Viranomaisethan sanovat, kun joku tapetaan "yksittäistapaus", hoh hoijaa kuinka raivostuttavaa. 😠 Toivottavasti asioille tehdään jotain ja ihmiset uskaltavat liikkua ja varastelu ei lisäänny huikeesti. Esim meidän paikkakunnalla pyöriä ja Siwoja säännöllisesti ryöstetään, myös suomalaiset tätä tekee. Tosin nyt olen alkanut pelkäämään maahan tulleita enemmän... ☹️

Terveyden huollon väkivaltainen käytös kyllä järkyttää. Onneksi näistä jo puhutaan. Eihän tässä kohta uskalla sairastua eikä vanheta.

Oisko tuossa minun päivän puhinat, pihinät ja paatokset 😋

Sitten aiheeseen, mitä tänään kuuluu: Uimahallilla aamusta kävin, kaupassa myös ja nyt teen kinkku-sinihome-ananaspizzaa. Varailin raita-aikaa kampaamosta ja hieronta-aikaa hierojalta. Suunnittelen pientä syyslomasta perheen kans, ihan vaikka äidin luona käyntiä ja jotain rentouttavampaa myös 🙂 Säästääkin varmaan pitäisi, onneksi tulee veronpalautusta 🙂 Miten teille kävi, tuleeko palautusta vai mätkyjä?

Liiza2 kirjoitti 21.9.2016 12:23
onneksi tulee veronpalautusta 🙂 Miten teille kävi, tuleeko palautusta vai mätkyjä?

Odottelen tietoa edelleen. Monet ovat jo postinsa saaneet, mutta minun kirje on varmaan hukkunut postissa 😠. Kuvittelen saavani palautusta, koska en (masennuksen vuoksi) toimittanut verokorttia ja minulta otettiin ennakonpidätystä roimasti.

Lukossa, eikö olekin suuri vääryys että psyykkiset sairaudet ovat b-luokan sairauksia joidenkin terveydenhuollonkin ihmisten mielestä! Yleensä kyseiset sairaudet vielä vie aika lailla ihmisen puhtia. Milläs sit pidät puolesi?!

Täytyy palkata sosiaali- ja terveydenhuoltoon enemmän ihmisiä jotka muistavat paremmin käytöstavat. Ja kunnioittavat lähimmäistä.

Varmasti paikkapaikoin tai yleisemminkin negatiivisen palautteen jäljet näkyvät hoidossa.

Minulle on tullut mieleen että kyse on siinäkin vähän siitä että "kuka täällä määrää"?!

Ikävää että vallasta täytyy taistella terveydenhuollon toimintaympäristöissäkin.

Tämä on hyvää vertaistukea. Ilahdutti todella lukea lehdestä tosikertomuksia ihmisten kaltoinkohtelusta terveydenhuollossa. 🙂

Siinä rikottiin tabu.

Minä olen ollut terveydenhuollossa töissä. Tuli mieleen kertoa yksi tarina, mutta sitten tajusin, että tunnistettavuus kasvaa. Jätetäänpä kertomatta. Ja aika kultaa nekin muistot jotenkin kummasti 😝 Mutta ihan totta on se mitä Mailis sanoi, että "kuka täällä määrää". Terveydenhuolto on aika patriarkaalinen paikka. Ja aina on supistamiset ja kiristämiset, jos jossakin menossa. Ei ihme, jos alkaa työntekijöiden vannetta puristamaan. Sieltä puolelta taitaa tulla myös iso osa masentuneista.

Olen ihastunut mun yhteen luokkalaiseen jonka kanssa olin koulun bileissä pari viikkoa sitten. Ongelma vaan etten osaa nyt puhua mistään ja olo on aika tukala. Tunneilla oleminen on vaikeaa kun tunnen olevani lukossa. Pidän hänestä mutta en osaa kertoa siitä ja pelkään. Ajattelen myös että hän pitää minua outona ja vastenmielisenä. En tiedä mistä tuo ajatus on peräisin. Palan halusta puhua mutta en saa lopulta sanottua mitään ja kieli juuttuu kitalakeen ja henki salpautuu. Tuntuu että joudun ponnistelemaan tosi paljon koulun eteen ja mun on vaikea keskittyä. Oon miettinyt kuraattorille menoa.

Nyt laitoin hänelle viestiä. Kysyin milloin hänellä olisi aikaa opettaa mua. Pelottaa ihan sikana mitä vastaa. Tuntuu jo et mä tein virheen kun menin kysyy. Tuntuu ettei mun pitäis enää puhua mitään olla vaan hiljaa. Pelkään että annan vaan sen kuvan että käytän hyväksi. Olen ihan outo sekopää. Mua hävettää.

Miks tää ahdistus ei sammu? Hetken aikaa oli vähän parempi, nyt taas maailma kaatuu. Tää viikko ja päivä on ollut kuluttava. Ja olen ottanut lääkkeeni, en unohtanut, voisko ne myös toimia? Argh!

Aeleh, haluaisin osata sanoa jotain viisasta. Ei vaan tule nyt mitään muuta mieleen, kuin että ihastuitko häneen pari viikkoa sitten, vai olitko ihastunut jo ennen sitä?

Tuli tuosta paranemisesta mieleen, että kun aikoinaan toivuin masennuksesta, niin oli kai tarkoitus että jatkat tiettyä lääkitystä perusterveydenhuollon seurannassa. Vaihdoin paikkakuntaa ja kun sitten yritin uusia lääkkeitäni, niin jouduinkin johtavan lääkärin "huutokuulusteluun", jossa lääkitykseni lopetettiin seinään. Siis myös "hirmuisen vaarallinen" mielialalääke. Sieltä saakka koen nykyisen alamäkeni alkaneen. Hitto 😞. No nyt sitten palataan samoihin lääkkeisiin ja olen melkein saman psykiatrinkin hoidossa taas. Ympyrä siis sulkeutuu, mutta koen kyllä joutuneeni asiattoman kohtelun kohteeksi.

Hötsis, pöytökone on alkanut sakata, voi saas..ta. En ole päivittänyt selainta, siksikö pätkii koko ajan. Tein passihakemusta ja hermot tahtoivat mennä. Kävin siellä hammaslääkärillä, ottivat röntgeninkin. Limakalvolta löytyi joku syylä tutkittavaksi, alkoi ahistaa. No, hautaanhan tästä lopulta putoaa kumminkin. Näinkin suloista lentokoneen tipahtamisunta viime yönä.
No, niin "parantunut" lainausmerkeissä. En tiedä, mitä terve tarkoittaa, kun on vain yksi pää. Terveemmäksi tunnen oloni silloin, kun toimeliaisuus, mielekkyys ja suunnitelmallisuus ovat palanneet. Terve sisältö varmaankin on erilaista eri ihmisillä. En varmasti tule yhtä terveeksi kuin joku toinen on. En muista, mitä on olla terve tai mitä siihen liittyy. Tällä kokoonpanolla täytyy vain porskuttaa. Mulle riittävän siedettävä on riittävää.
En minäkään tykkää B-leimasta. En myöskään kerro lääkityksestäni hammaslääkärille. Mitään masennusta ei näy tällä hetkellä päällepäin. Pahimmillaan se kyllä näkyy.
Niinpä, Pompula, ei sillä mitään väliä tällä palstalla, mistä kaikesta kertoo. Mun mielestä anonyymius helpottaa kertomisen puolta. En jaksa ajatella, miten kertominen vaikuttaa anonyymin imagooni.
Eilen illalla herkuttelin mitättömyydelläni. Kävin mielessäni kaikki ne tuntemani ihmiset, joilla tuntuu menevän paremmin. Kadehdin hetken, olin surkea. Sillä tasan ei mene onnen lahjat. Ihminen omassa mielessään on vaativinaan oikeudenmukaisuutta, mutta jo luonto itsessään näyttää, että mitään oikeudenmukaista tai tasavertaista ei ole. On vahvoja, heikkoja ja kaikkea siltä väliltä. Huonoa tuuria, sattumaa ja kaaottisia käänteitä. Asiat ovat, mitä ovat. Yritän vain hyväksyä.
Eikä niin pientä murhetta etteikö sitä voisi kirjoittaa tänne. Tänään ei ole hyvä päivä, mutta väliäkös sillä. Huomenna tai ihan kohta uusi yritys. Muitakaan optioita tai elämiä ei ole tarjolla.

Rina kirjoitti 22.9.2016 14:38
Tällä kokoonpanolla täytyy vain porskuttaa.

Tämä huvitti. Kiitos. Minua on myös huvittanut tämä nuhani, joka ei sittenkään ole ihan ohi. [älä lue tätä loppukappaletta, jos ällöttää!] Tällä hetkellä on sellainen tilanne, että nenästäni vuotaa aika paljon sellaista kirkasta nestettä. Kun liikutan päätäni yhtään nopeammin, vaikkapa käännän päätä sivulle, nenäni syöksee nestettä aina liikkeen mukaisesti. Homma on tosi ärsyttävää, mutta siinä on huvittavatkin puolensa, kun ajattelen tätä räkätaistelua esimerkiksi piirroselokuvan aiheena. Olen myös edelleen aivan koukussa light colaan, joka närästää kauheasti, jonka vuoksi olen koukussa myös Rennieen. Ei, en vielä koe itseäni terveeksi.

Rina kirjoitti 22.9.2016 14:38
En minäkään tykkää B-leimasta. En myöskään kerro lääkityksestäni hammaslääkärille.

En minäkään aina oikein ymmärrä, miksi kaikkea kysytään kaikkialla. Olen myös kieltänyt jonkin verran tietojeni kulkemista terveydenhuollon verkostoissa. Kyseenomaisen tapauksen kohdalla voin antaa luvan, jos se on mielestäni järkevää, mutta etukäteen en kaiken maailman lupia antele. Yksi ihmetyksen aihe oli, että yksityisen optikkoliikkeen näöntarkastuksessa kysyttiin käytössä oleva lääkitys. No, en kertonut.

Rina kirjoitti 22.9.2016 14:38
Sillä tasan ei mene onnen lahjat. Ihminen omassa mielessään on vaativinaan oikeudenmukaisuutta, mutta jo luonto itsessään näyttää, että mitään oikeudenmukaista tai tasavertaista ei ole. On vahvoja, heikkoja ja kaikkea siltä väliltä. Huonoa tuuria, sattumaa ja kaaottisia käänteitä. Asiat ovat, mitä ovat.

Tämä oli hyvin kirjoitettu! Minäkin mietin vastaavaa jokunen aika sitten, kun oli joitakin vertailuasetelmia mielen päällä. Sellaista se vaan tosiaan on. Itsekin voi johonkin vaikuttaa, mutta ei suinkaan kaikkeen. Olen myös miettinyt esimerkiksi omaisuuksia. Jotenkinhan Suomessa ei tule kuuloonkaan esitellä varallisuutta, mutta kyllähän se tulee mm. asumisessa, mahdollisessa autossa ja niin monissa muissakin asioissa esiin. Jotkut tietenkin ostavat halvempaa kuin mihin olisi varaa, mutta joopajoo. Ymmärrätte varmaan pointtini.

Rinalle täydet pointsit hammaslääkäristä ja passin uusimishankkeesta 🙂👍🙂🎂🌻🙂🌻. Kohta on sen stylistin vuora varmaan 😉

Aeleh, siis laitoitko viestiä ihastukselle, vai kuraattorille? Nyt en minä ainakaan ymmärtänyt.

Kuulostaa kamalalle kokemukselle Lukossa 😞

Rina kirjoitti 22.9.2016 14:

Sillä tasan ei mene onnen lahjat. Ihminen omassa mielessään on vaativinaan oikeudenmukaisuutta, mutta jo luonto itsessään näyttää, että mitään oikeudenmukaista tai tasavertaista ei ole. On vahvoja, heikkoja ja kaikkea siltä väliltä. Huonoa tuuria, sattumaa ja kaaottisia käänteitä. Asiat ovat, mitä ovat. Yritän vain hyväksyä.

Muitakaan optioita tai elämiä ei ole tarjolla.

Hyvä, että siis menit hammaslääkäriin Rina! Miksi et kerro lääkityksestäsi hammaslääkärille? Tottakai sinun pitää kertoa! Psyyken lääkkeillä on taipumus mm. kuivattaa suuta. Ja nuo kaikki tiedot on lääkärille tärkeitä, kun hän miettii hoitoa ja antaa sinulle ohjeita. Minulle on ihan sama, vaikka olisi kaikki mahdolliset leimat A:sta Ö:hän, ehkä 😉

Minulla on yleensä toimeliaisuutta, mielekkyyttä ja suunnitelmallisuutta. Voin tietenkin myös yliarvioida noita. Eli tietenkin niiden taso on aivan eri kuin terveellä. Nyt kun on ahdistanut enemmän, kuin tarpeeksi, niin huomaan nämä harhat. Ei siis harha harhoja, vaan niin, että jokin/jotkin asiat saavat suunnattomat mittasuhteet ja ajattelu vääristyy. Ajattelen katastrofi peräisesti kaikesta. Kaikesta jolla on suurempi merkitys elämässä. Olen myöskin nähnyt enemmän, kuin tarpeeksi taas painajaisia 😞 ☹️

On sillä minusta väliä mitä netissä kertoo. Olenko sanonut, että ei olisi? En minä usko täyteen anonyymiyteen. Sinä kylläkin Rina kerrot melko yleisluontoisesti asioista. Juuri tänään mietin asiaa, kun pakotin itseni ulos. Olen ollut liian paljon sisällä, mutta on minulla myös ollut tekemistä sisällä. Ulos lähteminen ja tietyt paikat ovat rasittavampia, kuin toiset. Sitten kuitenkin altistin oikein ylenmäärin itseäni. Shokkihoitoa 😀 Olen kyllä syönyt ahdistuslääkkeitä ja tehnyt suunnitelmia. Raha vain on kaiken este, aina. Kaiken ja kaiken, mutta toteutukset aina myöhentyvät ja myöhentyvät, kun ei ole varaa ostaa jotain. Aion nyt syödä ahdistuslääkkeitä jonkin aikaa, että pääsen jonkinlaiseen tasapainoon. En halua tipahtaa taas sinne kuiluun. Ja kyllä minun masennus on taas tänään näkynyt selvemmin, kuin vasta muutama päivä sitten.

Tänään kun olin ihmisten ilmoilla, niin katselin ihmisiä, että miten nuo kestävät todellisuuden, tulematta hulluiksi. Minä en oikein käsitä. Huomaan kyllä, että olen myös liian oman pääni sisällä. Se minun todellisuus, kokemukset, lähtökohdat. Ne mitä ei voi verrata toiseen. Minäkin kaipaan niitä toisenlaisia lähtökohtia. Toisenlaista perhettä kuin johon valitettavasti synnyin. Josta lähtien päätäni on ruuvattu sekaisin. Olen tehnyt vääriä päätöksiä/ratkaisuja, silloin kun ne ovat nyt nähtävissä merkityksellisinä kohtina elämääni. Haluaisin muutaan ne, mutta niitä ei saa takaisin. En tiedä kadehdinko ketään tuntemaani ihmistä, mutta haluaisin nyt asioita, jotka voisi lottomiljonääri 😋 toteuttaa. Ja tietenkin haluaisin ihan tavallisia elämää helpottavia asioita, joita minulta uupuu. Ja tietenkin kadehdin Rina sitä sinun tulevaa matkaa 😋 😋

Jätin lainaukseen Rinan kirjoituksen osan, joka oli minusta oivallisesti kirjoitettu.

Tee elämälläsi parhaimmat mahdolliset valinnat, vielä kun voit niitä tehdä.

Rina kirjoitti 22.9.2016 14:38

Mitään masennusta ei näy tällä hetkellä päällepäin.

Eilen illalla herkuttelin mitättömyydelläni.

Vielä piti tulla lisäämään, että netissähän on kuvasarja joka näyttää masentuneen ihmisen. Kuvat ovat aivan jotain muuta, kuin odottaisi. On laitettua ja meikattua. Pirteän näköisiä ihmisiä. Sairaus kun sairaus ei useinkaan näy päällepäin.

Minäpä herkuttelin Lidlin mango frozen jogurtilla 😉 😋

Pompula kirjoitti 22.9.2016 20:23
Vielä piti tulla lisäämään, että netissähän on kuvasarja joka näyttää masentuneen ihmisen. Kuvat ovat aivan jotain muuta, kuin odottaisi. On laitettua ja meikattua. Pirteän näköisiä ihmisiä. Sairaus kun sairaus ei useinkaan näy päällepäin.

Minäpä herkuttelin Lidlin mango frozen jogurtilla 😉 😋

Miten tuon kuvasarjan voisi löytää? Voitko laittaa linkin tai sopivia hakusanoja?

Minä olen edelleen laihdutuskuurilla, joten voin vain uneksia mango frozen jogurtista. Mango on ihana maku! Tämä laihis kestänee ikuisuuden. Siltä minusta tuntuu. Paino on kyllä lähtenyt laskuun, mutta kun tavoitteena on tiputtaa kaksinumeroinen kilomäärä, niin kestäähän se. Siihen asti herkuttelen mm. musiikilla. Kuuntelen YouTubesta lattarimusiikkia, siis kuubalaista yms.

Ai niin... Piti tunnustamani, että kotona näyttää vähän erilaiselta kuin haluaisin. Keväällä pontevasti aloitin siivousprojekteja, jotka kyllä käynnistyivät ihan hyvin, mutta sitten ne lopahtivat. Pitäisi saada tilattua Kierrätyskeskuksen kuljetuspalvelu ihan ensimmäiseksi. Yksi iloinen kierrätysjuttu oli, kun sain naapurilta yhden tahtomani asian hyväkuntoisena ja muutenkin sopivana. Mutta tavoitteeni on kyllä vähentää tavaraa eikä kerryttää sitä. Siksi pitäisi saada tuo virta ulospäin taas toimimaan. Mutta kun olisi niin paljon kaikenlaista muutakin tehtävää! Eipä ainakaan ole "mitä mä tekisin"-ongelmaa.