Olin täällä eilen ja kirjoitin pitkän stoorin hampaista ja ikkunanpesusta, mutta sitten kone tilttasi, juttu katosi (mikä muuten on ärsyttävää😠, koska jokainen lause on kirjoituksen hetkellä ikään kuin purettu, eikä sitä huvita alkaa alusta. Sitä paitsi juttu alkaa kuullosta omissa korvissa sangen kulahtaneelta😋).
No, ikkunoista sen verran, että olkkarin ikkunat, 8 kpl tuli puhtaiksi miehen katsellessa vieressä. Yleisö nääs auttaa mua toiminnoissa, joihin kodin siivous lasketaan. Eikä ahdistanut lainkaan, niin kuin ahdistaa, kun yksikseni yritän.
Hammasremonttia on vielä jäljellä. Kyllä mulla on käytössä hammaslangat, väliharjat ja sähköhammasharja, ja olen ahkera niiden käyttäjä. Silti mulla lohkeilee hampaita - ei varsinaisesti reikiinny. On myös eroosiota. Narskutan hampaita, sitä varten mulla on ollut kolmesti narskutussuoja, mutta ajan myötä nekin menneet sopimattomiksi. Tuo juuriongelma piilee keraamisen hampaan alla eli jotain jäi muhimaan siihen silloin kuin keraaminen hammas laitettiin. Siellähän pöpöjen on iloista mellastaa. Ientulehdusta ei ole, jippii.
Tuo siivous olisi monin verroin helpompaa, jos tavaraa olisi vähemmän. Eniten kuitenkin inhoan likaisuutta. Koen, että epäjärjestyksen siivoaminen on yhtä tyhjän kanssa, jos vaikkapa lattiat ovat likaiset. Ja parhaiten - niin kummaa kuin se onkin- saan siivotuksi päivinä, jolloin on muutakin ohjelmaa. Mitä pienempi aikaväli, sitä tehokkaampi lopputulos. Ns. Siivouspäiviä mun on siis turha yrittää pitää, koska suit sait fiilis pätee vain kiireisiin päiviin. Lisäksi olen sitä mieltä, että ryhmässä työskentely on ehdottomasti tehokkainta. No, joskus riittää, että on joku toinen edes paikalla.
Tosiaan, hienoa, että Delffi pääsit hammaslääkäriin. Nythän homma sujuu omalla painollaan, kun pahin kynnys on ylitetty.
Että Lukossa jaksaa mennä kursseille! Siis ihan vapaaehtoisesti😋. Mun on turha ilmoittautua mihinkään kansalaisopistoon (paitsi korkeintaan jumppiin), jäävät kesken kuitenkin. Luulen, että opiskelukiintiöni alkaa olla täynnä. En meinaa, etteikö opiskelu olisi hyödyllistä tai ainakin avartavaa 🙂. Medialukutaito paranee tiedon karttuessa. Ihanko huviksesi opiskelet, Lukossa? Vai ammatillista tietoa lisääksesi?
Pompula :☺️❤️, mites siivousurakka? Terveysprojektit? Mä olen yrittänyt nyt vähentää sitä sokerinsyöntiä, koska makea väsyttää mua aivan älyttömästi. Jäätelöstä -nyt sitä nimittäin taas saa- Lidl:n Kreikkalaista jugurttijäätelöä nimittäin!

Sainhan mä siivottua, ei se vaan missään näy. Ihan niin kuin muina päivinäkin. En jaksa niin paljon, kuin tahtoisin. Mulla on sama Rinan kanssa, että likaisuus on vielä yököttävämpää, kuin sekaisuus. Siis toissapäivänä olin yhden huoneen kimpussa ja sain sen aika tavalla siivottua. Nyt kun jatkan muissa huoneissa, niin tämä ehtii jo likaantua ja mennä sekaiseksi. Parvekkeella riittäisi myös tekemistä.

Tänään en siivoa, vaan lähden ulos toimittamaan asioita. En tiedä mitä saan aikaan. Ai mitenkä terveelliset elämäntavat heh! Pursotin kermavaahtoa juuri sellaisesta valmiista pursotuspullosta suuhun. Nam, aamiainen! 😀

Tuo hampaiden lohkeaminen on minulle ihan erikoista. En ole ymmärtänyt, että hammas voisi olla niin hauras, että lohkeaa 😐 Itselläni on vahvat hampaat. Kyllä minäkin niitä unissani teroittelen, mutta en varmaan samalla lailla, kuin joku jolla on hauraammat hampaat. Kulkeeko se suvussa, että on hauraat hampaat, vai onko lapsena jäänyt paitsi tarvittavasta kalkista?

Niin, tai näin mukavaa tiistai päivää siivoten, tai lenkkeillen 😋 Minun muuten oli tarkoitus aloittaa pienet lenkit. Eli joka päivä. Toteutusta vielä odottelee...

Siivous sujuu kuin rikkaruohojen nyppiminen puutarhassa😎 eli kun ei ole voimaa laittaa kaikkea kerralla kuntoon niin toinen puoli rehottaa jo ennen kuin toisen puolen saa kuntoon. Se nakertaa motivaatiota, kun maailmaa ei saa valmiiksi, ei sitten millään😠.
Itse asiassa olen ehkä aloittanut jo joulusiivouksen...hmm.. olisiko pitänyt aloittaa jo elokuussa, jotta tulisi "valmista". Juhlapyhät ja traditiot tuppaa ahdistamaan, mulle riittäis kynttilänpätkä ja lanttulaatikko. Vaihtoehtoisesti loma jossakin muualla kelpaisi myös 😀.
Niinpä Pompula, hauraita, eikä vain harvoja hammasrivistöjä löytyy..liekö luunikin silkkaa säpälettä? Ehkä kaikki voima menee kynsien ja hiusten kasvattamiseen, ne nimittäin mulla on vahvat. Tiedä häntä, mikä minut on haurastuttanut, lapsuuden ruokavalioko? Toisaalta kotona juotiin maitoa ruokajuomaksi, ei vettä, eikä mehua. Mutta jotkut maidon puolesta puhumattomat esittävät, että vaikka Suomessa juodaan runsaasti maitoa, niin osteoporoosia esiintyy runsaasti ..mutta mielestäni on siinäkin tapauksessa pikemminkin kyse D-vitamiinin puutteesta (joka auttaa kalsiumin imeytymisessä). Tunnetusti Pohjolan pimeydessä D:t jää vähiin, jos ei ota purkista. No, ei ole tullut otettua, ei edes joka kerta😋.
Vaihtaisin kyllä mieluusti tämän purukaluston Pompulan hampaisiin😀. Mulla nimittäin leukanivelkin naksuu ja kipeytyy hampaistani johtuen. Oon niiiin romunaaa😝.
Lähden tästä kauppaan, pitääkö tukka pestä? Jaksan kyllä kauppaan hakemaan herkkuja..siis jos nyt tämän kerran😉, mutta hiustenpesua en millään jaksaisi. Ihmisellä pitäisi olla peruukki, joka samalla kävisi myssystä, siis lämmittäisi. Bad hair day, ja peruukki vaan päähän ja menoksi. Helpottaisi elämääni kummasti.

Miten voikin joku asia jännittää..
Tänää pitäis mennä kuunteleen yhden hankkeen esittelyä.

Pelottaa/jännittää että kuinka paljon porukkaa siellä sit on.

Mut pakko se on tottua ajatukseen isommista porukoista, jos meinaan alkaa opiskelee..

Mutta no, onneks tänää on illalla ratsastustunti 🙂

Liiallinen jännitys ei ole kivaa, Delffi, eikä sitä voi hirveästi hallita. Mua auttaa vähän kysymys siitä, mikä on pahinta, mitä jännittävässä tilanteessa voi sattua. Mietin sitten mahdollista mokaa ja sen merkitystä. Epäonnistuminen on sallittua, ihmiset epäonnistuvat, se on ihan normaalia. Harvoin muut kiinnittävät huomiota tai muistavat toisten epäonnistumiset. Hetkeen keskittyminen tekee myös jännityksestä siedettävämmän. Se on sitä mindfullnessiä. Hengitellään syvään ja rauhoitutaan. Teen myös "aikahyppyjä": meni miten meni, kohta se on ohi. Paljon tsemppiä sulle Delffi 🙂👍, kyllä se siitä🙂🌻.

Minullakin Rina leukanivel kipeytyy, vaikka ei vielä toistaiseksi naksukaan. Aloin miettimään, että onko hammas samaa ainetta, kuin luu? En ole googgeloinut, en siis varmaksi mene väittämään, mutta kai se eroaa luusta joltain osin, vaikka kovaa ainetta onkin.

Unohdin mitä tulin kirjoittamaan 😋

Olin eilen kaupungilla ja katselin ihmeissäni luksus ravintoloita ja muita luksus paikkoja. Satuin sellaiseen kaupunginosaan missä niitä oli. Yleensä kiinnitän huomioni arkkitehtuuriin. Ostin jopa lankaa, vaikka lankaa on enemmän, kuin laki sallii, yhdellä ihmisellä. Tätä lankaa tosin ei 😎

Olen kyllä käynyt kursseja myös Rina 😉 Nettikurssit ei vain ole tuttuja. Joskus olisi helpompia varmaan ne. Eilen oli ihan kaamea kipupäivä 😠 Tänään loikoilen sängyssä, eikä kivuista ole toistaiseksi tietoa. Tänään piti hoitaa kotoa jotain asioita, mutta en taida jaksaa. Taidan tehdä jotain askarteluja, jos välineet pelaa, kunhan kömmin täältä lämpimän peiton alta ensi kesänä ylös ☺️❤️ 🌻🙂🌻

Tsemppiä Delffille, vai joko se oli?

Hanke esittely oli tuossa klo 13.00
Ja kesti vain noin 30 minuuttia.
Paikalla oli mun lisäks varmaan 10 muuta + hankeen esittelijä ja yksilövalmentaja

Mutta tosiaan..tuo tilanne jotenkin vain ahdisti..vähän väliä vilkuilin ovelle päin, että lähdenkö pois. No, en kuitenkaan lähtenyt.

Mutta nyt kyllä tuon tämän päiväsen jälkeen alkoi se koulutuskokeilu mietityttää..
Ja siitä on pakko yrittää sanoa yksilövalmentajalle sitten tiistaina

Pitääkin kysyä hammaslääkäriltä.
Sehän on hyvä merkki, jos huomaa tarkkailla ympäristöä (huom. Pompula). Mä en yleensä huomaa mitään, joten tosi huono todistaja olisin. Menisi pieleen tunnistaminenkin, koska olen kasvosokea. Olen nimittäin tervehtinyt samaa ihmistä useammin kuin kerran. Lenkkipolkuja kiertäessäni tervehdin myös ihmisiä, ja samalla mietin kuumeisesti, joko me jo kerran ohitettiin. Surkea kasvomuistini saatetaan tulkita törppöilyksi, mutta yksinkertaisesti en vain hahmota kasvonpiirteitä niin, että ne jäisivät muistiin. Mun on vaikea muistaa jopa sekin, miltä läheiset näyttävät. En saa kuvaa mieleeni, vaikka kuinka yritän kuvitella.
Synkistää huominen hammaslääkäri. Nyt ei ahdista. Ahdistus on taistelua jotakin vastaan, mikä toisaalta kertoo selviytymisen halusta. Alistunut eläin sen sijaan on jo luovuttanut. Synkistynyt minä on siis jo vähän alistunut. En sitten tiedä, mille asialle. Ehkä sille, että elämä on kaaottista ja sattumanvaraista. Alistuminen ei edellytä hyväksymistä. En tiedä, miten ihmiset ylipäänsä selviävät suurista kysymyksistä.
No, turhaa höpinää tämä. Kiva, kun Pompulalla oli välipäivä kivuista🙂👍.
Toivotan kaikille välipäiviä kaikista kivuista, oli ne sitten psyykessä tai fysiikassa. Koetetaan selvitä tai sinnepäin.

Moikka!

Tulin tänne hieman turisemaan. Olo on aika tasapainoinen. Syksyn harmaudesta huolimatta.

Siinä sen näkee: Ei kannata luovuttaa vaikka joskus on vaikeita aikoja. Sitten voi tulla parempia aikoja. Niin se yleensä menee.

Kun vaan sais elää tavallista elämää rauhassa. Se riittää.

Mukavaa syyspäivää!

Hienoa, että Mailiksella menee paremmin! On totta, että huonoina aikoina on ajatukset tulevaisuudesta ihan pohjalla ja sitten taas kun menee paremmin, asiat näyttäytyy erilaisina.

Kiva juttu, että Delffi selvisi infotilaisuudesta. Delffi, mitä siellä infotilaisuudessa puhuttiin? Tarkoitan että, millaiselta se hanke sinusta vaikutti? Älä vielä maalaa ns. piruja seinille koulutuskokeilun suhteen. Kun asiat edistyvät pikku hiljaa, niin voit pystyä vaikka mihin. Jotainhan sinun täytyy elämässäsi joka tapauksessa tehdä. Ei aikuisen ihmisen elämä voi olla pelkkää koirien ulkoiluttamista ja lenkkeilyä. Mielenterveyssyistä pysyvillä eläkkeillä olevat ihmisetkin yleensä osallistuvat jonkinlaiseen kuntouttavaan työtoimintaan (ns. suojatyö) tai vastaavaan. Sinä olet vasta nuori ihminen ja monet ovet ovat auki, joten kannattaa tehdä töitä sen uskaltamisen eteen.

Rinan arki sutjuu eteenpäin inhimillisyyksineen kaikkineen 🙂. Tuo kasvosokeus oli yhdessä elokuvassa läsnä ja siinä ongelmaa kuvattiin monien humorististen tapausten kautta. Siis oli juuri sellaista, että henkilö tervehti useaan kertaan samoja ihmisiä ja sekoitti ihmisiä keskenään. Onko se matkasuunnitelma varmistunut? Tsemppiä hammaslääkärireissulle! Ai niin, kysyit opinnoistani. Kyllä niiden tarkoituksena on tukea ammatillista osaamistani ja toimia ns. ansioluettelon täytteenä. Toisaalta tarkoituksena on myös käyttää päätäni ja joutua ponnistelemaan kuntoutumismielessä. En löytänyt sellaisia tosi kiinnostavia kursseja, joten joudun tyytymään puolikiinnostaviin. Tosin enhän vielä tiedä, miten kiinnostaviksi asiat loppujen lopuksi osoittautuvat.

Pompulasta minulle tulee aina kovin touhukas vaikutelma. Koko ajan tapahtuu kaikenlaista, vaikka kipuja on. Oma elämäni tuntuu niin junnaavalta. Neulotko, vai mitä niistä langoista teet?

Minä olen tehnyt töitä joka päivä. Olen soitellut sinnetänne, maksanut laskuja, kirjoittanut reklamaatiota ulkomaiselle nettikaupalle, etsinyt kadonnutta kuittia, päivittänyt ansioluetteloa, tehnyt kurssiläksyjä, organisoinut kalenteria, mapittanut asiakirjoja, tehnyt pari hakemusta jne. Huomaan kyllä, että aikaansaamiseni on kohtuullisen vähäistä. En siis jaksa yhtenä päivänä kovinkaan paljon tehdä hommia, vaan aikaa menee sellaiseen väsyneeseen olemiseen. Toisaalta minulla on ärsyttävä taipumus kasata ihan hirveästi hommia yhdelle päivällä ja sitten väsyn ihan vain tekemättömien töiden määrästä, enkä saa kuin vähän tehtyä. Sitten seuraa pettymys ja huonommuuden tunteet. Pikku hiljaa hommat kuitenkin tästä ontuvasta tyylistä huolimatta etenevät.

Eräänä päivänä mielessä käväisi lievä kateus teidän muiden nimimerkkejä kohtaan: Rina, Mailis, Pompula, Delffi jne. Ne ovat niin neutraaleita. Silloin koin, että tämä oma nimimerkkini on liian negatiivinen nykyään. En ole enää lukossa. Eilen kyllä oli surkeampi päivä, kun paljon itsesyytöksiä pyöri päässä, mutta tänään on taas kevyempää. No, tällainen hassu ajatelma teille nyt kutenkin. Oma nimimerkki on alkanut ärsyttää 🙂. Ei onneksi sen vakavampaa.

Delffi, pystytkö yksilöimään mikä teki siitä hanke tilaisuudesta ahdistavan? Se voisi auttaa. Ihan jos palastelet sen pieniin osiin. Mikä laukaisee minkäkin. Mistä ahdistus nousee?

Tuosta kasvotunnistuksesta. Minä olen välillä kanssa aivan onneton. Useimmiten kyllä tunnistan, mutta esim. pihan lapset näyttävät kaikki samoilta. Nyt olen siinä prepannut ja oikein katsomalla katsonut kasvonpiirteitä. Tässä kyllä auttaa sekin, että kun kasvavat, niin kasvonpiirteet tulevat voimakkaammiksi. Mietin tuota, että jos pitäisi kertoa esim. lähimmän ystävän kasvonpiirteet jollekin, joka ne sitten tunnistettavasti piirtäisi, niin ei se minulta ainakaan luonnistuisi. Moneltako luonnistuisi, ilman valokuvaa. Kyllä minä tiedän miltä hän näyttää, mutta tunnistettava kertominen. Unohdetaan koko juttu!

Näin, tai koin jotain kummallista ennen kuin heräsin. Olin sen verran valveilla, että en saanut itseäni enää uneen. Se oli jotain kummallista, ei unta, niin kuin tavallisesti, vaan jokin jännä kehollinen tuntemus ja samalla ei kehollinen, kun en päässyt siihen. Kehollinen dissosiaatiohäiriö kuvaisi varmasti tilannetta parhain. Aivan kuin olisin kehossani, joka on tyhjä 😐 Outoa!

Tsemppiä Rina hammaslääkäriin! 🙂 Delffi, tarkoitin siis että todella palastelet sen tilanteen auki. Kirjoita esim. paperille. Mitä tapahtui ennen kuin menit tilaisuuteen. Voit aloittaa siitä, että jännitit sitä etukäteen monta päivää. Miltä se tuntui juuri ennen tilaisuutta jne. Miltä luokkatilassa (todennäköisesti se oli jokin vastaava), mitä huomioit luokassa, pelkäsitkö että jotain tiettyä tapahtuisi, miltä siellä näytti, tuntui. Muistatko montako tyttöä, montako poikaa siellä oli? Olivatko minkä ikäisiä. Ja ne pienet detaljit, joita en osaa kysyä, mutta sinä kiinnitit huomiosi. Mitä ne olivat, jne.

Minä en kauhean hyvin erota Liisa2:ta ja Majlista. Liisalla oli koiria? Majlis ei kerro niin yksityiskohtaisesti kuulumisiaan, kuin Liisa? Majlis pysyttelee hyvin yleisellä tasolla? Ainakin viime aikoina. Hyvä, että menee mukavasti 🙂

Lukossa kirjoitti 13.10.2016 10:56

Pompulasta minulle tulee aina kovin touhukas vaikutelma. Koko ajan tapahtuu kaikenlaista, vaikka kipuja on. Oma elämäni tuntuu niin junnaavalta. Neulotko, vai mitä niistä langoista teet?

Toisaalta minulla on ärsyttävä taipumus kasata ihan hirveästi hommia yhdelle päivällä ja sitten väsyn ihan vain tekemättömien töiden määrästä, enkä saa kuin vähän tehtyä. Sitten seuraa pettymys ja huonommuuden tunteet. Pikku hiljaa hommat kuitenkin tästä ontuvasta tyylistä huolimatta etenevät.

Reklamaatio ulkolaiselle nettikaupalle, outs! Onneksi ei ole koskaan tarvinnut tehdä! Sama täällä Lukossa. Eli toisin päin. Minulla on sama vaikutelma sinusta 😀 Olisi tarkoitus neuloa. Mitään kiirettä en asialle meinannut asettaa, on niin paljon tekemättömiä töitä 😠

Minäkin olen kasannut mm. tälle päivälle kauheasti kaikenlaista tekemistä, mutta en ole toistaiseksi tehnyt muuta, kuin juonut aamukahvia 😋 Melko varmuudella saan pari asiaa tehtyä. Sitten on yksi asia mitä olen vetänyt perässäni viikon, tai pari. Enkä vaan saa tehtyä. Pitäisi soittaa ja hoitaa yksi asia. Välttelen 😀 Sitä ennen selvittää vähän jotain.

Mukavaa torjantaita! Kohta se on taas perjantai 😎

Kiva kuulla Mailiksen tasapainoisista tunnelmista 🙂. Niinhän sitä toivoo, että parempia aikoja tulee, ja niitä on tullutkin🙂🌻. Lukossa, sun nimimerkkisi on ihan yhtä neutraali näin pitkällä juoksulla. Alussa toki nimimerkilläsi oli nimen mukainen merkitys, mutta jo kauan aikaa sitten nimimerkistäsi on tullut pelkästään nimesi. Siis Lukossa on persoona, jota nimi ei määritä🙂. Hahmotatkos, mitä tarkoitan?🙂. Minä ainakin tykkään nimimerkistäsi, joten pidä se ennallaan🙂👍!
Sain käytyä hammaslääkärin ohella siellä parturissa. Ei tullut pinkkiä tukkaa, josta haaveilen. Varovaisesti siivottiin huonot latvat ja kerrostettiin. On hius ainakin hyväkuntoisempi nyt, mutta mitään oleellista muutosta ei noussut kehiin. Hiirulaisena ei kiinnitä huomiota😟, joku vika rahikaisessa.
Lomareissu on viittä vaille valmis- siis lennot ja hotelli varattu. Vielä mietin, kannattaisiko auto vuokrata etukäteen vai vasta paikan päällä. Arka olen ihmisten kanssa, muutoin varsinainen rämäpää ja seikkailija. Ystävätär, jonka kanssa lähden matkaan, on just päinvastainen tapaus. Pitänee siis löytää kompromissi.
Seuraavaksi väännän Lindströmin pihvit. Tykkään punajuuresta, ja nyt niitä saa tosi edullisesti. Perusraaka-aineet ovat edullisia etenkin näin syksyisin.
Tuosta Pompulan univalvetuntemuksesta mulle tuli mieleen, kun nuorena tunsin useaan otteeseen nukkumaan mennessä itseni pullataikinaksi. Oli Kovin merkillinen tunne ja todella vaikeasti selitettävissä🤔
Tunne oli fyysinen, johon liittyi mielikuva taikinasta. 😐. Kyllä ihminen voi olla outo kapistus!

Lukossa, siellä hanke esittelyssä tosiaan kerrottiin yhdestä hankkeesta ja toisaalta ko. hanke oli ehkä vähän kiinnostava. Mutta taas toisaalta en oikein tiedä.

Juu, ja tiedän kyllä että jotain sitä pitäis keksiä. Mutta jotenkin tuo koulutuskokeilu alkoi vaan arveluttamaan. No, tiistaina olisi se yksilötyöhönvalmennus, joten saa nähä miten se sitten menee ja mitä siellä tullaan sitten yksilövalmentajan kans jutteleen.

Pompula, hyvä idea tuo ns. paloitteliminen. Niimpä tein tuon, että mietin eilistä ja listasin ylös asioita.

Mutta joo.. tiistaina tosiaan on yksilötyöhönvalmennus tapaaminen, jota kyllä jostain syystä edelleen jännitän, vaikka yksilövalmentaja onkin jo tavallaan tuttu.
Jotenkin vaan tuntuu, että nyt ensviikon tiistain tapaamista jännittän ehkä normaalia enemmän kuin yleensä.

Pitää yrittää keksiä jotain tekemistä nyt 4-5 päiväksi, etten liikaa mieti tiistaita.
No, huomenna on kyllä eläinlääkärissä käynti, koska nuoremmalla koiralla on ns. vuosirokotus.