Olen 57v nainen. Takana repaleinen elämä. Päihteitä ja mielenterveysongelmia. Niiden suhteen jo aika tasapainossa.pitkä raittius takana. Mulla ei koskaan ole ollut laajaa ystäväpiiriä. Muutama ystävä kerrallaan, läpi elämän. Viime vuonna sairastin syövän ja kävin hoidot läpi.Tässä rytäkässä menivät kaikki ystävyys suhteet poikki tai karille. Tammikuusta asti tilanne sellainen ettei ole ketään jolle soittaa eikä ketään joka soittaisi minulle. Ei ole edes tuttavia. Tuntuu kuin eläisin hirveässä tyhjässä tunnelissa kokoajan putoamassa syvemmälle. On ruvennut ahdistamaan niin rajusti etten tahdo jaksaa. Itken joka päivä tätä pahaa oloa. Olen syöpä hoitojen jälkeen niin voimakkaassa uupumuksen tilassa vielä etten jaksa juurikaan lähteä mihinkään,ei ole voimia!Vankina kotona!! Taustani takia tunnen itseni vielä niin erilaiseksi kummajaiseksi etten juurikaan osaa keskustella terveiden työssä käyvien ihmisten kanssa. Olemme ihan eri planeetalta kun itse olen ollut eläkkeellä koko ikäni. Löytyiskö täältä vertaistukea että jaksaisi seuraavaan päivään?