Yksinäisyys ja ihmisviha
Olen tässä pari vuotta kärsinyt vaikeahkosta masennuksesta, ja ystävät ovat olleet erittäin vähissä ja pudonneet pois pikkuhiljaa ajan saatossa. Noin vuoden alusta alkaen olen ollut täysin ilman kavereita tai ystäviä. ☹️ En enää tiedä mitä tässä voisi tehdä kun kaiken aikaa on vaikea olla eikä nukkumisestakaan tule enää mitään.
Onnellisten ihmisten näkeminen kiukuttaa ja katkeroittaa suunnattomasti, etenkin kun se tuo mieleen yhden entisen kaverin sanat siitä miten joidenkin on tarkoitus olla yksin ja ilman kavereitakin voi olla onnellinen.. ☹️
Jotenkin en vain pysty sulattamaan tuota ajatusta, en usko että kenenkään olisi tarkoitus selvitä tästä maailmasta yksin. Jatkuva ahdistus rinnassa ja pään sisällä alkaa käydä pikkuhiljaa raskaaksi ☹️
Anteeksi tämä vuodatus, en tiedä oliko tämä oikea paikka valitella kurjaa elämää. ☹️