Oon jo muutamaan kertaan yrittänyt saada tähän jotain aikaseks, meinaa olla vaikeeta.. Päällimmäiset fiilikset on aika ahdistuneet ja yksinäiset. Parempi puolisko viettää suurimman osan ajasta armeijassa, välillämme on yli 300km matka, eli vierailut/tapaamiset ovat oikeastaan mahdottomia. Tilannetta ei ainakaan helpota se, ettei mulla oo ajokorttia, vaikka auto nököttäisikin tuolla parkkipaikalla. Ystäviä ja kavereita ei oikeestaan miehen lisäksi ole, mitä nyt joitakin juttukavereita asuu ympäri Suomen. Eli asun siis käytännössä yksin joulukuuhun asti.

Tekis mieli kiittää jotakin siitä, että ei tullu kuin 6kk palvelus. Vuosi on älyttömän pitkä aika, kun en oo tähän yksinäisyyteen muutenkaan oikeestaan tottunut. Aina sitä ollaan asuttu jonkun kanssa; ensin vanhempien, nyt miehen. En oo siis saanut kokea varsinaisesti sitä, millaista yksinasuminen on, vaikka kyllähän tää nykytilanne on siihen suuntaan tietyllä tapaa vienyt. Ei tää kovin hyvältä tunnu.. pesen pyykkejä, tiskaan, imuroin, luuttuan ja teen ruokaa lähinnä silloin kun kykenen. On päiviä, kun en jaksa mitään ja yht'äkkiä voisin siivota vaikka koko kerrostalon!

Pakko oli kertoa edes jonkinlaista pohjaa tähän, niin osaatte mahdollisesti jotain vastatakin. 🙂 Oon itkeskellyt aika huolella, kun en näytä olevan ainut, jolla on tässä taloudessa niitä huonojakin päiviä. Kait sitä vaan jotenkin pelkää, että menettää toisen.. Liekö tähänkin syy menneisyydessä, kun ensimmäinen poikaystävä jätti ilman pätevää syytä, yht'äkkiä. Mutta toisaalta, saattoihan silläkin olla oma tarkoituksensa. En olis tässä tilanteessa, ihanassa parisuhteessa ilman tuota. Kaikkea sitä kyllä miettii, ja kirjoittaakin! Meinaa nimittäin lipsahtaa kiitettävästi ohi aiheen.

Liityin kuitenki tänne vasta muutamia minuutteja sitten, niin ajattelin, että oli ihan fiksua kirjoittaa jonkinlaista pohjaa. Jään mielenkiinnolla lukemaan teidänkin viestejä! 🙂👍

En minäkään tietenkään ole Delffiä mihinkään yksin asumiseen tai mihinkään muuhunkaan pakottamassa. Halusin kuitenkin antaa Delffille palautetta, koska uskon palautteen saamisen olevan usein avartavaa. Esimerkiksi Delffi jatkuvasti kirjoittelee täällä, että ajatukset ovat vain seuraavassa yksilövalmennustapaamisessa, kun ei ole muutakaan tekemistä. Me ollaan monta kertaa yritetty herättää keskustelua siitä, mitä se tekeminen voisi olla ja mihin muiden aikuisten ihmisten aika yleensä kuluu. Delffi on myös monta kertaa kirjoittanut, että haluaisi saada ystävän. On hyvä, että Delffi käy ratsastamassa ja juttelee joidenkin kanssa koirapuistoissa. Ystävän saamista voisi kuitenkin helpottaa, jos Delffi aloittaisi jonkun muunkin harrastuksen tai esimerkiksi ne opinnot, joita kohti hän toki saattaakin olla etenemässä koulutuskokeilun kautta. Uskoisin että minulla ja Pompulalla on kuitenkin kokemusta siitä, ettei aikuisiässä ystäviä saa ihan tuosta vaan. Ainakin jos ei ole esimerkiksi lapsia, joiden kautta voisi osallistua lapsiperheellisten sutinoihin. Kyllä sitä itse on tehtävä paljon työtä ystävien saamiseksi. Kaiken lisäksi Delffi on itse todennut, että hän on päässyt helpolla, kun keskusteltiin mm. kotitöistä. Myös työkokeilusta kertoessaan hän totesi eläinten ruokasäkkien nostelun olleen raskasta ja toisaalta hän on todennut, ettei voisi koiriensa vuoksi tehdä kuin 6-8 tunnin työpäiviä. Hänelle on vastattu, että työn tekeminen on raskasta ja yleisimmin työpäivät kestävät 8h/pvä. Uskon etten ole ainoa, jolle on tullut mieleen, että Delffi on sekä arka että mukavuudenhaluinen. Minä ajattelen, että nyt kun Delffi on vielä suhteellisen nuori, hänellä on vielä enemmän mahdollisuuksia avoinna. Iän noustessa mahdollisuudet vähenevät ja usein oma uskalluskin vähenee. Delffi on esimerkiksi jo kertonut, että hän ei uskalla ajaa autoa, vaikka ajokortti on olemassa. Me ollaan kannustettu häntä harjoittelemaan ajamista. Kun me täällä keskustellaan ja jokainen kertoo jotain itsestään, niin kyllä minusta palautteen antaminen on sallittua. Me ei olla Pompulan kanssa mielestäni haukuttu Delffiä, ei käytetty kirosanoja tai muutenkaan rikottu netikettiä. Olisi hullua, jos me täällä saisimme vain hymistellä ja kannustaa. Pitäisikö meidän kannustaa Delffiä välttelemään autolla ajamista tai välttelemään uimahallia, vaikka hän uimisesta pitääkin? Kotitöistä sanoisin sen verran, että minun äitini ei koskaan patistanut minua kotitöihin, mutta jos itse tarjouduin laittamaan ruoan tai imuroimaan, niin hän otti aina tarjouksen tyytyväisenä vastaan. Oma-aloitteisuus on ominaisuus, jota tarvitaan mm. työelämässä ja ystäväsuhteiden ylläpitämisessä. Oma-aloitteisuutta voi harjoitella. Joitain asioita on mielestäni sanottava ääneen. Mielestäni esimerkiksi yli 25-vuotiasta vanhempiensa kanssa asuvaa henkilöä voi kutsua peräkammarin pojaksi. En tarkoittanut haukkua Delffiä. Kysyin vain, kestääkö hän itse sen, että häntä pidetään muiden toimesta peräkammarin poikana. Omasta suvustanikin kuitenkin löytyy yksi henkilö, joka muutti vanhan äitinsä luota yksin asumaan vasta yli 30-vuotiaana eli en pidä sitäkään mahdottomana. Itse asiassa se tapahtui niin, että iäkäs äitinsä muutti vanhusten palvelutaloon jolloin tytär joutui muuttamaan omilleen.

Pompula kirjoitti 2.11.2016 14:45
Kiitos, että muistutit mindfulnessista Lukossa! Olin unohtanut 😎

Niin, sinä hallitset Mindfulnessia. Minä vasta yritän päästä jujusta kiinni. Se tuntuu aika vaikealta, kun on tottunut toimimaan ihan eri tavoin. Tuntuu helpolta ja mielekkäältä kuin vastavirtaan käveleminen 😟.

Pompula kirjoitti 2.11.2016 14:45
KonMarissa on juuri se tarkoitus, että kaikki kerätään samaan paikkaan. Niissä kirjoissa on sellainen seikka, että jos ottaisit kirjahyllystä/-istä kirjan vuorotellen käteesi ennustaisin, että sinulla jäisi homma kesken, lisäksi alkaisit (tai kuka tahansa) ohittelemaan kirjoja ja et siten pitelisikään jokaista kirjaa yksitellen käsissäsi. Eli kirjat lattialle esim., jokainen kirja erikseen käsiin, kirja avataan ja mahdollisesti selataan ja mietitään; tuottaako tämä kirja minulle vielä iloa? Ja sitä myötä eteenpäin luovutettavien kasa, sekä pidettävien kasa.

Olet itse asiassa varmasti oikeassa tässä. En ole kirjaa saanut käsiini ja luin vain joitain lehtijuttuja kirjasta. Ja sitten mietin, miten voisin oikaista 😳. Kyllä sitä metodia varmaan kannattaa aika orjallisesti noudattaa saadakseen siitä kunnon hyödyn. Toisaalta en oikein ole valmis ihan niin radikaaliin muutokseen 🙄.

Pompula kirjoitti 2.11.2016 14:45
Vielä tuosta KonMarista. Olen minäkin tehnyt sitä väärin, mutta keskittynyt myös isompiin projekteihin jotka täytyy tehdä, ennen kuin KonMari kunnolla nytkähtää eteenpäin. Tänään muuten kokeilin raivoissani sitä vessapaperi niksiä. Ei auttanut ollenkaan. Lähinnä huvitti. Mistä tulikin mieleen, että pitäisi säästää noita rullia yhteen askarteluun. Piltti soseitakin tarvitsisi alkaa syömään, että saisi toiseen askarteluun pilttipurkkeja.

Minullakin on menossa siivous ja tavaroiden vähentäminen ihan ilman KonMari-oppeja. Myöhemmin voisin toki kokeilla sitäkin menetelmää vaikka joihinkin rajattuihin paikkoihin kuten kirjahyllyyn tai vaatekaappeihin. En vaan raaskisi ostaa sitä kirjaa ja kirjastoista sitä ei saa ikinä, kun on niin kauheat varausjonot. Ai sinua vessapaprujuttu huvitti 😀. Minulla se on toiminut suuren vihan vallassa, mutta pienemmässä kiukkupuuskassa se voisi todellakin lähinnä huvittaa. Mitäköhän sinä oikein askartelet?

Pompula kirjoitti 2.11.2016 14:45
Onkohan Rina lentänyt lämpöön?

Niinpä tietysti! Aloin eilen ihan kunnolla ihmetellä Rinan hiljaisuutta, mutta matkallahan hän tietty onkin. Minulla oli jo pelko, että hän on katkaissut jalkansa/selkänsä ja makaa lasaretissa surun murtamana.

Delffi kirjoitti 2.11.2016 20:31
Mutta joo..huomenna alkaa kolli kissalla lääkekuuri ja katotaan, että auttaako se. Jos ei kissan vointi kohene, niin sitten on Oulun reissu edessä, jossa sitten tutkittais katti paremmin. Mutta ikäviä uutisia tosiaan siis oli se, että kaikki arvot oli ilmeisesti vähän pielessä ja jos lääkekuuri ei tosiaan pure, niin saattaa kissalla olla kasvain ☹️

Ahaa, verikokeista tulikin huonoja uutisia 😞. Pidän peukkuja, että lääkekuuri tepsii. Minkä ikäinen kissa on kyseessä?

Lukossa kirjoitti 3.11.2016 12:24

Mielestäni esimerkiksi yli 25-vuotiasta vanhempiensa kanssa asuvaa henkilöä voi kutsua peräkammarin pojaksi. En tarkoittanut haukkua Delffiä. Kysyin vain, kestääkö hän itse sen, että häntä pidetään muiden toimesta peräkammarin poikana.

Keitä ne kaikki muut ovat jotka pitävät Delffiä peräkammarin poikana? Minä en ainakaan pidä. Taisi jo olla tässäkin ketjussa joku toinen joka ei pitänyt.

Minusta peräkammrin pojaksi haukkuminen oikeuttaisi minut sanomaan jotain sossun elätiksi tai tukien varassa eläjäksi, jos ei itse tienaa elantoansa. En kylläkään sano mutta, jos alkaa toista täällä herjaa jollain nimellä, on lieneen sitten valmis hyväksymään sen mitä ihmiset voivat ajatella sinusta.
Sinä kirjoittelet nyt Delfistä mutta samalla kirjoittelet ihan yleisesti meistä jotka tarvitsimme vanhempien apua enemmän kuin mitä yleisesti tarvittiin.

Maanvaiva: Alla on sitaatti alkuperäisestä viestistäni. Kuten huomaat, kirjoitin että vanhempien luona asuminen on ihan ok. Totesin kuitenkin, että silloin joutuu kestämään tiettyjä asioita. Delffi on itse kirjoittanut, että kun vanhemmilla oli vieraita, niin nämä puhuivat alakerrassa jostain ja vaihtoivat puheenaihetta nopeasti Delffin saapuessa paikalle. Näin ainakin minä muistan. Minä uskon, että osa Delffin perheen tuttavista voi ihmetellä ja kysellä, miksi Delffi ei ole muuttanut vielä omilleen. Tällaisia kysymyksiä voi jatkossa tulla vielä enemmän kuin Delffin ikä karttuu. Ja maanvaiva, kuten totesin MINULLE Delffin kotona asuminen on aivan ok. Mitä se asia edes minulle kuuluu? Halusin lähinnä kertoa Delffille, miltä asia toisille näyttäytyy. Tämä koko keskustelu liittyi vain ja ainoastaan Delffiin ja sen tarkoituksena oli saada Delffi ajattelemaan omaa tulevaisuuttaan. Sitähän Delffi käsittääkseni yksilövalmennuksessakin tekee, joskin siellä käsitellään vain opiskelu- ja työasioita. Asiat ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa (esim. opiskelu & ystävät). Minä en viesteissäni "ajatellut" sinua maanvaiva tai ketään muutakaan, joka on tarvinnut tavallista enemmän tukea vanhemmiltaan. Enhän edes tunne tilannettasi. Tuosta sitaatista myös näkyy, keiden ajattelin mahdollisesti pitävän Delffiä peräkammarin poikana. Meidän kulttuurissa tietyistä asioista ajatellaan tietyillä tavoilla. Tosiasioiden kieltäminen ei muuta niitä miksikään. Olen silti sitä mieltä, että Delffi voi asua vanhempiensa luona, eikä se kuulu kenellekään. Siinä on vain se hinta, että hänen täytyy kestää mahdolliset peräkammarin poika -puheet sekä se, että jotkut ihmiset (esimerkiksi potentiaaliset ystävät) saattavat karttaa häntä sen vuoksi. Sellaiset ystävät eivät toki ehkä muutenkaan olisi hyviä ystäviä. Tarkoitukseni on kuitenkin yrittää kertoa, että pelkäämällä ja tuttuihin kuvioihin jumiutumalla elämällä on tapana kapeutua.

Lukossa kirjoitti 1.11.2016 12:57
Vanhempien luona asuminen on sinänsä tietenkin ihan ok jatkossakin, mutta silloin sinun kannattanee huomioida muutamia asioita. Kirjoitit jo joskus aiemmin, että jäät varmaan sinkuksi. Onko se sinulle ok? Entä onko myös lapsettomaksi jääminen sinulle ok? Sinkkuna joutuu kärsimään jonkin verran ihmisten ennakkoluuloja ja pilkkaakin. Vanhempien luona asuessasi et ole pelkästään ”vanhapiika” vaan olet ”peräkammarin poika”, vaikka todellisuudessa olisitkin yläkerran tyttö. Onko sinulle ihan ok, että vanhempiesi tuttavat, naapurit ja omat tuttavasi pitävät sinua peräkammarin poikana?

Meidän kultuurissa arvostetaan myös sitä, että nuori käy koulut, hankkii itselleen ammatin ja menee töihin ja elättää itsensä ilman yhteiskunnan tukia.
Tämän minä olen onnistunut tekemään mutten silti kovinkaan usein haku ketään jolla sama ei ole onnistunut. Joskus hienosti kyllä vihjaisen jollekin joka halveksii mun elämääni, että voisit sinäkin ihan mennä töihin.

Juu, yksilövalmennuksessa mietitään tulevaisuutta, ja pääasiassa työhön- ja opiskeluun liittyviä asioita.

Tänään tosiaan oli tapaaminen, josta jäi iha ok fiilis. Ei kuitenkaan uutta aikaa sovittu, mutta nyt odotellaan edelleen sitä työkkärin yhteydenottoa.

Koska nyt ymmärsin vähän sen paremmin koulutuskokeilun idean, että hyvähän se olis että se koulutuskokeilu järjestyis, koska sitten selviäis oisko se opiskelua vaiko sitten jotain muuta.

Lisäksi yksilövalmentaja mainitsi, että mahdollisesti tammikuussa saattais alkaa jännittäjien ryhmä. Mutta niissäkin on kuulemman ongelma se, että porukkaa ei oikein ilmoittaudu ryhmiin, koska jännittää liikaa ilmoittautua ja niin se on myös itelläkin.

Mutta joo..mietin tässä, että jos sitä tiistaihin tai keskiviikkoon asti odottais työkkärin yhteydenottoa ja jos ei kuulu mitään, niin sitten voisin laittaa viestiä yksilövalmentajalle.

Keskiviikosta tulikin mieleen, ett apua, silloin mulla on hammaslääkäri..

Nii, ja tänään tosiaan oli myös ratsastustunti, ja oli ihan mukava tunti.

Lukossa: Molemmat kissat, kolli ja naaras, ovat noin 9 vuotiaita. Mutta vain kolli on huonossa kunnossa. Onneksi nyt on tainnut tänään maistua ruoka ihan hyvin ja lääkekuuri alkoi tänään.
Nyt vaan toivotaan, että lääkekuuri auttais..

Lukossa kirjoitti 1.11.2016 12:57
[...] Sinkkuna joutuu kärsimään jonkin verran ihmisten ennakkoluuloja ja pilkkaakin. Vanhempien luona asuessasi et ole pelkästään ”vanhapiika” vaan olet ”peräkammarin poika”, vaikka todellisuudessa olisitkin yläkerran tyttö. Onko sinulle ihan ok, että vanhempiesi tuttavat, naapurit ja omat tuttavasi pitävät sinua peräkammarin poikana?
[...] sillä sehän on meidän kulttuurissa normaalia, että nuori aikuinen itsenäistyy vanhemmistaan ja muuttaa asumaan seurustelukumppaninsa kanssa. Se ei ole kulttuurissamme normaalia, että nuori aikuinen jää vanhempiensa kanssa asumaan. [...]

Minusta kenenkään elämän suunnittelun lähtökohtana ei pitäisi olla "mitä siitä ihmisetkin ajattelevat" tai mikä on ns. normaalia. Varsinkaan mielenterveyspalstalla tuollaiseen asennoitumiseen ei pitäisi kannustaa, vaan päinvastoin itsenäiseen ajatteluun. Minusta ole myöskään mikään itsestäänselvyys, että sinkkuna joutuu kärsimään pilkkaa. Itse en ainakaan ole sinkkuusvuosinani koskaan kohdannut sinkkuuteen kohdistuneita ennakkoluuloja enkä pilkkaa. Lähipiirissäni ei myöskään ole ihmisiä, jotka nimittävät toisia peräkammarin pojiksi tai vanhoiksipiioiksi, joten tuollainen asennoituminen ei varmaankaan ole mikään luonnonlainomainen asia.

Itsenäistymiseen kannattaa kyllä jokaisen nuoren pyrkiä ja muistaa, että koittaa hetki, jolloin vanhempia ei ole enää huolehtimassa. Elämänkumppanin löytäminen ja oman perheen perustaminenkin on useimpien toiveissa. Ei vanhempien luona asuminen kuitenkaan välttämättä estä itsenäistymistä eikä "meidän kulttuurimme" välttämättä ole maailman paras. Täällä "itsenäistytään" ehkä jopa liikaakin ja välitetään toisista liian vähän. Muualla maailmassa ja ennen täälläkin naimattomat henkilöt ja yksin jääneet vanhukset saattoivat asua perheissä ja saivat kokea ihmisten läheisyyttä ja lämpöä. Ei välttämättä paha asia.

Lukossa kirjoitti 3.11.2016 12:24
[...] Kotitöistä sanoisin sen verran, että minun äitini ei koskaan patistanut minua kotitöihin, mutta jos itse tarjouduin laittamaan ruoan tai imuroimaan, niin hän otti aina tarjouksen tyytyväisenä vastaan. [...]

Yleensähän tytöt äitiin samaistuessaan oppivatkin hoitelemaan kotitöitä kuin luonnostaan ilman että heitä täytyy siihen patistaa. Patistaminen vaihtoehtona kotitöiden ollessa kyseessä tulee enemmänkin kysymykseen poikien kasvatuksessa. 😎😎😎

Toivottavasti Delffi, kissa tokenee lääkekuurilla, eikä ole mitään sen suurempaa 🙂

Lukossa, KonMarin voi tilata melko huokeaan hintaan, tai ostaa käytettynä. Mitäkö askartelen? Vessapaperirullista tulee jonkin näköinen joulukalenteri, luultavasti ja pilttipurkkeihin ajattelin laittaa jotain herkkuja. Miten olisi pilttipurkki juustokakku 😋 Alkoi kummasti tehdä mieli.

Mitenköhän minä vielä valvon? Pitäisi huomenna nousta aikaiseen ja tehdä yhtä ja toista.

Ärsyttävää ku ei meinaa saada unta..

Lisäksi nyt tuli mieleen yks asia mikä ois varmaan ollut iha hyvä sanoa valmentajalle..
Kun puhuttiin siitä ett olin sairaslomalla/kuntoutustuella..
Niin olisihan tuosta voinut mainita sen että silloin ei oikein ollut päivissä mitään säännöllistä rytmiä ja helposti saattoi vain jäädä kotia..

Mut toisaalta..onhan se kyllä vähän samaa nytkin, ettei oikein oo mitään säännöllistä päivärytmiä.

Oon kuitenkin yrittänyt skarpata että menisin ajoissa nukkuun, että tulis kunnon yöunet ja eikä nukkuisi liian pitkään..mutta se on vain hankalaa..

Mutta oishan se hyvä saada unirytmi paremmaksi, varsinkin jos nyt se koulutuskokeilu järjestyy..
Vaikkakin vähän epäilen, että koulutuskokeilu järjestyis, koska ei oo noin 2 viikkoon kuulunut mitään työkkäristä ja koska olen pessimisti..

Desper kirjoitti 3.11.2016 23:53
Minusta kenenkään elämän suunnittelun lähtökohtana ei pitäisi olla "mitä siitä ihmisetkin ajattelevat" tai mikä on ns. normaalia. Varsinkaan mielenterveyspalstalla tuollaiseen asennoitumiseen ei pitäisi kannustaa, vaan päinvastoin itsenäiseen ajatteluun.

Olemme samaa mieltä. Minustakaan elämän suunnittelun lähtökohtana ei pitäisi olla "mitä siitä ihmisetkin ajattelevat". Mielestäni on kuitenkin hyvä tiedostaa, mitä meidän kulttuurissa pidetään normaalina ja mitä epänormaalina. Monilla mielenterveysongelmaisilla on taipumus ummistaa silmät tosiasioilta joko osittain tai kokonaan. Minusta mielenterveyspalstalla on siksikin hyvä välillä muistuttaa tosiasioista ja siitä arkielämästä, mikä tämän Tukinetin ulkopuolella meitä kaikkia on vastassa. Toisekseen meidän kaikkien täällä Tukinetissä kirjoittavien on hyvä muistaa, että itse asiassa tämä ei ole mikään varsinainen mielenterveyspalsta, vaan kaikille suomen kieltä taitaville ihmisille suunnattu nettikriisikeskuksen keskustelupalsta. Sanotaanhan jo tämän palstan kuvauksessakin, että tämä palsta on arjen asioista kuten työelämästä keskustelemiseen. Delffikään ei käsittääkseni edes ole ainakaan virallisesti mielenterveyspotilas vaan työtön nuori aikuinen.

Desper kirjoitti 3.11.2016 23:53
Minusta ole myöskään mikään itsestäänselvyys, että sinkkuna joutuu kärsimään pilkkaa. Itse en ainakaan ole sinkkuusvuosinani koskaan kohdannut sinkkuuteen kohdistuneita ennakkoluuloja enkä pilkkaa. Lähipiirissäni ei myöskään ole ihmisiä, jotka nimittävät toisia peräkammarin pojiksi tai vanhoiksipiioiksi, joten tuollainen asennoituminen ei varmaankaan ole mikään luonnonlainomainen asia.

Voit olla ainakin osittain oikeassa. Minäkään en ole koskaan tavannut ketään, joka olisi kasvokkain kutsunut/pilkannut jotakuta peräkammarin pojaksi. Jokainen meistä on kuitenkin varmasti jo lapsena oppinut, mitä termi 'peräkammarin poika' tarkoittaa. Termi kuuluu kulttuuriimme ja peräkammarin poikana eläminen ei ole kulttuurissamme hyve. Peräkammarin pojille tavataan naureskella selän takana. Sekin kuuluu kulttuuriimme. Sinkkuutta koskevia ennakkoluuloja ja pilkkaa on tutkittu Amerikassa. Asiasta on siis tutkimusnäyttöä, mutta kyllä varmaan moni sinkku saa elää elämänsä ilman ennakkoluulojen kohteeksi tai pilkatuksi joutumista. Varsinkin jos viettää aikansa yksin kotonaan, säilyy yleensä tehokkaasti erilaiselta pilkalta. Sinkkujen nimittelyä on muuten tutkittu Suomessakin. Tässä on linkki: http://yle.fi/uutiset/3-7410857 En kuitenkaan yritä väittää, etteikö muitakin ryhmiä haukuttaisi. Esimerkiksi eronneita pidetään välillä epäonnistuneina, yh-äitejä yhteiskunnan elätteinä, huorina tai luusereina, liikuntavammaisia saatetaan pitää kehitysvammaisina, pankkialalla toimivia itsekkäinä keinottelijoina, perheväkivallan uhreja raukkoina, roskakuskeja luusereina, somaleita raiskaajina, mustalaisia varkaina jne.

Desper kirjoitti 3.11.2016 23:53
Itsenäistymiseen kannattaa kyllä jokaisen nuoren pyrkiä ja muistaa, että koittaa hetki, jolloin vanhempia ei ole enää huolehtimassa. Elämänkumppanin löytäminen ja oman perheen perustaminenkin on useimpien toiveissa. Ei vanhempien luona asuminen kuitenkaan välttämättä estä itsenäistymistä eikä "meidän kulttuurimme" välttämättä ole maailman paras. Täällä "itsenäistytään" ehkä jopa liikaakin ja välitetään toisista liian vähän. Muualla maailmassa ja ennen täälläkin naimattomat henkilöt ja yksin jääneet vanhukset saattoivat asua perheissä ja saivat kokea ihmisten läheisyyttä ja lämpöä. Ei välttämättä paha asia.

Esimerkiksi Italiassa on aika yleistäkin, että yli kolmekymppisetkin asuvat vielä vanhempiensa luona elleivät ole avioituneet. Eli Euroopan unionin sisältäkin löytyy tällaista kulttuuria. Monissa islamilaisissa maissa avioitumattomien naisten muuttaminen yksin asumaan on suorastaan häpeällistä ja se pyritään usein monin tavoin estämään. Sinkkunaiset tosiaan usein asuvat esimerkiksi veljensä perheen kanssa. Suomessa on kuitenkin toisin ja omaa asunto sekä itsenäisyyttä todellakin arvostetaan. Niitä pidetään myös aikuistumisen merkkeinä. Olen samaa mieltä siitä, että ei yksin asuminen aina ole välttämättä herkkua. Uskon että tulevaisuudessa erilaiset yhteisöllisemmän asumisentavat yleistyvät eli tulee ns. yhteisötaloja, aikuisten soluasumista ja vastaavaa.

Lukossa kirjoitti 4.11.2016 12:29

Jokainen meistä on kuitenkin varmasti jo lapsena oppinut, mitä termi 'peräkammarin poika' tarkoittaa. Termi kuuluu kulttuuriimme ja peräkammarin poikana eläminen ei ole kulttuurissamme hyve. Peräkammarin pojille tavataan naureskella selän takana.

Meidän kulttuurissa peräkammarin pojaksi kutsutaan miestä joka ei ole koskaan saanut naista eli ei ole ollut sukupuoliyhteydessä naisen kanssa. Jos edes yhden kerran on saanut naista, ei enää ole peräkammarin poika vaikka asuisi vanhempien luona vielä.
Samassa asemassa olevaa naista kutsutaan vanhaksipiiaksi. Ei koskaan peräkammarin pojaksi.

Selän takana naureskellaan esim. mt-ongelmaisilla ja heitä kutsutaan meillä kylähulluiksi. Jos he eivät asu vanhempien luona, yleensä he sitten asuvat hullujen huoneella.
Työttömiä kutsutaan sossunpummeiksi ja heille sitä vasta naureskellaan, kun töitä on kun vaan viitsisi tehdä.

Minusta näyttää lukossa, että sinä olet jotenkin nyt ottanut hampaisiisi Delffin.
Ymmärtäisin tuon ehkä?, jos itse olisit mallikansalainen. Jos pärjää omassa asunnossa, ei oikeastaan vielä ole juuri mitään.

Huoh..että mua ärsyttää.
Tämä päivä oon kuulemman vika päivä kun pääsee koirapuistoon.
Missäköhän sitä sit koiria voi piettää irti..