Tulipa muuten tuosta työpaikkakiusaamisesta mieleen oma työkokeilu. Ei siellä oikeastaan kiusattu, mutta välillä oli semmonen fiilis itellä, etten sovi joukkoon.
Lisäksi oli ainakin pari semmoista tympeämpää päivää, joissa pari työntekijää sanoivat vähän tylysti mulle. En kuitenkaan sanonut siitä myymäläpäälikölle mitään, koska tiiän, että olen herkkä ja otan herkästi itseeni..

Mutta joo, vielä/enään 2 päivää ja sitten onkin maanantai.. Vähä jännittää se tuleva yksilötyöhönvalmennus tapaaminen, vaikka onkin tutun ihmisen kans..

Onneks ulkona on hyvä keli, niin vois käydä tänään pyöräilemässä ja lenkkeilemässä, että saa ajatusta edes hetkeksi pois maanantaista.

Eilen nimttäin tuli aktiivisuusranneke huollosta takaisin ja ihan kotiovelle toimitettiin 🙂
Nyt pääsee taas seuraan liikuntasuorituksia.

Lisäksi tässä mietin, että jos tänään laittais tallille viestiä ja kyselis ens viikon tiistaille tuntia. Itselle nimittäin tulee selkä kipeeks, jos tulee liian pitkä tauko ratsastukseen. Kaikista parasta olis päästä 2 kertaa viikossa tallille, mutta nyt kun tallille on matkaa, niin se on vähän haasteellisempaa..Ellei sitten bussipysäkiltä kävele tallille, mutta siitä on tallille matkaa vielä n. 2 km. Eihän se pitkä matka oo, mutta ehkä vähän hankalaa tallilaukun kanssa.

Kiitos kun kerroit kokemuksestasi Delffi, liittyen työpaikkakiusaamiseen.

Kyllä esimiehen kuuluu puuttua kiusaamiseen, vaikka ei huvittaisikaan.

Ei siitä ole helppoa kertoa esimiehelle, mutta viimeistään ennen kuin terveys rupee reistaan, niin kannattaa tarttua asiaan.

Kertokaa toki muutkin kokemuksistanne, jos siltä tuntuu.

-M

Mailis kirjoitti 18.9.2016 11:59

Kiitos kun kerroit kokemuksestasi Delffi, liittyen työpaikkakiusaamiseen.

Kyllä esimiehen kuuluu puuttua kiusaamiseen, vaikka ei huvittaisikaan.

Ei siitä ole helppoa kertoa esimiehelle, mutta viimeistään ennen kuin terveys rupee reistaan, niin kannattaa tarttua asiaan.

Kertokaa toki muutkin kokemuksistanne, jos siltä tuntuu.

-M

Olen tässä ketjussa jotain jo kertonut, mutta en mielellään kovin yksityiskohtaisesti työelämän ongelmistani kirjoita, kun niiden selvittely on kesken. Työelämässä tapahtuu kyllä kaikkea tosi typerää, josta riittäisi kirjoitettavaa. Ihan pöyristyttäviä asioita.

Nyt on pari päivää ollut uutisissa potilaiden kohtaama huono kohtelu terveydenhuollossa. Työtä se terveydenhoitokin on tekijöilleen. Varmaan meillä kaikilla on terveydenhuollosta ikäviä kokemuksia, joista monet liittyvät ihan peruskohteluun. Peruskohteluun kai pitäisi kuulua silmiin katsominen, tervehtiminen, hymyily, empaattinen kohtaaminen, rauhallinen äänensävy, asioiden kertominen selkeästi, papereiden ojentaminen ystävällisesti jne.

Syysflunssa on iskenyt tänne. Ei ole herkkua hommaa tämä, mutta kuitenkin paljon paljon helpommin kestettävää kuin vaikka ahdistus.

Ei ne ihmiset aina ole parhaita mahdollisia ihmisyyttä vaativaan työhön. Joiltakin lääkäreiltä puuttuu alkeellisemmatkin käytöstavat esim. tervehtiminen eikä aina ole kiire syynä. Hoitajat voivat olla töykeitä ja koppavia varsinkin niille vanhuksille, joilla ei ole omaisia tilannetta seuraamassa. Paljon ihmiset kertovat toisilleen, mutta harvemmin valittavat niille tahoille joille pitäisi!

Täällä ollaan masennuksen pohjalla. PMS oireet myös pinnalla. Näen selkeän eron miten olen jotenkuten ihminen illalla ja ennen sitä on vain sinnittelyä. En minä halua mennä kiusaamiseen. Haavat on avoinna kaikenlaisesta kaltoinkohtelusta. Mieluimmin unohdan. Viime yönä näin unta väkivaltaisesta poikaystävästä. Kummitus. Kamalaa. Ahdistavaa.

Tänään piti nousta ajoissa tekemään jotain, mutta ei huvittanut. Tosin siellä peiton alla tulvi muistot tästä ihmissaastasta. En muista mitä se jokin tehtävä on, enkä saa itseäni edes aloittamaan. Olla möllötetään sitten, kai sekin on sallittua? Tekisi mieli jättäytyä pois yhdeltä kurssilta. Ihmisten keskelle meneminen ahdistaa. Taisin viimeksikin ottaa ahdistuslääkkeen.

Voimia flunssan selättämiseen Lukossa:lle!

Toissapäivänä tein kovan urakan puhdistaessani tietokonettani turhista ohjelmista mutta nyt olen jo ottanut käyttöön turhia ohjelmia ja postanut niitä käytöstäni. Liityin yhteen ja toiseen aivan turhaan ohjelmaan jotka helpottavat hulluksi tulemista. Nyt yritän kestää sen ettei minulla ole tarvetta kaikenmaailman peleille ja ohjelmille.
Muuten minulla menee aika mukavasti, jos ei ajatella yksinäisyyttäni, kotihommiani, eikä sitä miksi en ala seurustelemaan itseäni nuoremman miehen kanssa. Oman ikäisen seuran saaminen on tietty vaikeampaa, ja pysyvän seuralaisen hommaaminen vasta vaikeaa onkin.
Näitä kertakäyttö seuralaisia löytyy aina, vaikka olisi niiden äidin ikäinen, ne vain yltyvät pitämään aikuisempana seuralaisena, ja ovat sitä mieltä että ei se haittaa yhtään vaikka ei ole itse tehnyt lapsia, mutta muutaman abortin on voinut tehdä silloinkuin sinä synnyit.😑❓

Lukossa, täältäkin voimia flunssan selättämiselle.

Itsellä oli tänään se yksilötyöhönvalmennus ja seuraava kerta on vasta 2 viikon päästä.
Noh, onneks aina voi sähköpostia laittaa jos jotain tulee.

Huomenna olis ratsastustunti, joten edessä olis taas pieni bussimatka. Mutta eiköhän se hyvin mee, menihän se viimeksikin. Mutta ehkä siks, kun oli muuta muukin jotka jäi samalla pysäkillä pois.

Minäkin olen iltaihminen, Pompula -silloin toimeliain, mutta viime ajat olen kyennyt myös touhuamaan aamusta lähtien. Mulla pitää olla vain riittävän selkeä ohjelma, josta tarttua kiinni, ja nyt sellainen on ollut. Olen vissiin "parantunut" tästä keväisestä masennuksesta/ahdistuksesta- paitsi, että helposti se uusii, tai siis on näin tehnyt aiemmin. Hyvää on tehnyt myös nämä viimeaikaiset aurinkoiset ilmat, ja suunnitelmien sekä tavoitteiden selkeytyminen. Mutta eniten on tietysti kiittäminen aivokemiaa, joka tällä kertaa alkaa olla kelvollinen. Masennus itsessään kun on liukas kuin käärme ja monta metriä edellä, eikä sen nitistämiseen löydy mitään poppakonsteja. Joskus auttaa aika, ehkä lääkkeet myös, tiedä häntä. Jos ihminen tarkkaan tietäisi ahdistuksen syyt, niin ahdistusta ei kai olisikaan. Ahdistustahan määritellään siksi tilaksi, että jokin ikävä, jota tietoinen mieli ei tunnista, pyrkii tietoisuuteen.
Minä oon kirjoitti seuralaisista. Jotkut miehet, kun tulevat "siihen ikään", pelästyvät ja yrittävät tulla jälleen nuoreksi nuoremman seuralaisen avulla, mutta ei se ole mikään sääntö. Voisin kuvitella?, että jossakin harrastustoiminnassa voisi löytää ikäistään seuraa. Jos olen ihan väärässä, niin oikaiskaa ihmeessä 😉.
Joko flunssa on helpottanut, Lukossa?
Työpaikkakiusaamiseen en ole törmännyt henkilökohtaisesti, enkä oikein edes koulukiusaamiseen, vaikka kai sitäkin joskus koulussa näki. Ainakin pojat kiusasi yhtä herkkää naisopettajaa. Ja olihan sitä hierarkiaa luokassa ja eri ekolokeroita, mutta ei mitään sen pahempaa tai ehkä en vain huomannut. Muiden henkilökohtaisia kokemuksia on todella vaikea arvioida.

Hei taas! Flunssan kourissa täälläkin oltu ym vielä siihen päälle. Sitten mieltä on masentanut viime viikkoina tapahtuneet, lehdissäkin olleet, tapot. Pelottaa jo illalla liikkua ulkona ainakaan syrjäisillä teillä. Ovet pidän yleensä lukossa.
Mihin tämä maailma on oikein menossa ja mitä tulee vielä tapahtumaan?

Onneksi nyt ilma on ollut mukavan aurinkoinen pääsääntöisesti.
Ja onneksi alkoi Noin viikon uutiset. Katsoin kyllä myös Vain elämää. Muutama muukin kiva ohjelma pitäisi alkaa syksymmällä. Yhden kivan sarjan nimi oli ehkä "Paluu kotiin" tai kotiinpaluu?

Kivaa päivää kaikille 🙂🌻

Minusta on hyvä että on ollut julkisuudessa asiakkaiden huono kohtelu terveydenhuollossa. Niiden, joita on kohdeltu huonosti, ei tarvitse tuntea että he ovat ainoita tai vika on heissä.

Kun olen antanut palautetta terveydenhuoltoon niin se valuu kuin vesi hanhen selästä. Ilmeisesti heidät on koulutettu puhumaan vaikka musta valkoiseksi.

Pahaltahan se tuntuu kun ei tule kuulluksi mutta paha olo on varmaan siellä toisellakin puolella.

Eilen olikin se yksilötyöhönvalmennus tapaaminen. Seuraava tapaaminen on vasta 2 viikon päästä.
Laitoin kuitenkin tänää jo viestiä yksilövalmentajalle, ku oli vähän asiaa..

Mutta joo..tänään olis taas tallille meno eli edessä taas pieni bussimatka, toivottavasti muitakin jää samalla pysäkillä pois sitten.

Lisäksi sunnuntaina on toisella tallilla tunti, joten saas nähä minkälainen sunnuntain tunti on..

Eilen oli mukava ratsastustunti ja tunnista jäi hyvä fiilis. Menin 5 vuotiaalla ponilla ja iha hyvin poni jaksoi tunnin, vaikka laukattiinkin todella paljon.

Sunnuntaina oliskin toisella tallilla tunti, joka vähä jännittää..

Mutta joo..tänää kyl aattelin käydä varmaankin nyt amupäivästä koirien kans pitkän lenkin ja illasta ehkä käyn pyöräilemäs, jos ei tule muuta.

Mailis kirjoitti 20.9.2016 15:24

Minusta on hyvä että on ollut julkisuudessa asiakkaiden huono kohtelu terveydenhuollossa. Niiden, joita on kohdeltu huonosti, ei tarvitse tuntea että he ovat ainoita tai vika on heissä.

Kun olen antanut palautetta terveydenhuoltoon niin se valuu kuin vesi hanhen selästä. Ilmeisesti heidät on koulutettu puhumaan vaikka musta valkoiseksi.

Pahaltahan se tuntuu kun ei tule kuulluksi mutta paha olo on varmaan siellä toisellakin puolella.

Juuri näin! Minäkin olen joskus antanut palautetta, mutta olen myös monesti jättänyt palautteen antamatta, kun olen pelännyt sen vaikuttavan hoitooni jatkossa. Jossain lehdessäkin todettiin, että se on tavallinen syy, miksi ihmiset eivät anna palautetta hoidostaan. Olen Mailiksen kanssa samaa mieltä myös tuosta, että kyllähän sitä pahaa oloa on varmaan myös siellä työntekijöiden puolella. Minusta kuitenkin fyysisten sairauksien kohdalla kohtelu on ollut yleensä parempaa kuin psyykkisten sairauksien kohdalla.

Rina: Mistä tiedät parantuneesi? Ääh, vaikea asettaa sanojaan. Siis osaatko sanoa joitain konkreettisia esimerkkejä, joiden perusteella koet parantuneesi masennuksesta? Koetko muuten parantuneesi ns. täysin vai olevasi esimerkiksi "melkein parantunut"?

Liiza: Mukava kuulla sinusta aina välillä!

Kiitos flunssan paranemistoivotuksista. Päätin olla pari päivää ihan vain kotona lepäämässä ja sainkin luettua aika paljon. Se oli virkistävää pitkästä aikaa. Tänään lähden kaupungille, kun on yksi juttu kalenterissa. Yskä, kuumeinen olo ja nuhakin ovat jo rauhoittuneet, joten eiköhän tämä tästä. Minäkin muuten koen masennuksenikin paljon helpottaneen, mutta en vielä koe olevani siinä mielessä terve.

Olen lukenut tosiaan paljon ja saanut uusia ajatuksia. Haluaisin niitä ajatuksia käsitellä jonkun kanssa, mutta tuntuu kuin sopivaa henkilöä/paikkaa ei olisi. Täällä netissä en oikein uskalla. Ne teemat tuntuvat itsestäni suurilta ja samanaikaisesti koen, etteivät ne merkitse muille mitään. Joskus kun olen yrittänyt niistä puhua, olen tullut hiljennetyksi toteamuksella, että "eihän niissä nyt mitään, eihän se ole iso juttu jne.". *huokaus*

Minäkin mietin Rinasta tuota samaa. En vaan laiskuuksissani jaksanut kysyä. Yritin lukea yhtä kirjaa tässä yhtenä päivänä, mutta eihän siitä mitään tullut. Sanat ja lauseet muuttuvat mössöksi, josta ei tajua mitään. Ei jaksa keskittyä. Huomasin myös, että tuo oli enemmän kai tarkoitettu terveydenhoito henkilöstölle 😑❓

Täällä pahaolo jatkuu. Istun lattialla, enkä keksi mikä saisi oloni paremmaksi. Olen kuin umpikujassa. Mietin myös asioita joita en viitsi tänne kirjoittaa. Pieni käsky sisälläni kyllä huutaa, että sen kun kirjoitat! Yksityiskohtia myöten. Mitä sen on väliä?