Torstai aamu ja just heräsin. Makaan sängyssä. Illalla ois töihinmeno. Väsyttää vaan ihan hirveesti. On semmoinen kooma päällä. En haluaisi nähdä ketään. Uudet lääkkeet on onneksi auttaneet ja ahdistus ei ole niin vaikeaa. Silti tämä elämä tuntuu niin lraskaalta ja työläältä.
Agressiivisuus ja ärtymys on kasvanut itseä ja muita kohtaan. Räjähdysvaara. Nyt yaidan lähteä kahvinkeittoon. Ysi jatkan unia 😴

Hain vihdoin kirkasvalolampun varastosta. Tänään on ihana päivä, kun saan olla laiskasti kotona, eikä tarvitse rynniä tulla kosteassa kelissä asioita hoitamassa niinkuin eilen. Nukuin huonosti ja heräilin monta kertaa. Iltapäivällä alkaa varmaan väsyttää. Mulle kävi myös niin hassusti 😀 että kun ostin kahdelle henkilölle pienet suklaarasiat joulukuussa annettavaksi, niin omiin suihinhan ne vahingossa menivät 😎😀😳. Tuli siis pieni takapakki laihdutuskuurissa 🤕. Tänään on kyllä aherrettava tietokoneen ääressä ahkerasti. Kuun loppu on jo käsillä ja mun pitäisi taas saada oikein täytettyjä lomakkeita liitteineen oikeaan virastoon ennen sitä. Eli maanantaina ellei huomenna. Viime aikoina on mennyt niin, että olen saanut kaikki asiat hoidettu viime tipassa tai vähän myöhässä. Viime viikollakin vein yhden lomakkeen verotoimistoon viimeisenä päivänä ja viimeisellä tunnilla. Onneksi huomiselta peruuntui yksi vastaanottokäynti, niin saan senkin ajan käytettyä toisin eikä tarvitse sinne vietävää läksyä tehdä vielä.

Pompula: Aiempaan keskusteluun liittyen. Ei kuntoutustuki itsessään mun kohdalla ole paperisotaa varsinaisesti aiheuttanut, vaan kaikki muu. Mun kohdallahan selvitetään työkykyä, suunnitellaan kuntoutusta jne. Lisäksi mulla on koko ajan hoitoon liittyvinä erilaisia "läksyjä" oirepäiväkirjaa, harjoitusohjelmaa, ansioluettelon päivittämistä ynnä kaikenmoista. Lisäksihän multa kuoli se yksi omainen ja siihen liittyen on vielä paperi poikineen pyörittelemättä. Asuntoon liittyenkin täytyisi yksi korjausjuttu hoitaa ja ulkomaisen nettikaupan reklamaatio on edelleen tekemättä. Jajaja..! Että on tarpeeksi hommia!

Delffi kirjoitti 27.10.2016 8:30
Vähän on käynyt mielessä että jos ei tänäänkään kuulu työkkäristä mitään..niin pitäisköhän laittaa yksilövalmentajalle viestiä ja sopia uusi tapaaminen..jossa vaikka sit mietittäis jotain muuta, jos koulutuskokeilu ei enään tälle vuodelle onnistukkaan..

Taidat olla Delffi aika kärsimätön 😉. Muistan sun pari päivää sitten sanoneen, että TOIVOT ettei koulutuskokeilu enää olisi tänä vuonna mahdollinen. Nyt vaikuttaa siltä, että olet jo puoliksi päätellyt niin olevan. Työvoimatoimistossa voi olla kovasti asiakkaiden asioita ns. sun asiaa aiemmin jonossa. Ehkä sun ei siis kannata kauheasti joka päivä odottaa sitä. Asia etenee, kun etenee. Mua kiinnostaisi kuitenkin tietää, mikä sun mielestä voisi olla sitä muuta, mitä voisitte vielä tänä vuonna koulutuskokeilun sijasta miettiä. Eli onko sulla jotain ideoita tuosta "muusta"?

Rina: On teillä Pompulan kanssa molemmilla tosi hyvät muistit 😀. Nettityypin kanssa ollaan edelleen erään ryhmän kautta yhteyksissä, mutta sellainen tiiviimpi yhteydenpito hyytyi. Vaikutti ihan kivalta tyypiltä, mutta mua tökkii kovasti keski-ikäiset ihmiset jotka ovat puoliksi naimisissa omien vanhempiensa kanssa. Joku sellainen juttu siinä mua tökki niin, että mun mielenkiinto lopahti. Lisäksi olen nyt niin kiireinenkin, että yritän vaan hoidella jollain ihmeen konstilla noita hommiani ja ylläpitää jo olemassaolevia ihmissuhteita sen minkä jaksan. (Minut kutsuttiin viikonloppuna yhteen juttuun, mikä oli ihan mukavaa, ja sain aikaiseksi lupautua sinne.)

Heips Mousse, ärtymys kielii masennuksesta. Näin mulla ainakin eli masennusta edeltää kypsyminen liki kaikkeen, mitä vastaan tulee.
Delffi, mun tätini on sellainen, että odottelee ja odottelee, siis istuu liki puhelimen ääressä, jos jokin "tilanne päällä", vaikka ei tietäisi varmuudella, milloin soitto tulee. Ja kyllä hänellä on lankapuhelimen lisäksi matkapuhelinkin😋. Eli käytännössä ei osaa elää muuta elämää, jos jokin asia on ajankohtainen. En tiedä sitten, millä konstein ihmisen saa irrotettua niistä ajatuksista, jotka sitoo energiavaroja. Kyllä mullakin luiskahtaa joskus samaan asemointiin eli ajattelen, että elämä alkaa sitku jostakin esim. Ikävästä asiasta on selvitty. Mites te muut saatte elämää elettyä siis kaikesta huolimatta? Mutta älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, Delffi, tuon koulutuskokeilun tiimoilta. Eiköhän ne sieltä työkkäristä jostakin vaiheessa ilmoittele tai ainakin pitäis!
Lukossa☺️❤️, sain minäkin yhden paperityön hoidettua. Joskus just tuo ottaa koville ja lykkään lykkäämistäkin. Mutta monta kertaa olen huomannut, että vaikeus piilee juuri sen paperityön aloittamisen vastenmielisyydestä (tai ahdistuksesta johtuen). Itse asiassa varsinainen työ sujuu sitten harvinaisen helposti ja joutuisasti. Se toimeen tarttuminen vain ahdistaa.
Palaako Pompulan lamppu 😉 paraikaa? Lähden tästä kaupungille, vaikka vähän ahdistaakin. Talvirenkaat on tarkoitus vaihtaa ja tavata ystävätärtä. Nyt olis varmaan se pillerin paikka, mutta mun Opamoxit on jo vanhentuneet. Voitko Lukossa muuten kertoa lääkityksestäsi? Siis jos haluat🙂. Kiinnostaa siksi, kun sanoit sen sopivan sulle.

Rina, kysyit aiemmin, että mikä aiheuttaa oksettavaa oloa, liian vähän nukkuminen, vai ahdistus. Yleensä, liian vähän nukkuminen, mutta tuolloin myös ahdistus, lisäksi.

Nyt minuun on tarttunut Lukossan heräileminen yöllä. Viime yö meni heräillessä 😑❓ Tein eilen suunnitelman tälle päivälle, mutta ei taida toteutua sekään.

Lukossa: Juu, ehkä olen hieman kärsimätön..odottaminen vähän vaan tuppaa stressaan mua..

Mutta tosiaan työkkäristähän mulle soitettiin viime viikon tiistaina ja sanottiin, että sitä koulutuskokeilu asiaa aletaan selvitteleen ja sitten otetaan yhteyttää uusiksi.
Nyt on mennyt jo yli vikko, eikä mitään kuulunut..
Puhetta siis oli, että marraskuulle olis tarkoitus yrittää saada koulutuskokeilu, mutta ensviikollahan alkaa marraskuu, että luulis, että sieltä ois jo soiteltu..

Niin, ja mitä tuolla aiemmin olen maininnut, niin kuntouttavaa työtoimintaa olen myös alkanut nyt miettimään..ja ehkä yks ryhmävalmennus saattais kiinnostaa (sais vähän totutella ryhmässä oloon 2-3 päivänä viikossa).. Mutta en tiedä kyllä, että onnistuisko enään tälle vuodelle mitään..

Mutta joo..onneks tänään tunti, että jos vaikka sais vähän ajatuksia muualle näistä hieman stressaavista asioista.

Kyllä täällä palaa lamppu, valitettavasti myös ahdistuslamppu. Mietin välillä, että mikä minua ahdistaa, eikö kaikki vaan voisi olla hyvin? Sitten ahdistus aiheet tulee mieleen ja sehän ei auta yhtään. Hyvä, että menet vaihtamaan talvirenkaita. Johan se on aikakin, Rina. Peilijäästä on varoiteltu jo jonkin aikaa ja korjaamot tekevät varmasti vuoden parhaimpia tuottoja. Mammanpojat Lukossa 😟 Minä olen muuten saanut luettua kirjaa. Normaalistihan en ahdistuksen kanssa pysty tekemään juuri mitään, mutta nyt sattui kirja jonka juoni vei mennessään. Suren jo etukäteen, että minulla ei ole enää kuin n. 20 sivua jäljellä ☹️

Rina, toivottavasti ilmoittelisivat pian.. mutta vähän epäilen (kyllä, olen pessimisti).
Itsellänihän kans on kokoajan kännykkä lähettyvillä..
Justiinsa viime viikolla koirapuistossa yhden kans juteltiin, että kun odottaa esim. työkkäristä soittoa, niin ei voi mennä edes vessaan ilman kännykkää..

Myöskään siksi en millään jaksaisi työkkäristä yhteydenottoa odottaa, koska en haluaisi että seuraavaan yksilötyöhönvalmennus tapaamiseen menee ikuisuutta..

Niin, ja tosiaan tämä odottelu tuppaa vähän stressaan mua.
Lisäksi tuo koulutuskokeilun miettiminen stressaa ja siksi haluaisinkin, että asiat menis nopeasti..

Mutta pakko kait se on vain odotella ja odotella..

Vaikka toisaalta kyllä mieli tekis ensviikolle kysyä uutta tapaamista yksilövalmentajan kans..mutta en tiedä..

Rina mietti, että miten ihmisen saa irrotettua ajatuksista, jotka sitoo energiavaroja. Yleensä se on ainakin itselläni, huomion muualle suuntaaminen. Joka ei nyt oikein onnistu. Alitajunnalla on niin suunnaton voima.

Rina kirjoitti 27.10.2016 13:48
Lukossa☺️❤️, sain minäkin yhden paperityön hoidettua. Joskus just tuo ottaa koville ja lykkään lykkäämistäkin. Mutta monta kertaa olen huomannut, että vaikeus piilee juuri sen paperityön aloittamisen vastenmielisyydestä (tai ahdistuksesta johtuen). Itse asiassa varsinainen työ sujuu sitten harvinaisen helposti ja joutuisasti. Se toimeen tarttuminen vain ahdistaa.

Just näin. Tänään olen koko päivän käyttänyt ryhtymisen lykkäämiseen. Jotkut asiat ovat minulle ihan helppoja, mutta nyt tiedän että itse työ on poikkeuksellisen mutkikas ja vienee useamman päivän vaatien puhelinsoiton jne. Eli tosi ärsyttävä juttu. Mutta aivan liikaa aikaa menee turhanpäiväiseen lykkäämiseen. Se on samanlaista ajanhukkaa kuin puhelinsoiton odottaminen, mutta ei se omien tunteiden muuttaminen niin helppoa ole.

Lyhyesti: Käytän nyt jättiannosta Venlafaksiinia. Jatkossa sitä on tarkoitus jatkaa ns. ikuisesti pienellä annoksella. Univaikeuksiin minulla on jokin nukahtamislääke Imovane/Tenox, joita en käytä säännöllisesti, vaan jaksoittain tai yksittäisinä päivinä. Ahdistuslääkkeenä minulla on nyt Temesta, ennen oli Diapam. Sitäkin lääkettä käytän vain silloin tällöin. Joskus huonompina kausina (esim. helmikuussa) käytin kyllä Temestaakin 3krt päivässä ja Tenoxia joka ilta. Uni- ja ahdistuslääke on suunniteltu minulle myös ns. pysyviksi lääkkeiksi, joita käytän silloin tällöin tarpeen mukaan. Nyt katsoin, että olen kesäkuussa hakenut viimeksi Temestaa (30 tabl), eikä se paketti ole vieläkään loppu. Käytän puolikkaita tabletteja siitä. Siis näin vähäistä on käyttöni, mutta ne ovat tärkeitä lääkkeitä mulle. Esimerkiksi esiintymisjännitykseen ei sovi beetasalpaaja, koska mulla on tosi matala verenpaine. Unilääkkeeksi mulle ei sovi Mirtazapin eikä Ketipinor sivuvaikutusten vuoksi. Mutta näillä lääkityksillä olen pärjännyt ja nämä olivat mulle hyvät jo 10 vuotta sitten edellisen masennuksen aikana ja jälkeenkin. Harmi vaan, että terveysaseman lääkärit katkaisi mun lääkitykset, vaikka niitä olisi pitänyt jatkaa toipumisesta huolimatta. Ainakaan mulla kokeiltiin iso kasa lääkkeitä sekä osasto- että avohoidossa. Lääkejutut on niin yksilöllisiä. Mutta koska kysyit, niin vastasin. Ei tämä nyt niin lyhyesti ollutkaan 😀

Pompula kirjoitti 27.10.2016 14:15
Mammanpojat Lukossa 😟

Sanopa muuta 😀.
Ihanaa, että sulle on osunut oikea kirja käsiin!

Paljon ei tunnu kansalaisia näilä sivustoillakaan kiinnostavan vanhustenhoidon säästöjen vaikutukset omien iäkkäisien kansalaisten elämään?
Vaikka hallitus on jälleen kerran huonontamassa vanhustenhoitoa, kansalaiset, kun eivät usko elävänsä vanhoiksi itse, eivät piittaa koko asiasta?
Nyt hallitus kertoo uutissivuilla, että vanhushoidosta vähennetään vastuuhenkilöt, mistä tulee säästöä 12,5 miljoonaa euroa vuodessa.
Tuo on kyllä se ja sama, jos vastuuhenkilöt vanhustenhoidosta poistetaan, kun ei kukaan tähänkään aasti ole vanhustenhoidosta vastuuta kantanut.
Ei Suomalaisella vanhuksella ole olemassa ketään, kuka häntä tarvittaessa puolustaisi, ei ketään kuka hänen hoidostaan vastuun kantaisi. Esim. kun kotihoito on hoitanut minua vanhusta pelkkien särkylääkkeidenavula, sitä on yleisesti lääkärien ym. asiantuntijoidan toimesta kutsuttu "hyväksi hoidoksi"?
Kotihoidossa esim. on kotihoidon laatimat pelisäännöt, joita kotonaan asuvan, kotihoidonpalveluja käyttävän vanhuksen on pakko noudattaa, muutoin hoitoa ei saa. Että näin vanhusvastainen on Suomi. Ei vanhusikäiset kansalaiset kun jos heidät hoidetaan perusturvalain mukaisesti, jokainen tulee hyvin hoidetuksi ja hoivatuksi, "huom!" ilman ehtoja.
Vanhukset Suomessa me olemme lainsuojattomia siitä huolimatta, että on olemassa vanhustenhoitolaki, kun ei ooo ketään, kuka valvoisi sitä, etä vanhustenhoidossa noudatettaisi jotain Suomessa voimassaolevaa lakia?

Pompula kirjoitti 27.10.2016 14:33

Rina mietti, että miten ihmisen saa irrotettua ajatuksista, jotka sitoo energiavaroja. Yleensä se on ainakin itselläni, huomion muualle suuntaaminen. Joka ei nyt oikein onnistu. Alitajunnalla on niin suunnaton voima.

Mitä oikein tarkoitat alitajunnan suunnattomalla voimalla? Onko sinulla vaikeuksia ohjata ajatuksiasi itsenäisesti? Rakkaus on suunnaton voimavara, joka pitää perheitä kasassa.
Yritykset kamppailla sellaisen voimavaran kanssa ovat energian tuhlausta. Kannattaa vain
mennä mukana, ja olla onnellinen ettei tullut hajoittaneeksi mitään tärkeää, jos nimittäin
ei ole estynyt kannattelemasta kanssaihmistensä elämää ja ystävyyssuhteita.😍

No kyllä on kulunut tämä iltapäivä ja ilta mappien seassa internetiä selaillen. Ensin en tullut hullua (hehe) hurskaammaksi, mutta sitten ehkä tajusin jotain. Olin ymmärtävinäni, että nyt tuleva kuun vaihde ei olekaan deadline, vaan aikaa on enemmän. Lisäksi sain varmaan selville, minne minun ehkä kannattaa soittaa ja kysyä asioitani, sillä kysyttävä on. Niin mutkikas juttu on tässä käsillä. Pääsin kuitenkin sen Rinankin mainitseman kivuliaan aloituskynnyksen yli ja se on jo jotain.

Huh, miten ahdistaa, jos alkaa miettiä mitä edessä on. Pitkästä aikaa olen ajatellut ahdistuslääkkeitäni. Niin paljon ei vielä ole ahdistanut, että olisin saanut peffani ylös tästä sohvalta lääkettä ottamaan, mutta ajatus on käynyt mielessä.

Nyt pistän mapit piiloon ja vietän loppuillan vapaata tai kohtahan tässä täytyy nukkumaankin käydä.

Huomenta taas, kärkkäkärkkä murehti huonoa vanhustenhoitoa Suomessa. En kylläkään ole varma, onko hoito jossakin muualla maailmassa parempaa. Mitä ihmeen ehtoja kotipalvelun saaminen edellyttää? Asia kiinnostaa, koska äitini joutuu ennemmin tai myöhemmin kotihoidon piiriin. Valtion velan vähentäminen, suurten ikäluokkien ikääntyminen luovat kiperiä yhtälöitä, joiden ratkaisemiseen ei liene helppoja teitä. Ymmärrän senkin, ettei kaikkia nuorempien käsipareja voida sitoa vanhustenhoitoon, siitä ainakin seuraa konkurssi. Itse asiassa hyvinvointiyhteiskuntamme on vain muutaman vuosikymmenen mittainen, olin töissä 80- luvulla muutaman kuukauden vanhusten vuodeosastolla ja silloin vanhustenhoito oli todella kaameaa. Huonokuntoisempia letkuruokittiin ja vietiin väkisin suihkuun, joten toivon kyllä itselleni parempia vanhusaikoja.
Kiitos Lukossa lääketiedoistasi. Muistatko, mitä muita sulla kokeiltiin? Mitähän eroa essitalopraamilla ja venlafaxiinilla on, kun kumminkin molempia käytetään ahdistus/masennuksen hoidossa. Ei vain tee mieli lähteä uusiin kokeiluihin, kun siitäkin voi seurata hankaluuksia. Mutta ei kai mikään lääke paranna täydellisesti..Napsin siis pillereitäni, vaikka en ole varma niiden tehosta. No, jospa placebona toimisi sentään.
Olen iloinen, että selviät mappiröykkiöistäsi, Lukossa! Ja kiva, kun olette siellä🙂🌻.
Kävin eilen teatterissa katsomassa komedian. Voi, että nauratti tikahtumiseen asti. Oli ihan kumma fiilis hiukan ahdistuneen päivän päätteeksi. Se on huomaamaton hetki, kun elämä nitkahtaa normiasentoon ja tuntee voivansa hyvin. Sitten taas kun tuo tunne on ulottumattomissa (kuten usein pian pari tuntia heräämisen jälkeen), ei oikein muistakaan, millainen ahdistamaton olo on.
Ulkona on taas harmaata. Tuntuu vaativan yli-inhimillisiä ponnistuksia lähteä lenkille. Olo sen jälkeen on kuitenkin yleensä parempi. Pari ikkunaakin on vielä pesemättä😠.
Pompula, kyllä täälläkin alitajunta melskaa omaa elämäänsä. Ahdistus on sen selvin merkki. On hetkiä, ettei mitään energiavaroja voi edes sitoa mihinkään, kun voimat on niin vähissä. Syksyt eivät ole koskaan olleet mun kulta-aikojani. Joulun tulo ahdistaa myös.