Miten voikin välillä vanhemmat ärsyttää todella paljon..
Välillä oikeesti niin käy mielessä, että asuispa yksin..mutta ongelmana on nuo eläimet.

Tiedän kyllä itsekkin, että tämän hetkinen raha mitä työttömänä Kelalta tulee, niin on ihan surkea ja tiedän, että pitäis jotain harjoittelupaikkaa/työkokeilupaikkaa miettiä. Mutta kun tässä kokoajan asioita yritetään selvitellä..

Nyt ensinnä on suunitelmissa se koulutuskokeilu, jota nyt työkkärin suunnalta selvitellään.
Ja jos nyt tuo koulutuskokeilu menee hyvin ja ala tuntuu omalta, niin ehkä sitten jonnekkin kahvilaan työkokeiluun..

Itselläni tässä on käynyt nyt myös kyllä kuntouttava työtoiminta mielessä..koska siitäkin on ollut työkkärin suunnalta vähän puhetta, mutta en oikein silloin vielä ollut halukas siihen..
Joten katotaan nyt miten asiat tästä etenee..

Vielä tänään tosiaan ei kuulunut työkkäristä mitään, eikä myöskään yksilövalmentajakaan vielä vastannut sähköpostiin.
Joten odotellaan ja odotellaan..

Noh, onneksi huomenna ja torstaina on ratsastus, että edes jotain hyvääkin on tiedossa tälle viikolle..

Uniongelmat on nyt tulleet tänne. Heräilen ja valvon öisin. Päivisin olen väsynyt ja kärsin pahasta olosta. Tänään kaadoin kahvin puhtaalle valkoiselle paidalle. Pää on nyt ihan tyhjä.

Delffi: Hyvä että lähetit! Toivottavasti saat pian vastauksen.

Kirkasvalolamppu täytyykin hakea varastosta...

Eipä ole kovin hyvä fiilis tällä hetkellä..

Yksilövalmentajalta tuli vastaus, mutta siitä jäi ehkä vähän puuttumaan jotain..tai sit vain odotin liikoja..tai en tiiä..
Ehkä ei ois koko viestii pitänyt edes lähettää.. mut tehty mikä tehty, eikä tehtyä asiaa voi enään perua..

Nii, ja uutta tapaamistakaan ei vielä sovittu vaan pitää eka odotella sitä työkkärin yhteydenottoa ja vasta sen jälkeen sovitaan uusi tapaaminen.
Todella tylsää tämä odottelu..

Mutta joo..Onneksi tänään on tunti ja näkee yhen tallikaverin, että edes jotain hyvää tälle päivälle tiedossa.

Pompula: Kyllä mä olen varma, ettei verotuspäätöstä ole vielä tullut. Aiemmin ajattelin, että mun pitäis saada sieltä rahaa takaisin, mutta en kuitenkaan ole varma enkä jaksa laskea asioita. On ollut niin tilkkutäkkimäisiä nämä mun talousasiat parin viime vuoden aikana.

Delffi: Kyllä mun mielestä on hyvä, että lähetit sen viestin. Aktiivisuus on parempi juttu kuin passiivisuus. Itseään kannattaa laittaa likoon. Aika tulos ei kuitenkaan ole ihan sellainen kuin odotti. Nyt sait ainakin varmistuksen siihen, miksei uutta valmennusaikaa sovittu. Aiemminhan mietit, että unohtiko yksilövalmentaja sen.

Mulla on taas jännittävä juttu tänään. En siitä enempiä teille kerro, mutta jännittää melko paljon. Otan ahdistuslääkettä ja uskon sen avulla sekä päättäväisellä asenteella pärjääväni.

Linja-autossa matkalla tallille..
Ja hyi että edessä istuva on laittanut vissiin kilo tolkulla partavettä..
Aivan kuvottava haju..mutta pakko yrittää kestää.

Ai niin Lukossalle tsemppiä.

Miltä aurinko näytti, muistaako kukaan?? Harmaat pilvet roikkuvat matalalla kuin meikeläisen luomet aamuhämärässä. Sytytän kirkasvalolampun- johan kirkastuu, mutta samalla epäilen, että valo on vain kalpea kajo auringon loisteesta. En vain muista enää.
Yltympäri hämäryyskö se univaikeudet sulla laukaisi, Lukossa? Enpäs tiennyt, että vielä napsit rauhoittavia. Eikö ne nukuta? Mä nimittäin nukkuisin syksystä lähtien vuorokaudet ympäriinsä kuin talvikoloon kömpinyt karhu ja heräisin ehkä keväällä pihkatulppa takapuolessa. Jos siis tähän väsyneeseen olooni ottaisin jotakin rauhoittavaa, niin en pääsisi sängystä ylös. Toisaalta välillä epämääräisesti ahdistaakin. Mietityttää vain, miten rauhoittavan turvin kykenee tekemään mitään jännittävää ilman, että kulkee sumussa. En ole kokeillut. Rauhoittavia olen syönyt vain siihen tilaan, kun en muutenkaan pääse sängystä ylös. Ällös Lukossa ymmärrä väärin 🙂🌻, ajattelin vain, pitäisikö joskus itsenikin kokeilla muutoinkin kuin vain kuolemankauhuisessa tilassa. Olisiko elämä helpompaa?
Yritän sinnitellä matkaan asti, ja luulen, että reissu taas piristää. Masennus mulla hyökyy lähinnä synkkinä ajatuksina ihmisen kuolevaisuudesta ja elämän tarkoituksettomuudesta. Aivojen välittäjäaineiden ongelmat muotoilevat todellisuuden syvän synkäksi, ja ihan turhaan. Elämä on yhtä aikaa tarkoituksellista ja tarkoituksetonta, se on tulkintakysymys. Omat aivoni eivät tosiaankaan ole parasta tulkkiainesta mitä tulee ihmisenä selviytymiseen 🙄, mutta minkäs teet.
Mitä Delffi odotit yksilövalmentajaltasi? Kirjoitit, että jotakin jäi uupumaan s-postiviestistä, jonka sait. Mitä tämä ihminen edustaa/merkitsee sulle? Jotenkin on tullut sellainen kuva, että tämä yksilövalmentajasi on pelkkää toimenkuvaansa suurempi asia sinun elämässäsi. Onko hän kaipaamasi tuki (jota et saa vanhemmiltasi?, en tiedä) vai oletko jotenkin ihastunut häneen? Voi olla, että nyt nousi väärä kissa pöydälle, mutta on lupa oikaista🙂🌻!

Että mua ahdistaa. Ahdistaa niin, että kohta kaavin varmaan seiniä. Ehkä siksi puhuin aiemmin siitä, että ei minulla oikeastaan ole kavereita, ystäviä. Tiesin, että tulee aika jolloin ahdistaa määrättömästi. Jos olisi niitä kavereita, ystäviä niin ehkä aika kuluisi eri tavoin, eikä ahdistaisi taas näin. Ei päivää ilman ahdistuslääkettä. Tänään voin oikein hyvin. Aina siihen asti, kunnes mietin, että minun pitää aukaista tuo kotiovi ja mennä ulos. Paniikki-ahdistus, kuin salama kirkkaalta taivaalta ja äkkiä nappia naamariin. Menin kuitenkin ulos. Mutta tuntuu ihan hirveiltä nämä päivät.

Suunnittelen itselleni asioita, jotta en olisi taas aivan suunniltani ja pysyisin kasassa. Kolme kurssia, mutta hyvin lyhyitä. Yhdessä en jaksa käydä. En lukenut teidän viestejä nyt, kuin sieltä täältä.

Jari Sillanpää mainittu 😋 ...Malagaan. Eipä ollut kyseinen rallatus-disco-mix-hömppä tuttu. Minä tykkään enemmän siitä, kun Rina kirjoittaa pohdiskellen. Itsekin olen tuota miettinyt, juuri eilen. Jotenkin tulee mieleen, että Delffillä voisi olla läheisriippuvuuden oireita ja me kaikkihan tiedetään mistä se yleensä on peräisin.

En jaksa kirjoittaa, lukea tämän enempää.

Jotain piti vielä mainita, mutta en muista mitä se oli 😯🗯️ Niin, luin tuota sosiaalisten tilanteiden pelko ketjua ja tuntuu nyt vähän samanlaiselta. Paitsi, että minulla ei ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Ainakaan suuressa määrin, yleensä. Jäi ketju lukematta loppuun, kun iski sitten tämä sama, että toisten pahaolo lisää omaa pahaa oloa. Ei sillä, tänne juuri saa oman pahan olonsa kirjoittaa.

Kaiva ihmeessä kirkasvalolamppu varastosta ja toivottavasti verotuspäätös tulee pian, Lukossa!

Rina kirjoitti 25.10.2016 17:40

Miltä aurinko näytti, muistaako kukaan?? Harmaat pilvet roikkuvat matalalla kuin meikeläisen luomet aamuhämärässä. Sytytän kirkasvalolampun- johan kirkastuu, mutta samalla epäilen, että valo on vain kalpea kajo auringon loisteesta. En vain muista enää.

Jos siis tähän väsyneeseen olooni ottaisin jotakin rauhoittavaa, niin en pääsisi sängystä ylös. Toisaalta välillä epämääräisesti ahdistaakin. Mietityttää vain, miten rauhoittavan turvin kykenee tekemään mitään jännittävää ilman, että kulkee sumussa. En ole kokeillut. Rauhoittavia olen syönyt vain siihen tilaan, kun en muutenkaan pääse sängystä ylös. Ällös Lukossa ymmärrä väärin 🙂🌻, ajattelin vain, pitäisikö joskus itsenikin kokeilla muutoinkin kuin vain kuolemankauhuisessa tilassa. Olisiko elämä helpompaa?
Yritän sinnitellä matkaan asti, ja luulen, että reissu taas piristää. Masennus mulla hyökyy lähinnä synkkinä ajatuksina ihmisen kuolevaisuudesta ja elämän tarkoituksettomuudesta. Aivojen välittäjäaineiden ongelmat muotoilevat todellisuuden syvän synkäksi, ja ihan turhaan. Elämä on yhtä aikaa tarkoituksellista ja tarkoituksetonta, se on tulkintakysymys. Omat aivoni eivät tosiaankaan ole parasta tulkkiainesta mitä tulee ihmisenä selviytymiseen 🙄, mutta minkäs teet.

Mikä aurinko? Onko sulla huono kirkasvalolamppu, Rina? Vai oletko säätänyt sen himmeälle 😝 En tiedä Rina, jos sun mies hoitaa kauppa asiat ja kaikki muut velvoitteet, ettei tarvitse tehdä mitään epämieluista ahdistuksessa, niin kärvistele sitten ihan rauhassa, ilman pillereitä 😉 Vastasin nyt omasta puolestani, en Lukossa puolesta.

Käännä vaan veistä haavassa 😋 Eikös sun pitäisi olla siellä reissussa jo? 😀

Tuo on todella ollut itsellänikin mielessä viime aikoina, että mikä merkitys tällä elämällä oli? Aivan paska elämä, kehdosta hautaan. Tuntuu aika merkityksettömältä. Jos ei oteta lukuun: lapsuuden paskakasana oloa, kai siitä joku jotain iloa sai? Narsisti äiti, vähintään. Nuoruuden hyväksikäyttöä ja aikuisena sama virsi jatkui. Tukipylväänä seisomista milloin kenellekin, hyväksikäyttöä sekin. Paskamaisia sisaruksia. Turhaa suorittamista, merkityksetöntä elämää.

Tänään yritän muistaa hakea kirkasvalolampun kellarista. Se on mielessä aina väärällä hetkellä ja sitten unohtuu.

Delffille kiitos tsempeistä. Meni hyvin ja olin jopa paikalla ajoissa. Olin siis ottanut rauhoittavan tabletin ja siitäkin oli varmaan apua.

Rina: En oikein osaa sanoa noista rauhoittavista mitään muille, kun ne ovat niin yksilöllisiä. Mullahan oli jo kymmenen vuotta sitten paha masennusahdistusepisodi, jolloin kokeiltiin paljon eri lääkkeitä. Löydettiin sitten mulle sopivat ja monia jotka eivät sopineet. Olen jotenkin lääkkeille herkkä ja annokset on usein pieniä, usein puolikkaita. Ei rauhoittava lääke mua kuitenkaan väsyneeksi tee, koska kehossa on ylivireä ja levoton olo. Lääke tasaa oloa lyhyeksi ajaksi ja mä pystyn kutakuinkin luottamaan siihen etten saa paniikkikohtausta. Jännitän niin paljon uusia tilanteita ja esimerkiksi suun avaamista siellä, että on hyvä olo turvakeppi lääkkeestä. Käytän siis lääkkeitä erityistilanteissa. Vaikkapa työhaastattelu olisi sellainen. Jännää on kuitenkin ollut se, että edelleen ihan samat lääkkeet sopii mulle kuin silloin 10v sitten. Jos kaikki olisi mennyt niinkuin entinen psykiatri suositteli, niin niitä lääkkeitä ei olisi multa ikinä keskeytettykään. En yhtään osaa sanoa, olisiko sinulle niistä lääkkeistä iloa vai ei. Joitakinhan ne kai väsyttääkin, mutta en tiedä onko silloin iso annos tai muutenkin väsynyt olo.

Rina kirjoitti 25.10.2016 17:40

Mitä Delffi odotit yksilövalmentajaltasi? Kirjoitit, että jotakin jäi uupumaan s-postiviestistä, jonka sait. Mitä tämä ihminen edustaa/merkitsee sulle? Jotenkin on tullut sellainen kuva, että tämä yksilövalmentajasi on pelkkää toimenkuvaansa suurempi asia sinun elämässäsi. Onko hän kaipaamasi tuki (jota et saa vanhemmiltasi?, en tiedä) vai oletko jotenkin ihastunut häneen? Voi olla, että nyt nousi väärä kissa pöydälle, mutta on lupa oikaista🙂🌻!

En oikein tiedä mitä..ehkä tsemppausta koulutuskokeiluun liittyen..

Hmm..en osaa sanoa..tai ehkä hän on vähänkuin isosisko..(ei vain vanhempien kans oikein kaikesta voi puhua)
Mutta tiedän kyllä että hän tekee vain työtään..
-------

Mutta joo..tänää oli iha mukava ratsastustunti.
Menin 5 vuotiaalla ponilla, nimeltä Uuno ja mentiin maapuomeja.
Uuno vähän innostui puomeilla, kun oli ekat puomit saikun jälkeen.
Välillä puomit kyllä vähä kolisi, mutta mentiin niistä myös monta kertaa todella hyvin ja kolisematta yli.

Kyllä Uuno on vain mukava poni, vaikka onkin nuori.

Seuraava ratsastustunti onkin torstaina toisella tallilla ja saas nähä kellä sitä sitten menee siellä tallilla tunnilla..

Lukossa: Juu, tulipahan nyt ainakin varmistus että miksei sovittu uutta tapaamista. Mutta saas nyt nähä kuinka pitkälle seuraava yksilötapaaminen sitten menee..

Tänään ei nimittäin työkkäristä kuulunut mitään..
Saas nähä kuuluuko ollenkaan tällä viikolla..

Hiii, Pompula, tarkoitatko sitä miestä, joka käy kotona nukkumassa 😋? Kyllä mä hoidan huushollin (vaihtelevalla menestyksellä toki😉) ja teen ruokaostokset. Mutta kuten olen todennutkin, pakollinen ohjelmapäivä saa mut paremmin vireeseen ja skarppaamaan. Toki vaikeassa masennuksessa en kyennyt yhtään mihinkään ja silloin syötiinkin lähinnä pitsaa tai siis minä en syönyt muuta kuin vauvanruokaa purkista. Muistissa kuitenkin on, miltä tuntuu, kun mahdollinen kääntyy mahdottomaksi, joten toivon sulle Pompula ja muut parempia päiviä. Luulen, että syksyn pimeys saa esiin extra annoksen toivottomuutta. Syyskuussa Suomeen laskeutuu aimo annos harrastusmahdollisuuksia, liuta kansalaisopiston kursseja sun muita. Juupa joo, hyvä juttu, mutta onko kyse siitä ?, että touhutkaa ihmiset, tämä on sijaistoimintaa, että jaksatte sinne kevääseen. Päivänne kuluvat kuin siivillä, kun tankkaatte italian kielen verbejä, maalaatte kukkasia posliinikippoihin tai roikutte riippujoogassa.
Mikähän sua jännitti, Lukossa? Joko olet tavannut nettideittisi🙂🌻 tai siis vieläkö hän on kuvioissa?

Eipä taida hampaan paikat mennä takuuseen😠? Arvatenkin leipää syödessä takahampaasta lohkesi vastalaitettu paikka (165€).
Uusien ystävien löytäminen ei ole helppoa. Ensin pitäisi olla riittävän jaksavainen, jotta kykenisi etsiytymään paikkoihin, jossa ystävystyminen olisi mahdollista. Siis työ tai harrastustoiminta. Sitten pitäisi olla niin jaksavainen, että pitää yhteyttä tapaamiinsa ihmisiin. Mulla on tällä haavaa pari pariskuntaa, jotka olisi pitänyt kutsua jo kesällä vastavuoroisesti kyläilemään. Mutta sitä ennen olisi pitänyt siivota ja tehdä tarjottavia, niinpä koko homma jäi tekemättä. Ystävyyden vaaliminen tuntuu olevan urakka sekin. Jaksamisestahan se on loppujen lopuksi kiinni (kohdallani ainakin) nämä ystävyyssuhteet tai niiden puute.

Nyt on jo keskiviikko..eikä vieläkään työkkäristä ole kuulunut mitään.

Todella ärsyttävää tämä odottelu..
Toisaalta toivoisin että sitten kun työkkäristä ollaan yhteydessä, niin sieltä vain ilmoitettais ettei se koulutuskokeilu onnistuiskaan enää tälle vuodelle..

Koska ensiviikolla alkaa jo marraskuu ja sitten kouluissa on varmasti jo häslinkiä ku pikkujoulut ja joululomat lähestyy..

Mutta odotellaan ja odotellaan..

Hmm..
Nyt on jo torstai..Saas nähä tuleeko tänäänkään mitään soittoa työkkäristä.

Vähän on käynyt mielessä että jos ei tänäänkään kuulu työkkäristä mitään..niin pitäisköhän laittaa yksilövalmentajalle viestiä ja sopia uusi tapaaminen..jossa vaikka sit mietittäis jotain muuta, jos koulutuskokeilu ei enään tälle vuodelle onnistukkaan..