yksinäisyys ja ihmisten työntäminen pois
Moi,
Olen 30-vuotias ja olen todella yksinäinen. Minulla ei ole yhtään ystävää, eikä minulla ole ollut 15 vuoteen miesystävää. En tiedä mitä tehdä. Mistä voisi saada ystäviä tai löytää rakkautta? En pidä ryyppäämisestä joten ei tule oltua iltaisin missään huvittelemassa (vaikka siis en tarkoita että huvittelemassa pitäisi aina juoda). En keksi mitään harrastusta jossa voisin ystäviä saada. En ole työssä tai opiskelemassa vaan kuntoutustuella. Jään varmaan pysyvälle eläkkeelle pian jos vaan se myönnetään. Tunnen olevani luuseri ja häpeän itseäni. Minulla on ollut vuosien varrella kaksi ystäväehdokasta mutta olen työntänyt heidät pois silloin kun on ollut todella vaikeaa.
Sairastan siis epävakaata ph, ahdistuneiruushäiriötä ja vakavaa masennusta. En todellakaan tiedä mistä saada ystäviä tai en edes osaa olla ystävä. Olen aika ujo joten en osaa small talkia ja olen huono saamaan kontaktia ihmisiin. Olenko menetetty tapaus? Pystynkö koskaan saamaan ystäviä? Ja mistä aloittaisin….sosiaaliset kontaktini ovat hyvin vähäiset ☹️
Hei sumelius.🙂voimia sinulle.Olen itse oppinut vaikeuksien kautta,että ensin pitää rakastaa itseään☺️❤️.Hiljaista ja ujoa ihmistä on ehkä vaikeampi lähestyä,kuin taas puheliasta.Minulle n.4v sitten yksi ihminen sanoi,että minun pitäisi hymyillä enemmän ja,kun rupesin hymyilemään niin ihmisetkin tulivat herkemmin juttelemaan.Ystävien eteen pitää kyllä tehdä töitä ja nähdä vähän vaivaa.🌻🙂🌻.Elämäkin on helpompaa,kun on ystävä lähellä joka välittää ja jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut.Sinä kyllä pystyt saamaan ystäviä,jos niin vain tahdot.Kaikki lähtee sinusta itsestäsi🙂👍 tsemppiä.Itse koitan liikkua paljon ja käydä eri paikoissa.Sitä ei koskaan tiedä milloin törmää siihen mukavaan ihmiseen🙂🌻.On myös paljon erinlaisia kerhoja.Mikä sinua kiinnostaisi?Harrastuksenparista voisi kyllä kanssa löytää ystävän.Et varmasti ole ainoa jolla ei ole ystäviä.Jossain on kanssa ihminen joka kaipaa ystävää.Kaikkea hyvää.
Moi, kerroit olevasi kuntoutustuella. Onko sinulla jonkinlaista kuntoutussuunnitelmaa? Mitkä ovat sinun tavoitteesi tulevaisuudelle ja missä ajassa olet ajatellut ne saavuttaa? Onko sinulla jossain joku tukikontakti, jossa voit keskustella näistä? Minun mielestä sinulle olisi hyvä tarttua kiinni vaan jostain ja edetä pienin askelin eteenpäin. Olisiko paikkakunnallasi jotain koulutusta, josta voisit olla kiinnostunut? Entäpäs kansalaisopiston/työväenopiston kurssitarjonta? Liikunta ja ruokavalio ovat myös aikamoisia ihmelääkkeitä moniin ongelmiin. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus: jos keho voi huonosti, mieli on maassa.
Edellinen kirjoittaja väläytti itsensä arvostamisesta. Voisitko tehdä tänään jonkun teon, jolla arvostat itseäsi ja pidät itsestäsi huolta? Voisiko se olla lyhyt hölkkälenkki tai vaikka se, että laitat itsesi kauniiksi, lähdet kahvilaan kahville? Entäs jos kävisit kampaajalla tai hemmottelet itseäsi hierojalla? Kerro, mitä näistä ideoista ajattelet. Toivottavasti pidät näistä!
🙂🌻
Moi,
Kiitos viesteistänne. Olen psykiatrisella polilla hoidossa ja kotikuntouttaja käy silloin tällöin. Eli mulla on omahoitaja kontakti ja lääkäri ja kotikuntouttaja kontakti. Olen ollut kuntoutustuella n. 10 vuotta ja kuntoutumisessani olen mennyt eteenpäin vähän (mutta onhan sekin jo jotain 🙂 ). Kuntoutumissuunnitelmia laaditaan aina silloin tällöin mutta ne joutavat tauolle kun vointini huonontuu ja esim. olen itsetuhoinen. Olen ollut sairaalassa monta kertaa itsetuhoisuuden ja itsemurhavaaran vuoksi. Viimeksi olin n. 3 viikkoa sitten.
Olen kokeillut erilaisia koulutuksia mutta ne ovat aina keskeytyneet kun vointini on huonontunut. Olen kyllä ajatellut että menen kansalaisopiston kursseille sitten keväällä kun se esite tulee ja pystyn valitsemaan kurssit. Jospa sieltä löytyisi ystävä....
Minulla on ruokailupuoli ja liikunta hyvin huonolla tolalla. En syö säännöllisesti ja usein syön paljon herkkuja (sitten ei tee mieli muuta). Liikuntaa en harrasta....en vain jaksa. Olen todella väsynyt ja tietenkin yksi syy siihen voi olla ruokavalio. Mutta kun masentaa ei jaksa välittää oikeastaan mistään. Tuntuu että olen kaaoksessa ja jotenkin täytyisi päästä pois. Ja sitten on vielä sekin että en huolehdi itsestäni. En muista milloin olen viimeksi pessyt hampaani tai käynyt suihkussa. Ei siitä varmaan ole kuin 2 viikkoa mutta onhan sekin jo aika paljon.
Kämppäni näyttää kaatopaikalta ja masentaa niin paljon. Mutta en haluaisi jäädä masennukseni vangiksi. Haluan paljon tältä elämältä. Mutta en tiedä mitä enää voi tehdä.....täytyy varmaan jutella omahoitajani kanssa ja lääkärin.
Tuntuu että nyt meni ohi aiheen mutta halusn tuoda esille nämä asiat.