Näistä keskusteluista voin ottaa oppia ja hyvin tutulle kuulostaa "olisi pitänyt jäädä sairaslomalle" ym. Kun itseäni ajattelen, niin tunnen jonkinlaista suuttumustakin että en pitänyt puoliani! En ollut jämäkkä enkä tuonut tarpeeksi selvästi esille että en ole työkykyinen. Hankalaahan se on kun on masentunut ja ei osaa tuoda asioita sillä hetkellä esille kun pitäisi esim. Lääkärin vastaanotolla. Paljon kyllä riippuu millainen lääkäri on kyseessä - näitä työnantajan puolia pitäviä näkyy olevan ainakin työterveydessä..

Tyttönen vaan kirjoitti 1.3.2016 12:48

Mä alotin tossa oma-aloitteisesti vähentää masennuslääkettä, ku ei siitä oo mulle enää hyötyä. Vähän meinaa olla vierotusoireita.

Onko toi kovin viisasta? Psyykenlääkkeitä ei tulis koskaan vähentää/lopettaa ilman lääkärin kanssa neuvottelua. Älä please tee sellaista ☺️❤️

Ehkä tuo ei oo kovin viisasta, ku viimeks vähensin nii romahin ihan täysin, aattelen kyllä itteni vahingoittamista koko ajan.. Jos sitä huomisesta lähtien nostas entiseen annokseen takas.

Rina kirjoitti 1.3.2016 12:46
Hei taas kaikille, on mukava lukea kurjoituksianne. Ollaan vähän kuin haaksirikkoutuneen laivan jäljiltä. Kullakin on oma laudanpalasensa, jollakulla vankempi kuin toisilla. Meri näyttää myrskyiseltä ja räpiköiminen vaikeaa. Vaikka omalle ajopuulle ei ehkä mahdu muita (koska silloin molemmat hukkuisivat), niin ainakin toisillemme huhuillaan, miten siellä menee, ja kannustetaan toisiamme sinnittelemään. Muistamme, miltä tukeva maankamara näytti, ja toivomme olevamme menossa oikeaan suuntaan. Jos ei jaksa potkiskella, niin antautuu taas hetkeksi merivirran vietäväksi.

Niin, näitä kirjoituksia on mukava lukea ja on mukava osallistua keskusteluun. Rinan vertauskuva osui nappiin ainakin minun osaltani. Täällä sitä roikutaan, eikä oikein edes jakseta räpiköidä saati että oikeasta suunnasta olisi hajuakaan. Minäkin keitän kohta kaakaota. Sain äsken yhden käsityön valmiiksi, mikä on ilon aihe ja saavutus sinänsä 🙂👍

Liiza2 kirjoitti 1.3.2016 13:23
Näistä keskusteluista voin ottaa oppia ja hyvin tutulle kuulostaa "olisi pitänyt jäädä sairaslomalle" ym. Kun itseäni ajattelen, niin tunnen jonkinlaista suuttumustakin että en pitänyt puoliani! En ollut jämäkkä enkä tuonut tarpeeksi selvästi esille että en ole työkykyinen. Hankalaahan se on kun on masentunut ja ei osaa tuoda asioita sillä hetkellä esille kun pitäisi esim. Lääkärin vastaanotolla. Paljon kyllä riippuu millainen lääkäri on kyseessä - näitä työnantajan puolia pitäviä näkyy olevan ainakin työterveydessä..

Kiitos Liiza2 kommentistasi. Tutulle kuulostaa kyllä ja liian moni joutuu samat suot rämpimään. Jälkiviisaus selittää asioita, mutta ei se paljon lohduta, ainakaan minua.

Tyttönen vaan: Minä komppaan Pompulaa. Kannattaa noudattaa lääkärin ohjeita.

Pompula: Jaksamista... 🙂👍🙂🌻

Pixa kirjoitti 1.3.2016 12:48
Tietääkö kukaan sitä tunnetta että olet niin jossain ns. jutussa sisällä esim. kirjan tai jossain netissä niin siinä sisällä että sitten yhtäkkiä havahdun siihen omaan todellisuuteen ja tulee sellainen ahdistus että voi ei, tätähän tämä olikin ?

Joo, tiedän tunteen, mutta en ole kokenut sitä pitkään aikaan. Nykyään varmaan kontrolloin itseäni niin, etten pääse noin syvästi eläytymään mihinkään elokuvaan, kirjaan tms. Tosin joskus ihan vaikka auringossa loikoillessa voi tulla niin hyvä olo, että siitä todellisuuteen (ahdistukseen?) havahtuminen on kuin pieni sydänkohtaus.

Pixa kirjoitti 1.3.2016 12:48
Joo mutta arvaatkas mitä ? Sain imuroitua tänään jihhuuu... Luovutus oli monta kertaa mielessä mutta ajattelin että perkules, nyt teen tämän vaikka kuinka ahdistaisi ja tuntuu että kuolen just siihen.. Mikä ihana olo sen jälkeen, kuin pieni lapsi, iloinen onnistumisesta <3 ... Jaksuhalit 🙂.

Onnittelut! 🙂👍 Tunnistan hyvin tuon itsensä pakottamisen, luovuttamishalun ja pelon epäonnistumisesta. Minä olen suunnitellut imurointia muutaman päivän. Ei edellisestä kerrasta nyt niin pitkä aika ole, mutta olen suunnitellut, että jos alkaisi imuroida säännöllisesti jonain tiettynä päivänä. Niin että, JOS alkaisi, niin pitäisi aloittaa sellainen rutiini.

Olen minä oppinut jo vähän jämäkkyyttä, olen saanut tukea joiltakin ihmisiltä ja nyt jännittää, pystynkö pitämään puoliani ja onko minulla resilienssiä kun osatyökyvyttömyyseläkehakemusta menen kinuamaan lääkäriltä. No, en kinuamaan vaan jospa se nyt tapahtuisi sen kirjoittaminen. On tässä odotettukin sen kirjoittamista ja on siitä ollu jo puhetta. Sitten seuraavaksi saa jännittää minkälainen päätös sieltä tulee ja kauanko siinä menee. Aikaa menee vaan tuhottoman kauan näihin kaikkiin asioihin. Ilmankos päässä humisee ja verenpaine alapaine huitelee yli 100...

Se elämä omassa päässä, tai haavemaailma, millä sitä kutsuu. Taitaa alkaa avautua mulle. Kun miettii esim. narsisti vanhempaa, jonka rakkautta odottaa koko elämän, sitä koskaan kuitenkaan saamatta. Niin se kai on jonkinlaista sitä myös?

Mä en jaksa lukea kaikkia kommentteja. Oon lääkinny itteni hyvin 😉 Mutta oon saanu tänään käytyä suihkussa ja laitettua päivävaatteet päälle. Nyt se suihku ei erityisemmin rauhoittanut, mutta tuli ainakin puhdas olo. Sitten ompelin yhden pienen ompeluksen ja nyt olisin valmis päiväunille.

Muuten, kun kirjoitin aiemmin tänään saaneeni yhden käsityön valmiiksi, haluan suositella teille kaikille yhtä juttua. Nimittäin uuden asian tai uusien asioiden opettelua. Opettelu on hyvää aivojumppaa ja oppiminen tekee hyvää itsetunnolle. Tulee ikäänkuin näytettyä itselleen, että perskutarallaa kyllä mä vielä osaan ja opin uutta. Aion nousta täältä, enkä ole menettänyt aivojani tälle sairaudelle. Mä olen nyt opetellut uudenlaisia käsitöitä yksinkertaisista ja edullisista tarvikkeista. Netissä on hyviä ohjeita ja esimerkiksi sukan opin neulomaan alla olevalla ohjeella. Ruoanlaitossa tai leivonnassa voi opetella uusia reseptejä. Muutenkin opeteltavien asioiden mahdollisuuksien kirjo on rajaton. Tiedän että jaksaminen ja huono vointi on monilla se este, mutta jos keksitte jotain riittävän helppoa opeteltavaa, niin parempina hetkinä voi niitä edistää. Ja käsityöt, ainakin neulonta, sopii myös ahdistuneena tehtäväksi. Se on eräänlaista mindfullnessia.

Mulla on tänään sisukas päivä, kuten voitte huomata. Välillä näinkin 🙂👍🙂🌻

https://www.novitaknits.com/public/File/sukkaohje.pdf

Rina kirjoitti 1.3.2016 12:46

Hei taas kaikille, on mukava lukea kurjoituksianne. Ollaan vähän kuin haaksirikkoutuneen laivan jäljiltä. Kullakin on oma laudanpalasensa, jollakulla vankempi kuin toisilla. Meri näyttää myrskyiseltä ja räpiköiminen vaikeaa. Vaikka omalle ajopuulle ei ehkä mahdu muita (koska silloin molemmat hukkuisivat), niin ainakin toisillemme huhuillaan, miten siellä menee, ja kannustetaan toisiamme sinnittelemään. Muistamme, miltä tukeva maankamara näytti, ja toivomme olevamme menossa oikeaan suuntaan. Jos ei jaksa potkiskella, niin antautuu taas hetkeksi merivirran vietäväksi. Pixalle ja Tyttöselle kuin myös muille voimia! Itselläni lääkityksen alkaessa ja annosta nostettaessa ahdistus tuntui vain lisääntyvän, se useimmille kuuluu asiaan. Toissailtana, kun oli oikein paha olo, rupesin heijaamaan kevyesti sängyssä maatessani. Se tuntui auttavan. Yhtäkkiä muistin, että tällä heijaamisella olen tyynnytellyt itseäni useinkin lapsuudessa ja nuoruudessa. Eilen eikä tänäänkään ei ole ollut hullumpi päivä, saamaton kuitenkin tänään, sellainen lämpimän kaakaon päivä! Kukkia kaikille ja niin sisäisen kuin ulkoisenkin kevään odotusta🌻🙂🌻

Kiitos kaikille! En voi eritellä teitä, kun keskittymiskyky on olematon. Olen vaan nukkunut.

Tämä Rinan kielikuva oli hieno. Tuollaisiahan me ollaan 😋 Näin itse vaihteeksi päivällä muuta kun painajaisia. Itse asiassa seikkailu unia. Ollaankohan me heijailtu samaan aikaan. Muistan myös eilen, tai toissapäivänä heijanneeni itseäni, kun oli niin tukala olla. En tiedä onko se jokin alkukantainen liike. Sillä en mitenkään tietoisesti ajatellut heijausta, vaan liike alkoi ensin, sitten vasta tietoisuus liikkeestä.

Liiza2 kirjoitti 1.3.2016 13:23

Paljon kyllä riippuu millainen lääkäri on kyseessä - näitä työnantajan puolia pitäviä näkyy olevan ainakin työterveydessä..

Tiedän mistä puhut. Nämä ovat pöyristyttäviä! Etiikka on lentänyt perslentoa ulos. En ymmärrä miten lääkärinvalan vannonut henkilö voi käyttäytyä kuten moni työterveyslääkäri?

Ja ylipäätään, kun sairastaa masennusta, niin välillä kohtelu on muuallakin ihan käsittämätöntä. Silloin, kun vähiten jaksaisi puolustaa oikeuksiaan, pitäisi jaksaa. Ja se kun lähdet vastaanotolta, ai niin .. Minun olisi varmasti pitänyt muistaa mainita siitä ja tästä asiasta 😠

Lukossa kirjoitti 1.3.2016 16:5

Pixa kirjoitti 1.3.2016 12:48
Tietääkö kukaan sitä tunnetta että olet niin jossain ns. jutussa sisällä esim. kirjan tai jossain netissä niin siinä sisällä että sitten yhtäkkiä havahdun siihen omaan todellisuuteen ja tulee sellainen ahdistus että voi ei, tätähän tämä olikin ?

Joo, tiedän tunteen, mutta en ole kokenut sitä pitkään aikaan. Nykyään varmaan kontrolloin itseäni niin, etten pääse noin syvästi eläytymään mihinkään elokuvaan, kirjaan tms. Tosin joskus ihan vaikka auringossa loikoillessa voi tulla niin hyvä olo, että siitä todellisuuteen (ahdistukseen?) havahtuminen on kuin pieni sydänkohtaus.

Niin minäkin yleensä teen, kontrolliin, jotta pudotus ei ole niin kamala. Tosin epävakaana tunneskaala menee laidasta laitaan, hyvin nopeastikin. Mutta normisti kontrolliin. Esim. en lue kun jonkin verran, että muistan missä olen ns.

Jaksamista kaikille! Tämä on kyllä ollut niin kummallinen päivä, mitähän kello on
😐

Nyt mä valitan, tuun hulluks ton palovamman kaa. Särkylääkkeitä saan vaan syyä, ku en pysty muuten olee. Mielialaa ei kerkee paljoa miettimään, ku tuo kipu vie kaiken huomion.

Miksi elää. Pelkkää tuskaa, kalvavaa ikävää, ahdistusta ja yksinäisyyttä. Kun kuolen, kukaan ei tiedä, ennenkuin rupean haisemaan. Turhia olivat kaikki ponnistelut. Tuska jatkuu. Ei tätä voi kestää. Iloa ei ole ollut missään ainakaan kahdeksaan vuoteen.