Olen niin turha. Jos kuolisin kotiin niin ei kukaan kaipaisi, sukulaiset asuu kaukana joten lojuisin varmasti kuukauden ennen kuin kukaan huomaisi. Olen miettinyt syytä elää. Ei minulla ole kavereita, ei parisuhdetta, ei lapsia. Ja tällä menolla lapset jää tekemättä. Toivoin perhettä.
Olen yrittänyt harrastaa jotain pientä, salaa toivoen että saisin ehkä kaverin. Harrastukset on menneet niin ja näin, tunnen itseni niin huonoksi. Olen kömpelö harrastuksissa ja ihmissuhteissa. Enkä kyllä näe mitään syytä miksi joku minuun haluaisi tutustua.
Se on kyllä noidankehä, yksinäisyys nimittäin. Se ruokkii itseään.
Olisiko minulla kohtalotovereita?
manneli kirjoitti 1.7.2015 20:34
Olen niin turha. Jos kuolisin kotiin niin ei kukaan kaipaisi, sukulaiset asuu kaukana joten lojuisin varmasti kuukauden ennen kuin kukaan huomaisi. Olen miettinyt syytä elää. Ei minulla ole kavereita, ei parisuhdetta, ei lapsia. Ja tällä menolla lapset jää tekemättä. Toivoin perhettä.
Olen yrittänyt harrastaa jotain pientä, salaa toivoen että saisin ehkä kaverin. Harrastukset on menneet niin ja näin, tunnen itseni niin huonoksi. Olen kömpelö harrastuksissa ja ihmissuhteissa. Enkä kyllä näe mitään syytä miksi joku minuun haluaisi tutustua.
Se on kyllä noidankehä, yksinäisyys nimittäin. Se ruokkii itseään.Olisiko minulla kohtalotovereita?
Itselläkin samoja tunteita, en näe mitään syytä miksi joku haluaisi tutustua. Voiko tämä olla masennuksen oire? Haluaisin kavereita, mutta kaikki menee pieleen aina. Olen työttömänä. En olisi uskonut elämän kääntyneen tällaiseksi lukion jälkeen. Kukaan ei kaipaa eikä välitä. Kaikki pärjäävät loistavasti ilman minua. En näe enää miksi joku haluaisi palkata tällaisen ihmisen kuin minä olen. Oikutteleva ja kiukkuinen valittaja sekä ujo ja hiljainen. Jos itsestäni pitäisi kirjoittaa miksi ei kannata olla minun seurassa, menestyisin kirjoitelmalla hyvin. Koulussa saisin kymppi miinuksen. 😋
manneli kirjoitti 1.7.2015 20:34
Olen niin turha. Jos kuolisin kotiin niin ei kukaan kaipaisi, sukulaiset asuu kaukana joten lojuisin varmasti kuukauden ennen kuin kukaan huomaisi. Olen miettinyt syytä elää. Ei minulla ole kavereita, ei parisuhdetta, ei lapsia. Ja tällä menolla lapset jää tekemättä. Toivoin perhettä.
Olen yrittänyt harrastaa jotain pientä, salaa toivoen että saisin ehkä kaverin. Harrastukset on menneet niin ja näin, tunnen itseni niin huonoksi. Olen kömpelö harrastuksissa ja ihmissuhteissa. Enkä kyllä näe mitään syytä miksi joku minuun haluaisi tutustua.
Se on kyllä noidankehä, yksinäisyys nimittäin. Se ruokkii itseään.Olisiko minulla kohtalotovereita?
Täältä löytyy! Löysin itseeni sun kirjoituksesta, kömpelö olen monella tapaa.
Et kumminkaan ole turha 🙂 Haluatko kertoa kauan olet ollut yksinäinen?
Yksinäinen täälläkin.
En tiedä mitä teen väärin. Kouluissa oli kyllä kavereita, mutta heti kun ei nähty päivittäin lakkasin olemasta olemassa.
Ja tämmöisellä tuppukylällä ei ole edes harrastemahdollisuuksia, ei sillä että sellaiseen kykenisin. Olen liian uupunut.
Pitäsi varmaan suosiolla alkaa ryyppäämään
Tuntuu niin omilta ajatuksiltani nuo tuntemukset yksinäisyydestä: ei työelämää, ei ystäviä paikkakunnan vaihdon vuoksi. Vaikka kuinka yrittää etsiä harrastuksia, ei ystäviä ole niin helppo saada kuin nuorena. Olin juhannuksen yksin, nyt olen yksin ja ehkä aina olen yksin....
Tekisi mieli ehdottaa keinoja miten tutustua uusiin ihmisiin, mutta en itsekään tiedä. Tai siis miten ystävystyä. Helposti uusia ihmisiä tapaa vaikka harrastuksissa, mutta toisten on vaan luontaisesti paljon vaikeampi luoda niitä ystävyyssuhteita. Luulen, että olen itse hieman ennakkoluuloinen muiden suhteen tai ainakin tosi valikoiva sen suhteen kenen kanssa haluan viettää aikaani. Sitten on tämä heikko itseluottamus, lannistun helposti ja pelkään olevani liian poikkeava tai huonompi, joten vetäydyn. Aiemmin en edes huomannut tätä piirrettä itsessäni, vaan yritin kieltää sen. Huonolla itsetunnolla ja itseluottamuksella on varmasti suuri vaikutus siihen, jääkö yksin. Sellainen henkilö näyttää varautuneelta eikä houkuttele tutustumaan ja toiseksi sellaisen on itse vaikea tehdä mitään aloitteita kuten mennä juttelemaan saatika sen enempää. Itseäni harmittaa vieläkin, kun tutustuin erääseen mukavaan ihmiseen, jolta sain hänen yhteystietonsa kuulumisten vaihtoa varten, mutta jätin ottamatta yhteyttä koska jännitti... Yritin selittää sen itselleni, että enhän minä edes uusia tuttavuuksia kaipaa... valetta. Minulla on työn alla itseluottamuksen kohentaminen, haluan kokea että olen ihan mukava ja kiinnostava tyyppi, enkä lannistu jos kaikki ei ajattelekaan niin. 🙂
Mä olen myös tavallaan yksinäinen. Tai olen yksinäinen joukossa. Mulla on puoliso ja lapset. Tosin puoliso asuu toisella paikkakunnalla ja nähdään vain parin-kolmen viikon välein kun tulee lapsia katsomaan. Viestitellään kyllä facessa mutta en voi kertoa mitään henkilökohtaisia asioita koska en saa niihin vastakaikua.
Ystäviä ei ole. Olin aiemmin tosi aktiivinen yhdellä nettifoorumilla mutta nyt kaduttaa kun olen siellä kertonut liian paljon henkilökohtaisia asioitani. Vaikka sainkin siellä paljon tukea ja kannustusta niin silti todella monet lukivat juttuni masentuneisuudesta ja rahahuolista. Ei hyvä. Niinpä olen nyt ollut sieltä pois ja poistin myös fb:stä ne muutamat tutut jotka tunsin foorumin kautta. Kaduttaa että joku tietää livenä minut ja on lukenut ne ongelmat mitä minulla on.
Lapsuudenperhe ei tiedä ongelmistani enkä heille aio mitään kertoakaan. Terapiaa ei ole tällä hetkellä. Eli oikeasti ei ole ketään eikä mitään paikkaa missä kertoa ongelmista, huolista tai ihan vaan jostain päivän tapahtumista. Ystävystyminen on vaikeaa koska on noh, sosiaalisten tilanteiden ongelmia.
Hei 🙂👍
Viestistäsi päätellen olet minua hyvin paljon nuorempi. Jos tämä kirjoittaminen onnistuu, en ole vielä saanut varmennetta, niin laitan sinulle lisää viestiä. Olen pian 60 v nainen ja vasta aivan lähiaikoina on eläämääni hiipinyt yksinäisyys. Ahdistusta ja masennusta on jo ollut tarpeeksi. Yksinäinen siis minäkin, kaipaan seuraa. Voisi olla minulle sinulle jotain elämän tuomaa viisautta. Olen kahden lapsen eronnut äiti🌻🙂🌻
Hei😉
Pääsin tähän ryhmään.
Sanotaan niinkin, että "jos et ole sinut itsesi kanssa" niin et ole valmis ihmissuhteeseen.
Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää ja kaunista. Olet aivan liian kriittinen itseäsi kohtaan ja tämä heijastuu ulkoisessa olomuodossa, käyttäytymisessäsi ja itsesi aliarvioimisessa.
Ei ole helppoa lähteä liikkeelle umpisolmusta, mutta jos kuitenkin yrittäisit. Ota asenne: Minä juurikin olen hyvä tyyppi, niin se näkyy ulospäin. Ei alentuvaa ja nöyristelevää asennetta😎
Ei se mitään ota jos ei sitten annakkaan. Oletko eteläsuomesta? Koulitaan sinusta kaikki ihanuus ulos! Olen "vanha täti", mutta en TÄTI😝
Olen kokenut mielenkiintoisia asioita elämässä: myötämäkeä, varsinkin nuorena. Mutta myös vastamäkeä. Olen kasvattanut kaksi nyt jo aikuista lasta yksin ja heistä on tullut hienoja ihmisiä. Olen sosiaalinen ja haluaisin tavata uusia ihmisiä. Asun Turussa, jos joku kiinnostuu viestittelemään niin revitään yhdessä elämästä surun paita pois 🙂👍 Ei helppoa, mutta täysin mahdollista🙂🌻
Täsmälleen samankaltaisia ajatuksia minullakin. Kaiken huipuksi minua haukutaan tyhmäksi, kiusataan, en kohta jaksa enää.