Yksinäisyys ja toivottomuus
Olen 21-vuotias nuori aikuinen mies pääkaupunkiseudulta ja olen ollut masentunut yli viisi vuotta. Oloni on kokoajan erittäin yksinäinen enkä tunne olevani arvostettu tai haluttu. Ystäviä löytyy, muttA en tunne kuuluvani heiDän joukkoon. Itsetuhoisia ajatuksia on päivittäin. Eniten harmittaa tällä hetkellä se, että en saa apua. Poliklinikaltakin minut siirettiin päihdehoitoon huumeitten käytön takia joten nyt en ole oikeutettu saamaan apua ennen kuin lopetan huumeitten satunnaisen käytön. Tunnen olevani umpikujassa ja kuolema alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta.
Nyt tekee mieli kyllä vähän ilkeillä.
Mitä jos lopettaisit sen huumeiden käytön, sitten saisit apua.
Mistä sun tuntemukset johtuu, miksi käytät huumeita edes satunnaisesti, voitko ajatella ettet käyttäis huumeita yhtään, kun se voi pahentaa myös sun tilannetta? Onko sulla yhtään ihmisiä, keihin voit täysillä luottaa? Ikävää ettet saa psykiatrian poliklinikalta apua, saat apua huumeiden käyttöösi, mutta sun pitäisi varmaan olla kovempi, sanoa, ettet voi olla itsesi ja tunteidesi kanssa, jos niin irtoaisi apua enemmän. Pitää olla jämäkkä, pitää puolensa.
Mulla itselläkin on parhasta aikaa psyykkeen kanssa ongelmia, en kykene juuri menemään töihin enkä ajattelemaan asioita järkevästi, mutta pahan oloni tueksi en ota mitään alkoholia, huumeita en ole koskaan käyttänyt, enkä rupea käyttämäänkään.
Yksinäisyys riivaa muakin, mutta tietyt asiat vain eivät koskaan muutu, vaikka tekis mitä tahansa. Pitää vaan hammasta purren jatkaa eteenpäin.
Satunnaisesta päihteiden käytöstä ei kannata yleensä mainita hoitohenkilökunnalle jos ja kun se ei ole masennuksen syy vaan pikemminkin oire. Asenteet päihteitä kohtaan ovat syvällä ja helposti viihdekäyttäjä saa päihderiippuvaisen leiman, syytöksiä ja hyljeksintää. En ole päihteiden käytön puolestapuhuja, mutta en usko hoitohenkilökunnan asialliseen suhtautumiseen aiheeseen.
Suosittelen, että haet apua ja jos päihteiden käytöstä tulee puhetta kerrot lopettaneesi. Niin kauan kun sinulla ei ole ongelmaa päihteiden käytön suhteen, älä mainitse asiasta. Muuten et todennäköisesti saa apua masennukseen ja oikeisiin ongelmiin vaan keskustelu pyörii päihteiden käytön ympärillä, josta ei ilmeisesti ole ongelmaa sinulle. Mitä nopeammin saat apua masennukseesi, sitä nopeammin sinulla on mahdollisuus toipua. Jos käytöstä kuitenkin tulee säännöllistä, se aiheuttaa sinulle lisää ongelmia ja olet riippuvainen, yritä hakeutua vieroitukseen.
Tämä kirjoitukseni ja neutraali suhtautumiseni varmasti herättää kiehuvia tunteita monissa, mutta syyllistäminen harvoin auttaa ketään. Kaikki me tehdään syntiä täällä kuitenkin.
🙂👍
En pidä omaa huumekäyttöäni ongelmana tällä hetkellä. Ongelma on se, että en saa apua masennukseeni. Huumekäyttöni on enemmänkin oire masennuksesta kuin syy.
Joudutko käymään seulassa? jos et niin voithan sanoa että olet lopettanut kokonaan. Se että ajattelet kuolemaa ei ole hyvä juttu. Eikö päihdepuolella saa mt-apua? Oletko kertonut ajatuksistasi päihdeklinikalla? Mielestäni sinun pitäisi saada apua. jos tulee paha paikka, mene Aurooran päivystykseen. Sinne tietääkseni otetaan, jos ei ole päihteiden vaikutuksen alainen ja varsinkin jos sanot että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Sitä kautta voisit päästä psyk.polinkin asiakkaaksi.
Tämä on tosi ärsyttävää että kun ihminen on hädässä, hänet torjutaan ja apua saa vaan jos on tarpeeksi sinnikäs. Hädän hetkellä voimat on monesti vähissä ja apu voi jäädä kokonaan saamatta. Toivottavasti jaksat vielä hakea apua ja sinulla voimia on vaatia sitä. Apua hakiessa kerro rohkeasti itsetuhoisista ajatuksista. Onko sinulla on joku, jolle pystyisit puhumaan synkistä tunnoistasi ja pystyisit hakemaan apua itsellesi hänen tukemana?
On kai olemassa sellainen kuin päihdepsykiatria, ainakin olen tuollaisesta lukenut, Toimiiko Suomessa ja julkisella puolella, sitä en tiedä.
Useimmitenhan päihteiden käyttöä vähätellään, sanotaan että voin lopettaa milloin tahansa, tai käytän vain satunnaisesti, mutta jos käytön lopettaminen on ainut asia joka mahdollistaa hoidon, niin miksi tällainen henkilö ei sitten lopeta päihteiden käyttöä.
Tai miksi sitten menään ns kusettamaan hoitohenkilöstöä että en käytä mitään, koska tuolla kusetuksella kusettaa vain itseään, ei saa sitä hoitoa mitä tarvitsisi.
Pitäisi siis olla erikseen päihdepsykiatria, joka hoitaa päihteiden käyttäjien psyykkisiä ongelmia.
Tosihan on että päihteet aiheuttaa mielenterveyden ongelmia, ja taas toisaalta mielenterveysongelmat aiheuttavat päihteiden käyttöä.
Varsinainen soppa. Pitäisi saada kokonaisvaltaista hoitoa. Mutta sinne hoitoon pitäisi mennä rehellisesti, ei siis kusettamalla.
Hibernative kirjoitti 27.12.2010 15:30
Tämä on tosi ärsyttävää että kun ihminen on hädässä, hänet torjutaan ja apua saa vaan jos on tarpeeksi sinnikäs. Hädän hetkellä voimat on monesti vähissä ja apu voi jäädä kokonaan saamatta. Toivottavasti jaksat vielä hakea apua ja sinulla voimia on vaatia sitä. Apua hakiessa kerro rohkeasti itsetuhoisista ajatuksista. Onko sinulla on joku, jolle pystyisit puhumaan synkistä tunnoistasi ja pystyisit hakemaan apua itsellesi hänen tukemana?
On minulla kavereita, mutta heille en oikeen voi avautua näistä itsetuhoisista ajatuksista. Minulla ei ole ketään niin läheistä ihmistä jonka kanssa voisi keskustella sellaisista asioista.
alpha kirjoitti 27.12.2010 19:11
On minulla kavereita, mutta heille en oikeen voi avautua näistä itsetuhoisista ajatuksista. Minulla ei ole ketään niin läheistä ihmistä jonka kanssa voisi keskustella sellaisista asioista.
Mieti vielä uudestaan jos sieltä lähipiiristä löytyisi sittenkin joku, jolle voisit puhua. Setä, täti, opettaja tai joku työpaikalta? Sisko tai veli? Laajempi tukiverkosto pitää paremmin pystyssä kuin vain pelkkä ammattiapu.
Oletko yrittänyt saada ammattiapua muualta kuin mainitsemistasi paikoista? Itse kun asuin Helsingissä, sain helposti keskusteluapua joltakin taholta (en nyt jaksa muistaa sen nimeä), jonka toimipiste oli Pasilassa. Kokemukseni mukaan se oli mukava ja lämminhenkinen paikka ja käynnit olivat ilmaisia. Olisikohan se ollut mielenterveysseura? Käy katsomassa myös Mielenterveysyhdistys Helmi ry:n sivuja, jos löytäisit sieltä jotain itsellesi sopivaa. Voin myös suositella vertaistukiryhmiä.
Voisitko vähentää itsetuhoisia ajatuksiasi esimerkiksi sillä, että saisit hyvän mielen auttamalla jotain ihmistä? Sanotaan, että kun itsellä menee huonosti, niin silloin kannattaisi keskittää ajatuksia toisten auttamiseen.
Itse huomasin tänään entistä paremmin sen, että jos en olisikaan niin masentunut miettien sitä, mitä minulta puuttuu, vaan ajattelisin sen sijaan, että miten monella ihmisellä on ongelmia ja ne voivat olla pahempia ongelmia kuin minulla.
Nämä ovat hieman naiiveja yksinkertaisia ajatuksia, mutta halusin ne nyt kertoa.
Avulias kirjoitti 3.1.2011 1:48
Voisitko vähentää itsetuhoisia ajatuksiasi esimerkiksi sillä, että saisit hyvän mielen auttamalla jotain ihmistä? Sanotaan, että kun itsellä menee huonosti, niin silloin kannattaisi keskittää ajatuksia toisten auttamiseen.
Itse huomasin tänään entistä paremmin sen, että jos en olisikaan niin masentunut miettien sitä, mitä minulta puuttuu, vaan ajattelisin sen sijaan, että miten monella ihmisellä on ongelmia ja ne voivat olla pahempia ongelmia kuin minulla.
Nämä ovat hieman naiiveja yksinkertaisia ajatuksia, mutta halusin ne nyt kertoa.
Juurikin näin! Jos pitää omia ongelmiaan sisällä, eristäytyy eikä jaksa keskittyä siihen mitä muilla on kerrottavanaan, saattavat silloin omat ongelmat ruveta tuntumaan suuremmilta mitä ne oikeasti onkaan. Vertaistukiryhmät on siksi tosi hyviä, että niissä saa suhteellisuuden tajua omiin ongelmiin ja niissä saa olla tukena muille, mikä on eheyttävää. Lisäksi huomaa, ettei ole tosiaankaan ainoa joka painiskelee ongelmien kanssa ja tuntee sen takia voimattomuutta.