Lukossa kirjoitti 4.11.2016 12:29

[...] Voit olla ainakin osittain oikeassa. Minäkään en ole koskaan tavannut ketään, joka olisi kasvokkain kutsunut/pilkannut jotakuta peräkammarin pojaksi. Jokainen meistä on kuitenkin varmasti jo lapsena oppinut, mitä termi 'peräkammarin poika' tarkoittaa. Termi kuuluu kulttuuriimme ja peräkammarin poikana eläminen ei ole kulttuurissamme hyve. Peräkammarin pojille tavataan naureskella selän takana. Sekin kuuluu kulttuuriimme. Sinkkuutta koskevia ennakkoluuloja ja pilkkaa on tutkittu Amerikassa. Asiasta on siis tutkimusnäyttöä, mutta kyllä varmaan moni sinkku saa elää elämänsä ilman ennakkoluulojen kohteeksi tai pilkatuksi joutumista. Varsinkin jos viettää aikansa yksin kotonaan, säilyy yleensä tehokkaasti erilaiselta pilkalta. Sinkkujen nimittelyä on muuten tutkittu Suomessakin. Tässä on linkki: http://yle.fi/uutiset/3-7410857 [...]

Minä olen kai sitten poikkeus, kun en ole lapsena oppinut termiä "peräkamarin poika" enkä muitakaan lähimmäsiä solvaavia haukkumasanoja. En myöskään oppinut, että eri sukupolvien yhdessäasuminen olisi ei-hyve. Lapsuudenympäristössäni eli tällaisia ihmisiä eikä heitä paheksuttu eikä heille naureskeltu. Lämmöllä muistan eräänkin perheen, johon kuului (iso)äiti, hänen aikuinen naimaton poikansa ja hänen tyttärensä sekä tämän avioton lapsi. Ei heitä pilkattu. Vielä vähemmän opin, että pitäisi ottaa erityisesti huomioon ihmisten ennakkoluuloiset asenteet ja orientoitua niitten mukaan.

Sinkkuna eläessänikin olen näköjään varjeltunut kummasti, kun en ole kohdannut pilkkaa, vaikka en ole elänyt elämääni yksin kotonani, vaan mm. opiskellut ja tehnyt uran ja jotain muutakin käsittääkseni ihan arvostettuna kansalaisena.

En epäile, etteikö kaikenlaisia ihmisiä haukuttaisi törkeästi, mutta en edelleenkään ollenkaan ymmärrä, että ihmisten tyhmien ja nurjamielisten asenteitten huomioonottaminen olisi keskeistä sen enempää mielenterveysongelmaisten kuin muiden ihmisryhmien, kuten nuorten työttömien elämässä.

Voi hyvä Sylvi mitä keskustelua! 😀 Veikkaan että ne koirat älähtää, joihin kalikat kalahtaa. Tai sitten joku muu sopiva sananlasku.

Pompula: Mä en jaksaisi millään kalenteria askarrella. Mulla on ollut tapana ostaa partiolaisilta kuvakalenteri, mutta ei mulla joka vuosi ole mitään kalenteria ollut. Tänä vuonna menen ehkä niin, että jos joku partiolainen tulee vastaan kalenteria myyden, niin ostan ja jos ei tule, niin en osta. Meillä päin partiolaiset siis myy kalentereita kaduilla ja ostoskeskuksissa. Ovelta ovelle he eivät kierrä.

Delffi: Hyvä, jos kolli jo syö. Jännittäjien ryhmä voisi sopia sulle hyvin, mutta voi tosiaan olla niin, ettei ryhmää saada kasaan, kun potentiaalisia ryhmäläisiä jännittää liikaa osallistuminen 😟. Mulle tuli nyt mieleen se Pasila-sarjan Pekka Routalempi, joka on aina "jännän äärellä".

Rina saapuu ehkä jo maanantaina seuraamme vai voisko se olla ottanut kahden viikon matkan.

Mä valvoin melkein koko yön ja tänään on silti ollut pakko tehdä sitä ja tätä. Ensi yöksi aion ottaa hieman unilääkettä, sillä on pakko saada nukuttua. Ja kun joku täällä veisteli jotain mun kansalaiskunnosta, niin tekisi mieli paljastaa eräs salaisuus, jota olen hautonut reilun kuukauden jo, mutta taidan kuitenkin vielä pihdata. Tänään palkitsen itseni ravintolaherkuilla ja illaksi tai huomiseksi on varattuna niin pieni karkkipussi, ettei dieetti siihen kaadu. Paino on vähän junnannut viime aikoina, mutta mun veriarvotkin olivat karseassa kunnossa. Lääkettä lisättiin, mutta labrassa joudun nyt ramppaamaan kahden viikon välein, mikä ei ole niin kovin ihanaa.

Sorry, viime aikoina on jäänyt vastaamatta moniin juttuihin 😎

Pompula kirjoitti 31.10.2016 21:24

...ja taas unohdin jotain. Missä chateissa oikein olette, kun en itse löydä itselleni koskaan mitään sopivaa?

Siellä chateissahan me Delffin kanssa ollaan, mistä meidät pari päivää sitten löysit. Mulla on myös muutamia muita chatteja, lähinnä kansainvälisiä englanninkielisiä. En halua niitä täällä paljastaa. Etsimällä löytää, mutta se etsiminen on toki aika ärsyttävää.

Pompula kirjoitti 4.11.2016 1:34
Lukossa, KonMarin voi tilata melko huokeaan hintaan, tai ostaa käytettynä.

Kiitos vinkistä. Käytettynä kirjaa on vaikea löytää, sillä ne myydään nopeasti. Mutta löysin aika halvalla nettikirjakaupasta. Tosi eri hintaisia samat kirjat on eri kaupoissa. Aina pitäisi muistaa vertailla. Ostin kirjan nyt ajatuksena, että paketoin sen itselleni joululahjaksi. Tässä kun olisi aika paljon pakollista luettavaa vielä ennen joulua. Eli kun kirja tulee mun pitäisi pystyä olla avaamatta sitä ja paketoitava heti. Saa nähdä pystynkö.

Lukossa kirjoitti 4.11.2016 17:51

Voi hyvä Sylvi mitä keskustelua! 😀 Veikkaan että ne koirat älähtää, joihin kalikat kalahtaa. Tai sitten joku muu sopiva sananlasku.

Olet aivan oikeassa, minuun kalahti kirjoituksesi vanhempieni luona asumisesta. Olen siitä kyllä täällä ennenkin kertonut. Joten veikata ei tarvi. Eikä kukaan ole koskaan kyllä mitenkään asiaa pilkannut tai kertonut, että olen peräkammarin poika.

Sopisi tähän vaikka tämä sananlasku.
Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.

Toivottavasti saat ensi yön nukuttua 🙂 Ja kiva, että kirja löytyi. Minäkin löysin uuden kirjan ja myös lankaa. Parempaa lauantaita!

Lukossa kirjoitti 4.11.2016 17:51
Voi hyvä Sylvi mitä keskustelua! 😀 Veikkaan että ne koirat älähtää, joihin kalikat kalahtaa. Tai sitten joku muu sopiva sananlasku.

Tarkoitatko, ettää kalahti sinuun? Minua ei haittaa, jos kalahtaminen näkyy, päinvastoin täällä on ihan hyvä pohtia motiiveitaankin.
Miten kalikka olisi kalahtanut minuun? Kalahti tosiaan. Olen kyllä kärsinyt paljon ihmisten ennakkoluuloista, vaikka ne eivät paljon ole minuun kohdistuneetkaan. Kyllä se sattuu, kun toisia kaltoinkohdellaan.
Se, että pitäisi orientoitua sen mukaan, mitä muut ajattelevat, kalahti sikäli, että se on täysin sitä vastaan, mitä olen lapsena oppinut. Sodat kokeneet vanhempani korostivat aina, että pitää ajatella omilla aivoillaan eikä mennä lauman mukana. Lauman mukana meneminen on kaiken pahan alku ja juuri omasta mielestänikin.

Hei
Heräsinpä ajoissa tänään. Mitähän nyt alkaisi tekemään, kuin tuota hiljaisuuttakin ois vielä
kunnioitettava elikä oltava hiljaa. Nyt ois hyvä lukea jos jaksais keskittyä lukemiseen.
Olen vähän miettinyt miten tuon hiljaisuuden pitäisi yllä, mutta nuo päänsisäiset äänet
ovat taas liian lujalla, istuvat orrella ja huutavat.☺️❤️

Pompula kirjoitti 4.11.2016 21:36
Toivottavasti saat ensi yön nukuttua 🙂 Ja kiva, että kirja löytyi. Minäkin löysin uuden kirjan ja myös lankaa. Parempaa lauantaita!

Kiitos toivotuksista. Olin illalla tosi väsynyt, mikä ei ollut ihme valvotun yön jälkeen. Olin itse asiassa niin väsynyt, etten jaksanut nousta ottamaan nukahtamislääkettä, kun olin jo sängyssä lukemassa. Puoli kahden aikaan sitten heräsin tosi pirteänä luullen, että on jo aamuyö. Koska kello olikin vasta niin vähän, otin silloin nukahtamislääkkeen, jonka avulla nukuin aamukahdeksaan, enkä muistaakseni herännyt kertaakaan sillä välillä. Eli aika hyvät unet sain 🙂👍. Mun uniongelmat ovat ihmeellinen juttu sinänsä. Ne alkoivat ihan yhtäkkiä ja ovat jatkuneet jo yli kuukauden. Syytä on vaikea sanoa ellei sitten noilla huonoilla veriarvoilla ole tekemistä ongelman kanssa - saattaa kyllä olla. Tai onhan mulla univaikeuksia ollut jo lapsuudesta lähtien, mutta välillä ne häipyvät ja välillä taas oudosti ilmaantuvat. Olin kyllä toooooosi väsynyt eilen. Edes karkkipussia en jaksanut mässyttää 😀. Diettiin kuuluvia pähkinöitä (sis. hyvää rasvaa) söin sentään. Karkit siis säästyivät tälle päivälle. Mäkin muuten olen ostanut tällä viikolla lankoja aika paljon. Tavaran vähentämisen kannalta ne on toki ihan hyviä ostoksia, koska ne aikanaan lähtevät huushollista ulos villasukkien muodossa. Tavoitteena olisi kuitenkin välttää kaikenlaisen uuden materian kotiin rahtaamista. Ennemmin pitäisi päästä tavarasta eroon, mutta kyllä se tavaran perkaaminen on vaikeaa ja epämiellyttävää hommaa 🙄. No, jospa siitä KonMari-kirjasta saisi vähän motivaatiota ja apua.

Mukavaa lauantaita sinullekin. Taidan tehdä illemmalla iltalenkin hautausmaalle, kun on jo riittävän hämärää, että kynttilämeri näkyy kunnolla.

maanvaiva kirjoitti 4.11.2016 20:10
Olet aivan oikeassa, minuun kalahti kirjoituksesi vanhempieni luona asumisesta. Olen siitä kyllä täällä ennenkin kertonut. Joten veikata ei tarvi. Eikä kukaan ole koskaan kyllä mitenkään asiaa pilkannut tai kertonut, että olen peräkammarin poika.

Sopisi tähän vaikka tämä sananlasku.
Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.

En ole maanvaiva kirjoituksiasi juuri lukenut, koska en ole niitä juuri nähnytkään. En seuraa täällä Tukinetissä oikein muita ketjuja kuin tätä yhtä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että ympäröivästä kulttuurista ja sen odotuksista on hyvä olla tietoinen, on mielestäni tärkeintä, että pyrkii tekemään omasta elämästään sellaista mistä tykkää. Pienilläkin muutoksilla voi saada paljon aikaan. Minulla on tällä hetkellä esimerkiksi meneillään laihdutuskuuri. Joinain päivinä se tuntuu kidutuskuurilta, joinain päivinä taas on mukava noudattaa niitä sääntöjä. Kokonaisuudessaan laihdutuskuurille ryhtyminen tuntuu nyt reilun kuukauden kuurin jälkeen hyvältä jutulta. Se parantaa elämääni tällä hetkellä, vaikka tietenkin mm. makeanhimoa vastaan taisteleminen on useinkin aika tylsää ja kauppareissulla tuntuu kurjalta katsella kaikkea, mitä ei voi ostaa. Joskus hyvään voi näköjään myös sisältyä tylsiäkin elementtejä. Meistä jokaisen elämä on erilaista. Ei elämiä varmaan kannata vertailla, mutta onhan se vertailukin inhimillistä. Mukavaa lauantaita sinulle (en toivota pyhäinpäivää, koska luin viestisi toisaalta 🙂).

Kello on vasta vähä yli puoli yks ja on jo tullut käytyä koirien kans 3 km lenkillä.

Loppupäivän oonkin yksin kotona eläinten kans, kun vanhemmat lähti käymään Oulussa veljen tykönä.
Saatan kyllä käydä pyöräilemäs, koska on hyvä ilma, vaikkakin pakkasta on kyllä -8 astetta.

Huomenna onkin maanantai ja sit taas alkaa se odotus, että kuuluuko työkkäristä mitään..
Odottelu ei ole mukavaa..

Kaiken lisäks vielä huolestuttaa tuo kolli kissa, kun ei sille oikein tunnu ruoka maistuvan..

Voi jestas... Taas menetin viestin loppumetreillä. Tiedän ettei kannattaisi tässä viesti-ikkunassa kovin pitkiä viestejä kirjoitella, mutta eihän sitä laiskuuttaan muuta viitsi, kun nopeasti vain sutaista ajatuksensa tähän. Ja kuten Rina kerran totesi, kun ne on kerran ulos suusta suollettu, niin ne on tosiaan ulos suusta silloin suollettu eikä enää tee mili niitä uudestaan kirjoittaa eikä muistakaan asioita.

Palaan paremmalla ajalla...

Tänään tulikin käytyä vain yks lenkki koirien kanssa, mutta kävin sitten vielä pyörällä kaupassa. Lisäks kaupassa meinas tulla itku..en tiiä miks..tai liekkö ehkä monen asian takia.

Mutta joo..eipä työkkäristä vieläkään ole kuulunut mitään ja siitä alkaa oleen jo noin 3 viikkoa, kun viimeksi työkkäristä soitettiin.

No, jos ei huomenna työkkäristä kuulu mitään, niin varmaan huomisen hammaslääkäri käynnin jälkeen sitten laitan yksilövalmentajalle viestiä ja kysyn aika varmasti uutta tapaamista.

Mulla on siis tosiaan huomenna hammaslääkäri, ei kiva..

Torstaina oliskin sitten ratsastustunti, jos vaan pääsen tunnille kun en tiedä mitä hammaslääkärissä tekevät, että irrotetaanko tuo yhden osittain irronneen etuhampaan loppuosa vai yritetäänkö sitä jotenkin paikata..
Koska jos tuo loppuosakin irroitetaan, niin sitten on päivän-pari, ettei sais rehkiä..

Onpa täällä hiljasta.

Tänää oli hammaslääkäri ja nyt tehtiin irronneen hampaan tilalle nastahammas ja 45 minsaa tuossa operaatiossa meni. Vähän on kyllä nyt suu kipeänä, koska piti piettää niin pitkään suuta auki.
Mutta nyt pitää ainakin tämä päivä välttää kovaa ja sitkeää syömistä.

Mutta joo..eipä tänäkään tullut työkkäristä mitään. Niimpä nyt tänään sitten tuli laitettua viestiä yksilövalmentajalle.

Ai niin, ja huomenna onkin ratsastustunti illasta. Vähän kyllä jännittää, että millainen tunti tulee oleen ja keitä on tunnilla, koska kaikki mun kans yleensä samalla tunnilla olijat olivat peruneet tunnin.

Niin on hiljaista! Mihin se Pompulakin on kadonnut?

Minä olen kadonnut neulemaailmaan. Löysin sellaisen jutun kuin pitsineuleet ja olen niihin nyt hurahtanut. Ne ovat sillä tavalla haastavampia, että taukoja ei voi pitää ihan missä tahansa kohdassa (tai ainakaan minä en aloittelijana voi). Tulee siis istuttua entistä pidempiä aikoja putkeen puikkojen ääressä kieli keskellä suuta. En siis ole yksinkertaisesti ehtinyt tai pikemminkin malttanut tänne. Kotona minulla on myös todella puuduttavia byrokraattisia juttuja työn alla. Halleluuja, kuinka hitaasti ne etenevät! Taidan vähän paeta niitä neuleiden pariin, mutta yritän kuitenkin ihan joka päivä edistää töitäni jollain tavalla. Huomaan syksyn kadonneen jonnekin. En oikein tajua minne se on kadonnut. Hieman lohduttaa, kun tajuan pitkäpiimäisten urakoideni edenneen koko ajan pikkupikkuhiljaa. Painokin on pudonnut! Täytyy kyllä todeta, että painon nostaminen oli huomattavasti helpompaa hommaa kuin painon pudottaminen 🤨. Täytyy tulevaisuudessa varoa moisia "massakausia".