Moi!

Pompula,
Pysyttelen mahdollisimman yleisellä tasolla, koska oon vainoharhainen 😉

Hauskaa että on teistä kivaa että mulla on aika mukavaa. Kyllä se fiilis ehti päivällä jo lässähtää. No sellaista sattuu.

Mä koitan nyt pitää ittestäni huolta. Ja viikonloppu edessä!

Hyvää vkl!

Rina: Kiitos nimimerkkikommentista. Tavoitin kyllä sen, mitä tarkoitit. Minäkin maistelin sellaisia nimiä kuin Melissa ja Alissa, että nekin päättyvät -ssa. Että eihän Lukossa nyt sen kummallisempi nimi ole. Ihan totta on kyllä se, että aluksi nimimerkillä oli kuvaannollinen merkitys, mutta nyt olen "kasvanut ulos" siitä merkityksestä. Minäkin muuten tykkään tehdä Lindströmin pihvejä ja tykkään niitä syödäkin. Teen sipulihilloketta niiden kanssa. Se on tosi helppoa ja hyvää.

Delffi: Nuo Pompulan esittämät palastelukysymykset ovat tosi järkeviä. Samalla tavalla ahdistavia tilanteita palastellaan terapiassa. Kannattaa miettiä infotilaisuutta näin jälkikäteen ja yrittää vastata Pompulan kysymyksiin. Jos et täällä keskustelussa halua niihin vastata, niin kirjoita vaikka vastauksia paperille (voit tuhota paperin jälkikäteen). Tärkeintä olisi, että oivaltaisit tarkemmin, MIKÄ tilanteessa sinua ahdisti ja MIKSI ahdisti.

Pompula: Joo, aktiivinen joo. Tänään sain soitettua yhden puhelun, joka on ahdistanut jo pitkään. Meni ihan helposti loppujen lopuksi. Mutta siis kello on seitsemän ja saldona yksi puhelu. No, myös yksi sähköposti tuli lähetettyä. Pitäisi vielä maksaa laskuja ja etsiä huomiseksi yksi esine. Kuivia pyykkejäkin olisi hyvä laittaa kaappiin. Päivät menevät nopeasti. Huomenna on rankka päivä.

Tai no olenhan minä tänäänkin tehnyt jotain järkevää. Olen lukenut viime keväänä ja kesänä kirjoittamiani tekstejä ja tuhonnut niitä lukemisen jälkeen. Kaikkia en vielä kerennyt lukea. Olen myös lukenut ja kirjoittanut vertaistukijuttuja yhteen toiseen paikkaan. Huomaan edistyneeni masennuksen osalta tosi paljon tämän vuoden aikana. Sitähän te olette olleet omalla tavalla todistamassakin. Pari muutakin probleemaa on alkanut asettua selkeämpiin raameihin, kun on saanut asioihin samassa tilanteessa olevien kommentteja. Edistymistä ihaillessani jouduin kyllä toteamaan, että pitkä matka tässä kuntoutumisrumbassa on vielä edessäkin. Tällä viikolla on ollut sellaista kuntoutumisväsymystä. Siksi kai aloin noita tämän vuoden aikaisia tekstejä lukemaankin, että konkreettisesti huomaisin edistyneeni. Siihen liittyy tuo nimimerkkini kokeminen huonoksi. Väsymyksen vuoksi minulle suositeltiin vapaapäiviä! Ei yhtään huono ehdotus! Ajattelin viikonloppuna vain kuunnella musiikkia ja lukea mukavia kirjoja ajattelematta mitään raskasta. Josko myös katsoisi jonkun hyvän elokuvan. Tekisi kovasti mieli suklaata, mutta luulen olevani dieetilleni uskollinen ja narskuttavani suklaan sijasta porkkanoita ja omenoita. Paino on laskenut suunnitelman mukaisesti ja se motivoi pitämään systeemistä kiinni.

Mailis kääntyi minulla Majlikseksi 😎 Hienoa Rina, että olet käynyt kampaajalla. Minäkin haaveilen pinkistä hiuksista. Tässä taannoin näin ihan loistavan värin jollakulla. Siis justiinsa passelin. Olisiko siinä ollut vähän lilaa?

Täällä ajatellaan pullataikinaa. Ja puoli päivää on etsitty ompelukoneen paininjalkoja. Joku on varastanut mun paininjalat! Just tässä mietin, että ennen kuin jotain oli hävyksissä ajattelin, että se löytyy jostain kyllä. Nykyisin ajattelen; joku on nyysinyt sen. Mikähän mahtaa olla seuraava vaihe? 😳

Ei väsytä. Tekisi mieli kolistella menemään etsimään sitä paininjalkaa/-jalkoja, mutta säälin naapureita. Eilen löysin kaksi kadoksissa ollutta asiaa ja sitten löysin yhden esineen mistä puuttui kansi. Tänään löysin kannen, mutta esine on nyt kadoksissa. Ei voi voittaa, edes lotossa 😋

Rina kirjoitti 13.10.2016 14:0

Tuosta Pompulan univalvetuntemuksesta mulle tuli mieleen, kun nuorena tunsin useaan otteeseen nukkumaan mennessä itseni pullataikinaksi. Oli Kovin merkillinen tunne ja todella vaikeasti selitettävissä🤔
Tunne oli fyysinen, johon liittyi mielikuva taikinasta. 😐. Kyllä ihminen voi olla outo kapistus!

Kiitos Rina! Mielikuva tästä taikinakokemuksesta taisi pelastaa tämän unettoman yön 😀

Vähän stressaan miten huominen sujuu nyt kun unet taitavat jäädä lyhyiksi. Viime päiviini on mahtunut valtavasti uutta opittavaa ja paljon uusia ihmisiä - ehkä vähän liikaakin, vaikka myös hyviä tyyppejä on tullut tavattua ja ihan hauskaa ollut. Hankalinta sosiaalisissa tilanteissa minulle on ehkä se, jos tuntuu että minun odotetaan käyttäytyvän sosiaalisemmin (kuin mikä minulle olisi luontaista), ja sen tunteen perusteella yritän olla "sosiaalisempi".

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että introvertit (joksi miellän itseni) voivat olla paljon empaattisempia, parempia kuuntelijoita ja muutenkin sosiaalisesti fiksumpia kuin ekstrovertit 😉 . Kummasti, silti, sitä elää mielessä semmoinen uskomus että sosiaalisuus on hyvästä ja epäsosiaalisuus on pahasta. 🙄 Mikä tekee tämäntyyppisiin tilaisuuksiin osallistumisesta mulle hieman raskasta. Huomenna onneksi viimeinen päivä tätä herkkua, ja sitten viikonloppu poikakaverin luona. On sitä odotettukin.

Hmm..kirjoitinkohan mä tänne eilen mitään?

Mutta joo, nyt on perjantai ja tänään olisi nuoremman koiran rokotus.

Tänään sitten alkaakin viikonloppu ja toivon mukaan viikonloppuna olisi hyvä keli, että vois vaikka käydä pyöräilemässä ja kuvailemassa pitkästä aikaa, että sais vähän muutakin ajateltavaa kuin tiistain.

Ai niin, kyllähän mä eilen kun kävin iltalenkin koirien kanssa, niin otin kännykkällä kuvia hienosta auringonlaskusta, mutta ei kännykällä tule niin hyviä kuvia kuin esim. järjestelmäkameralla (tai riippuu kännykästä).

Ahdistaa. Heräsin ja painoin herätyskellon pois päältä. Ei huvita, ei jaksa. Kivut oli taas sängyssä, helvetistä. Oikea jalka, lonkka, persus, alaselkä ja vasen käsi. Alaselkä on edelleen ihan nivusta mukaan lukien helvetistä. Peruin perjantain.

Aamulla sängyssä tuli mieleen yhdet sukulaiset. En muista nähneeni mitään unta, enkä tiedä mistä tulivat mieleeni, ahdistaa vähän lisää, tai siitä se ahdistus lähti nousemaan? Mietin itseäni. Ikäni puolesta voisin olla jo mummo. Nuorena ei ollut rajoja. Maailma oli minun ja minä pystyin tekemään elämälläni ihan mitä tahdoin ja halusin. Luulinkohan nuoruuden käsittävän koko elämän? Nuorena sitä katselee kolmekymppisiä, että ovatpa vanhoja. Seuraavat ovatkin jo ihan mummoja ja pappoja ja miksi ne käyttäytyvät noin? Miksi ovat noin arkoja kaiken kanssa ja pelästyvät niin helposti? Luulevat varmaan, että joku ryöstää heidät hetkenä minä tahansa.

Minusta on tullut arka. Olen ollut sitä hyvän matkaa nuoruudesta lähtien. Pelottaa maailman meno. Se, että ulkomaalaista alkuperää on enemmän, kuin suomalaista. Olen kuin se vanha mummo, jota nuorena katselin kadulla, että miksi tuo on noin arka? Enää en näe noita mummeleita. Kaiken on kansoittanut vierasmaalaiset ja vanhempi sukupolvi on vanhusten kodeissa, tai kodissaan märissä vaipoissa. Parempiosaiset on muuttaneet Espanjaan.

Paininjalka on edelleen kateissa. Eilen tajusin miettiä missä olen nähnyt sen viimeksi. Nyt mietin, että onko se siinä pölynimuripussissa, jonka vähän aika sitten vein roskiin. 😠

Selkää sattuu. Olen löytänyt kaupasta valmiin kantarellikeiton. Lukossa on Lukossa -nimi, kuten Rina sen hyvin muotoili. Olisit kyllä voinut paljastaa sen sipulisyltyn ohjeen. En muuten yhtään tiedä miksi en esimerkiksi tee koskaan Lindströmin pihvejä. Pitäisi. Rina mainitsi, että ovat halpoja tähän vuoden aikaan. Punajuuret. Miten ne pitää käsitellä? Siis jos ostaa niitä kovia punajuuria. En yhtään tiedä. Pitääkö ne keittää? Kuinka kauan? Vai kuoritaanko ja pilkotaanko ne vain ruoan joukkoon?

Delffi, se palastelu oli hyvä! Olisiko siinä elementtejä, joita sinun tuntuisi turvalliselta jakaa yksilövalmentajan kanssa? Saisit kaikupintaa ajatuksillesi 🙂

Hävitit Lukossa vanhoja kirjoituksiasi? Ehkä minäkin joitakin, mutta säilytän ne mielellään, että voin vielä ensi vuonnakin muistaa mitä joskus ajattelin ja missä nyt olen.

Lukossa, tein tuon palastelu jutun, mutta vielä en ehkä oikein oivaltanut että mikä siinä tilanteessa ahdisti.

Pompula, oli siinä ehkä jotain, oiskohan ehkä 3-4 kohtaa ollut semmoista mistä voisin ehkä yrittää jutella yksilövalmentajan kanssa. Mutta en kuitenkaan usko, että saan otettua asiaa puheeksi hänen kanssaan..ellei hän sitten itse ota tuota keskiviikkoa puheeksi tiistaina.
Voi olla että ehkä yksilövalmentaja tiistaina sitten saattaa kysellä fiiiksiä tästä ko. hankkeesta..

Mutta joo, tällä viikolla tosiaan kävin kahdesti tallilla elikkä tiistaina ja keskiviikkona, ja kyseessä oli siis 2 eri tallia. Tiistaina menin tallille osan matkasta bussilla ja loppumatkan pääsin sit kaverin kyydillä.

Tiistaina menin yhellä reippaalla ponilla tunnilla ja mentiin (maa)puomeja, oli mukavan rento tunti ja ko. poni, jolla menin, niin oli mukavan rento oikeastaan koko tunnin.
Vaikka olikin vauhdissa puomien jälkeen aina, koska poni vähän kuumuu puomeilla (ja esteillä), pysyy kuitenkin käsissä.

Keskivikkona menin toisella tallilla yhdellä uudella tuttavuudella. Tai kyseessä oli kyllä tuttu poni, mutta ko. ponilla en ollut koskaan aikaisemmin mennyt.
Oli kyllä mukava poni, vaikka saikin aika paljon jalalla ratsastaa, mutta oli kuitenkin siitä huolimatta reipas poni.

Seuraava tunti onkin sitten torstaina joka onkin nyt sitten mun vakiotunti tuolla toisella tallilla.

Eli ainakin kerran viikossa käyn nyt alkuun tallilla, koska rahatilanne on niin huono..koko raha mitä Kelalta saan niin menee tuntikorttiin, jos meinaan siis tuntikortin sitten ostaa.

Niimpä ois kiva saada ehkä ennemmin töitä, kuin opiskelupaikka..

Nii, ja enhän mä voi ikuisuudenkaan olla tuossa yksilötyöhönvalmennuksessa. Senkin loppumiseen pitää varautua, koska sekin on vain yks tämmöinen työllistymistä ja/tai opiskelua edistävä palvelu..

Esine ja kansi löysivät toisensa. Ne vanhat kirjoitukset muuten. Omani ovat hyvin lapsekkaita, jotkin. Huomaa selvästi kirjoituksista missä epävakaus värittää ajattelua. Niitä joitakin hölynpölyjä olen heittänyt pois. Kun on yrittänyt sanoa jotain, mutta ajattelu on töksäytellyt sanaa toisen viereen, ilman punaista lankaa. Lueskelen tukinetia, kun en saa oikein muuta tehtyä. Siitä langasta virkkaisin mieluummin, kuin neuloisin, mutta saattaa olla, että en löydä sopivaa ohjetta. Neulepuikot on sen verran vähemmällä käytöllä, että on joka kerta niin kuin olisi ensimmäinen. Täytyisi lähteä ulos. Miten siitä on tullut niin vaikeaa? Rina lenkkeilee oletettavasti edelleen ja Delfikin suunnitteli kameran ottamista viikonlopun lenkeille mukaan. Minä joka ennen lenkkeilin vähintään viikonloppuna molempina päivinä, en saa itseäni ulos. Vaikeaa. En tiedä mikä siitä tekee niin vaikeaa. Sekö, kun ei pääse tekemään kunnon lenkkiä, koska fysiikka pistää kipuineen stopin, vai sekö, että lenkin jälkeistä olotilaa ei tiedä. Jos menen lenkille en tiedä saanko yhtään mitään tehtyä loppupäivänä. Tiedän, että lenkille lähtö olisi kuitenkin loppupeleissä parasta mitä voisin itselleni tehdä. Tätähän on mietitty kesästä lähtien. Lenkillä olen käynyt silti vain muutamia kertoja.

Istun erään kuppilan ikkunapöydässä ulos katsellen. Jostain syystä ohi kulkee merkillisen paljon somalinaisia. Kaikki tulevat oikealta ja katoavat vasemmalle. Tällä alueella ei asu somaleita. Tämän alueen maahanmuuttajat ovat varakkaita länsimaalaisia. Olisi kiva tietää, mistä nämä somalit tulevat ja mihin menevät. No nyt ohi meni kahden naisen seurassa myös kaksi somalimiestä. Maailmassa noin niinkuin yleensäkin väki on liikkeellä ja eri maiden väestöt muuttuvat monikulttuurisemmiksi. Tämä on sitä globalisaatiota ja niitä kansainvaelluksia. Missään en ole nähnyt ennustetta, mikä on seuraava juttu. Loppuvatko kansainvaellukset ja muuttoliike? Vai vaihtavatko ne suuntia suunnaten esimerkiksi entistä enemmän Aasiaan ja myös mm. Euroopasta Afrikkaan? Vai korvautuuko konkreettinen vaellus "digivaeltamisella"? Jossain näin ennusteen, että Afrikka olisi tulevaisuuden matkailukohde. Minä en suuremmin ulkomaalaisia pelkää enkä arkaile. Joskus kyllä väistelen huutavia ja riehuvia mamuteinejä. Ymmärrän kyllä Pompulan murheita. Minäkin huomaan tulleeni vanhemmaksi koko ajan. Tosin olen babyface ja minua luullaan paljon ikäistäni nuoremmaksi. Se aiheuttaa joskus hupaisia tilanteita. Toisaalta itsekin joskus ihan hätkähdän ikääni. Mihin vuodet ovat hurahtaneet? Täytyy äkkiä alkaa elää enemmän, kun vielä on liikuntakykyä eikä dementia vaivaa. Kävinkin pari päivää sitten jalkahoidossa. Ne hampaat on edelleen puhdistamatta, enkä ole sitä hygienistin aikaakaan saanut varattua. On se kyllä listalla. Puolustaudun sillä, että olen hankkinut uuden passin ja hoitanut välttämättömiä juttuja. Jalkahoitoon sain peruutusajan. Olin kyllä vähän pettynyt siihen. Kahden tunnin hoito kutistui tuntiin, koska jalkani olivat "niin hyvässä kunnossa". Hierontaa sain vain hieman 😞. Myös matkahimo on hieman alkanut vaivata. Uintiharrastuksesta olen haaveillut (miten itsensä saa sinne halliin?). Eli ihan senioriaktiviteetit mulla on mielessä 😀. Kotona vielä neulon sukkia 😎. Täytyy varmaan alkaa ryystää kahvi asetilta 😉

Äh. Nyt lähden liikkeelle. Ensin reippailen kävellen ja sitten menen hoitamaan pari asiaa. Sitten alkaa viikonloppu <3!!!

Pompula... ja muutkin halukkaat...

Sipulihilloke (Lindströmin pihvien tai vaikka grilliruokien kyytipojaksi)

Sopivasti keltasipuleita leikataan noin puolen sentin levyisiksi "kiekoiksi". Rinkulat laitetaan pannulle, jossa on jonkun verran (esim. 3rkl/kolme keskikokoista sipulia) öljyä. Kuullotetaan sipuleita, jolloin ne myös hajoavat ohuiksi renkaiksi sipulin rakenteen mukaisesti. Lisätään sopivasti vettä (esim. pari desiä) ja hunajaa (pari teelusikkaa). Sitten keitellään hillomaiseksi löllöksi.

Ps. Netissä on paljon sipulihillokkeen ohjeita. Niitäkin voi noudattaa. En ole koskaan laittanut etikkaa enkä mausteita. Enkä hakannut sipulia silpuksi. Mutta kukin tyylillään.

Löytyikö paininjalka, Pompula? Mulle on tuo ompelusanasto tuntematon, joten sain miettiä pitkään, mikä paininjalka on. Ei kai se nyt pölynimurin letkuun mahdu 😋? Punajuuret kypsennän koko säkin kerralla keittämällä isossa kattilassa (jonkin aikaa saa keitellä, sen verran, että haarukka menee läpi). Keitetyt säilyy jääkaapissa suht mukavasti ja tykkään niistä kylminäkin. Herkullista ja helppoa on myös mureke, joka tehdään kyseistä taikinasta (jauheliha, raastettu, kypsä punajuuri, 1 kananmuna (ei välttämätön). Tykkään käyttää hyvin vähärasvaista naudan jauhelihaa, mutta lisään purkillisen smetanaa). 500 grammaan jauhelihaa 2 tl suolaa ja maun mukaan rouhittua mustapippuria. Punajuuria laitan 4, riippuu vähän koosta). Ai niin, sipulit lisään kuullotettuina seokseen, mutta mitä se sipulihilloke on, Lukossa? Mitään korppujauhoja en laita joukkoon.
Hups, näköjään rupesin reseptiä vääntää, ja vieläpä tukinetissä😋.
Soroppi (oliko nimi oikein), pullataikinatuntemus oli tosiaan outoa alipainoiselta teiniltä, jolla ei ollut mitään syömishäiriötä. Moinen mielikuva istui ajatuksiin siis yhtä hyvin kuin pornolaulu lastenjuhliin. Huonosti siis.
Ovatko introvertit empaattisempia? Saattavat ainakin vaikuttaa siltä, koska hiljaisina ja arkoina ainakin usein joutuvat kuuntelijan rooliin. Ihan totta en tiedä asiasta, ehkä sitä pitäisi tutkia😉. Se ainakin on järkeenkäypää, että jos on menestynyt ja positiivinen, voi olla vaikea samastua epäonnistuneen ja tai masentuneen maailmaan. Empaattisuus on kaiketi kuitenkin luonteenpiirre, jota hyvällä kasvatuksella voidaan kehittää.
Voi Lukossa, sait oikein luvan viettää vapaapäivää😉. En oikein osaa ajatella moista, kuullostaa itsestäni tosi vieraalta. Sun tilanteessasi asia on kuitenkin varmaankin ok ja ymmärrettävissä. Taitaisit muuten huhkia itsesi allikkoon.
Mistä muuten poistat vanhoja tekstejäsi? Siis jotenkin palvelimelta vai pelkästään omalta koneeltasi?
Kannustan Delffiä siihen koulutuskokeiluun, vaikka arveluttaisikin. Et voi etukäteen tietää, miten se sujuu ellet kokeile!
Hyvää viikonvaihdetta kaikille 🙂🌻. Pompulalle virtuaalipuhallus 🙂.

Lukossa kirjoitti 14.10.2016 16:42

Pompula... ja muutkin halukkaat...

Sipulihilloke (Lindströmin pihvien tai vaikka grilliruokien kyytipojaksi)

Sopivasti keltasipuleita leikataan noin puolen sentin levyisiksi "kiekoiksi". Rinkulat laitetaan pannulle, jossa on jonkun verran (esim. 3rkl/kolme keskikokoista sipulia) öljyä. Kuullotetaan sipuleita, jolloin ne myös hajoavat ohuiksi renkaiksi sipulin rakenteen mukaisesti. Lisätään sopivasti vettä (esim. pari desiä) ja hunajaa (pari teelusikkaa). Sitten keitellään hillomaiseksi löllöksi.

Ps. Netissä on paljon sipulihillokkeen ohjeita. Niitäkin voi noudattaa. En ole koskaan laittanut etikkaa enkä mausteita. Enkä hakannut sipulia silpuksi. Mutta kukin tyylillään.

Vähempikin öljy riittää hyvin, jos on tarttumaton pannu. Ja vähempi hunajakin riittää. Kokeilkaa ja etsikää hyvät suhteet aineksille. Hilloke valmistuu tosi nopeasti eli kuullottamisen jälkeen kiehuttamiseen menee 5min tai jotakin. Olen aina vain tehnyt, enkä ole ajatellut tätä juttua tältä kannalta 😀

Ps. Minulla on ollut perjantai-illan silmäpeliä miesten kanssa. Taitavat kyllä olla 10 vuotta minua nuorempia poikasia 😀. On hassua olla babyface 😳.

Vai on siellä silmäpeliä 😉 Tästä tulikin mieleeni, kun kävin tässä yksi päivä erikoisliikkeessä ja puntaroin ja puntaroin, että ostanko vai en ja, jos niin mitä. Niin siihen kauppaan tuli nuorimies - komea! 😀😋😉 ja rupesi pyörimään minun ympärillä. Tää on ihan totta! Siinä minä mietin hyllyn vieressä ja välillä silmäilen, että no vieläkö se tuossa pyörii. Hyllyjä oli myös siinä kohtaa muitakin, joten hän käveli niiden edustaa ympäri. Välillä minun vierestä ohi. Olin vähän kummastunut, että mitä ihmettä 😀 Taisi jäädä katsastamaan jotain tiettyä kehon osaa... Hiukka tunsin jo oloni epämukavaksi. Lopulta sain lähdettyä muuta katselemaan, enkä ainakaan huomannut häntä enää. Nuoremmat miehet saattaa ihan tarkoituksella katsella itseään vanhempaa naista. Ei minunkaan ikä varmasti aukea heti.

Paininjalka löytyi! Olin jo eilen katsonut huonosti yhden laatikon, sieltä se sitten löytyi 🙂 Tänään keksin tehdä kaikenlaisia kokeiluja. Tuli jopa joulukalenteri mieleen! 😀

Kiitos, kaikista ohjeista! Huomenna yritän saada itseni ulos ja ainakin ostamaan tarvikkeita.

Rina, mukava että kannustat koulutuskokeiluun ja tottahan se kyllä on, että jos en kokeile sitä, niin en voi tietää että miten se menee tai olisi mennyt.

Mutta se koulutuskokeilu on vain nyt alkanut todella paljon arveluttamaan.

Lisäksi tiistaikin on alkanut todella paljon jännittään, ehkä jopa aiempaa enemmän jännittän tuota tulevaa tiistaita. Vaikka en ymmärrä mitä jännitettävää siinä on, koska yksilövalmentaja on kuitenkin jo tavallaan tuttu ihminen ja olen hänet nähnyt useamman kerran..

Sitä piti tosiaan sanoa, että kun kävin tänään kaupassa, niin jotenkin oli outo tunne kaupassa.. En oikein tiedä mikä se tunne oli (ei ollut kuitenkaan ihan samanlainen tunne, kuin keskiviikkona luokkahuoneessa, jossa se hanke esittely oli) ja enkä ole varma, että mistä se johtui. Yks mikä on käynyt mielessä, että mistä se tunne saattoi ehkä johtua, niin kaupassa oli juuri silloin ruuhka-aika eli ihmisiä oli todella paljon.

Mutta kun en muista että olisin aiemmin ruuhka-aikana ollut samantyylistä tunnetta, kuin nyt..tai siten en vain ole käynyt kaupassa pahimman ruuhkan aikana.

Ai niin, tuli myös mieleen se, kun olin koirien kanssa koirapuistossa tässä yks päivä tällä viikolla, niin joku nuori poika parin tytön kans jotain kyseli noista mun koirien rodusta ja mä vaan selasin kännykkää.. mutta vastasin kyllä kysymykseen/kysymyksiin, vaikkakin aika lyhyesti.

Mutta sitten kun taas jos nään joitain tuttuja/tutumpia ihmisiä koirapuistossa, niin niitten kans on melko helppo jutella.
Lisäksi tänään kun kävin pyöräilemässä, niin tuli äidin työkaveri vastaan kahteen otteeseen, ekal kerral mentiin ohi, mut toisel kerral pysähdyttiin vähän jutteleen koirista.

Joten tuttujen ihmisten kanssa osaan jutella ihan ok, mutta tuntemattomat ihmiset on vähän silleen etten niitten kanssa oikein osaa jutella.

Mutta tosiaan.. tiistaita tässä nyt odotellaan ja jännittetään..
Pitää tosiaan yrittää keksiä jotain tekemistä näille muutamille päiville, ettei liikaa jännitä ja mieti tuota tiistaita.

Hei🌻🙂🌻
Minä jännitän yhtä paljon tuttuja ihmisiä kuin vieraita ihmisiä, jos heidän kanssaan pitää
puhua. Puhuminen on aina "hei, mitä sulle kuuluu?" linjalla, enkä yleensä keksi mitään
sanottavaa joka olisi kiinnostavaa, ja saisi ihmiset vastaamaan minulle.
Minua ei yleensä kiinnosta mikään mistä saisi hyvän puheenaiheen, en tiedä miksi näin.
Se on noin paljon kiinni siitä kenen kanssa puhuu, ja miten löytää oikeanlaisen puheenaiheen, kaikille ei voi puhua vain omista ongelmistaan, tai hoidosistaan.🌻🙂🌻