Eli kiinostaako ja kestääkö pää opiskelua, vai olisko se jotain muuta..

Ei sitä kuitenkaan koko aikaa halua olla kotona tyhjän panttina..

Kiitos tervetuliaistoivotuksista, Lukossa🙂. Kirjoitin mitä kirjoitin, mutta tuo kurssijuttu on varmasti voimaannuttavaa😉. Siinä syntyy tavoitteita ja tekemistä, mutta vaatii se voimiakin. Mutta😋😋😋, aloitin minäkin kielikurssin vast ikään, ihan vain kirjaston materiaaleilla. Cd:ssä on lisäksi älyttömän reipasta musiikkia, joka piristää enemmän kuin vaikeiden äänteiden opetteleminen. Vanha koira oppii uusia, sanoo myönteisten sananlaskujen sanakirja😎.
Palaan tuohon Eini Neven kirjaan vääristyneistä ajattelumalleista (jos siis jotakuta kiinnostaa ja vaikk ei kiinnostaisikaan😋). Mulle itselleni ainakin on tuttua "kaikki tai ei mitään" perfektionismin ajattelumalli eli jos yksi kakku leipomastani kolmesta kakusta on hiukan pilalla, niin "olen huono kokki" "tarjoilut meni pieleen".
Mieleni myös suodattaa yksittäisen negatiivisen kokemuksen päällimmäiseksi ja myönteinen mitätöityy ajatuksissani. Tässä vain kolme virheellistä ajattelumallia vähintään kuudestatoista, jotka ylläpitävät masennusta. Ennustajavirhe on yksi pahimmista vääristyneen ajattelumallin "kukkasista". Toivottomalla hetkellä sitä on varma, että masennus tulee jatkumaan loputtomiin, eikä ulospääsyä ole. Silloin masentunut lisää omaa toivottomuuttaan. Minuus ja masennus ovat tällöin yhtä, vaikka kyse on sairaudentunteesta. Ehkä nyt ei tunnu siltä, että toivoa on, mutta toivontunnetta voi yrittää harjoitella. En ole ollut kovin hyvä siinä😟, mutta jotakin myönteistä muutosta olen ollut havaitsevani myös lukuterapian ansiosta.
Mielelläni lähden "tavararemonttiin", Lukossa🙂. Päätin, että tänä tulevana jouluna en suorita, enkä stressaa ruoanlaiton, lahjojen tai siivouksen osalta. Laitan joulua sen verran kuin huvittaa. Ja hiukan eri lailla esim. Ruokien suhteen.
Vanha koira oppii🙂, hau.

Rina kirjoitti 15.11.2016 11:11
Päin pelottavia asioita päin, Lukossa! Minä säästin muutaman pelotuksen matkan jälkeiseen aikaan, kun tiesin tulevani vahvempana takaisin. Ja kunnialla olen saanut hoidetuksi jo kaksi stressaavaa asiaa henkeä haukkoen😉. Ajoitusta ei voi tietenkään joka kerta itse päättää, eikä marraskuu ole ihmisen parasta aikaa muutoinkaan, joten voimia sulle, Lukossa asioiden hoitamiseen.

Siis tiedätkö Rina!!! Näistä sinun sanoistasi oli varmaan hirveästi apua, sillä olen tänään saanut ihan hirveästi asioita hoidettua. Olen pari viikkoa ahdistuneena istunut tumput suorana jähmettyneenä, enkä ole saanut puhelimella soitettua, sähköposteja lähetettyä, laskuja maksettua, kirjekuoria avattua, asiakirjoja kirjoitettua, en skannattua, en printattua, enkä mitään muutakaan. No, jonkun pikkujutun sieltä täältä olen hyvinä päivinä saanut hoidetuksi. Jokin tulppa kuitenkin tänään irtosi ja sain oikein monta ja vieläpä kriittistä asiaa nytkäytettyä liikkeelle. Mutta henkeä haukkoen täälläkin. Ja anteeksi pyydellen sekä armoa anellen. Siis kun ajan kuluessa osa asioista on jo erääntynyt, myöhästynyt, muuttunut kiireellisiksi jne. Mutta elämä on laiffia, näillä mennään ja kaikki muut vastaavat sananlaskut. Kiitos vertaistuesta ja tsemppiä itsellesi!

Löytyikö Pompula???
Tavaran tuhoamisjuttu lähti mulla sutjakasti käyntiin🙂, helpointa oli aloittaa kylppäristä ja keittiönkaapeista. Lähti ainakin parikymmentä huulipunaa sekaroskiin ja saman verran kynsilakkoja ongelmajätteisiin. Paljon oli kertynyt myös härskiintyneitä rasvapurnukoita (siis nehän eivät rypyiltä pelasta, paitsi Lidln tuotteet☺️). Olin aiemmin ajatellut käyttää ne käsi-ja jalkavoiteina, mutta kun en kumminkaan käytä!! Ja kuka tekee mitään Chanel5:lla, sehän on ihan 60-lukulaista. Parfyymeistä säästin siis vain pari mieleisintä. Nekin on muuten ongelmajätettä. Sitten lähtivät korut😎, siis halpis sellaiset. Korvanappeja, riipuksia ja kaupan päälle niiden säilytyspussukoita. Ei kirpaissut yhtään!
Keittiön kaapeista lähti ensimmäisenä säästämäni muoviastiat ja lasipurnukat. Pääsen vielä turhiin astioihin, kunhan keksin, minne kiikutan ne. Kaatopaikkatavaroiksi en niitä halua luontoa kuormittamaan. Turhista vaatteista on helpompi päästä eroon, kirjatkin on helppo laittaa paperinkeräykseen, kunhan kannet on revitty irti!
Ihan mielettömän hyvä fiilis! Mulle ei sovi 1 tavara/pv 😋, siinähän menisi iäisyys😉.

Mukava kuulla piristymisestäsi, Lukossa 🙂. Olen tosi iloinen tästä vertaistuesta. Toivottavasti kilot karisevat yhtä mallikkaasti kuin tavarat🙂🌻. Sulla on hyvä tahti tuossa laihduttamisessa, Lukossa. Puoli kiloa viikossa on sopiva määrä, jos haluaa pitää lihakset ja myös pysyä tuloksessa. Ma luulen, ettet ole jojoilija painon suhteen. Ja todella hieno juttu, että sait "tulpan irti". Jatketaan samalla sankaruudella, jookos🙂🌻!

Delffin koulutuskokeilusta tulee totta sittenkin! Ilahduin asiasta, vaikka sua jännittääkin. Action is better than no action. Etkä voi tietää, miltä se tuntuu ennen kuin kokeilut. Onnittelut koulutuskokeilupaikasta🙂👍🙂🌻. Toivon kovasti, että se tuo elämääsi virkeyttä ja avaa uusia ovia.

Pompula: Tule takaisin! Et ehtinyt eilen nähdä mun chat-vastausta sulle. Hyvä kun kävit kertomassa, että sun tähän ketjuun laittamia viestejä on jätetty julkaisematta. Mä aloin jo oikeasti huolestua, missä olet. Toivottavasti lepyt Tukinetille ja toivottavasti moderaattori julkaisee sun seuraavan viestin.

Delffi: Mäkin peukutan koulutuskokeilun onnistumisen puolesta. Olisi tosiaan hienoa, jos saisit uutta mietittävää. Jos se ala sopisi sulle, niin hakisitko ensi keväänä opiskelemaan vai jo aiemmin? Vai olisiko edessä oppisopimuskoulutus vai mitä?

Rina: Kuulosti ihan mahtavalta toi sun tavaran poistamisen startti. Mulla on siis sellainen sopimus itseni kanssa, että joka päivä luovun vähintään yhdestä tavarasta. Silloin kun jaksan puuhastella tavoitteen parissa enemmän, luovun esim. 20-40 tavarasta, koska silloin käyn läpi kaappeja jne. Mutta välipäivinäkin täytyy luopua yhdestä tavarasta. Ja sitten on vielä niin, että jos tuon kotiin uutta tavaraa, niin minun täytyy luopua yhtä monesta vanhasta tavarasta. Ruokaa, juomaa ja kuluvia tarvikkeita (pesuaineet, vessapaperit) saan tuoda kotiin ilman luopumisvelvoitteita. Minunkin kodista ja varastosta on löytynyt kaiken maailman rojua kuten pahvilaatikoita, lasipurkkeja, muovipurkkeja jne. Ongelmallista on tosiaan aina välillä keksiä, mihin tavarat pitäisi toimittaa. Kirjoja olen laittanut aika paljon keräyspaperiin (kannet sekajätteeseen), koska en viitsi kaikkia kirjoja edes yrittää antaa eteenpäin. Olen kyllä onnistunut myös myymään vähän kirjoja ja antamaan lahjaksi. Aion vielä yrittää divariinkin viedä kirjoja ja lehtiä. Mulla on niin paljon ja monenlaisia kirjoja, että niissä riittää kierrätettävää vielä pitkäksi ajaksi. Jossain vaiheessa pitäisi käydä käsiksi paperipinoihin ja kansioihin. Kansioissa on paljon sellaisia papereita, jotka voi jo heittää pois. Osa papereista puolestaan pitäisi kansioida. Joistain papereista mulla on useampia kopioita aivan suotta. Paperisavotasta tulee iso. Vaatteille en vielä ole suonut edes ajatusta. Yllättävän paljon sitä ihmisellä on roinaa ja rompetta vaikka minäkin olen mielestäni muka kerännyt aika vähän tavaraa nurkkiini. Tuntuu kivalta, että innostuin tästä projektista juuri nyt, sillä se sopii hyvin ohjelmaani ja tavarasta luopuminen vaikuttaa psyykeenkin jotenkin huojentavasti. En yhtään ihmettele, että ihmiset ovat esimerkiksi hurahtaneet siihen KonMariin. Minusta joulusuunnitelmasi vaikuttivat todella nerokkailta. Olen itse viettänyt jo pitkään hyvin omannäköistä joulua omannäköisine valmisteluineni, joten ymmärrän hyvin ajatuksiasi. Ja minähän se olin, joka jo elokuussa aloitti joulupuheet. Kun joskus vuosia sitten luovuin ”joulupakoista” aloin ihan uudella tavalla nauttia joulusta ja tekemään ilolla niitä joulujuttuja, joista oikeasti tykkään. Se oli jännä muutos. Välissä vietin muutamia antijoulujakin, jolloin en syönyt yhtään jouluruokaa enkä viettänyt joulua muutenkaan.

Minä toivon myös, että tulet takaisin, Pompula🙂.
Mihin laittaisit, Lukossa tyhjiksi jääneet kansiot? Tyhjennän mielelläni turhan paperitavaran (mm. 10 vuotta vanhat veroilmoitukset 😀, mutta kannattaako kansiot heittää mihin jätteisiin? Repiä metalliset osat pois ja muu pahvinkeräykseen?
Tänään on ollut hetkinen pv ja arvelin, ettei aika riitä tavarantuhoamishommiin. Mutta mitä vielä - kun mietin tuota vähintään 1 tavara per päivä teemaa, niin innostuin ihan suunnattomasti tyhjennyshommiin ja kohta puolet keittiön kaapeista on tavarahävitettyjä. Joulusiivous tuleekin siinä ohessa 🙂👍, nimittäin inhoan sitä, ja nyt en enää huomaa edes siivoavani. Uudella nimellä voidaan siis myydä vanhaa kamaa😉😉.
Nyt täytyy mennä..

No niin, tänään torstaina tuli käytyä työkkärissä allekirjoittamassa laput. Nyt sitten tosiaan maanantaina koulutuskokeilu alkaa aikasten aamulla. Jännittää kyllä tuo maanantai..
Laitoin myös asiasta yksilövalmentajalle viestiä nyt illasta, saas nähä ehtiikö hän huomenna vastaamaan viestiin..

Rina, kiitos. Niimpä, ei voi tietää ennenkuin on kokeilut.

Lukossa, kiitos. Jos ala sopii ja on kiinostava, ja jos jaksan kulkea linja-autolla kouluun, niin mahdollisesti sitten hakisin ko. alalle. Mutta katsotaan nyt, että miten tuo koulutuskokeilu menee.

Mietiskelin tässä, että pitäisköhän tuon koulutuskokeilun ajan piettää jotain päiväkirjaa, johon laittaisin ylös vaikka päivän fiilikset ja yms. Niin ois sitten muistissa seuraavaa yksilötapaamista varten fiilkset jo valmiina ylhäällä.

Pitäis kyllä vaan käydä sitten ostamassa joku pieni vihko, johon kirjoitella sitten niitä fiiliksä ylös.

Ai niin muten, työkkärissä myös tuli puheeksi, että olis hyvä, jos yksilövalmentaja pääsis käymään koululla katsomassa että miten menee. Mutta en oikein usko, että semmoinen onnistuis..

Uuteen rytmiin totuttautuminen vie aikansa ja pahin jännitys on alussa, joten päivä kerrallaan hyvä tulee, Delffi 🙂. Olen iloinen puolestasi🙂🌻!
Uniasioista: olen välillä nukkunut hyvin ilman Mirtaakin- nyt kokeilin melatoniinia ja oli kyllä ihan hullu yö: heräilin jatkuvasti ja näin eriskummallisia, värikkäitä unia. Taisi käpyrauhanen saada sokin 😋. Iltavirkun haaveena olisi hilata nukkumaanmenoa aiemmaksi, samoin heräämistä. Reissussahan se onnistui ihan luonnostaan, kun olen vahvasti valotahdisteinen. Pimeässä pohjolassa sisäiset kelloni pyörivät epätahdissa miten sattuu- voin vain kuvitella viisarien sojottavan sinne tänne 😋.
Taidan lähteä tästä lenkille, kun tiet ovat sulaneet. Kuntosalillakin olen käynyt tällä viikolla kahdesti. Kuntosalit eivät (onneksi) ole enää pelkästään nuorten juttu- meilläpäin ainakin käy teräsmummoja, jotka nostavat rautaa kummasti. Joukkoon sopii myös aloittelijat. Sali voi olla myös sosiaalinen tapahtuma.
Nyt meni mainostamiseksi🙂. Hyvä tarkoitus pyhittää keinot, eikö😎!

Aamulla heräsin aikaisin ja olin netissä muutaman tunnin. Sitten kun suosikkikahvilani aukesi lähdin kahville. Iso kahvi,kiitos oli aamun ensimmäiset sanat jollekin. Juotuani kahvit lähdin ruokkimaan sorsia mikä on pääharrastukseni. Pidän muutenkin eläimistä enemmän kuin ihmisistä mutta ei muutkaan ihmiset pidä minusta. Sitten myöhemmin kävin äidilläni syömässä ja käytän hänet kohta asioilla kun kahvit on juotu. Sitten käyn varmasti kaupassa ja menen kotiin. Televisiota, nettiä,nukkumaan. Ja sitten se kaikki alkaa taas alusta suunnilleen. HBO:n eri sarjat ja jotkut pelit tuo hiukan erilaisuutta päivään. Tylsää, tiedän.

Delffi: Pidän sulle peukkuja maanantaiaamuna. Toivottavasti koko sun viikonloppu ei mene jännittämiseen. Siinä mielessä ollaan samassa veneessä, että mullakin on rankka viikko tulossa. Paljon palavereita, matkustamista, jännittämistä, suoriutumispakkoa ja huolellisuutta sekä keskittymiskykyä vaativaa toimintaa. Varmasti me molemmat kutenkin selvitään viikoistamme ihan kunnialla. Sulle koulutuskokeilu on siinä mielessä tosi tärkeä, että se vaikuttaa paljonkin sun tulevaisuuteen. Toivottavasti pääset näkemään asioita kunnolla ja puhumaan sekä opettajien että opiskelijoiden kanssa. Mitä ajattelit tehdä viikonloppuna?

Rina: Mä olen ainakin antanut ehjiä ja hyväkuntoisia kansioita kirpputoreille ja kierrätyskeskuksiin. Mutta varmaan niitä voi myös repiä metallinkierrätykseen ja sitten pahvin tai kartongin keräykseen tai sekajätteeseen. Mulla kansiot on niitä tavallisia muovipinnoitettuja, joten ovat sekajätekamaa. Oletko muuten kuullut sellaisesta, että kun vie tekstiilijätettä (vaikka risaa yms.) joihinkin liikkeisiin (ainakin KappAhl on ollut mukana), niin sieltä saa sellaisia alennuskuponkeja esim. -20%. En tiedä, onko tuo ollut joku kampanja vai onko se jatkuva etu. Mä olen tänään hoidellut lähinnä byrokraattisia juttuja. Yksi palaverikin oli jo aamulla, verotoimistossa kävin ja postia lähetin. Vielä olisi tälle päivälle monta juttua, mitkä olisi hyvä saada tehtyä. Tavaranvähennystä en varmaan saa juuri edistettyä. Korkeintaan vien pulloja kauppaan. No, kyllä mä joka päivä yritän sen yhden tavaran vähentää, joskin kerään niitä kasaan, jonka sitten toimitan myöhemmin esim. kirjakierrätykseen, kirpparille, vaatekeräyslaatikkoon tms. Hitaasti etenee mun tavarasavotta, mutta ei se mua niin paljon haittaa. Pääasia, että etenee. Mulla muuten paino junnaa paikallaan, vaikka noudatan dieettiä. Se johtunee somaattisista sairauksistani. Tosi harmillista painonpudotusprojektin kannalta, ettei tule yhtään edistymistä vaikka yritän tosissani 😞.

Tulipa käytyä äsken kaupassa, kävin ostamassa mm. pari pikku vihkoa ja kynäsetin (lyijytäytekynä, lyijyä ja pyyhekumi).

Taas kaupassa meinas tulla itku, en tiedä miksi..liekkö sitten johtui ruuhkasta..ja ehkä stressistä/jännityksestä.

Yksilövalmentaja muuten vastasi tänään lyhyesti sähköpostiin..toivotti viestin lopussa onnea koulutuskokeiluun.

Mutta joo..kyllä vaan tuo koulutuskokeilu jännittää. Vähän mietitytyttää ne älyttömän aikaiset herätykset. Koska jos kello 08.00 alkaa päivät, niin mun pitää herätä jo klo: 06.00, koska linkka lähtee klo 07.20 koululle.

Lisäksi mietityttää, että mitenköhän tämä mun selkä tulee jaksaan päivät ja kuinkakohan pitkiä ne päivät on..toivottavasti ei olis 7 tuntia enempää. Ainakin mitä itse kun olin ammattikoulussa, niin päivät oli pisimmillään 7 tunnin päiviä.

Rina, kiitos ja juu, yritetään mennä päiväkerralla.

Lukossa, kiitos. Minäkin pidän sulle peukkuja.
Toivotaan ettei koko viikonloppu mene jännittämiseen..
Varmaan viikonloppuna tulee käytyä koirien kans lenkillä ja ehkä lähden huomenna vanhempien kans käymään Haaparannalla, ellen jää yksikseni pyörimään Tornion puolelle.

Vein tänään aika paljon tavaraa kierrätysastioihin. Revin taas lisää kirjoja paperinkeräykseen. Kirjahyllyyn onkin tullut tilaa niin, että sen jopa huomaa. Vielä en kuitenkaan paukuttelisi henkseleitäni. Nimittäin paljon, paljon, paljon on vielä tekemättä. Tämä hitaan luopumisen kaava on oikeastaan aika tuskallinen, mutta taitaa sopia hyvin minun problematiikkaani. Monista kirjoistakin haluaisin päästä eroon, mutta kun ensin ne muka täytyy lukea. Useimpia niistä en kuitenkaan ehdi/jaksa lukea, joten tuosta ne sitten poistuvat joskus kuitenkin, kun tulee se päivä etten keksi parempaakaan poistettavaa. Kiinnitin tänään huomiota lehtipinoihinkin. Aika hurjat pinot niitäkin on. En tiedä, milloin tämä urakka on ohi. Siis en tiedä, mikä olisi se tilanne, johon olisin tyytyväinen. Vähän rasittaa ja ahdistaa, kun ei ole näköpiirissä eikä edes ajatuksena mielessä sitä projektin loppupistettä. Tänä vuonna olen jossain vaiheessa pitänyt taukoja tässä tavarasavotassa. Ehkä piakkoin on taas tauon paikka. Muuten loppuu usko, into ja kunto.

Jännittää..
Saas nähä miten sitä ens yönä saa nukuttua. Tänää pitää yrittää mennä viimeistään klo 22 nukkuun että sais nukuttua 8 tuntia. Huomenna on nimittäin aikainen herätys..kello 6 pitää herätä koska koululla pitää olla jo klo 8 ja matkoihin menee noin 25-30 minuuttia.

Saas nähä kuinka raskaita nuo kello 6 herätykset tulee mulle oleen tämän 2 viikon aikana..

Viimeks tarvitsi herätä aikaisintaan klo 7.30, kun olin eläintarvikekaupassa työkokeilussa ja päivät alkoi aikaisintaan klo 9 ja matkaakin oli vain noin 2 km..

Lisäksi koulutuskokeilussa jännittää/pelottaa se, että joutuukohan sitä esittäytyyn luokan edessä..toivottavasti ei tarvi..

Välillä käy mielessä että jos yksilövalmentaja olis kaverina edes ekana päivänä, niin ehkä silloin ei niin paljoa jännittäis..mutta jos miettii opiskeluun lähtemistä, nii eihän sitä voi silloin enään turvautua yksilövalmentajaan..

Pitää yrittää nyt ottaa tämä koulutuskokeilu testinä, että onko musta ko. alalle tai onko se edes opiskelua..koska sitä varten tuo koulutuskokeilu on järjestetty.
Välillä vaan tuntuu että se 5 päivääkin olis ollu iha riittävä ja varmasti siinäkin ajassa olis selvinnyt nuo samat asiat..