Ei meinaa enää jaksaa tätä jatkuvaa yksinäistä elämää. Yksinäisyys on kuin tauti, joka on ollut minussa koko elämäni. Elämäkin lähenee jo puoliväliä. Ei jaksa loputtomasti yrittää selvitä. Kaiken tekemisen motiivi on vain juosta pahaa oloa pakoon, mutta eihän sitä pakoon pääse eikä se kohdatessa väisty poiskaan.

Olen huomannut, että ihmiset alkavat vältellä sellaista, jolla ei näytä olevan ystäviä ja joka kulkee aina kaikkialla yksin.

Olen niin äärettömän väsynyt tähän, että alan lamaantua. Nyt haluaisin vain nukkua koko viikonlopun.