Lukossa, aika monen masentuneen kodissa näyttää joltain muulta, kuin haluaisi. Ja sinäkin voit syödä sen mango frozen jogurtin, se on pikari 😉 Tuli muuten mieleen se taannoinen keskustelu jäätelöstä ja jogurttijäätelöstä. Muistelen, että Lukossa oletti jogurttijäätelön olevan parempi vaihtoehto. Miksi? Ei se ainakaan minun mielestäni ole kermajäätelöön verrattuna. Jogurttihan itsessään on ihan hirveää sokerilitkua, kun taas kermassa itsessään ei ole luulisin juurikaan sokeria.
Rina kirjoitti 23.9.2016 11:28
"tee elämälläsi parhaimmat mahdolliset valinnat, vielä kun voit niin tehdä". Hitsi, Pompula, siinä elämänohjeen kirkas kiteytys. Näinhän sen pitää mennä, joka armas päivä ja hetki, jos vain valinnanvaraa on. Noustako ylös ja touhuta, jos jaksan, "kyllä kyllä".
Anonyymi avoimuudella meinaan, että ongelmista voi kertoa paljastamatta omaa tai läheisten henkilöllisyyttä. Ongelmat ovat niin yleismaailmallisia, ettei niiden perusteella voi tehdä mitään johtopäätöksiä siitä, kuka kukin on. Tästä tuleekin mieleen yleisönosastopalstat, ne lyhyet viestit, joissa anonyymit soimaavat naapureitaan vähemmän anonyymisti. Esim. Mainitaan katu, jonka varrella koirat ovat irrallaan tai jolla mopopojat pärisyttelevät ajokkeineen. Hyh, ei ole kanttia kertoa siitä asianomaisille suoraan, vaan tehdään se lehden välityksellä. Raukkamaista, sanon minä😋.
Kaipa se masennus näyttäytyy eri tavoin eri ihmisillä, mutta masennustesti yksinkertaisuudessaan olettaa, että toimeliaisuus ja jaksaminen, mielenkiinnon sammuminen jne ovat osa masentuneen maailmaa. Mulle tuo testi on käypä, koska itselläni tapahtuu just noin. Eikä ahdistuneenakaan jaksa yhtikäs mitään. Mutta tuo, että jokin asia saa hiukan liiian suuren merkityksen- ja sitoo ja valtaa ajatukset niin että pyörittää mielessään asiaa niin, ettei kykene keskittymään muuhun - mitä se on? Siis tuttua mullekin, mutta kuuluuko se masennukseen ? En todellakaan tiedä. Noinhan tapahtuu myös ihastuessa eli suurin osa ajatuksista pyörii ihastuksen ympärillä, siis liikaakin, aivan liikaa. Ja kuten Delffi pyörittää ajatuksia yksilövalmentajasta, kyse on jokseenkin samasta asiasta. Jokin asia saa liikaa painoarvoa, luulisin ja uskoisin, että se kielii myös masennuksesta. En tiedä, onko asiasta mitään tutkimuksia. Mun mielestä tuijotetaan liikaa pelkkään jaksamattomuuteen, kun masennuksesta on kyse.
Joo, tuo kiteytys on helppo tehdä, mutta hankala toteuttaa. En tiedä, olen sen verran skeptinen, että melkoisella varovaisuudella oletan olevani anonyymi. Jos nyt vaikka vertaa siihen, että Suomikin on niin älyttömän pieni maa. Aina joku tuntee sun kummin tyttären kaiman jne. 😀
Mun toimeliaisuus on keskittynyt tänään lähinnä tänne kirjoittamiseen. Eri päivinä, eri tavoin. Toisaalta on vienyt ajatuksia pois oman pään sisällä pyörimiseen (jossa Delfikin on hyvä, eri tavoin 😉 ). Minun tapauksessani se, ettei kykene keskittymään muuhun, on ahdistusta. Mitäpä muutakaan? Lisähöysteenä epävakautta. Delffi taasen (minun ei pitänyt mennä tähän ollenkaan, vaistoan kyllä kun sanomani ei ole kovin korkealle arvostettua) on nuori, yksinäinen, "vinksallaan" ja keskittää ajatuksiaan liikaa yhteen asiaan, silloin kun tarve olisi katsoa maailmaa vähän suuremmassa mittakaavassa, mitä Lukossakin on yrittänyt tuoda esiin. Olla rohkea. Mennä, tehdä, uskaltaa. Rikkoa rajoja koiratarhan, lenkin ja ratsastuksen välillä. Ei ajatella, että yksilötyöhönvalmennus on elämän autuaaksi tekevä ihme. Sitä en usko sen olevan. En millään muotoa halua sanoa, että se olisi turhaa ajanhukkaa. Sitä se ei ole. Se on yksi valmennusjakso elämässä ja hyvä, että Delffi on siihen tarttunut. Siltikin katse myös muuhun. Elämänlanka, -nuora ei saa jo nuorena kapea-alaistua. Siitä ei kärsi, kuin henkilö itse. Tylsistyy, kuin lyijykynä. Kapea-alaisena pidän tässä siis sitä, että keskitytään urheiluun ja odotetaan. Kun odottamisen sijaa voisi suunnata katsettaa, vaikka biotieteeseen - ihan mihin vain, elämässä. Mitä tahansa uutta ja erilaista. Kaavoihin kangistuminen jo nuorena on, surullista.
Tulipa paasaus! 😋 Onnea hiussalonkiin Rina 😋