Yleistä turinaa, mitä kuuluu tänään?
Hei kaikille!
Kirjoitinkin jo johonkin viestiin, että viihdyin vuosia sitten täällä Tukinetissä ja nyt koin tarpeelliseksi tulla takaisin. Keskustelut ovat nykyään täällä erilaisia. Minua ilahdutti huomata, kuinka paljon täällä on kirjoittajia, mutta samalla ahdisti huomata kuinka paljon ja vaikeita ongelmia monilla on. Yritän kommentoida aina silloin tällöin teidän omiin ketjuihinne, mutta minun on tunnustettava etten voi lukea niitä kauheasti, etten itse ahdistuisi lisää.
Ajattelin, että onnistuisikohan avata tällainen uusi ketju, johon kaikki saavat kirjoittaa vaikka kuulumisiaan. Saa kirjoittaa, vaikka olisi paha olo, mutta olisi mukava lukea positiivisistakin asioista.
Toivon kaikille hyvää, tai edes siedettävää, tätä päivää! 🙂🌻
Huomenta kaikille, tänää oiskin sit sairaanhoitajalle meno ton käen takia ja tukihenkilökin tulis käymään, en tiiä oikein mitä sen kaa puhus..
Paljon tullut viestejä illan ja yön aikana, kun niitä nyt rupesi moderoinnista tupsahtelemaan. Palailen niihin ehkä myöhemmin. Nyt halusin vaan tulla tilittämään, että eilisiltainen sisukkuus on taas kateissa. On lähdettävä kaupungille ns. kivaan juttuun, joka ei nyt tunnu yhtään kivalta. Ahdistuslääkkeen turvin on pakotettava itsensä, mutta se kuulunee taudinkuvaan. Kotoa ulos lähteminen on aina työn takana, mutta käsittääkseni hoitoa sinänsä. Toivotan teille "kanssakärsijöille" siedettävää keskiviikkoaamupäivää 🙂🌻
Desper kirjoitti 2.3.2016 3:41
Miksi elää. Pelkkää tuskaa, kalvavaa ikävää, ahdistusta ja yksinäisyyttä. Kun kuolen, kukaan ei tiedä, ennenkuin rupean haisemaan. Turhia olivat kaikki ponnistelut. Tuska jatkuu. Ei tätä voi kestää. Iloa ei ole ollut missään ainakaan kahdeksaan vuoteen.
Olet pahasti masentunut, mene pian lääkäriin. Elämäsi on tärkeä ja paranet oikealla hoidolla.
jessika3 kirjoitti 2.3.2016 10:29
Desper kirjoitti 2.3.2016 3:41
Miksi elää. Pelkkää tuskaa, kalvavaa ikävää, ahdistusta ja yksinäisyyttä. Kun kuolen, kukaan ei tiedä, ennenkuin rupean haisemaan. Turhia olivat kaikki ponnistelut. Tuska jatkuu. Ei tätä voi kestää. Iloa ei ole ollut missään ainakaan kahdeksaan vuoteen.
Olet pahasti masentunut, mene pian lääkäriin. Elämäsi on tärkeä ja paranet oikealla hoidolla.
Ei auta. Olen vuosia käynyt psykoterapiassa läääkärillä. Minulla ei ole mitään toivoa.
Haluan kuolla.
Desper kirjoitti 2.3.2016 11:57
Haluan kuolla.
Sullakin on sama ajatus, ku mulla. yritin kerran itsaria jo, mut en sit kuitenkaan onnistunu.
Tyttönen vaan kirjoitti 1.3.2016 20:52
Nyt mä valitan, tuun hulluks ton palovamman kaa. Särkylääkkeitä saan vaan syyä, ku en pysty muuten olee. Mielialaa ei kerkee paljoa miettimään, ku tuo kipu vie kaiken huomion.
Onko särky helpottanu? Saitko siihen arcoxiaa? Se vie kivun palovammasta.
Desper kirjoitti 2.3.2016 11:45
jessika3 kirjoitti 2.3.2016 10:29
Desper kirjoitti 2.3.2016 3:41
Miksi elää. Pelkkää tuskaa, kalvavaa ikävää, ahdistusta ja yksinäisyyttä. Kun kuolen, kukaan ei tiedä, ennenkuin rupean haisemaan. Turhia olivat kaikki ponnistelut. Tuska jatkuu. Ei tätä voi kestää. Iloa ei ole ollut missään ainakaan kahdeksaan vuoteen.
Olet pahasti masentunut, mene pian lääkäriin. Elämäsi on tärkeä ja paranet oikealla hoidolla.
Ei auta. Olen vuosia käynyt psykoterapiassa läääkärillä. Minulla ei ole mitään toivoa.
Niin käy monille, että löydetään kun alkaa haisemaan. Sulla on väärä lääkäri?
Mä nukuin taas huonosti. Sain lisää lääkettä. Toivottavasti se auttaa.
Voimia tähän päivään!
Pompula kirjoitti 2.3.2016 13:8
Niin käy monille, että löydetään kun alkaa haisemaan. Sulla on väärä lääkäri?
Lääkäri on paras mahdollinen, empaattinen, luotettava ja taitava. Minä vain olen toivoton tapaus.
Desper kirjoitti 2.3.2016 3:41
Miksi elää. Pelkkää tuskaa, kalvavaa ikävää, ahdistusta ja yksinäisyyttä. Kun kuolen, kukaan ei tiedä, ennenkuin rupean haisemaan. Turhia olivat kaikki ponnistelut. Tuska jatkuu. Ei tätä voi kestää. Iloa ei ole ollut missään ainakaan kahdeksaan vuoteen.
Miksi elää, siinäpä kysymys. Sanoit myöhemmin, että haluat kuolla. Niin meistä varmaan moni haluaa, koska täällä on monta masentunutta. Minäkin haluan kuolla. Tai pikemminkin haluaisin olla kuollut. Kahdeksan vuotta on pitkä aika olla masentunut ja varmasti sen ajan jälkeen hyvää tarkoittavat toivotukset alkavat ottaa päähän. Kahdeksan vuotta on toisaalta myös niin pitkä aika, etten suoraan sanottuna usko, ettei sinä aikana olisi ollut _missään_ mitään iloa. Masennus värittää kaiken synkäksi ja saa mitätöimään kaikki vähänkin positiiviset hetket. Kiva kun olet kirjoittanut tänne tänään kahdesti. Toivottavasti kuulemme sinusta lisää. Mahdollisimman vähän kurjaa masennuspäivää sinulle Desper 🙂🌻
En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta veikkaan että nuoria minuun keski-ikäiseen verrattuna. Joten: Vielä tulee kauniita päiviä ja aurinko paistaa risukasaankin kun jaksatte sinnitellä ja ennen kaikkea hakea parempaa apua ammattiauttajilta. Itsaria en ole itse ajatellut koskaan ja minua kauhistuttaa paikatkin joissa olen kuullut niin tapahtuneen. Siis surettaa ja pelottaa. Lisäksi en ole varma mitä kuoleman jälkeen tulee - itse olen kristitty ja uskon kuoleman jälkeiseen elämään. Ajattelen että jokaisella ihmisellä on oma tehtävänsä ja paikkansa tässä ajassa. Eletään se aika mikä on annettu, ei kukaan ole jäänyt tänne iäksi.
Tarkoitus ei ole loukata ketään näillä ajatuksilla, kirjoittaminen on vähän hankalaa mutta koitan valaa uskoa teihin.
Minun sukulainen teki itsemurhan pari vuotta sitten. Minulle jäi siitä sellainen tunne, että se itsemurha oli niiiiiiiin turha. Myönnän etten osaa asettua tämän itsemurhan tehneen ajatuksiin tai asemaan, mutta kaikin tavoin tuntuu siltä, että se elämä menetettiin turhaan, siis ilman kunnollista syytä. Tapaus oli pysäyttävä ja yllättävä, mutta en voi liikaa toistaa, kuinka turhalta se tuntui. Kuolemaa ei voi peruuttaa. Minusta tällä sukulaisella olisi ollut vielä paljon kaikenlaista edessään ja todennäköisesti myönteisiäkin asioita. Nyt häntä ei enää ole, mutta minusta hänen kuuluisi vielä olla keskuudessamme, koska kuolema oli "turha". Asiaan on vähän vaikea tottua.
Desper kirjoitti 2.3.2016 13:28
Lääkäri on paras mahdollinen, empaattinen, luotettava ja taitava. Minä vain olen toivoton tapaus.
Olet onnekas, jos sinulla toimii kemia lääkärisi kanssa. Sekään ei ole itsestään selvää, kuten ei lääkärin taitavuuskaan. Jotkut sanovat, että toivottomia tapauksia ei olekaan. Minä ehkä varovaisesti sanoisin, että kyllä toivottomia tapauksia ehkä on. Kaikki riippuu siitä, mihin pyritään. Kaikkien masennus ei parane koskaan, mutta kroonisesta masennuksesta kärsivilläkin voi olla ihan kohtuullisen mukava loppuelämä. Se tarkoittaa yleensä sitä, ettei voi olla mukana työelämässä, mutta eihän työ ole kaiken mittari. Ja jos masennus ei satukaan olemaan krooninen, se voi parantua ainakin osittain pitkänkin ajan kuluttua. Aika ei voi tai kannata edes pyrkiä 100% parantumiseen. Minullakin on useampi somaattinen sairaus, joita ei voi parantaa. Niistä on pysyvää haittaa ja niihin on pysyvä hoito, jota joudun välillä pitkn hampain pyörittämään. Minä uskon Desper sinuun, että tilanteessasi on vielä kohentumisen varaa.
Ja kuten huomasitte, selvisin tämän päivän suorituksestani ja kaupungilla käymisestä. Tein vielä lopuksi, kun olin saanut muut asiani hoidettua, pienen repäisyn ja menin kuluttamaan aikaani ihmisten joukkoon ihan ilman mitään syytä. Se oli sellaista altistusharjoitusta. Kotinurkista poissa olemista. Ja selvisin hengissä ja jopa hyvällä mielellä. Nyt on ruokaa tulossa uunissa ja rauhallinen koti-ilta edessä. Huomenna odottavat taas uudet haasteet ja on pakko lähteä kotoa sosiaalisiin tilanteisiin ja kaupungille. Onneksi huomenna on tiedossa myös enemmän ulkoilua ja luontoa. Mitenkään hirveästi en näistä jutuista nauti, mutta ne on pakko hoitaa ja joinain hetkinä on jopa hieman hyvä olo. Tänään en tarvinnut mukanani ollutta ahdistuslääkettä - hyvä niin - mutta huomenna pakkaan sen taas evääksi laukkuuni.