Pompula, mäkään en tiiä mitä tässä tekis, ajatuksia on liikaa päässä mut en tiiä minkä toteuttas niistä. Kuhan en nyt menis tekee itelleni jtn pahaa. Tää päivä on kyllä ihan hanurista muutenkin, ku on maanantai.

lxma kirjoitti 29.2.2016 14:13
On rasittavaa, kun ahdistus naamioituu tuollaiseen levottomaan ja kärsimättömään olotilaan. Kun ei mikään oikein ole hyvä ja kaikki on huonosti, hermostuu helposti myös itseensä ja alkaa soimata itseään. Mieluummin ottaisin sellaisen "yhyy ahdistaa paha mieli" -kohtauksen, jossa saa rypeä vaikka 20 minuuttia kuin tämän jatkuvan levottomuusolotilan.

On todella inhottavaa, jos ahdistus pitää otteessaan koko päivän tai useita päiviä peräkanaa. Joskus niin vain käy. Minä olen huomannut, että jokin akuutti ahdistava asia ja rikkonaiset yöt altistavat pitkäaikaiselle päiväahdistukselle.

lxma kirjoitti 29.2.2016 14:13
Mitä tulee tuohon mielikuvitusmaailmaan: olen itse rohkaistunut ja muuttunut ihmisenä niin paljon parissa vuodessa, että toisinaan tunnen esittäväni jotain. Se ujous on edelleen sisälläni ja tuntuu, että pidän koko ajan roolia päällä kun olen reipas. Aivan kuin olisin joku muu. Mutta enhän minä nyt voi heittää hukkaan kehitystäni ja palata takaisin elämään jossa voin huonosti vain siksi, että muutos ahdistaa ja pelottaa enkä ole täysin sinut sen kanssa. Pitäisi olla ottamatta stressiä ja keskittyä olemaan onnellinen, oli se sitten millaista tahansa.

Jos koet todella muuttuneesi (edes osittain) ihmisenä, niin eihän se ole huono juttu. Ja takaisin palaaminen menneisyyteen on kai ihan mahdotontakin. Nyt lähdet tulevaisuuteen uudesta lähtökohdasta. Minun mielestäni monissa ihmisissä sitä paitsi on ujo ja reipas samassa paketissa. Niin minullakin. Ehkä sinullakin? Muutos ahdistaa ja pelottaa aina, mutta se on väistämätöntä. Usein muutos tuo mukanaan hyviäkin asioita, toivottavasti sinullekin toisi. Minun mielikuvitusmaailmaan liittyi tietyn asian kieltäminen ja myös toisten valheellisiin juttuihin mukaan lähteminen. Jotenkin tajusin koko ajan asioiden oikean laidan, mutta itsensä ravistelu kokonaan "hereille" ei ollut helppoa.

Rina kirjoitti 29.2.2016 11:24
Palaan vielä tuohon ahdistuksen ja masennuksen väliseen dilemmaan...

Kiitos pitkästä viestistäsi. Kyllä varmaan on mahdollista sairastaa erikseen pelkkää ahdistusta tai pelkkää masennusta, mutta usein ne kyllä kulkevat yhdessä. Ja harmillisesti välillä toinen peittää toista. Minulla on nyt jälkikäteen ajateltuna ollut varmaan useamman vuoden ajan masennusta, mutta en ole suostunut sen äärelle pysähtymään. Olen kuitannut masisoireita väsymyksenä, alakulona ja ties minä muuna. Olen havainnut ahdistusoireet selvemmin, mutta niihin en ole saanut kummemmin apua. Nyt olen sitä mieltä, että ottaisin vastaan vaikka varmuuden vuoksi hoidon siihen toiseenkin vaivaan, vaikka sen oireita ei niin selvästi näkyisikään. Jälkikäteen ajateltuna mm. itkuherkkyyteni, kyynisyyteni ja ärtyisyyteni ovat olleet ihan masennustasolla. Todella harmillista, että tässä on päässyt aikaa tuhrautumaan ja asiat ovat mutkistuneet.

Tyttönen vaan kirjoitti 29.2.2016 14:41

Pompula, mäkään en tiiä mitä tässä tekis, ajatuksia on liikaa päässä mut en tiiä minkä toteuttas niistä. Kuhan en nyt menis tekee itelleni jtn pahaa. Tää päivä on kyllä ihan hanurista muutenkin, ku on maanantai.

Kiitos Rina tässähän tää on menny. Jotenkin aamun jälkeen aika nopeasti. Tosin en ole käynyt tänään suihkussa.

Mä olen yrittänyt haalia keinoja mitä tehdä itsemurhan sijaan. Jotain olen keksinytkin. Siis ylipäätään. Mutta jokainen, joka on ihan tosissaan joskus harkinnut, tai yrittänyt. Tietää, että kun se musta hetki tulee, niin ei ole mitään valoa. Se on silloin veitsen terällä leikkimistä. Jotenkin elämä pitäis olla kuitenkin sen verran elettävä, että ei tarvitsisi aina ahdistella, eikä varsinkaan tulla niitä mustia hetkiä. Oletko Tyttönen vaan keksinyt itse mikä auttaa?

Mitä ne oli? Haavemaailmassa eläminen, vai mistä useampi puhui. Minusta sellainen olisi pelottavaa. Unohtaa todellisuus? En osaa järkeistää, kun en käsitä miten oikeassa elämässä voi elää samaan aikaan.

Heräsin tyhjään päivään. Sairauslomaa on edessä vielä pitkälti. Sairas on olokin, mutta ihmetyttää nämä tyhjät päivät. Että miten sitä oikein olisi. Mitä tekisi. Näköjään kuu vaihtui maaliskuuksi. Aika kuluu, vaikka oma tilanne junnaa paikallaan. Ahdistaa tämä tilanne ja epäselvä tulevaisuus. Tänään on sillä tavalla vapaapäivä, ettei tarvitse mennä minnekään. Eilen olin ulkona asioilla ja kaikki sujui aika hyvin. Huomenna täytyy taas lähteä kodin ulkopuolelle.

Ihmetyttää tämä masennus. Kun olin nuorempana vakavasti masentunut, saatoin nukkua miten paljon tahansa ja olin tosi itkuinen. Nyt unta riittää nipin napin 7-8 tunniksi, eikä itkua tule vaikka itkettäisi. Olisi ihanaa, jos voisi nukkua enemmän ja paeta tätä elämää uneen. Itkukin voisi tehdä hyvää.

Kiitos Lukossa viestistäsi! Tuota vähän ajoinkin takaa, että jos masennusoireihin ei kiinnitä huomiota, niin lopulta ainakin ahdistus herättää huomiosi. Ja toki näitä voi olla erikseenkin. Oikea diagnoosi arvatenkin auttaa, mutta kuten jo aiemmin totesin, niin mulla ainakin nuo diagnoosit vaihtuivat muutaman vuoden välein. Maanis-depressiivisyyttäkin tarjoiltiin (myöhemmin taas ei), vaikka itse kyllä ihmettelin, että onpa mulla laimea mania, kun silloinkaan en lennokas olo. Summa summarum: kannattaa tarttua ajoissa masennusoireisiin. Pompula, sulle toivon todellakin parempia päiviä! Tiedän tuon tunteen, kun tunnelin päässä tuntuu näkyvän pelkkää sysimustaa, ja kun kuolema alkaa tuntua ainoalta vaihtoehdolta. Itse sain ruinattua eri yksityislääkäreiltä niin paljon rauhoittavia, että ne olisivat tappaneet norsunkin. Niistä tuli ikäänkuin viimeinen oljenkorsi, ja salakuljetin ne osastollekin. Niihin turvautuminen on kuitenkin niin äärimmäinen ja vihoviimeinen keino, että suosittelen, että hakekaa apua ja uskokaa sen paremman hetken koittavan. Vaikka siihen parempaan hetkeen ei mitenkään uskokaan, niin aika varmuudella se sieltä tulee. Kuolema taas on lopullinen musta aukko. Pompula, auttaisiko liikunta sua? Se kun on itselleni ollut pelastus.

Nyt on veto kyllä pois, ku iski flunssan päälle.. mut kyllä se tästä ku lepäilee..

Heipä hei kaikille.🙂
Tyttönen, tsemppiä sinulle ja Pompulalle myös tsemppiä. Sitä vain kyselen että olette käynneet lääkärissä näiden oireiden takia ? Jos ei, niin suosittelen🙂🌻
Minulla päätettiin nostaa lääke annosta ja tuntuu että nämä sivuoireet on ihan hirveitä tai sitten se vain on tämä ahdistus joka on päällä... Jospas jaksaisin pari viikkoa nyt tällä annostuksella niin näkisi toimiiko vai ei... En ole jaksanut edes joogatakkaan enään, en ole oikein jaksanut mitään 😞. Minusta tuntuu että nuo lääkärin käynnit ja fyssarilla käynnit väsyttää minua vielä enemmän ?
Ja sitten minua ottaa päähän tämä ikuinen sängyssä makoilu 😭.... Mielessä olisi niin paljon tekemistä ja niin minulla onkin mutta jaksan vain keskittyä yhteen asiaan kerralla ja sitten äkkiä takaisin sänkyyn makoileen kun on vain niin uupunut..
Paljon täällä on uusia ja kiinnostavia juttuja/keskusteluja mutta en jaksa lukea kaikkea kerralla😉. Ja jossain vaiheessa oli tullut tosi paljon uusia viestejä, tuntuu ettei pysy perässä 😋.
Kuulumisiin ja aurinkoista päivää 🌻🙂🌻

Pompula kirjoitti 29.2.2016 21:10
Haavemaailmassa eläminen, vai mistä useampi puhui. Minusta sellainen olisi pelottavaa. Unohtaa todellisuus? En osaa järkeistää, kun en käsitä miten oikeassa elämässä voi elää samaan aikaan.

Ainakin minä tarkoitin sellaista osittaista todellisuuden kieltämistä. Sellaista, että uskottelee itselleen ettei joku asia ole vielä vakava (vaikka onkin) tai että muutos parempaan on jo tapahtumassa (vaikka kaikki menee vain huonompaan suuntaan). Vastaavia juttuja olisi paljon. Minulle esimerkiksi kävi niin, että sain asiani (työelämä, talous) vain entistä pahempaan solmuun, kun yritin hampaat irvessä selvitä omilla ratkaisuillani. Olisi pitänyt pyytää apua aiemmin, olisi pitänyt tunnistaa masennus aiemmin, olisi pitänyt ottaa työpaikkakiusaus puheeksi, olisi pitänyt jäädä sairauslomalle aiemmin, olisi pitänyt kieltäytyä liian aikaisesta työhönpaluusta, olisi pitänyt sitä-ja-tätä. Nyt on aikaa ja mahdollisuuksia piehtaroida näissä itsesyytöksissä 😠🤕☹️😞 😭

Rina kirjoitti 1.3.2016 10:27
Tuota vähän ajoinkin takaa, että jos masennusoireihin ei kiinnitä huomiota, niin lopulta ainakin ahdistus herättää huomiosi.

Mulla meni tosiaan niin, että masennus piileskeli jopa viitisenkin vuotta taka-alalla. Onnistuin sitä piilottelemaan sekä itseltäni että muilta olemalla ahkera väsymyksestä huolimatta ja laittamalla ongelmia kaikenlaisten muiden asioiden piikkiin. Ahdistusta mulla oli koko ajan matkan aikana vaihtelevasti. Ja univaikeuksia. Diagnosointia vaikeutti myös mun kilpirauhassairaus, joka myös vaikuttaa näihin asioihin.

Rina kirjoitti 1.3.2016 10:27
suosittelen, että hakekaa apua ja uskokaa sen paremman hetken koittavan. Vaikka siihen parempaan hetkeen ei mitenkään uskokaan, niin aika varmuudella se sieltä tulee. Kuolema taas on lopullinen musta aukko.

Rinan tavoin minäkin suosittelen avun hakemista. Ja tulevaisuuteen uskomista.

Paradoksaalisesti olen viime päivinä ajatellut tulevaisuudesta myönteisesti. Uskonut parempaan. Olo on ollut parempi ja ahdistus vähäisempää. Valitettavasti mustatyyppi olkapäältä kuiskii, että taas hakeudun mielikuvitusmaailmaan. Että ei oikeasti ne positiiviset tulevaisuuden asiat toteudu, vaan kaikki kauhuskenaariot tulevat tapahtumaan. Vaikea juttu. Aika näyttää ja siihen asti elän löyhässä hirressä. On joka tapauksessa hyvä, että ahdistusta on nyt hieman vähemmän päivittäin.

Hei taas kaikille, on mukava lukea kurjoituksianne. Ollaan vähän kuin haaksirikkoutuneen laivan jäljiltä. Kullakin on oma laudanpalasensa, jollakulla vankempi kuin toisilla. Meri näyttää myrskyiseltä ja räpiköiminen vaikeaa. Vaikka omalle ajopuulle ei ehkä mahdu muita (koska silloin molemmat hukkuisivat), niin ainakin toisillemme huhuillaan, miten siellä menee, ja kannustetaan toisiamme sinnittelemään. Muistamme, miltä tukeva maankamara näytti, ja toivomme olevamme menossa oikeaan suuntaan. Jos ei jaksa potkiskella, niin antautuu taas hetkeksi merivirran vietäväksi. Pixalle ja Tyttöselle kuin myös muille voimia! Itselläni lääkityksen alkaessa ja annosta nostettaessa ahdistus tuntui vain lisääntyvän, se useimmille kuuluu asiaan. Toissailtana, kun oli oikein paha olo, rupesin heijaamaan kevyesti sängyssä maatessani. Se tuntui auttavan. Yhtäkkiä muistin, että tällä heijaamisella olen tyynnytellyt itseäni useinkin lapsuudessa ja nuoruudessa. Eilen eikä tänäänkään ei ole ollut hullumpi päivä, saamaton kuitenkin tänään, sellainen lämpimän kaakaon päivä! Kukkia kaikille ja niin sisäisen kuin ulkoisenkin kevään odotusta🌻🙂🌻

Tätä samaa olen minäkin miettinyt mitä Lukossa kirjoitti. Tietääkö kukaan sitä tunnetta että olet niin jossain ns. jutussa sisällä esim. kirjan tai jossain netissä niin siinä sisällä että sitten yhtäkkiä havahdun siihen omaan todellisuuteen ja tulee sellainen ahdistus että voi ei, tätähän tämä olikin ? Joo mutta arvaatkas mitä ? Sain imuroitua tänään jihhuuu... Luovutus oli monta kertaa mielessä mutta ajattelin että perkules, nyt teen tämän vaikka kuinka ahdistaisi ja tuntuu että kuolen just siihen.. Mikä ihana olo sen jälkeen, kuin pieni lapsi, iloinen onnistumisesta <3 ... Jaksuhalit 🙂.
Lukossa kirjoitti 1.3.2016 11:54

Pompula kirjoitti 29.2.2016 21:10
Haavemaailmassa eläminen, vai mistä useampi puhui. Minusta sellainen olisi pelottavaa. Unohtaa todellisuus? En osaa järkeistää, kun en käsitä miten oikeassa elämässä voi elää samaan aikaan.

Ainakin minä tarkoitin sellaista osittaista todellisuuden kieltämistä. Sellaista, että uskottelee itselleen ettei joku asia ole vielä vakava (vaikka onkin) tai että muutos parempaan on jo tapahtumassa (vaikka kaikki menee vain huonompaan suuntaan). Vastaavia juttuja olisi paljon. Minulle esimerkiksi kävi niin, että sain asiani (työelämä, talous) vain entistä pahempaan solmuun, kun yritin hampaat irvessä selvitä omilla ratkaisuillani. Olisi pitänyt pyytää apua aiemmin, olisi pitänyt tunnistaa masennus aiemmin, olisi pitänyt ottaa työpaikkakiusaus puheeksi, olisi pitänyt jäädä sairauslomalle aiemmin, olisi pitänyt kieltäytyä liian aikaisesta työhönpaluusta, olisi pitänyt sitä-ja-tätä. Nyt on aikaa ja mahdollisuuksia piehtaroida näissä itsesyytöksissä 😠🤕☹️😞 😭

Mä alotin tossa oma-aloitteisesti vähentää masennuslääkettä, ku ei siitä oo mulle enää hyötyä. Vähän meinaa olla vierotusoireita.

Pixa kirjoitti 1.3.2016 11:1
Minusta tuntuu että nuo lääkärin käynnit ja fyssarilla käynnit väsyttää minua vielä enemmän ?
Ja sitten minua ottaa päähän tämä ikuinen sängyssä makoilu 😭.... Mielessä olisi niin paljon tekemistä ja niin minulla onkin mutta jaksan vain keskittyä yhteen asiaan kerralla ja sitten äkkiä takaisin sänkyyn makoileen kun on vain niin uupunut..

Hei Pixa, sinusta ei ollutkaan kuulunut vähään aikaan. Minuakin väsyttää kaikki ns. suoritukset ja vaatimukset, joihin kuuluvat mm. lääkärikäynnit. Toisaalta joskus niitä seuraa helpotus, joka sitten voi ollakin aika iso huojennus ja apu sinänsä. Sängyssä, tai paremminkin sohvalla, viihdyn minäkin. Teen kaikkia askareita pienissä palasissa ja välillä lepään. Lepäily ei ota minua päähän, mutta välillä tuntuu aika naurettavalta. Siis se, miten vähissä voimat ovat. Ja tosiaan, vain yhteen asiaan jaksan minäkin keskittyä kerrallaan. Jaksamista sinulle!

Kiitos Rina, toi norsuvertaus sai mut hörähtämään. Mä oon niin ahdistunut, kun ahdistunut vaan voi. Mä nukuin aika hyvin, mutta ennen heräämistä näin kamalia painajaisia. Jotka valitettavasti muistan vielä herättyänikin. Mä olen ihan suossa. Mä en haluais mitään kamalia vahvoja ahdistuslääkkeitä, kun ne pelottaa mua, mutta ei tässä näy enää olevan mahdollisuuksia. Nyt mä itken. Kävin ottamassa lääkettä ja kömmin taas takaisin sänkyyn.