yleinen väsymys tuhoavaa

yleinen väsymys tuhoavaa

Käyttäjä nettityttö aloittanut aikaan 16.05.2009 klo 22:53 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä nettityttö kirjoittanut 16.05.2009 klo 22:53

Olen jatkuvasti väsynyt. En jaksa innostua normaaleista asioista, kuten ulkoilemisesta. Päivät vain liukuvat ohi, täysin merkitsemättöminä minulle tällä hetkellä. Näen ulkona eläimiä, aurinko paistaa, kesä tulee, mutta missä on mieleni? Ei ainakaan toivossa, paremmasta huomisesta.

En jaksa pitää yhteyttä moneenkaan ystävään. Ystäväni soittavat minulle, mistä olen kovin iloinen, vaikka sekään ei tunnu samalta kuin ennen. Olen välillä kovin yksinäinen, vaikka ympärilläni on ihmisiä. En jaksa seurustella muiden kanssa, olen mielummin yksin, huoneessani.

Menen kohta sairaalaan hetkeksi, vaikka sitäkään en jaksaisi tehdä. Pakko mennä, sovittu hoitojakso. Mistä voimaa?

Onko muita väsyneitä ja masentuneita?

Käyttäjä tessu kirjoittanut 18.05.2009 klo 20:25

täältä löytyy myös väsynyt.

Voimia sinulle sairaalaan,ei sinun tarvitse siellä jaksaakkaan tai esittää mitään,olet vain oma itsesi siellä. minulle kaikkein väsyttävintä on,kun tarvii olla väkisin iloinen sun muuta ja yrittää seurustella ihmisten kanssa,vaikka tekisi mieli itkeä. Siksi en juuri tapaa ystäviäni,enkä muitakaan ihmisiä.Eihän kukaan vaadi minua esittämään,mutta niin teen,kuitenkin. Välillä on parempia hetkiä ja yritän nauttia niistä. Kiva,että kirjoitat tänne.Kirjoittaminen auttaa purkamaan tunteita ja lisäksi,jos ei halua puhua on tänne kirjottaminen helpottavaa. Toivon,että saat apua sairaalassa.kirjoitahan kuulumisiasi. Muuten koita olla tyytyväinen,jos jaksat tehdä jonkin asian päivässä. Sain lähdettyä lenkille ja vaikka se ei tuntunut yhtä hyvältä,kuin ennen,olen kuitenin tyytyväinen,että menin ja koirakin on tyytyväinen 🙂

onko sinulla ketään jolle voit puhua? joka tietää että olosi on huono?

Käyttäjä nettityttö kirjoittanut 23.05.2009 klo 08:30

Hei Tessu, ja kiitos sanoistasi.

Olin sairaalassa 5 päivää. Sain purkaa huoliani hoitajien ja lääkäreiden kanssa. Aika meni kyllä nopeaan, olisin jopa halunut olla pidempään, mutta osastolle oli niin jonoa. Olen edelleen väsynyt ja paha olla. Väsymys on tappavaa lajia. Sitä kun on masentunut, ei jaksa nostaa päätään ylös pinnalle, vaikka kuinka yrittäisi. Ja kuitenkin on vain sinniteltävä.

Nyt ulkona sataa ja saan hyvällä omallatunnolla käpertyä sisätiloihin. Olisipa jotain mikä innostaisi johonkin aktiviteettiin. Nyt vain pyristelen eteenpäin.

Käyttäjä 1näinen kirjoittanut 31.05.2009 klo 15:37

Vähän "samankaltaisesta syystä" hakeuduin itsekin lääkärin juttusille (oireina mm: väsymys, masennus, ahdistus, paniikkihäiriö, sos.fobiat yms.). Ja nyt olen 1,5 kuukauden ajan syönyt ahdistukseeni mielialalääkettä (jota minulla on ollut aiemminkin käytössä, vuosia sitten, ja se toimi erittäin hyvin!).
Mutta nyt en oikein tiedä, että missä vika, kun tuntuu ihan siltä ettei tämä lääke taida sopiakaan minulle?

Mulla on nimittäin vieläkin vatsa sekaisin päivittäin.. enkä saa nukuttuakaan. En haluaisi taas mennä lääkäriin.. jotenkin vaan EI HUVITA mennä sinne.. vaikeroimaan ja miettimään pitäisikö vaihtaa toiseen lääkkeeseen, jos kyllä, niin mihin?
Ja pitäisiköhän kaiken lisäksi vielä ottaa nukahtamiseen avuksi jotakin..?

Olis tarkotus "joskus" varata aika psykiatriselle erikoissairaanhoitajalle ja sen jälkeen lääkärille.. mutta en vaan saa aikaiseksi sitä.. tai mitään muutakaan. Rauhoittaviakaan ei ole enää jäljellä kuin 2kpl.. eikä reseptiä saa uusittua - NE REP!!!!.
😯🗯️ -Inhottavaa olla mielenterveyspotilas...😉

En ole edes ikinä jutellut kenenkään muun kanssa tuntemuksistani.. ja siksi se niin kamalasti pelottaakin/jännittääkin.

Mitä edes sanoisin..?😳 Joo, edelleen on paska olo, mutta minkäs teet.😞😭

Käyttäjä SuprA kirjoittanut 17.06.2009 klo 13:00

Olen itsekkin hyvin masentunut enkä vain saamattomuuttani ole hakenut siihen apua. En oikein tiedä edes mistä sitä hakisi niin ajattelin ensin kokeilla tätä tukinettiä.

Jep, mutta nyt aiheeseen. Jatkuva väsymykseni ja voimattomuuteni sekä kiinnostukseni katoaminen kaikkeen on vaikuttanut myös pahaa enteilevästi parisuhteeseeni. Sitä on vaikea selittää omalle miehelle että miksi väsyttää eikä jaksa mitään kun ei itsekkään oikein tiedä. Siivous, työssäkäynti ja tällainen tuntuu aina uuvuttavalta eikä entinen työkään enää jaksa kiinnostaa. Mieheni kyllä auttaa kotitöissä mielellään ja jaksaa kuunnella jatkuvaa kiukutteluani mutta kyllä hänelläkin välillä palaa pinna ja hän on sanonut ettei jaksa enää tällaista jos parisihteessa mennään jatkuvasti huonompaan suuntaan.
Tiedän miehillä olevan tietynlaisia tarpeita ja tunnen syyllisyyttä joka lisää masennustani kun en pysty niitä täyttämään. kuten läheisyys ja seksi. Masennuksen myötä minusta tuntuu että etäännyn miehestäni ja hänen pahaa tarkoittamaton kosketus saa minut hermostumaan. Pelkään että mentän ainoan ystäväni, tukeni ja turvani, mieheni kun en jaksa / pysty / kykene elämään täysipainoista elämää niinkuin ennen. ☹️

Hienoa näin ensikertalaisena kirjoittajana lukea teidän muiden asioista ja huomata yhtäläisyyksiä. Se jo auttaa että oikeasti tietää ettei ole aivan yksin omien ongelmiensa kanssa vaan niihinkin saattaa löytyä apua.

Jaksamista kaikille! 🙂