Kiitos minunkin puolestani, että olette täällä, tai siellä 🌻🙂🌻 Rina, sinäpä sen sanoit ääneen, joulun tulo ahdistaa ja oikeastaan koko loppuvuosi. Kerkeenkö enempää kirjoittamaan. Peffa on kipeä, eli alimmasta alin alaselkä ja nivuset, taas ☹️ Ehkä lonkankoukistajat siis. Pitäisi saada niitä jotenkin auki. En ymmärrä miten ovat nykyisin niin usein kipeät. Pitäisi toimittaa asioita tänään. On ehkä vähän parempi päivä, kuin eilen. Nyt kun tuon sanoin pelkään, että hetken päästä tunne on ihan jotain muuta. Tästä tulee hyvä päivä, eikös vaan 😐 Aivan kuin ulkona olisi valoisampaa. Odotan kellojen siirtämistä, koska olen siinä moodissa jo 😀

jaana6 kirjoitti 27.10.2016 17:49

Pompula kirjoitti 27.10.2016 14:33

Rina mietti, että miten ihmisen saa irrotettua ajatuksista, jotka sitoo energiavaroja. Yleensä se on ainakin itselläni, huomion muualle suuntaaminen. Joka ei nyt oikein onnistu. Alitajunnalla on niin suunnaton voima.

Mitä oikein tarkoitat alitajunnan suunnattomalla voimalla? Onko sinulla vaikeuksia ohjata ajatuksiasi itsenäisesti? Rakkaus on suunnaton voimavara, joka pitää perheitä kasassa.
Yritykset kamppailla sellaisen voimavaran kanssa ovat energian tuhlausta. Kannattaa vain
mennä mukana, ja olla onnellinen ettei tullut hajoittaneeksi mitään tärkeää, jos nimittäin
ei ole estynyt kannattelemasta kanssaihmistensä elämää ja ystävyyssuhteita.😍

Alitajunta on sellainen kapula jota ei voi itse ohjata. Tuota loppuviestiäsi en ymmärtänyt ollenkaan. Mitähän oikein mahdat tarkoittaa? Puhutko itsestäsi?

Nyt on ollut uusia nimimerkkejä, tervetuloa mukaan keskusteluun. Olen puoliksi tippunut keskustelujen kärryiltä. En saa vastattua kaikkiin haluamiini, kun unohdan ne asiat tänne kirjoitusikkunaan tultuani. Yritän täydentää uusissa viesteissä.

Rina kirjoitti 28.10.2016 10:55
Kiitos Lukossa lääketiedoistasi. Muistatko, mitä muita sulla kokeiltiin? Mitähän eroa essitalopraamilla ja venlafaxiinilla on, kun kumminkin molempia käytetään ahdistus/masennuksen hoidossa. Ei vain tee mieli lähteä uusiin kokeiluihin, kun siitäkin voi seurata hankaluuksia. Mutta ei kai mikään lääke paranna täydellisesti..Napsin siis pillereitäni, vaikka en ole varma niiden tehosta. No, jospa placebona toimisi sentään.
Olen iloinen, että selviät mappiröykkiöistäsi, Lukossa! Ja kiva, kun olette siellä🙂🌻.

Kiva, kun sinäkin olet siellä ja mukavaa, että sait olla komediaa nauramassa. Minäkin olin ajatellut osallistuvani syksyn aikana enemmän kulttuurijuttuihin, mutta aika menee niin vauhdikkaasti, että huimaa vaan. En enää juuri muista lääkekokeiluita. Olin silloin paljon nuorempi ja muistot lääkkeistä ovat sekavia. Minulla oli kyllä mukavia ja päteviä psykiatreja, joten luotin heihin. Muistan kuitenkin, että minulle kokeiltiin useampia masennuslääkkeitä, joista tuli voimakkaita sivuoireita kuten migreenikohtauksia. Olen aika herkkä lääkkeille. Myös somaattisen sairauteni lääkitseminen on ollut haastavaa, kun kestän lähinnä lastenannoksia lääkityksestä. Essitalopraami ja Venlafaksiini ovat ihan eri lääkkeitä ja vaikutusmekanismikin on ihan erilainen. Netistä löytyy tietoa, mutta kun ei ole lääkärin eikä farmaseutin koulutusta, niin eihän niistä paljon viisastu. Olen essitalopraamiakin kokeillut - ei sopinut. Aikoinaan minulle kokeiltiin myös Busparia, mutta en muista miksi sitä ei jatkettu. Harvat lääkkeet ovat sopineet minulle, mutta ne jotka sopivat, sopivatkin sitten hyvin. Olen siis kokenut saaneeni lääkkeistä paljon apua, kuten aiemmin jo kirjoitin. Takana on kuitenkin paljon kokeiluita, jotka olivat aika rasittavia. Näillä on menty ja mennään. Toivon, että lääkkeeni sopivat minulle myös jatkossa. Olen kyllä kuullut monien epäilevän masennuslääkitystensä tehoa. Ikävä tilanne, jos niin on, että hyöty onniin Lääkekokeiluista voisi toki olla hyötyä, mutta ymmärrän kyllä, jos niihin lähteminen ei houkuta.

Rina kirjoitti 28.10.2016 10:55
Syksyt eivät ole koskaan olleet mun kulta-aikojani. Joulun tulo ahdistaa myös.

Mikä joulun tulossa ahdistaa? Minä taidan olla sillä tavalla onnekas, että tykkään kaikista eri vuodenajoista. Syksyissä on kivaa eräänlainen käpertyminen ja hiljentyminen huopien, teekupposten ja kynttilöiden kera. Tykkään myös niistä kursseista, joita hauskasti kommentoit vähän aikaa sitten viestissäsi 🙂. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, olen jouluihminen. Olen jo melkein päättänyt, millaiset joulukortit tänä vuonna askartelen. Joululahjoja aion ommella koneella ja ainakin yhden uuden joulukoristeen askartelen kotiini. Melkein ostin jo glögiäkin kaupasta. Liittyykö sinun jouluahdistus jouluvalmisteluihin ja ruoanlaittoihin? Vai onko se luonteeltaan abstraktimpaa? Lapsettomana sinkkuna on siinä mielessä helppoa, että saa tehdä sellaisen joulun kuin haluaa. Voi hössöttää tai olla hössöttämättä. Voi rääkätä itseään pikkutarkoilla jouluvalmisteluilla tai poimia rusinat pullasta ja karkit piparkakkutalosta. Syksyyn palatakseni vesisateesta en kyllä niin pidä. Eihän sateen ropina silloin haittaa, kun saa olla kotona, mutta sadekelissä ulkoileminen ei ole niin kivaa. Mikseiköhän meidän ilmastossa ole kehitetty kauniimpia vaatteita kosteisiin ja kylmiin keleihin? Kauneimmissa kengissä ei ikinä ole Goretexiä eikä myöskään kauneimmissa takeissa tuulen- ja sateenpitävyyttä. Se minusta syksyssä on pahinta: kärsiminen, joko fyysisesti tai esteettisesti. (Olen hiukka hienohelma 😉)

Ai että, tykkään tästä nykysysteemistä, kun virastoissa on takaisinsoittopalvelu. Ei tarvitse jonottaa ikuisesti. Ainoa vaan, että äsken minulle soittanut vahvaa murretta puhunut tyttönen ei kyllä osannut neuvoa yhtään. "Siinäpä se onkin..., siinäpä se onkin..." Olen byrokratialoukussa, mutta aion ihan kaikessa rauhassa muhia siellä koko viikonlopun enempiä murehtimatta.

Hei pomppula.
En tarkoita itseäni, anteeksi.

jaana6 kirjoitti 27.10.2016 17:49

Rakkaus on suunnaton voimavara, joka pitää perheitä kasassa.
Yritykset kamppailla sellaisen voimavaran kanssa ovat energian tuhlausta. Kannattaa vain
mennä mukana, ja olla onnellinen ettei tullut hajoittaneeksi mitään tärkeää, jos nimittäin
ei ole estynyt kannattelemasta kanssaihmistensä elämää ja ystävyyssuhteita.😍

Mitähän mahdollisesti tarkoitit tällä? En ymmärtänyt hölkäsen pölähtämää. Olisiko kenties pitänyt, ymmärtää? Ahdistavaa.

Eipä sitä oikein saanut nukuttua viime yönä..tai no, rannekkeen mukaan nukuinhan mä yli 7 tuntia, mut levollista unta vain 6 tuntia.

Taas tuli herättyä 5-6 aikaan, mut jatkoin unia.

Liekkö sit stressaa se työkkärin yhteydenoton odottaminen ja mahdollinen koulutuskokeilu..
Ja ehkä oli eilen virhe laittaa yksilövalmentajalle viestiä ja kysyä tapaamista ensviikolle, kun ei hän siihen viestiin vastannut..

Pitäis varmaan yrittää keksiä jotain tekemistä, ettei mieti noita asioita liikaa..

Hei pomppula.
Se vain tarkoittaa sitä ettei ole kaikkien tunteidensa kunkku, vaan muut ihmiset ottavat tilaa
elämässä joko tarkoituksella tai tahattomasti, kuten sellaisissa tapauksissa jolloin ukkomies
on ihastunut. Se on kyllä ahdistavaa. Sitä minä vain tarkoitin.

Delffi kirjoitti 29.10.2016 8:55
Ja ehkä oli eilen virhe laittaa yksilövalmentajalle viestiä ja kysyä tapaamista ensviikolle, kun ei hän siihen viestiin vastannut..

Pitäis varmaan yrittää keksiä jotain tekemistä, ettei mieti noita asioita liikaa..

Sun on varmaan aika turha nyt miettiä sitä lähettämääsi viestiä. Saa ne työntekijät muiltakin asiakkailta viestejä. Et sinä ole yksilövalmentajan ainoa asiakas 😉. Mulle muuten tuli eilen chatin lopussa sellainen ajatus, että etkö sä luota niihin työkkärin työntekijöihin ja yksilövalmentajiin, että ne osaavat hommansa. Jos ne on sanoneet, että yritetään järjestää koulutuskokeilua marraskuulle, niin ne sitten varmaan myös yrittävät. Ja jos se yksilövalmentaja kahdesti sanoi, että uusi tapaaminen järjestetään työkkärin yhteydenoton jälkeen, niin varmaan hän todella tarkoitti sitä mitä sanoi. Yksilövalmentaja ja työkkärin väki voivat hyvinkin tietää, että koulutuskokeilu on mahdollista marraskussa, mutta yhtä hyvin koulutuskokeilu voi toteutua joulukuussakin vasta. Sun pitäisi nyt kuitenkin vaan jotenkin antaa heidän hoitaa oma hommansa. Ja jotenkin sun pitäis ehkä saada noita pienen pientä kehää kiertäviä ajatuksiasi poikki. Eihän se enää ole terveellistäkään, että sä koko ajan mietit samoja asioita. Chatissa sä myös puhuit samoista asioista ja kun kirjoitat tälle palstalle, niin jokaisessa viestissäsi sä kirjoitat samoja asioita.

Voisitko sä keksiä yhtään asiaa, mistä olisit kiinnostunut?
Television katsominen?
Elokuvien katsominen?
YouTube?
Kirjojen lukeminen?
Leipominen?
Musiikin kuuntelu?
Lehtien lukeminen?
Koirien koulutus?
Päiväkirjan kirjoittaminen?
Neulominen?
Piirtäminen?
Rentoutusharjoituksen tekeminen YouTuben avulla?
Tietokonepelit?
Yksin pelattavat korttipelit?
Joulukorttien askartelu?
Kivojen blogien etsiminen ja seuraaminen?
Ristikot?
Sudokut?
Digivalokuvien muokkaaminen?
Postimerkkien kerääminen?
Elokuvissa käyminen?
Origamien taittelu?
Pihatyöt?
Runojen kirjoittelu?
Kuntopiiri tai jumppa nettivideoiden avulla?
Tallilla muuten vaan vaikka hoitamassa käyminen?
Kirjastossa käyminen?
Autolla ajon treenaaminen?
Kissojen kanssa leikkiminen?
Kirjekaverin hankkiminen?

Mulle ei vaan enää oikein riitä selitykseksi, että sua ei vaan kiinnosta tällaiset asiat, kun sua ei tunnu kiinnostavan yhtään mikään muu kuin koirien kanssa lenkkeily, ratsastus, yksin pyöräileminen ja ennen kaikkea loputon yksilövalmennuksen märehtiminen. Enkä oikein tajua, mikset voisi mennä yksin uimahalliin, jos kerran voit yksin pyöräillä. Kun mä yritän asettua sun yksilövalmentajan asemaan, niin mua ahdistaisi sun valmentaminen, kun et innostu yhtään mistään. No, olet toki menossa johonkin uuteen projektiin tai koulutuskokeiluun, mutta sun elämässä ei ole mitään muuta. Normaalisti aikuisilla ihmisillä on vähintään kotitöitä tehtävänä. Useimmilla on myös edes yksi harrastus ja joitakin ihmissuhteita. Väkisinkin voi tehdä asioita, vaikka ei niin huvittaisikaan. Vaikka kotitöitä. Yhden kerran sä täällä kirjoitit, että aioit järjestellä jotain varastoa vai mikä se oli saadaksesi muuta ajateltavaa, mutta jälkikäteen sä et siitäkään mitään maininnut että teitkö sitä vai et. Siitäkin olet maininnut, että sun huone on sotkuinen, mutta sanoit että sen siivoaminen olisi turhaa, kun se ei pysy siistinä. Siinäkin olisi sulle vaikka päivittäinen homma, jos pikasiivoaisit huoneesi vaikka päivittäin ja imuroisit viikoittain. Vai johtuuko sun passiivisuus laiskuudesta? Mun tekisi mieli sanoa sulle, että lue tähän ketjuun kirjoittamasi viestit viimeisen kuukauden ajalta. Ne ovat nimittäin kaikki melkein samanlaisia poislukien ne viestit, missä kirjoitat ratsastuksesta. Kun sä myös haaveilet ystävän löytämisestä, niin ehkä sun kannattaisi miettiä, että minkälainen ystävä susta tulisi. Puhuisitkö sä ystävällekin aina vaan samoista asioista vai yrittäisitkö sä innostua jostain uudesta? Vaikka leivontablogeista, hevosblogeista, koirablogeista, ravinto- ja treenausblogeista tms.

Minäpä kerron, mitä mulla on ohjelmassa tänä viikonloppuna:
- parvekkeen lattian pesu (pakotan itseni)
- astiapesukoneen täyttö ja käynnistys (tylsää)
- tiskipöydän ja keittiön tasojen perusteellisempi siivous (pakotan itseni)
- lakanoiden vaihto (ihan ok)
- pyykkien pesu, varmaan 3 koneellista (ok)
- kielikurssin läksyjen teko (aika tylsää)
- rentoutusharjoituksen tekeminen (mielenkiintoista)
- kirpparille annettavien kamojen kerääminen kasaan (ihan ok)
- roskien vieminen (tosi tylsää)
- kukkien kastelu (ihan ok)
- villasukkien neulominen (kivaa)
- laihdutusohjelman ruokapäiväkirjan täyttäminen (ei tylsää eikä kivaa)
- joulukorttiaskarteluiden suunnittelu (aika kivaa)
- laskujen maksu (pakotan itseni)
- yhden hakemuksen tekeminen (pakotan itseni)
- yhden kirjoituksen tekeminen loppuun (tylsää)
- nettikaupasta ostamieni kenkien sovittaminen (jännää)
- yhden paperipinon lajittelu kolmeen erilliseen pinoon (ihan ok)
- jätepapereiden poimiminen sieltä täältä jätepaperikassiin (tylsää)
- kahden nettikeskusteluryhmän viestien lukeminen (kivaa)
- nettikurssien ohjeiden lukeminen ja opintojen suunnitteleminen (ei tylsää eikä kivaa)

Taustalla aion kuunnella musiikkia ja lisäksi kuuntelen varmaan muutamia ajankohtaisohjelmia aivottomia hommia tehdessäni. Jossain vaiheessa litkin teetä ja varmaan katson muutaman jakson Pasila-sarjaa Areenasta. Paljon muutakin tekemistä olisi, mutta en varmaan tänä viikonloppuna enempiä ehdi. Aika tylsä viikonloppu on tiedossa, mutta ensi viikolla on sentään joku kiva juttu (esim. työväenopiston kurssit) odotettavissa ja joka viikonloppu ei ole yhtä tylsää. Toivottavasti keksit jotain tekemistä tai ajateltavaa!

jaana6 kirjoitti 29.10.2016 10:40

Hei pomppula.
Se vain tarkoittaa sitä ettei ole kaikkien tunteidensa kunkku, vaan muut ihmiset ottavat tilaa
elämässä joko tarkoituksella tai tahattomasti, kuten sellaisissa tapauksissa jolloin ukkomies
on ihastunut. Se on kyllä ahdistavaa. Sitä minä vain tarkoitin.

Elikä siellä missä mielikuvitus loppuu alkaa fantasia 😀

Tulipa eilen lenkillä käydessä pieni itku..en tiedä miks, liekkö yksinäisyyden takia..

Mutta joo, huomenna on maanantai.
Pitäis varmaan yrittää itse huomenna soittaa eläinlääkäriin ja saada tuolle kolli kissalle terveystarkastus aika..koska se ei oo oikein kunnossa.
Kaikki eläinlääkärin neuvot on kokeiltu, mutta ei ne oikein tunnu auttavan..

Heippa, mitä kuuluu?

Eilen sain annoksen kulttuuria ja jo se toi perspektiiviä omiin asioihin. Ei tarvittu tonnien ulkomaan reissua. Se reissu avasi monia uusia näkökulmia.

Tänään otan aika lunkisti. Koko päivä edessä.

Elämä on kokonaisuutena aika hyvää. Mutta mun mieli saattaa muuttua senkin asian suhteen äkkiä... Mielialat vaihtelee.

Hengissä ollaan. Se on pääasia. Väliaikaista kaikki on vaan.

Grrrrr, kirjoitin viestin ja sain sen jollain väärällä liikkeellä katoamaan taivaan tuuliin 😠🤕😞 Nyt ei ole aikaa kirjoittaa uutta, mutta palaan asiaan myöhemmin.

Delffi: Kun kirjoitin viestin, joka katosi, kirjoitin aika pitkän jutun sinulle. Valitettavasti en enää saa niistä ajatuksistani kunnolla kiinni. Minusta joka tapauksessa oli jotenkin hyvä asia, että sinä itkit lenkillä. Olisi todella hyvä tietää, mitä sen itkun takana on. Minusta sinä olet aika vähän kirjoittanut tunteistasi tänne. Olen iloinnut mukavista ratsastustunneista. Olet ollut ärtynyt vastaantulijoille räksyttävästä koirastasi. Olet jännittänyt montaa asiaa. Ja olet kertonut pelkääväsi autolla ajamista. Olet kertonut isäsi juovan (liikaa?) alkoholia ja vanhempiesi riitelevän. Kerroit myös välienne veljesi kanssa olleen tosi huonot ennen kuin veli muutti pois kotoa. Et kuitenkaan ole juurikaan kertonut, millaiset välinne ovat vanhempiesi kanssa. Muistaakseni olet kertonut ikäsi olevan lähempänä kolmekymmentä kuin kahtakymmentä. Siinä iässä useimmat ovat jo muuttaneet tai järjestävät muuttoa pois lapsuudenkodista. Yleensä vanhemmatkin ovat potkimassa aikuisia lapsiaan muualle asumaan. Miten sinun vanhempasi suhtautuvat kotona asumiseesi? Maksatko vanhemmillesi jonkinlaista vuokraa? Millä tavalla osallistut kotitöihin? Kuka pesee sinun henkilökohtaiset pyykit? Kuka siivoaa sinun huoneesi? Mietin tässä sitä, että kohtelevatko vanhempasi sinua edelleen lapsena vai onko suhteenne vuosien aikana muuttunut niin, että olet ikäänkuin "aikuinen alivuokralainen" vanhempiesi kodissa. Minua myös kiinnostaisi tietää, millaisia tunteita koet lapsuudenkodissa asumisesta? Koetko esimerkiksi turvallisuutta, häpeää, surua, vihaa tai kyllästymistä? Entä miten vaikkapa sinun tallikaverisi on suhtautunut kotona asumiseesi? Tai yksilövalmentaja? Muistanko sinun myös sanoneen, että yksin asuminen pelottaisi sinua?

En saanut illalla oikein unta ja sitten tänään nukuin pidempään kuin olisin halunnut. No, tulipa kuitattua jo aiemminkin kertynyttä univelkaa. En ehdi millään tehdä kaikkia tälle päivälle suunnittelemiani hommia, joten on tyydyttävä vähempään. Harmillista, en esimerkiksi ehdi käydä ostamassa erästä tarjoustuotetta, jonka olisin tarvinnut ja se olisi sopinut joululahjaksi itselleni. No, aina ei kaikki onnistu. On vaikea päästä hommiin käsiksi 😞. Huomenna on kuulkaa jo marraskuu! Ihan kamalaa vauhtia on tämä syksy mennyt. Minulla on useampia tärkeitä deadlineja loppuvuoden aikana. Ihan pelottaa, miten kaikki onnistuu. Kiireistä huolimatta hyydyn sohvan nurkkaan kuin kani paniikissa, enkä saa ryhdyttyä hommiin. Se on aivan kamalaa 😭. Rina jo aiemmin kirjoitti oivallisesti siitä aloittamisen vaikeudesta. Siitähän tässä paljolti on kyse. En kuitenkaan ole normaalissa kunnossa - kuten ette varmaan te muutkaan - mikä vaikeuttaa ryhtymistä ja jaksamista. Siitä on vähän hyötyä, että sopii ajankohtia ulkopuolisten kanssa. Tänäänkin minulla on yksi asia sovittuna tiettyyn kellonaikaan. Sitä on nyt pakko noudattaa, vaikka mieluiten lykkäisin koko jutun hamaan tulevaisuuteen. Eilen olin kivassa konsertissa ystävän kanssa ja se kyllä vähän piristi. Somaattinen sairauteni on taas alkanut räyhätä. Olen hypännyt labrassa jo monta kertaa syksyn aikana ja ne hyppelyt jatkuvat. Nyt päätettiin lisätä lääkeannosta. Toivon että tilanne rauhoittuisi ennen joulua. Laihdutuskuuri on pari viikkoa junnanut kutakuinkin paikoillaan. Kyllästyttää! Eilen sitten sorruin jäätelöön ja karkkiin. Onneksi aamulla alkoi taas tämä uusi päivä, jona on mahdollisuus tehdä uusia valintoja syömistenkin suhteen.

Noniin, tänään tuli käytettyä kolli kissa eläinlääkärillä, siltä mitattiin kuume ja otettiin verinäyte. Lisäksi sai parafiiniöljyä ja pahoinvointiestolääkkeen pistoksena.

Nyt sitten vain odotella huomiseen niitä tuloksia, että onko jotain munuaisvikaa tai jotain muuta..
Lisäksi tänään pitäisi myös apteekista hakemassa Nutriplus cat -geeliä.
Mutta jospa sais tuon kolli kissan kuntoon, kun saa tulokset selville..

Lukossa:

Silloin kun isä juo, niin hän juo liikaa, mutta toistaiseksi juominen on vähentynyt.

Juu, pitää paikkansa tuo ikäni ja olen kyllä miettinytkin kotoa muuttamista monta kertaa, mutta ongelmana on koirat.
Oman huoneen siivoan itse ja samoiten yläkerran, mutta vanhemmat pesee pyykit, koska samalla ne pesee omatkin.
Vanhempien mielestä on ihan ok että asun kotona, koska asumme siis omakotitalossa ja mulla on yläkerta omassa käytössä. En maksa vuokraa vanhemmille, mutta itse maksan nuo koirien ruoat ja omat laskuni, kuten myös ratsastustunnit maksan itse.

Voisi sanoa, että kotona asuminen välillä vähän ärsyttää, mutta omille muuttaminen on tosiaan ongelma, koska on nuo koirat. Kyllä, olen katsonut vuokra-asuntoja, mutta jos löytyy joku kohtuuhintainen kämppä, niin se on yleensä kerrostalo ja ei lemmikkejä..mutta vaikka kerrostaloon saiskin lemmikit, niin vanhempaa koiraa ei voi kerrostaloon ottaa, koska räksyttää jokaiselle äänelle ja yksinollessa saattaa huutaa/ulvoa..
Ja molemmat koirat siis haluaisin sitten omaan kämppään..

Eipä tallikaverin mielestä kotona asumisessani ole mitään ihmeempiä..hänhän itse asuu poikaystänsä kanssa yhdessä.
Yksilövalmentaja on tainnut kerran kysyä tuosta asumisesta, mutta eipä olla taidettu siitä puhua sen enempää..

Ai niin, sitä en tiedä voiko kotitöihin laskea sitä, että iskän kaverina olen monesti vienyt tavaraa ekoasemalle, nytkin olisi suunitelmissa että huomenna tai ylihuomenna vietäis tavaraa ekoasemalle.

Lisäksi voisin sanoa vielä sen, että molemmat kaverit, jotka asuvat lapissa ja joihin tutustuin ammattikoulussa, niin toinen heistä asuu vanhempien kanssa ja toinen asuu äitinsä kanssa.

Vastasinkohan kaikkeen..

---

Mutta joo..tulipa käytyä suihkussa ja samalla pesin kollikissan, kun sillä oli turkki parafiiniöljyssä.

Lisäksi tuli käytyä koirien kans tänään kahdesti lenkillä..ja nuorempi taas vähän räksytti pyöräilijöille.

Ai niin, tänään ei vieläkään kuulunut mitään työkkäristä, saapa nähä tuleeko työkkäristä tiistain-torstain välillä soittoa..
Torstaina olisi nimittäin tapaaminen yksilövalmentajan kanssa, joka vähän jännittää..

Mutta onneksi huomenna on ratsastustunti, joten taas on edessä osa matkasta tallille linja-autolla ja loppumatka tallikaverin kyydillä.