Arvelin tänää vähän oikein, että yksilötyöhönvalmennus tapaaminen menee ensviikkoon tän tuttavan kans. Tänää nimittäin tuli viestiä sähköpostiin.

Mutta joo..nyt sitä istutaan linja-autossa..noin 20-25 minsaa pitäis jaksaa istua, mut onneks on tää ns. Älypää kännykkä, joten saa ajan kuluun iha ok.

Rina kirjoitti 12.9.2016 11:58

Marraskuussahan ajattelin sitä reissua, mutta matkakohde on vielä auki. Itse asiassa tekisi mieli Singaporeen, mutta en uskalla sitä ehdottaa miehelle, kun matkabudjetti nousisi niin suureksi. Mieshän ei pääse reissuun, vaan menisin ystävän kanssa.

Oletko matkustellut koskaan yksin?
Uskaltaisikohan Singaporeen matkustaa yksin?
Joku kaipuuu jonnekin meinaa nostaa päätään.

Tänäänkö ei ole tullut yhtään viestiä tähän ketjuun? Hiljaista on muuallakin netissä - siis missä liikun.

Pompula: Olin tosiaan ehkä ajatellut sun sosiaalisista piireistä jotenkin väärin. Muistan sun kyllä muutamista ihmisistä täällä sivumennen maininneen. Blogin suhteen sulla on hurjan hyvä muisti. Todellakin! Mun mielestä blogit on oivallinen keksintö, mutta harvat blogit kohoavat kovin korkeatasoisiksi. Jonkun verran suomalaisblogit onnistuvat ilmeisesti sosiaalisuudessa, sillä ilmeisesti ainakin kässä- ja kirjablogisteilla on meettejä yms. Amerikkalaisia tosi hyviä blogeja olen lukenut, mutta ne ovat olleet enemmänkin kolumneja nettilehtien sivuilla (blogi-nimellä kylläkin) ja niiden kirjoittajat ovat olleet ammattilaisia. Julkisuutta en kaipaisi, enkä hyvää blogia osaisi tehdä, mutta blogistien verkostoon voisi olla kiva kuulua. Olisi myös hienoa, jos suomenkielisten blogien taso nousisi. Ehkä vielä joskus 😐

LonelyWolf, käsittääkseni Singapore on turvallinen kaupunki. Matkustustiedotteessa mainitaan mahdollinen terrorismi, mutta se taidetaan mainita likitulkoon jokaisen suurkaupungin yhteydessä 😋. Itse pitäisin Singaporea turvallisempana kuin esim. Lontoota. Rikollisuuskin on vähäistä. Singapore on muutoin siisti kuten varmaan tiedätkin. Sakottavat siis roimasti roskaamisesta. Jos olosuhteet sallisivat, uskaltaisin matkustaa sinne yksin.
Kerran olen käynyt kaukomailla, toisella puolella maapalloa ypöyksin. Sisuunnuin, kun mies teki pitkiä hupi työreissuja kivoihin paikkoihin. Vähän tuo matkani jännitti etukäteen, mutta reissulla nautin suuresti vapaudentunteesta ja siitä itseluottamuksesta, minkä itsekseen pärjääminen vieraassa maassa toi mukanaan. Uskaltauduin jopa hyppäämään junaan ja menemään vieraaseen kaupunkiin, vaikka vain harva puhui englantia, eikä junan aikatauluistakaan tahtonut saada selvää. No, olin silloin nuorempi ja rohkeampi😉. Tulee tässä mieleen se, kun Lukossa fiilisteli omaa Etelä-Amerikan junamatkaansa. Jotakin samanlaista koin silloin, mielestä lähtemätöntä ja uniikkia. Olen iloinen, että sellainenkin muisto on.
Nyt se on tehty-suuhygienistin ja hammaslääkäriajan varaaminen nimittäin. Seuraavaksi pitäisi saada hommattua uusi passi, kun edellinen meni vanhaksi.
Delffi, olin eilen tallilla katsomassa erään tutun ratsastusta. Näyttipäs helpolta ja vaivattomalta. Tahtoisin minäkin😉, mutta ratsastus ei ole mikään halpa harrastus. Koska lasken kuluni matkoissa, niin ajattelen, että kymmenellä ratsastuskerralla saa jo lentoliput jonnekin Eurooppaan.
Vielä on kesää jäljellä. Nyt on mentävä nauttimaan siitä!

Rina, juu eipä tuo ratsastus ihan halpaa ole. Täälläpäin 10 kerran tuntikortti maksaa reilu 200€..

Nyt kuitenkin käyn tuolla tallilla, minne vanhat tuntihepat muutti, niin tuntikortin loppuun (aina silloin kun vaan pääsen tallille) ja katson, että mitä sitten. Aika varmasti jatkan tuossa lähempänä olevalla tallilla, jossa tunnit alkaa vasta lokakuussa.

Niin, ja eilen oli ihan ok tunti ja olihan tuo talli ihan ok. Vähän kyllä näki, että vielä on aika paljon laitettavaa. Mutta onpahan ainakin hevosilla isot tarhat, joka on todella hyvä asia.

Eilen myös sovittiin kaverin kanssa, että tänään käytäis tuossa toisella tallilla katselemassa, että onko sinne tullut vielä tuntilappuja, joka pitäis täyttää.

Nyt mietiskelenkin tässä, että jaksaisko sitä pyöräillä tänään tallille..Sinne tulee kuitenkin matkaa jotain 12 km, mutta on sitä tälle vuodelle tullut kyllä pyöräiltyä pitkiä lenkkejä ja kun ei ole tänään mitään tuntia, kuhan vaan käy muutenvaan pyörähtämässä tallilla, niin ei tuo paha matka olis.
Ja jos takaisinpäin ei jaksa pyöräillä, niin aina voi kyydin soittaa..

Mutta joo, asiasta toiseen..Maanantaina olis se yksilövalmennus tapaaminen, hieman jännittää, vaikka onkin tutun ihmisen kanssa se tapaaminen. Mutta siitä on vaan niin pitkä aika, kun viimeksi olen hänet nähnyt..

Rina kirjoitti 14.9.2016 9:39
LonelyWolf, käsittääkseni Singapore on turvallinen kaupunki. Matkustustiedotteessa mainitaan mahdollinen terrorismi, mutta se taidetaan mainita likitulkoon jokaisen suurkaupungin yhteydessä 😋. Itse pitäisin Singaporea turvallisempana kuin esim. Lontoota. Rikollisuuskin on vähäistä. Singapore on muutoin siisti kuten varmaan tiedätkin. Sakottavat siis roimasti roskaamisesta. Jos olosuhteet sallisivat, uskaltaisin matkustaa sinne yksin.

Enpä ole enemmin nyt Singaporen tilanteeseen perehtynyt, mutta sen minkä olen ennestään kuullut ja jostain lukenut, niin kohteena se kiinnostaisi kovastikin minua nimenomaan yksin matkustavana. Yksi tuttu on siellä yksin useampaan kertaan käynytkin ja paikkaa kehunut.

Rina kirjoitti 14.9.2016 9:39
Kerran olen käynyt kaukomailla, toisella puolella maapalloa ypöyksin. Sisuunnuin, kun mies teki pitkiä hupi työreissuja kivoihin paikkoihin. Vähän tuo matkani jännitti etukäteen, mutta reissulla nautin suuresti vapaudentunteesta ja siitä itseluottamuksesta, minkä itsekseen pärjääminen vieraassa maassa toi mukanaan. Uskaltauduin jopa hyppäämään junaan ja menemään vieraaseen kaupunkiin, vaikka vain harva puhui englantia, eikä junan aikatauluistakaan tahtonut saada selvää. No, olin silloin nuorempi ja rohkeampi😉. Tulee tässä mieleen se, kun Lukossa fiilisteli omaa Etelä-Amerikan junamatkaansa. Jotakin samanlaista koin silloin, mielestä lähtemätöntä ja uniikkia. Olen iloinen, että sellainenkin muisto on.

Sanopa muuta, Rina! Minäkin tunnistan tuon vapauden ja riippumattomuuden tunteen, sekä myös yhtä lailla tuon mainitsemasi itseluottamuksen ja itsenäisyyden tunteen, joita yksin matkustaminen tarjoaa. Ja samoin tuo pärjääminen kohteissa, joissa englantia puhutaan huonosti. Muistot ovat nimenomaan tärkeitä. Ne saa mukaansa sinne vanhainkotiinkin, vaikka sitten jo istuisi pyörätuolissa jne. Muistoja voi kyllä keräillä vaikka kotikaupungista, mutta yhtä kaikki niiden kerääminen on mielestäni tärkeää. Keskustelin juuri eilen matkustamisesta ja kerroin muutamia hauskoja juttuja matkoiltani. Osa niistä on aika arkisiakin juttuja, mutta jostain syystä ne vaan ovat jääneet mieleen. Sekin on jännä juttu, että miten tai miksi muistot syntyvät. Kaikki kivatkaan jutut eivät nimittäin jää mieleen.

Rina kirjoitti 14.9.2016 9:39
Nyt se on tehty-suuhygienistin ja hammaslääkäriajan varaaminen nimittäin. Seuraavaksi pitäisi saada hommattua uusi passi, kun edellinen meni vanhaksi.

Hurraa Rina! Tästä hyvästä saat vetäistä ne tuplaleivokset 🙂🎂. Passin hankittua sitten mars stylistille. Sinnehän voi mennä niinkin, että on päättänyt etukäteen ettei osta mitään. Joissain kaupoissa stylistin hinta on 10 euroa, joka hyvitetään esim. 80 euroa ylittävien ostojen yhteydessä. Mutta ostopakkoa stylistin palveluiden käyttöön ei liity (ainakaan Suomessa). Ja stylistin jälkeen oletkin sitten valmis kampaajan käsittelyyn päänahkoinesi 😉🙂👍.

Rina kirjoitti 14.9.2016 9:39
Koska lasken kuluni matkoissa, niin ajattelen, että kymmenellä ratsastuskerralla saa jo lentoliput jonnekin Eurooppaan. Vielä on kesää jäljellä. Nyt on mentävä nauttimaan siitä!

Ratsastus on ulkomailla lähes aina halvempaa kuin Suomessa. Siksi ne kaksi asiaa kannattaa yhdistää. Jopa kotimaassakin matkailemalla saa ratsastusta yllättävän halvalla. Mutta matkustaminen kiinnostaa minuakin ja matkat toimivat ajatteluni yksikköinä. Pyörittelen päässäni esimerkiksi paria kaukokohdetta, joista toiseen haluaisin matkustaa itselleni uudella konseptilla. Haaveiden toteuttamiseen tarvittaisiin kuitenkin onnistunut työhönpaluu. Mutta juuri sitä tässä kaipaankin eli syytä ja tarkoitusta työn tekemiseen. Minua kyllä kiinnostaa ihan työ työnäkin, mutta kun on takana uupumus ja ongelmallinen työyhteisö, niin täytyy motivaatiota rakentaa useista palasista mahdollisimman vahvaksi. Tällaisia asioita pyöritän päässäni.

Rina ja Lukossa, ihana kuulla hyvistä reissukokemuksistanne!
Täytyypä hakea kirjastosta Singapore-kirjoja, jos vaikka yllättäisin itseni ja uskaltaisin lähteä 🙂 Se on se joku sanonta, ettei laivojakaan ole tehty nököttämään kotisatamassa. Toisaalta monelle matkustaminen ei ole taloudellisesti mahdollista ja kyllähän se itseltäkin kompromisseja vaatii. Onneksi olen aina ollut hyvin tarkka ja säästäväinen ihminen. Pitäisi olla iloinen, että voi asiaa edes harkita. Yksin täytyisi vain uskaltaa lähteä.

Kunhan ei vanhana sairastu dementiaan, niin sitten ne muistot tosiaan saa mukaansa sinne vanhainkotiinkin. Harmillista, miten aivot muistavat paremmin ne ikävät kokemukset kuin hyvät, vaikka myös hyvillä muistoilla on tarkoituksensa: pitää meidät hengissä henkisesti. Minua vaivaa se, että ei voi tietää miten paljon oma mieli vääristää menneisyyden muistoja. Masentunut mieli varsinkin.

Täh, Lukossa, mikä juttu tää stylisti kaupassa oikein on? Olen jäänyt informaatiopaitsioon eli en ole tajunnutkaan, että joissain kaupoissa on stylistejä ja vieläpä noin huokealla?? Mä oon luullut, että kaupassa on myyjiä pelkästään. Voisitko nyt mainostaa, mistä moista palvelua saa 🙂.
Eiköhän tuo yksilötapaaminen/ohjaus suju ihan hyvin, Delffi. On kumminkin mukavaa ja hyödyllistä, että saa ihan käytännön tukea kannustuksen lisäksi. Arvelen, että moni hyötyisi sellaisesta aktivoinnista. Jos kun jää oman onnensa nojaan, asiat mutkistuvat.
Olen vähän katsellut työpaikkasivuja eli mitä on tarjolla. Omaan alaani mulla ei ole paluuta, mutta en ole sen suhteen nökönuuka. Osapäiväistä haluaisin, koska se sopisi muuhun elämäntilanteeseen. Palkan suuruudellakaan ei ole mulle merkitystä. No, täytyisi sen kattaa kustannukset, jotka tulee oman auton käytöstä. Minähän asun korpimailla, joten ajettava on, jos haluaa ihmisten ilmoille.
Kuullostaako utopistiselta, voipi olla.
Katselin tässä yhtä toista ketjua, heräsi ajatuksia. Mutta silloin kai, kun mahdollisen empatian lisäksi herääkin joukko tungettelevia kysymyksiä, niin ei oikein tiedä, mitä sanoisi. Sitä miettii myös, onko henkilö hakenut apua ja millaista. Joskus jokin epäjohdonmukaisuus myös saattaa häiritä mua, vaikka itsekin olen epäjohdonmukainen. Mites muilla? Tarkoitan, tuleeko joskus tunne, että haluaisi kirjoittaa jotakin vastineeksi johonkin ketjuun, mutta on epävarma, tuleeko tuloksesta susi eli ei sitten auta tippaakaan alkuperäistä kirjoittajaa.
Höh, on mulla omat ongelmat vähissä, kun tämmöistä pohdin😋.

Tulipa käytyä eilen pitkä pyörälenkki, n. 16 km tuli pyöräiltyä, kävin siis tallilla nopeasti, koska eipä tuossa ns. lähempänä olevalla tallilla oikein ollut mitään tekemistä, kun tuntarit on muuttaneet. Olisihan siellä kyllä ollut yks ns. vanha tuntari, jota ois voinut harjailla, mutta ko. poni oli niin likainen, että siinä olis mennyt koko ilta ja olis ehtinyt tulla pimeää.

Mutta joo..maanantaina on kyllä muutama asia mitä sitä odottaa.

Rina, Toivotaan, että yksilövalmennus sujuu hyvin. Pitää vaan yrittää ajatella, että se on kuitenkin tutun ja mukavan ihmisen kanssa.

Lisäksi pitää yrittää keksiä nyt näille muutamille päiville jotain tekemistä, ettei liikaa mieti maanantaita..

Rina kirjoitti 15.9.2016 9:45
Täh, Lukossa, mikä juttu tää stylisti kaupassa oikein on? Olen jäänyt informaatiopaitsioon eli en ole tajunnutkaan, että joissain kaupoissa on stylistejä ja vieläpä noin huokealla?? Mä oon luullut, että kaupassa on myyjiä pelkästään. Voisitko nyt mainostaa, mistä moista palvelua saa 🙂.

Hyvä, hyvä! Rina on ottanut ensiaskelen stailausta kohti aiheesta kiinnostumalla 🙂👍.
Stailausta kannattaa etsiä ihan googlaamalla hakusanoilla "pukeutumisneuvonta", "pukeutumisneuvoja", "stylisti", "stailaus" jne. Sillä tavalla löytänee stylistin, joka antaa palvelua oman asuinpaikan lähellä. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissahan stailaus on ihan arkea ollut jo pitkään. Kaupat hyötyvät siitä, että asiakkaat ovat tyytyväisiä ostoihinsa. Asiakas hyötyy myös. Eli win-win. Sokos on Suomessa yksi edellä kävijöistä. Käsittääkseni Sokos tarjoaa asiakkaille pukeutumisneuvontaa tavarataloissaan ympäri Suomen. Yksi sessio kestää noin tunnin, eikä se käsittääkseni maksa mitään. Netistä löytyy ajanvarauslomake. Myös Stockmannilla on pukeutumispalvelu. Näiden liikkeiden etuna on valtavan suuret vaatevalikoimat eli pukeutumisneuvoja valitsee valikoimasta vaatteita, joita asiakas sitten sovittaa. Myös joillain pikkuliikkeillä on stailausta. Esimerkkinä mm. Iso Omenan Your Face -liike, jonka stailauksesta olen kuullut hyvää. Silloin on kuitenkin vain käytössä ne sen kyseisen liikkeen vaatteet, joskin hyvä neuvoja antaa peruskestäviä neuvoja mm. linjoista yms., ja asiakas voi näitä neuvoja soveltaa jatkossa muissakin kaupoissa. Kaikkien vaatekauppojen pukeutumispalvelut ovat oman tietoni mukaan ilmaisia tai sitten hintana on se 10e, joka hyvitetään ostoksista, jos ostosten arvo ylittää tietyn rajan (esim. 80e tai 100e). Ihan toisissa hintaluokissa pyörivät stailaamiseen erikoistuneiden pienyrittäjien hinnat. Olen nähnyt stailauksesta sellaisia hintoja kuin esim. 75-220e, mutta tällöin stailaaja saattaa ottaa kantaa esim. kampaukseen, hiusten väriin, silmälasien sankoihin jne. Hintaan saattaa sisältyä värianalyysi ainakin kalliimman hintaluokan stailauksissa. Noissa pienyrittäjien (usein esim. kosmetologeja, vaatesuunnittelijoita) liikkeissä ei ole vaatteita sovitettavaksi. Eli tällöin stailaus on luonteeltaan ihan erilainen kuin vaateliikkeissä.

Koen hyötyneeni pukeutumisneuvojien neuvoista. Minulla on esimerkiksi ollut krooninen taipumus ostaa housuja, jotka ehkä istuvat ihan hyvin, mutta eivät malliltaan ole vartalotyypilleni parhaimpia mahdollisia. Kun vihdoin perehdyin siihen asiaan ja myönsin tosiasiat, niin parhaiten minulle sopivaksi housumalliksi valikoitui sinänsä ihan yleinen housumalli, jota olin kuitenkin aina vieroksunut. Nyt olen jo tottunut ko. housumalliin ja ihastunutkin siihen. Ostin juuri kahdet sen tyypin housut, jotka maksoivat 29,99 kappale. Aiemmin olen käyttänyt vaikka kuinka kauan aikaa housujen etsimiseen ja maksanut housuista vaikka mitä. Nyt löysin housut ihan hetkessä. Hassu juttu myös, joka liittyy vartalooni. Olin aina kokenut tietyn osan vartalostani epämiellyttäväksi. Pukeutumisneuvoja kuitenkin listasi sen alueen parhaimpiin puoliini. Mikä yllätys! Senkin näkökulman olen nyt hyväksynyt ja olen vihdoin tyytyväinen ko. alueeseen. Eli suosittelen pukeutumisneuvontaa!

Minun syksyn työväenopiston kurssit ovat päässet alkutakkuilun jälkeen käyntiin ja olen nyt vähän innostunutkin. Olen hääräillyt ja tehnyt kotitehtäviä puolittaisen innostuksen vallitessa, mutta tehdessä ja häärätessä se innostus on mukavasti kasvanut. Eilen koin pari mukavaa onnistumisen kokemusta 🙂👍🙂🎂🙂🌻.

Kamala olo, ahdistaa. Joku mitättömän pieni asia, jonkun toisen mielestä, saa narsistin/-en uhrin ahdistumaan. Sää tekee olon vetämättömäksi. Mikään ei huvita ja sitten, kun pitäisi lähteä toimittamaan asiaa, ei pääse ovesta ulos, koska ahdistus.

Voi Pompula, sinäpä sen sanoit. Sehän menee just noin, että ns. Pieni asia saa rikki menneet ihmiset ahdistumaan helposti. Siis suhteettoman paljon. Samma här, joskus jopa kuviteltu asia (josta ei ole täyttä varmuutta), nostaa ahdistuksen pintaan. Kommentoin tuoreeltani, koska tänään mulle kävi niin iltapäivällä. Eikä kyseessä ollut edes mun kuvitelmani, vaan läheisen arvelu, joka sekin taisi tulla tyhjästä. Mutta ahdistus tarttui minuun kuin kärpänen siihen kuuluisaan kärpäspaperiin, jotka ennen koristivat ikkunanpielet kärpäsen raatoineen. Tokenin kumminkin tässä iltapäivän mittaan, ja olo alkaa olla ihan normaali.
Kiitos perinpohjaisesta stylistiselvityksestä, Lukossa 🙂. Varmaan se ulkopuolinen osaa arvioida pukeutumista parhaiten🙂🌻. Kaveriin, saati sitten mieheen ei ole luottamista moisessa asiassa, koska totuus ei välttämättä tule ilmi. Kuka nyt ystävälleen sanoisi, että sulla on kaamea riepu, heitä se pois. Ja noilla paksuilla kintuilla ei kannattaisi ehkä käyttää ihonmyötäisiä legginsejä (menikö taivutus oikein😋).
Värianalyysikirjoja on tullut hankituksi aiemmin, mutta vähän epäselviä edelleenkin noi värityypit.

Pompula kirjoitti 15.9.2016 15:59
Kamala olo, ahdistaa. Joku mitättömän pieni asia, jonkun toisen mielestä, saa narsistin/-en uhrin ahdistumaan. Sää tekee olon vetämättömäksi. Mikään ei huvita ja sitten, kun pitäisi lähteä toimittamaan asiaa, ei pääse ovesta ulos, koska ahdistus.

Voi harmi... Minulle ainakin välillä tulee ns. huonoja päiviä. Yleensä en oikein osaa mitään syytäkään löytää, mutta tuo tunne "ei pääse ovesta ulos", on silloin läsnä. Toivottavasti huono päiväsi menee ohi ns. itsestään, kun nukut yön yli. Minullakin on nyt hieman huono fiilis näin illalla, vaikka päivä oli ihan hyvä. Tässäkin päivässä oli kuitenkin muutama tuollainen mitättömän pieni asia, jotka jäivät mieleeni pyörimään ja sinne ahdistusta värkkäämään. Esimerkiksi kurssin opettajan äänensävy 🤕. Voimia sinne!

Se olo meni matkalla pois. Otin ahdistuslääkkeen ja pakotin itseni ulos ovesta. Tätä teen silloin, kun joku asia on saatava tehtyä johonkin mennessä. Tulomatkalla olo parani, kun keskityin pieniin yksityiskohtiin. Ruokakaupassa myyjä tervehti iloisesti. Olen yleensä jotenkin oman itseni vanki, että en osaa vastata. Siis yhtä iloisesti. Tervehdin toki myös. Nykyisin ulkoinen habitus ei vastaa sisäistä olotilaa.

Tänään tekisi mieli mennä paikkaan, joka saa minuun tyyneyttä. Viime kerrasta tuntuu olevan ikuisuus. En vain pääse menemään, kun on muuta menoa. Suunnittelen myös muuta. Syksy ulkona on niin paljon parempi, kuin sisällä. Välillä esiin tulevat: auringonsäteet, väriloisto ja tuoksut. Huomaan, että olen kuin hajukoira mitä tulee homeen hajuun. Tunnistan sen todella terävästi. En muista mitään syksyä ennen tätä, että olisin haistanut homeen ulkoa näin voimakkaasti. Mistä mahtaakaan johtua? Tekee melkein mieli ottaa nenästä kiinni ja sulkea. Onneksi ne ovat paikottaisia ja menevät kävellessä ripeästi ohi.

LonelyWolf toi taas itseänikin askarruttaneen asian esiin. Miten sitä muistaa paremmin kaiken negatiivisen tapahtuneen ja hyvät, positiiviset asiat unohtuvat vissiin. Miksi mieli säilöö kaiken pahan, huonon ja ilkeän? Unohtaa kauniin, merkityksellisen, ihanan? Ei kaikkea, mutta uskon, että ihmiselämässä on paljon enemmän hyvää, kuin sitä muistaa.

Kiitos Lukossa! Voimia sinnekin 🙂 Minullakin on ollut opettaja, jonka äänensävy sai melkein lopettamaan kurssin. Olin niin kauhuissani. Onneksi hän selvitti omaa käytöstään, jolla ei ollut mitään tekemistä kurssin, tai oppilaiden kanssa. Se oli valtava huojennus. Tunteet viipyilee meissä. Ehkä hänessäkin, Lukossa?

Jäin miettimään minkälaisen housumallin stylisti sinulle löysi? Housut on hankala ostettava. Mutta sitten, kun oikea malli sattuu löytymään, niin ostaminen on helppoa. Valitettavan monta hukka ostosta on aikoinaan tullut tehtyä. Sittemmin sovittamalla sovittanut, että viimein löytyy oikeat. Yhdet epäistuvat muutoin sopivat housut minulla on. En keksi miten niitä pitäisi tuunata, jotta saisi niitä enemmän käyttöön. Olkoon. Minulla on kokonainen hyllyllinen liian pieniä housuja, joita en raaski poiskaan laittaa. Sillä malli on kaikissa hyvä. Odottelen, että saan vatsamakkaraa pienemmäksi.

Aloin laittamaan itselleni ylös miten paljon herkkuja syön. Yhdeksän päivän aikana minulla on kolme päivää, jolloin en ole syönyt herkkuja! Todellinen yllätys, kun olen luullut, että todellakin syön ihan joka päivä. Sitten on kolme päivää jolloin herkkujen syönti on todella mennyt överiksi ja kolme päivää, jolloin herkuttelu on ollut sopivaa. Ei liikaa kerralla, siis. Jatkan tätä ylös laittoa. Se helpottaa jotenkin syömisen suunnittelua ja tekee asiat näkyvimmiksi.

Kaunista viikonloppua!

Heippa!

Lukossa, mainitsit jossain tekstissä että olet ollut hankalassa työpaikassa.
Oletko törmännyt sellaiseen, että pomo pelkää alaista, eikä vastusta hänen kotkotuksiaan, esim kiusaamista? Siis kunnolla.
Ja kaikki kärsivät tilanteesta mutta se vain jatkuu. Tuomiopäivään asti.

Tälläistäkin shittiä on tullut nähtyä. ☹️

En suostu uskomaan että kaikki työpaikat ovat tuollaisia. Koska ikävähän sellaisessa on kärvistellä.

Palataan!