Lukossa kiteytti hienosti tuon ujouden, introverttiyden, sekä sosiaalisten tilanteiden pelon. Kyllä ne minustakin ovat kaikki eri asioita ja pelot aina ihmisessä todellisia. Siis ihminen kokee pelkoa jostain, vaikka ei välttämättä tarvitsisi, mutta tälle ihmiselle se on täysin totta ja ilmenee eri tavoin. Minullakin on näitä katastrofin kaltaisia pelkoja aina silloin tällöin, niin kuin taisi taas vähän aika sitten juuri ollakin. Mitään nimettävää pelkoa (diagnostista) minulla ei taida olla. Luottamuspula, jos sen saisi diagnostiseen kategoriaan peloksi, niin se minulla aika vahvana esiintyy ihmisiä kohtaan. Tuosta introverttiydestä tuli mieleeni, että näitä on monia muitakin, kuten ambivertti ja ekstrovertti nyt ainakin. Jotenkin tuntuu, että olen nyt unohtanut jotain. Voi tietenkin olla, etten, tai sitten olen.

Kiireisen nopsat tähän: hienoa täsmennystä sosiaalisista peloista, Lukossa. En oikein kohdaltani tiedä, missä ujous loppuu ja pelko alkaa vai ovatko keskenään naimisissa. Jännittäminen kuuluu tapoihini, mutta kaikki se alkoi teini-iässä. Lapsena olin tosi sosiaalinen ja mulla oli kavereita ylemmiltä luokiltakin. En tiedä sitten, mitä kasvaessa tapahtui. Jotakin ratkaisevaa kuitenkin.

Rina, en rehellisesti osaa oikein sanoa. Koska jos muistelen minkälainen olin lapsena, niin en muistaakseni silloin ollut ujo ja kavereita minulla oli paljon.
Mutta nykään olen omasta mielestäni ujo, ainakin uusien ihmisten kanssa.
Mutta toisaalta, jos mietin millainen olen tallilla joittenkin ihmisten kanssa, niin eipä siellä kovin moni taida piettää mua ujona.

Niin, ja nykyäänhän mulla ei oikein ole kavereita ja enkä kovin hyvin tutustu uusiin ihmisiin.

Lukossa, itse olen huomannut sen että olen tosiaan ainakin uusien ihmisten kanssa ujo ja ennemmin tosiaan kuuntelen, kuin puhun.

Pompula, juu itsellänikin on aina ollut kun olen ollut yksin kotona, niin kaveri kylässä. En tiiä pitäisikö yhtä tallikaveria kysyä kylään, mutta toisaalta..pitäisi sitä opetella olemaan yksinkin.

Hyvä tietää että sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi olla erinlaista.

Tuota yhtä hanketta olen todella paljon miettinyt, mutta jotenkin vaan tuntuu ettei mulla kuitenkaan sitten tulis mihinkään mukaan lähdettyä.

Olen itsekkin huomannut, että välillä nuo mätsärit saattaa mennä siihen liian totiseen kisailuun. itsellänikin oli aluksi sitä, että jos vaikka samassa mätsärissä oli useampi whippet ja muut whippetit pärjäs, mutta oma ei, niin kyllä se todella paljon ärsytti ja harmitti.
Nykyään jos meen mätsäreihin, niin yritänkin suhtautua niihin silleen, että menen vain viettään koiran/koirien kans aikaa ja en odota pärjääväni. Koska pessimisti ei pety.

Pitää katsoa mitä sitä ensviikolla tulee yksilövalmentajan kanssa juteltua. Aika varmasti pääpaino on koulutukseen liittyvissä asioissa..

Olen nimittäin huomannut sen, että vaikka tämä yksilövalmentaja onkin jo mulle tuttu, niin jostain syystä edelleen vähän jännittän niitä tapaamisia ja vaikka olisinkin miettinyt jotain asiaa, mikä oli tarkoitus ottaa puheeksi, niin en välttämättä sitten saakkaan otettua sitä asiaa puheeksi.

Mutta joo..viimeyönä en kyllä saanut oikein nukuttua, ei vain jostain syystä meinannut saada unta. Varmaan vasta joskus kolmen jälkeen sain unen päästä kii, lisäks nukuin vähän ns. pätkissä eli heräsin ekan kerran joskus seitsemän aikoihin muistaakseni, sitten kaheksan aikoihin ja lopulta sitten heräsin joskus yheksän maissa ja nousin ylös.

Nyt tässä mietin, että mitä sitä keksis tälle päivälle tekemistä. Vanhemmat nimittäin lähti käymään Oulussa ja ovat koko päivän poissa. Tuosta kelistäkään ei oikein ota selvää, että alkaako tuolla ulkona sataan vaiko ei.

Jaa-a. Huomenna on hammaslääkäripäivä, vähän ahdistaa. Neuroottinen luonne pukkaa päälle liian helposti. Se tulee päälle sieltä, mistä aita on matalin. Ja jokaisen elämässä tuppaa sellaisia hetkiä olevan. Mutta toisilla auttaa järkipuheet, toisilla ei. Niin kuin ei mullakaan.
Tänään tulee tv:stä mielenkiintoinen Docventures, jossa selvitetään ihmisen herkkäuskoisuutta ja taipumusta uskoa yliluonnolliseen. Huijarit joko tietoisesti tai itsekin asiaan uskoen löytävät kannattajakuntansa herkistä ihmisistä. Masentavaahan tässä on se seikka, että sitä haluaisi uskoa, mutta realiteettien valossa näin ei voi tehdä.
Omat harvat kokemukset (esim. täysin odottamattomat enneunet) ovat kyllä ristiriidassa realiteettien suhteen. En tiedä, miten ne lokeroisin. Minulla on myös eräs kokemus "täysin mahdottomasta sattumasta", jonka todennäköisyys oli häviävän pieni. Oikeastaan nämä kokemukset ovat lohdullisia, ikään kuin viimeinen oljenkorsi. Ultimatum pakopaikka ja toivonkipinä -yksi ainoa hiekanjyvä sannalla.
Vuosien saatossa, masennuksestani johtuen olen hakenut apua yhdestä sun toisesta lähteestä - sekä puoskareilta, että lääkäreiltä. Olisi kuvitellut, että mielialaongelmiin olisi voitu vaikuttaa psykologisin keinoin (esim. parantavan rukouksen keinoin), mutta näin ei tapahtunut. Olo oli vain entistä epätoivoisempi, kun tajusi, ettei mitään apua tule. En henno viedä kenenkään palstalaisen uskoa (enkä tietenkään siihen kykenisikään), mutta omalta kohdaltani olen tuonkin tien katsonut, ja joutunut siltä kääntymään, kun se on itselleni umpikujaksi osoittautunut.
Mutta kaikki keinot sallittuja! Tuntuu, että liikunta pitää mut järjissäni. Lenkin jälkeen olen rohkea, toiveikas ja täynnä suunnitelmia. En voi ymmärtää sitä muuten kuin että liikunnan aikaansaamat endorfiinit tekevät tehtävänsä. Jos endorfiineja myytäisiin pillereinä, olisin varmasti suurkuluttaja ja väärinkäyttäjä. Mutta ehkä olen syntymälahjaksi saanut niitä liian vähän, tiedä häntä. Mikä mistäkin johtuu, tiedä häntä sitäkään.
Ihan kuin olisi kaakaopäivä.

Delffi kirjoitti 28.9.2016 11:21

Rina, en rehellisesti osaa oikein sanoa. Koska jos muistelen minkälainen olin lapsena, niin en muistaakseni silloin ollut ujo ja kavereita minulla oli paljon.
Mutta nykään olen omasta mielestäni ujo, ainakin uusien ihmisten kanssa.
Mutta toisaalta, jos mietin millainen olen tallilla joittenkin ihmisten kanssa, niin eipä siellä kovin moni taida piettää mua ujona.

Niin, ja nykyäänhän mulla ei oikein ole kavereita ja enkä kovin hyvin tutustu uusiin ihmisiin.

Lukossa, itse olen huomannut sen että olen tosiaan ainakin uusien ihmisten kanssa ujo ja ennemmin tosiaan kuuntelen, kuin puhun.

Pompula, juu itsellänikin on aina ollut kun olen ollut yksin kotona, niin kaveri kylässä. En tiiä pitäisikö yhtä tallikaveria kysyä kylään, mutta toisaalta..pitäisi sitä opetella olemaan yksinkin.

Tuota yhtä hanketta olen todella paljon miettinyt, mutta jotenkin vaan tuntuu ettei mulla kuitenkaan sitten tulis mihinkään mukaan lähdettyä.

Nykyään jos meen mätsäreihin, niin yritänkin suhtautua niihin silleen, että menen vain viettään koiran/koirien kans aikaa ja en odota pärjääväni. Koska pessimisti ei pety.

Pitää katsoa mitä sitä ensviikolla tulee yksilövalmentajan kanssa juteltua. Aika varmasti pääpaino on koulutukseen liittyvissä asioissa..

Olen nimittäin huomannut sen, että vaikka tämä yksilövalmentaja onkin jo mulle tuttu, niin jostain syystä edelleen vähän jännittän niitä tapaamisia ja vaikka olisinkin miettinyt jotain asiaa, mikä oli tarkoitus ottaa puheeksi, niin en välttämättä sitten saakkaan otettua sitä asiaa puheeksi.

Minä taidan aina olla vähän varautunut. Eri päivinä se kyllä ilmenee eri tavoin. Tähän tekisi mieli todeta, että olisittepa nähneet minut... Mutta joo. Epävakautta 😀

Normaalisti minäkin enempi seuraan aluksi, mutta se johtuu myös siitä, että .. Niin tuota mistä? Vaikea selittää. Osaatko sinä selittää Delffi, miksi enemmän seuraat, kuin osallistut uusien ihmisten kanssa? Mietin itseni kohdalla, että se varmaan liittyy osittain luottamukseen. Seuraan, havainnoin ja tunnustelen minkälainen vastapuoli on ihmisenä. Suhteutan
sitten oman osallisuuteni sen mukaan ja pikku hiljaa.

Ole vaan yksin. Se tekee hyvää ja ehkä itsekin huomaat, että on oikeasti ihan kiva olla välillä yksin kotona. Jos kokeilisit sitä hanketta? Vai tuntuuko, että alkujaan sisällössä on jotain liian haastavaa?

Tuollain pitäisi useamman ajatella, että harrastus, ei hampaat irvessä toimintaa, koirien kanssa. Lepposammin.

Mitä jos ottaisit siihen yksilövalmennukseen oman vihon? Vähän niin kuin päiväkirjan ja pitäisit sitä? Voisit samalla kirjata sinne kysymyksiä ylös. Eihän sinun tartte sitä sille valmentajalle näyttää, mutta pidät sitä muistikirjana samalla, jos pitää jotain muistaa kysyä. Kirjaat samalla omia havaintoja ja tuntoja valmennuksen ajalta. Olisi kaikki samassa paikassa ylhäällä 🙂

Olipa mukavan pitkä ja pohdiskeleva viesti Delffiltä 🙂👍. Ja Riina sai kaakaohampaani kihisemään. Tsemppiä muuten hammaslääkäriin!

Aivan tässä koneen vieressä on vino pino papereita. Ne ovat hoitamattomia asioita, joihin minun täytyisi iskeä kiinni ja hoitaa yksi asia kerrallaan. Myös lattialle olen pinonnut papereita kasoihin. Jos tämä Tukinet olisi näköradio, minua hävettäisi ihan hirveästi. Nyt ei niin hävetä, koska te ette näe kotiani, mutta tuskastuttaa kyllä ja turhauttaa ihan tuhannesti.

Äh. Nyt vaan nousen ylös ja teen pari helpointa hommaa tuosta pois. Niiden jälkeen pidän tauon ja juon kaakaon sijasta teetä, koska olen sillä ärsyttävällä laihdutuskuurilla 😝...

Minä mietin juuri eilen tätä yliluonnollisuutta. Olen tainnut nähdä jonkun mainoksen tuosta docventures ohjelmasta, kun aihe nosti päätään. Mietin yhtä elämän ja kuoleman kysymystä. Ja nyt saa sitten haukkua huuhaaksi, mennen tullen, jos haluaa. Yksityiskohtiin en voi mennä, mutta minulle tuli kerran sellainen gut feeling. Jokin minussa sanoi, että eräästä asiasta seuraa jotain pahaa. Ja siis oikeasti pahaa. Ei tällaisissa hetkissä vaan voi kenellekään mennä sanomaan omista gut feelingeistä, yhtään mitään. Siitä seurasi sitten jotain todella pahaa.

Länsimaat, tai mikään muukaan tietämäni (voihan näitä olla), ei usko mihinkään intuition lyhtypylvääseen. Ei ole keinoja käsitellä tällaisia asioita.

Itse en usko uskontoihin. Ne ovat pahinta huuhaata mitä ihmiskunta tietää. Enkä oikein tiedä minkä lukea yliluonnolliseksi kokemukseksi? Tuo vahva gut feeling, varmaan on jonkun mielestä sellaista? Sitten minulla on vahvoja kuolleen/elävän ihmisen luokse tulo kokemuksia. Siis ilman, että henkilö "kehollisesti" on samassa paikassa. Ja kun näistä asioista puhuu, ne selittyvät luonnollisesti. Eli voidaanko käyttää sanaa "yliluonnollinen"? Minusta se on väärä sana.

Herkät ihmiset aistivat sopivissa olosuhteissa ihmisistä asioita, joita ei herkkä ei välttämättä huomaa. Mietin tässä myös sitä puolta, että uskovatko herkät ihmiset paskanpuhujaan? Vai käykö vain niin yksinkertaisesti, että hyvä paskanpuhuja voi olla mielenkiintoinen ihminen seurata. Useinkaan näin ei tosin omalla kohdalla ole, mutta joskus on saattanut olla.

Mitä tarkoitit Rina, että omat kokemuksesi (enneunet) ovat ristiriidassa realiteettien kanssa? Vai tarkoititko, että et itsekään lokeroisi niitä yliluonnollisiksi, vaan luonnollisiksi tapahtumiksi? Itse en näe enneunia, painajaisia sitäkin enemmän, enkä tiedä miten ihmiset tietävät jostain unesta jotain tiettyä tapahtuvaksi, vaikka se unessa usein naamioituu eri lailla. Eli suoraan tapahtumaa ei näe. Vaan ihminen rakentaa (valvetilassa?) sen tietynlaiseksi.

Minulla nousee niskakarvat pystyyn, kun vain kuulenkin parantavasta rukouksesta 😠 Jokainen tyylillään.

Minun olisi tänään pitänyt lähteä sinne lenkille, mutta sää ei innostanut. Leivoin suklaakakun aamulla ja nyt se on jo syöty 😋 Ensin lämpimänä ja loput jääkaappi-kylmänä. Huomaan, että ei tee sokeri, ei niin yhtään, hyvää! Tämä oli siis suuri hairahdus. Voi kun saisikin samalla tavalla endorfiineja liikunnasta, kuin ennen. Tai en tiedä olenko koskaan saanut erityisemmän paljoa. Erilaisia urheilumuotoja on kyllä tullut kokeiltua. Nykyisin ei oikein mikään sovi. Paitsi yllätyksekseni lyhyet kävelylenkit. Mutta nyt vihoittelee taas lonkat. Sokeri ei tee niille ainakaan hyvää. Lonkankoukistajien venyttely kyllä. Silloin, kun lonkat sallivat sitä tehdä. Minun pää useimmiten selkenee, kun käyn lenkillä. Ajatus käy kirkkaampana ja osaa silloin myös suunnitella asioita paremmin.

Pelkäsitkö Rina hammaslääkäriä, vai mikä siinä oli? Suun hyvinvointi vaikuttaa koko kehoon. Niin se vaan on. Saatko huomenna kuulla siitä syylästä? Otettiinko siitä koepala, vai huomenna, vai mitenkä? Tsemppiä!

Minullakin on paljon erilaisia epämääräisiä kasoja 😎 😳 Mutta sinä Lukossa kuitenkin pyydät kavereita kylään, vaikka olisi sekaista? Minä juuri tässä mietin yhtä ärsyttävää aluetta, joka pitäisi saada jonnekin. En vaan yhtään tiedä minne. Ja samalla tässä kirjoittaessani tuli toinenkin mieleen 😠 Ei, tänään piti olla yöpuku päivä, joten: mitä väliä? 😀 😋 😋 Sain kun sainkin päivävaatteet päälle, kuitenkin. Nyt menen katsomaan saisiko sitä kasaa siirrettyä yhteen paikkaan, vaikka väliaikaisesti. On vähän hommat kesken ns.🙂🌻

Pompula kirjoitti 28.9.2016 15:51
Minullakin on paljon erilaisia epämääräisiä kasoja 😎 😳 Mutta sinä Lukossa kuitenkin pyydät kavereita kylään, vaikka olisi sekaista?

En missään nimessä pyydä. Siivoan aina hullun lailla, kun joku on tulossa. Tai no rakkaimmat ystävät pääsevät sitään, vaikka _joku juttu_ olisi vähän rempallaan. Minun koti on vähän sellainen, että välillä on siistiä. Välillä taas ei.

Pompula kirjoitti 28.9.2016 15:51
Ei, tänään piti olla yöpuku päivä, joten: mitä väliä? 😀 😋 😋 Sain kun sainkin päivävaatteet päälle, kuitenkin.

Tiedätkö mitä tästä jutustasi tajusin? Minullahan oli keväällä vaikka kuinka paljon yöpukupäiviä. Sittemmin ne ovat jääneet. Kun X kuoli, niin istuin kolme päivää yöpuvussa, mutta sen jälkeen ei kai ole ollut yhtään yöpukupäivää. Eli olen edistynyt, hurraa!

Sain äsken kilokaupalla tsemppiä ja inspiraatiota ihan kunnolla. Eli nyt hommiin mars...

Pompula,
Bad gut feeling, sellainen mulla oli kerran nuorena. Outo juttu, mutta se ehkä pelasti henkeni tai ainakin vakavalta loukkaantumiselta. Yliluonnollisella tarkoitan juttuja, joihin tällä hetkellä ei ole luonnollista selitystä ja joita pidetään huuhaana. No, sattumaa tarjotaan selitykseksi yhteen sun toiseen kokemukseen, on sitten kyse unista tai tapahtumista. Ihminen kun muistaa ja havainnoi ne kerrat ja kokemukset, joilla on ollut jotakin merkitystä ja yhteyttä toisiinsa.
Siltikin - omalla kohdallani on ollut muutama kertaluonteinen ja uniikki juttu, johon en löydä selitystä sattumasta tai alitajunnasta. Tekisi mieleni julkistaa ne tässä, mutta koska olen niistä lähipiirissä jutellut, niin jää nyt kertomatta 😉, siis multakin jää joskus jotakin paljastamatta😋. Docventures oli mielenkiintoinen, vaikka vaivaamaan jäi, miten lusikanvääntötemppu tehtiin. Onko kukaan selvittänyt sitä?
Hammaslääkäri ei pitänyt näppylän kanssa kiirettä, ronkkii sitä ehkä ensi kerralla. Epäilee sitä virusperäiseksi😝, saas näkee. Ahdistaa sekin, ja se, että yhdessä hampaan juuressa on tulehdus, ja vaatii erikoishammaslääkärin hoitoa. Menee rahaa ihan liukuhihnalta, kun menin yksityiselle. Matkabudjetti supistuu supistumistaan, täytyy ehkä mennä luottokortin puolelle. Mikä ihme noissa hammaslääkäreissä oikein maksaa, kiskovat ihan järjettömiä summia. Olen minä joskus kokeillut julkistakin puolta, mutta laihoin tuloksin. Kai ne sentään vetäisivät kaikki hampaat pois ja vaihtaisivat tekarit tilalle 🙄.
Passin sain hommattua, se maksoi paljon vähemmän. Matkakin maksaa vähemmän kuin tämä hampaiden laitto, vaikka ei sekään mikään huokea ollut.
No, turhaa kitinää tämä. Jotkut asiat vaan pitää hoitaa tavalla tai toisella. Mieluimmin hyvällä tavalla kuitenkin.
Suklaakakku maistuis mullekin. Tosin eilen katsoin Prisman ohjelmaa hyvien ja lajistoltaan monipuolisten suolistobakteerien merkityksestä. Sokerista kun tykkäävät lähinnä pahikset bakteerit. Tiedon määrä rasittaa siis jo syömistäkin.
Ylipäänsä On mennyt elämä monimutkaiseksi. Omalla mummollanikaan ei ollut kuin pari etuhammasta, ja eli reilusti yli yhdeksänkymppiseksi. Jos siis elämäntavat muutoin eivät meitä "tiedostavia" tapa, niin stressi viimeistään. Kun kaikesta pitää olla niin huolissaan.

Voi harmi, kun et voi kertoa sun yliluonnollisista kokemuksista Rina. Minua täällä kihelmöittää uteliaisuudesta 😉 Minulta jäi se leffa miltei kokonaan katsomatta. Unohdin sen kokonaan ja näin vain vähän loppua. Lusikkatemppuakaan en nähnyt ollenkaan. Keskustelu oli mielestäni vähän tylsä.

Laihoin tuloksin julkista hammaslääkäriä 😐 Itse en muuta käytäkään ja melko hyvin tuloksin. Kyllähän se sokeri mm. ylläpitää tulehdusta. Minä olen alkanut näin vanhempana käyttämään suuvettä silloin, kun suu tuntuu tunkkaiselta. Käytän myös apteekin imeskeltäviä xylitol-pastilleja silloin tällöin. Molemmat edesauttavat suun ja hampaiden terveyttä. Veden juonti on myös tärkeää koko elimistölle.

Eipä tässä, muuta. Päätä särkee niin kuin aina. Tänään pitää päästä edes vähän liikkeelle. Päänsärky ei näemmä sisällä lähde ainakaan mihinkään. Vihaan näitä kipuja ja syksyn kylmyyttä!

Nyt on sellainen vuodenaika että matka kuumetta tässä on enää vaille, eipä ole minusta matkustamaan nyt. En ole ainut joka ajattelee noin, minun raha-asioiden hoitaja ajattelee myös ettei nyt käy matkustaminen. Joulun jälkeen sen tietää paremmin mihin rahat oikein riittävät. Ehkä minäkin pääsen joskus etelään.😐
Muuten lähtisinkin vaikka Marokkoon, siellä en ole käynyt, ja on tehnyt mieli matkustaa sinne jo pitemmän aikaa. Minua kiinnostaa Basaarit ja syöminen, silloinkuin matkustan etelään.
Olen käynyt Egyptissä, Tunisiassa, ja Turkissa. Aina on ollut vaikeuksia syömisen suhteen,
tai petipaikan suhteen. Kerran jouduin maksamaan kahteen kertaan laskujani ja minulta
loppui rahat. Pääsin kotiin kuin kävelin lentokentältä asti, ja tuli loppumatkan taxilla, äitini
maksoi taxin. Nyt kävisi huonosti, kun ei ole äitiä.😞

Eilen jo kirjoitin tänne mutta poistin sitten tekstin. Nyt kirjoitan lyhyemmin. Rina kertoi hammaslääkärireissustaan. Minä ajattelin uskaltautua terveyskeskuksen hammaslääkäriin seuraavan kerran, koska yksityinen on niin kallis. Pelkään poraamista ja jännitän aina kuukausi kaupalla hammaslääkärille menoa. Joskus sattuu, joskus ei. Useimmiten ei ole nyt ollut edes porattavaa.
Tämä on melkeinpä elämäni suurimpia, toistuvia pelkoja. Mikähän auttaisi.

Mä jahkaan sitä osasairauspäivärahaa, mutta taidanpa sen nyt unohtaa taloudellisista syistä. Lomia on nimittäin vielä jäljellä. Pidän ne ensin pois.

Sateet tuli. Tosi vaudikas ja stressaava päivä ollut. Liittyy perheeseeni, en uskalla kertoo ettei joku tunnista minua.

Kyllä minä teen ruoat, pyykit hoidan mutta joitain asioita en vaan saa tehtyä. Esim lehdet ja sukat voi pyöriä lattioilla tai puhtaat vaatteet odottelee kaappiin laittoa.

Jaana6, Egyptiin en lähde enää suin surminkaan. Sain sieltä aikanaan sellaisen mahataudin, että muistan lopun ikäni. Ylipäänsä herkkävatsaisena saan katsoa, mihin maahan matkustan. Ei ole kiva istua vessanpöntöllä puolet lomastaan. Riittävä hygienian taso lienee Euroopan maissa, mutta myös eräillä kaukokohteilla. Olisi tietty kiva kierrellä basaareissa, mutta en voi sietää päälle käyviä myyjiä, jotka väkisin alkavat myydä feikkituotteita väittäen niitä aidoiksi. Kaikenlainen huijaaminen ja turistin mielistely saa minut voimaan pahoin. Toki heidänkin on revittävä elantonsa jostain, mutta se myymisen kulttuuri on hanurista. Jäyhä suomalainen mieluiten katselisi tavaroita ihan rauhassa.
Liiza2, lienen jo maininnut, että poraamista en pelkää. Terveyden menetys itsessään pelottaa. Rahankäyttö tuo myös ahdistusta. Pohjimmaisena tunteena on kai se, etten ansaitse mitään hyvää.
Pompula, päänsärky johtunee pitkälti lihasten jännityksestä😉. Siinä mielessä rentouttava kävely ulkona tekee hyvää. Kivutkin varmaan aiheuttavat jännittyneisyyttä ja jännittyneisyys vastaavasti lisää kipuja.😟 Tiedän, tiedän, ei ole hääviä. Puhaltelen täältä pois kipujasi, se tietenkään mitään auta, mutta ymmärtänet yskän.
Enneunista sen verran, että jos näkisit unta onnettomuudesta, joka tapahtuu eksaktissa paikassa, ja onnettomuus olisi hyvin epätavallinen ja käsittämätön (eli syy onnettomuuteen jäisi osittain mysteeriksi), ja mitä ei ole sen jälkeen eikä sitä ennen kyseisessä paikassa tapahtunut, ja jos sitten parin päivän kuluessa näin tapahtuisi ja paljastuisi, että tuntemasi henkilö (mutta ei tuttu) on kuollut kyseisessä onnettomuudessa, niin eikö sitä silloin miettisi, miksi moista unta näki- varsinkin kun tähän ihmiseen oli vahvoja yhteyksiä ja merkityksiä, vaikka henkilökohtaisesti häntä ei tuntenutkaan. Eli koska ei henk.kohtaisesti tuntenut, ei voinut myöskään alitajuisesti tehdä mitään johtopäätöksiä kyseisen henkilön alttiudesta onnettomuuksiin.

Olipas hengästyttävä selitys. Ehkä saan joskus väännettyä loputkin oudot kokemukset sanoiksi!
Yritetään voida tänäänkin. Jos vaikka pesisin yhden ikkunan. Kaikkien pesemistä en jaksa edes ajatella.

Kylläpä tänään on tullut soiteltua ja kyseltyä asioita. Väsyttää ja suututtaa nämä omat asiat. Kyllä kai se aurinko paistaa risukasaankin. I hope.

Teille kaikille toivon mukavaa viikonloppua 🌻🙂🌻