En olekkaan ainoa tässä maailmassa jolla ei ole kaveriaeikä ystävää.Elämä on melko yksinäistä kun ei ole kavereita..usein on tosi tylsää.

Moi kaikille.

Tässä itsellä asiat suht mallillaan ois sinäänsä, kun sain tuon opiskelupaikankin ja töitä ollut sen verran, et ei ole tarvinnut rahapulassa olla. Nyt tosin on työsopimus purettu tuotannollisista ja taloudellisista syistä, joten työt on loppuneet. Se on tosin ihan ok, niin ehtiipähän ainakin pitää reilun kuukauden sitten kesälomaakin.

Avohoidossa on omahoitajalla kesäloma, joten tulee vähän taukoa sitten käyntien väliin. Reilu kuukausi suunnilleen. Harmittaa vähän, kun on nyt oma juominen enemmän tai vähemmän riistäytynyt käsistä. Tänäänkin aloitin dokaamisen jo klo 11 aamupäivällä... Unirytmikin on täysin sekaisin, jos mulla semmoista onkaan. Viimeksi heräsin klo 18:00 edellisenä iltana. Lääkkeetkin jäänyt nyt reilun viikon verran ottamatta, kun olen lääkinnyt itseäni alkomaholilla, enkä ole uskaltanut vielä sekakäyttöäkään kokeilla, ehkä pitäisi. Nämä ongelmat eivät johdu tosiaan mistään käyntien vähyydestä, vaan omasta heikkoudestani. Aina kun tulee pienikin vastoinkäyminen, niin lohdutan itseäni ryypyllä. Harmi. ☹️

Hieman jännittää missä kunnossa olen sitten, kun koulu alkaa, mutta motivaatiota kuitenkin on sen verran paljon, että aion olla kondiksessa. No, ainakin on hyvät terassikelit. 😉

Hauskaa kesää kaikille! 🙂🌻

Moi kaikki!🙂

Olen 21-vuotias kone- ja tuotantotekniikan opiskelija. 16 vuotiaasta olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta, joskus enemmän, joskus vähemmän. 2. vuosi tulee nyt psykoterapiassa käyntejä ja apua on ollut! Myös lääkityksestä ja osastosta. Nyt elämä on kuitenkin näyttänyt valoisampaa puolta: opiskeluja tulee 3. vuosi syksyllä, kesäisin olen saanut tehdä töitä ja kavereitakin on. Mutta...
Vaikka minulla onkin kavereita ja pari hyvää ystävää, koskaan ei ole varsinaista tukijaa ollut. Kenellekään kavereista en ole puhunut terapiasta ja masennuksesta. Koko ajan jotenkin tyhjä ja yksinäinen olo. Esitän kavereitten kanssa iloista ja hauskaa, todellisuudessa olen aivan hukassa. En taida tosiaan olla yksin näiden ajatusten kanssa?
Nyt aloitin ison elämänmuutoksen kun vähennän alkoholin käyttöä. Se on ollut suurin ongelmieni aiheuttaja. Saa nyt nähdä miten kaveriporukan käy kun kuulevat etten aio enää olla se vastuuton riehuja..
Todella hyvä palsta, kiitoksia aloittaneelle tästä!
Mukavia kesäpäiviä kaikille, ei me taidetakaan aivan yksin näiden tuntemusten kanssa olla. Kirjoitellaan 🙂🌻

Hei kaikille!

Juu, et ole yksin tuntemuksiesi kanssa April Rain, veikkaan ma.

Tänään oli lääkärin tapaaminen pitkästä aikaa. Hän kirjoittaa nyt minulle
B-lausunnon, jotta minulla olisi mahdollisuus saada kuntoutustukea psykoterapiaa varten. Harmittaa kovasti nyt, kun jäi mainitsematta muutama seikka. Esim se,
että olen päättänyt päättää päiväni ensi sunnuntaina. No, en usko, että sitä menen kuitenkaan tekemään, arvioisin sen mahdollisuudeksi ehkä 35%. Eli ei kovin todennäköistä, mutta kun haluaisin päästä tuollaisista ajatuksista eroon kokonaisuudessaan.
Tänään sain taas vaihteeksi erittäin huonoja uutisia, joten ratkesin ryyppäämään.
Se on kovin harmillista, toivottavasti jaksan kuitenkin nousta huomenna kouluun ajoissa.

Toinen asia mikä jäi mainitsematta, on että minulla ei ole lainkaan tuloja.
Opintoraha-hakemukseni hylättiin, kun en huomannut laittaa liitteeksi jotain vaadittavaa todistusta. Se taas tarkoittaa, ettei minulla ole varaa maksaa ensi kuun vuokraa, eikä mitään muutakaan. Erittäin harmillista. Varsinkin, kun olen jo sopinut alustavasti terapian aloittamisesta, tai ainakin seuraavasta tapaamisesta ja ensi viikolla olisi aikakin, nyt vain menee viimeisetkin kesän töistä saadut rahat sitten siihen. Hitto, kun en osaa hoitaa raha-asioitani enkä mitään muutakaan.

Kolmas asia mikä jäi mainitsematta, on se etten ole tiskannut kotonani tänä vuonna vielä kertaakaan. Hmm, erittäin harmillista sekin. Kerroin kuitenkin lääkärille, mitä kirjoja olen lukenut, onhan sekin jotain.

Neljäs asia mikä jäi mainitsematta lääkärille, hänen todettuaan, että nyt kun olen päässyt yötöistä ja siirtynyt normaaliin päivärytmiin, minulla olisi aikaa tavata ystäviäkin, on se, että eihän minulla ole ystäviä. Ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen. Hmm, kaikenlaista sitä sattuukin.

Tällainen itsesäälin värittämä avautuminen tällä kertaa, nyt lisää juomaa, jotta saa pään tarpeeksi sekaisin.

Tämä Tukinet on kyllä hyödyllinen, lämmin kiitos kaikille palvelun ylläpitämiseen osallistuville. 🙂

Oisko täällä Oulun lähistöltä ketään, joita kiinnostaa Tolkien, Dragonlance, fantasiasarjakuvat yms... ? Ois kiva tutustua, kun sitä on pitkään ollu "erakko"...
Laittakaa vaikka YV:tä tms..

Hei pitkästä aikaan!

Siitä on kauan kun vierailin tukinetin sivuilla. Aika on mennyt, vaikka mitään tekemistä ei juuri ole ollut. Kesällä hankin itselleni sähköpostiystäviä taimi.fi sivustojen kautta, mutta ei niistä ystävyyksistä sen kummempia kehittynyt, paitsi yhden kanssa, jonka kanssa puhun päivittäin puhelimessa useita tunteja Skypellä. Ilmaisia puheluita.

Alivuokralaiseni sai asunnon kaupungilta ja muutti kesäkuun alussa siis omaan kämppään. Ensin se tuntui kamalalta. Ei ollut enää ketään, joka laittaa aamulla radion päälle, keittää kahvit ja tulee vetämään jaloista - se muuten tuntuu kivalta. En oikein osaa sanoa, mihin se kuuma kesä katosi ja mihin aika meni. Se vain meni ja tuli syksy ja näin pian tämä kunnon luminen talvi.

Suuri iloni on kyllä ollut se Skype puhelin. Mutta mokkulaliittymällä en sitä saanut toimimaan. Tarvii olla kiinteä liittymä. Sillä Skypellä viestitän säännölliseen aikaan kaksi kertaa päivässä myös äitini kanssa. Jos oikein ajattelee niin siitähän tulee ainakin kolmen tunnin puhelinpulinat päivässä.

Enää en saa liikuttua ollenkaan. Päivittäiset kävelyretket, uimiset ja vesijuoksut ovat kaikki jääneet, koska aiheuttavat vain kovia kipuja. Pyöräillä voin ja käyn kaupassa pari kertaa viikossa. Mutta miten mahtaa nyt käydä tässä lumipyryssä? Saan taluttaa pyörää ja laittaa ruoat tangolle. Pyöräkassin vetäminen jotain yli kaksi kilometriä olisi liian raskasta ja sehän ei käy ollenkaan tuolla lumikinoksissa.

Jotain olen silti tilanteelleni tehnyt. Ilmoittauduin työväenopiston teatterikurssille, elämää näyttämöllä. Siellä ei ole mitään valmiita käsikirjoituksia vaan luomme itse tilanteita omasta elämästä ja esim. muistoista ja improvisoimme sanat. Oikeastaan se on aika mukavaa. Keväällä pitäisi saada kokoon näytelmä siitä kaikesta. No, ei meitä keväällä taida olla kurssilla kuin viisi naista, mutta on todella kiva porukka. Mennään sitten jonnekin esittämään se mitä olemme saaneet aikaiseksi. Haluatko tulla mukaan? Eläkeläisenä koko kurssi maksaa vain jotain 10 euroa, se on sellainen joku OPH-kurssi. Lisää porukkaa sinne olisi kiva saada, mutta en tiedä olisi heidän vaikea alkaa näytellä sellaista mitä me muut olemme muistoistamme luoneet. Mutta harkitse jos pääset helpolla Espoon Tapiolaan. Kyllä mun on ollut vähän vaikea nousta aikaisin maanantaiaamuisin, että ehdin kymmeneksi kurssille. Olen alkanut mennä niin myöhään nukkumaan.

Risteilyllä olen käynyt pari kertaa - ilmainen matka. Ja taas on tiedossa uusi matka, mutta juuri ennen joulua. Just sen mun alivuokralaisen kanssa mä näillä matkoilla käyn, vaikka ei meillä oikein olisi rahaa käydä missään. Älkää kertoko kenellekään, mutta säästääksemme rahaa olemme ottaneet vähän omia eväitä mukaan laivaan, voileipiä sun muuta, että ei niin kamalasti menisi ruokaan rahaa. Nyt sitten lähdetään Tukholman jouluvaloja katsomaan.

Nyt mun täytyy lopettaa, koska olen mukana gospelkuorossa ja ihan pian alkaa harjoitukset ja sitten illalla lauletaan.

Tässä mun kuulumiset sitten on. Ei mulle mitään muuta ole tapahtunut sen jälkeen kun alotin tämän ketjun. Kiva, että tästä aloituksesta on ollut iloa teille. Tämä taitaa kyllä olla parempi tapa pitää yhteyttä ihmisiin kuin se, että kirjoittelee jollekin yksittäiselle sähköpostilla.

Hyvää pyrypäivän jatkoa kaikille vaan!

T. Adele

Hei taas!

Paljon on taas kulunut aikaa siitä kun viimeksi kävin palstalla. Miten on teillä joulu mennyt? Meillä meni ruoan parissa puuhatessa. Piti laittaa kinkku, lanttulaatikko, rosolli ja tortut ihan itse. Bussin kanssa oli ongelmia kun ei kulkenut kuin alkuiltäpäivään saakka. Menimme taksilla vanhaan joulukirkkoomme - sukulaisteni lapsuudenkirkkoon, saksalaiseen kirkkoon. Siinä kirkossa oli kyllä aikamoiset hulinat. Todella levotonta. Lapset esittivät joulunäytelmää ja se oli kyllä aika säpellystä. Levoton olo jäi koko kirkossa käynnistä. Joulupäivänä veljeni ja hänen tyttärensä tulivat syömään jouluruokaa. Veljeni tytärtä en ollut nähnyt vuosiin. Oli oikein hyvä juttu tavata hänet, mutta eipäs ehdottanut, että tavattaisiin.

Paras joululahja on se, että ranskalainen ystävättäreni on löytänyt minut netin välityksellä. Facebook on aika ihmeellinen ilmiö kun se etsii kavereita, vaikka itse ei ole pyytänyt sen etsimään ketään. Minulle on ollut tyrkyllä vaikka ketä kavereikseni enkä mielestäni ole hyväksynyt ketään. Sivulleni on päässyt kaveriksi yksi lapsuuden koulukaveri ja yksi minulle täysin tuntematon mies, joka sanoo olevansa ihailijani. Hän vetää jotain urheilujuttuja ja taitaa olla isot porukat takana. En todellakaan halua rakentaa itselleni mitään facebookverkostoa vieraiden ihmisten ja tuttujen tuttujen kanssa. Oletteko te laittaneet itsenne facebookiin ja mitä mieltä olette siitä?

Tänään olen surfaillut netissä uutissivustoilla. Ruotsalaiset lehdet kirjoittavat jo, että EU-hajoaa ja että ketään ei enää kiinnosta liittyä euroon. Eilen jotkut muistelivat aikoja jolloin siirryttiin markoista euroihin. Itse en juuri muista noista ajoista mitään - mikä lie syynä. Sitten ruotsalaiset lehdet kirjoittelivat siitä, että Saksa lähtisi pois EUsta ja ehkä muodostuisi uusi Nord-euro alue johon kuuluisivat Saksa, Ranska, Hollanti ja Suomi. Että niin, kaikenlaista spekuloidaan. Mutta sen ymmärtää, että saksalaisille on ollut kova paikka tukea Itä-Saksan palauttamista samalle tasolle kuin Länsi-Saksa.

Huomenna on Uusi Vuosi. Tarttee käydä kaupassa - taksia tarttee käyttää. Ei tuolla voi fillarin kanssa tarpoa ruokakassit ohjaustangolla. Voi mikä näky talvipakkasessa! Mutta kamalaa se kyllä on - tulla alamäkeä, kengät liukuen jne. Mutta jotain hyvää tarttee saada kotiin uudeksi vuodeksi. Alkaisipa tuo arki. Mutta ennen loppiaista on vielä kuoroesitys. Eilen oli harkat ja niiden päälle juotiin glögiä ja syötiin namosia. Mutta sitten meidät ajettiin ulos noin klo yhdeksän aikaan, koska lukaali piti sulkea.

Minulla on nykyään joitakin mt-tuttuja, joiden kanssa pidän yhteyttä kovin usein. Vertaistukeako se on kun mt-ongelmaiset huolehtivat toinen toisistaan. Huomenna taidetaan pitää skypebileet koko päivän.

Ennen joulua kävin ruotsinristeilyllä. Ajelimme entisiin kotipaikkoihimme siellä ja ajelimme siis metrolla. Seuraavana päivänä oli sitten siellä pommiuhka metrossa - onneksi ei ollut sinä päivänä kun me siellä ajelimme. Käytiin ruokakaupassakin ja kyllä siellä oli ruokakaupan taso romahtanut entiseen verrattuna. Meidän ruokakaupat tuntuvat kyllä paremmilta, vaikka tuli sellainen vaikutelma, että täällä on valmisruokapakkauksia enemmän kuin siellä. Voin tietysti olla väärässä.

Nyt katson uutiset ja sitten luokseni tullut äitini yrittää opettaa minulle vähän venäjää.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Terveisin

Adele

Hei minultakin, en kyllä tiedä olenko edes tähän ketjuun kirjoittanutkaan, lueskellut kyllä.

Mikäs se teatteriryhmä on? Voisi kiinnostaa. Vieläkö sinne voisi ilmoittautua? Yksi espoolainen eläkeläinen, heh.

Kyllä sitä sattuu ja tapahtuu jos ei muuten niin oman pään sisällä.
Minua on pyörittänyt monet ajatukset tässä viime aikoina, ei kauhean hyvät jutut, sekoillut vähän joka suuntaan. Minulla on aina ne sekoiluvaiheet ja sitten ne morkkisvaiheet. Sekoilua siis on minulta kaikenlaiset sanomiset, tekemiset, yllättävät päätkset elämäni suhteen, nopeat ratkaisut joita sitten hetken kuluttua ihmettelen ja ehkä kadunkin.
Jotain pitäisi kehittää että elämä olisi mielekästä, mikähän se sitten olisi.
Minäkin lopetin monivuotisen vesijumpan, päähänpistosta, ilmoittauduin jollekin venyttelykurssille, no, kai sekin on hyvä.
Mutta se teatteri...
Laitatko vaikka jonkun kurssin numeron jos sinne voi ilmoittautua.

Mitäs mä tässä olen kyllä käynyt täällä vierailemassa ja katsomassa mistä täällä keskustellaan nyt taas tuli pitkästä aikaan se itselleen tuttu keskustelupalsta paikka kun en ole jaksanut/ehtinyt kirjoitella tänne kun se saapui niine helveteineen helteineen ilman töitä siinä koitin kestää ne kuumat aurinkoiset päivät yksin kotona tekemättä mitään se oli ihan täysin tuskaa ei ollut minkäälaisia tuloja niinpä vuokranmaksun suhteen ei olisi tullut yhtään mitään ilman sossuja onneks he siinä auttoivat en mä siinä sitten voinut kuin käydä uimassa,kaupassa jne. mitä lie teinkin jotta sain ajan kulumaan se luojan kiitos kului onneksi se loma sitten vihdoin ja viimein päättyi tietäen että opinnot jatkuis taas mä sitten pidin siinä elokuussa synttärijuhlat johon sain frendit sponssaamaan tuleviin sälekaihtimiin ja se hanke onnistui kiitos sitä frendeille olen siitä heille erittäin kiitoollinen siinä se sitten loma onneksi päättyi kun opinnot taas jatkui.

Mä olin silloin ihan taas helpottunut jes se helle on ohi ja arki taas alkoi kuten ennenkin. Mä yritin taas pyrkiä työväenopiston astangajoogaan,mutta rahat olivat loppu niin siinä se sitten menivät mun harrastus mahdollisuudet en tiedä oliko se tarkoitus ?Niin siinä vaan kävi siinä sitten harmittelin kun kuukaudet vaan kuluivat menin taas niille pyörälenkille,kun jaksoin mennä muuten homehduin viikonloput kotona.

Sitten tuli syysloma kaikkineen vaistoinkäymisiseen,kun sain tt-tukea ihan miten sattui silloin samaan mulla alkoi toinen ammattiosaamisnäyttö,jolloin olisi tarkoituksena aloittaa työskentely työhuoneella mutten voinut kun en saanut mitään aikaiseksi tehtyä, ei ollut aiheita,ei oikein yhtään mitään niinpä vietin siinä alku kuukaudet kotona luonnostellen ja oleilen.

Sitten myöhemmin pääsin käyntiin mutta aivan liian myöhään marraskuussa,jolloin en soitellut kellekkään,en käynyt missään paitsi koulussa, jotta saisin rauhassa työskennellä ja no olishan mä saanut olla yksin rauhassa joka tapauksessa.Mua olis vaan niin vituttanut soittaa ihmisille ja pettyä silloin egotripin laulun tyyliin "tänään ei kukaan vastaa "koska sellaisia päiviä oli aika monesti frendit olivat ties missä ketkä töissä,lomalla,koulussa en mä heidän aikataulussa pysy se on sellainen kylmä tosiasia että täytyy ihan itselleen myöntää että itsekseen aikaa täytyy aika viettää ellei halua spurgugen seurassa aikaa viettää.Niin siellä työhuoneella aikani vietin aika yksinäistä taiteiljaelämää,ja niin myös kotona silloin olin ihan parhailmillaan kun ei tarvitse keksiä puheenaiheita kysyä lupaa,mielipiteitä,joka asiaan,ottaa toista huomioon silloin kun se on paikka siis tehdä kompromisseja sitähän se on yhdessäolo joskus se on ihan siedättävää muttei aina.

Mä siinä työskentelyn ajan keskityin koko ajan siihen itse pääasiaan.Mä uhrasin kaiken,jopa vapaa-ajan jota mulla ei koskaan ollut.Sitten mä siivosin,tein maalauspohjia,luonnostelin,maalailin,kuuntelin musiikkia,ripustin näyttelyn kaiken raskaan työni tein yksin kun tuli aika lähteä kotiin niin menin vaan nukkumaan ja taas jatkoin hommia mutta sitten taas jossain vaiheessa tuli ongelmia stressi,paniikki siinä työskentelyn loppu vaiheessa ja että mä siinä vaiheessa kaipasin koulun kuraattoria koska hän on luotettava ja hyvä kuuntelija toisin kuin mun tuntemat ihmiset sen takia häntä kaipasin mutta hänellä on muitakin opiskelijoita jotka haluavat hänen luokseen keskustelemaan ihan kuin hän olisi ainut ihminen,jolle kaikki soittaa kun stressaa hänellä on vaan työsarkaa

Mutta onneksi siitä raskaasta työskentelyjaksosta selvisin kyllä mä ihan niitä lepopäiviä välillä viikonloppuisin vaikka tein niin parhaani kuin pystyin niin silti mulla meni se näyttö homma ihan päin persettä ja sain sen mukaan arviointia. Tää syksy ei vaan mennyt niin putkeen kuin ajattelin kyllä sen pienoisen stressin ja paineen aavisti tulevan. Onneksi tuli toi joululoma tuohon väliin pidin sen työskenteyn tavoitteena että tekisin sen siihen mennessä ja lähtisin lepolomalle.Arvaa osaanko olla lomalla ? En oikein kun ajan kulkee tuossa ensi kevään 3.asteen yhteishaussa,ennakkotehtävissä,kesätöiden hakemisessa,ehkä mahdollisesta muutosta toiselle paikkakunnalle mut kun mä en vaan osaa ehkä sitten joskus osaan lomailla.

Mä olen sen pieleen mennen näyttöasian jo käsittellyt ja.Ei tässä voi muuta kuin mennä kohti tulevaa avoimin mielin.Seuraavalla kerralla aion tehdä työt hyvin ja niin että olisin itsekin tyytyväinen.Sillä ajatuksella lähden kohti uutta vuotta ja viimeistä kevätlukukautta kohti.Voi vitsi huomenna on uudenvuoden aatto mä oon joutunut viettää aika monet erikoispyhäpäivät yksin niin myös kunpa olisi sellaisia kavereita joiden kanssa voi pitää ihan hauskaa Trivial Pursuitin,ja kohtuullisen skumpan juomisen parissa,ilman rakettiroskia,,dagen efteria,silmävammoja muttei sellaisia tapahtumia/kaveriporukoita oikein ole jossain olisi ehkä näin ?

Hei kaikille! Hyvää Uuden Vuoden 2011 jatkoa! Tässä viestissä tietoa siitä teatterikurssista Angergolle.

Se teatterikurssi on Espoon kaupungin työväenopiston kurssi (OPH-kurssi=maksaa vain 10 euroa eläkeläisille syksy+kevät). Kurssin nimi on Elämän makua näyttämöllä, 101593, mutta se on tarkoitettu vanhemmille ihmisille. Omista muistoista tehtiin pieniä teatteriotoksia ja nyt on tarkoitus keväällä muokata ne esityskuntoon. Jokunen ihminen sanoi jäävänsä keväällä pois. Ei meitä taida olla siellä kun jotain kahdeksan, joten mukaan mahtuu. En vain tiedä kuinka kivaa on tulla mukaan kesken kaiken kun itse ei ole ollut tekemässä niitä teatteripätkiä. Meillä oli kaikenlaista inspiraatiota. Esimerkiksi soitettiin joku musiikkikappale ja sitten keskusteltiin mitä muistoja se toi mieleen ja sitten näyteltiin niitä pätkiä. Meillä ei ole vuorosanoja, joita tarvitsee opetella ulkoa, vaan tilanteesta inspiroidaan sanomiset. Mulle tämä kurssi on kyllä sopinut. Jos jotakin kiinnostaa niin voi hyvin tulla mukaan. Kurssi alkaa taas maanantaina 17.1.2011 ja on joka viikko klo 10-1215 Tapiolan kulttuurikeskuksessa. Meitä on kiva, pieni porukka. Ja vähän on vetäjä puhunut, että mentäis esittämään jonnekin, esim. vanhustentaloon tai jonnekin...

Mulla oli tosi vaikea aamu tänään. En millään meinannut päästä sängystä ylös. Oli vain fyysisesti ihan tokkurainen olo. Ehkä se olo tulee selkäongelmista - on koko selkäranka ihan hajalla. Selkäongelmat kartoitettiin joskus 15 vuotta sitten, mutta nyt kun olin lääkärissä niin sanoivat, että eivät ala kartoittamaan mitään selkäongelmia. Johtuisikohan se nyt sitten siitä, että olen nyt sitten ainoastaan mielenterveysongelmainen yleisen terveydenhoidon silmissä? Vuosikymmeniä on selkäongelmat kestäneet - koko selkäranka hajoaa. Lääkkeeksi ovat kirjoittaneet särkylääkkeitä ja lihasrelaksanttia ja Diapamia. Mutta särkylääkkeet eivät auta. Diapamia olen syönyt todella vähän, mutta syönyt kuitenkin, kun se vähän relaksaa selkäongelmista jäykkää kroppaa. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että kun musta on tullut mielenterveyspotilas, niin kukaan ei enää kirjoita mulle Diapamia. Lopulta mielenterveystoimisto kirjoitti 30 tablettia 5 mg ja kirjoitti reseptiin, että ahdistukseen. En mä sitä mihinkään ahdistukseen syö enkä ole siitä ikinä tullut riippuvaiseksi. Oletteko te huomanneet, että olisi joku suuntaus, että Diapamia ei enää kirjoiteta?

Nousin sieltä sängynpohjalta kuitenkin ylös ja tulin tähän koneelle. Kotiani en jaksaisi yhtään hoitaa. Tiskit pitäisi tiskata ja viedä roskat ulos. Lakanat pitäisi vaihtaa kahden viikon välein - ja siis tietysti pestä pyykkiä. Kaupassa pitäisi käydä ja ruokaa laittaa. Olen kuskannut ruoat kaupasta fillarilla, mutta tällä liukkaalla lumikelillä ja kylmässä en enää ole fillaria käyttänyt. Selkäongelmien takia en saa kantaa ja kauppaan on 2 km, joten taksin olen ottanut kaupalta kotiin. Vanhaa äitiäni olen hoitanut. Hoidan sillekin kaupasta tavaraa, pesen tukan (niskaongelman takia ei voi taivuttaa päätään ja häneltä otettiin kotipalvelu pois, joka ennen pesi tukan). Nyt on hankittu kaikenlaisia äidilleni sopivia virityksiä tänne mun kämppään: pöntönkorotus ja erikoistuoli. Tavaraa on kämpässäni nyt niin paljon, että imurointi hankaloituu kun joutuu siirtämään tavaroita ja se siirtäminen on minulle selkäongelmien vuoksi vaikeaa.

Katselen ikkunasta ulos. Kyllä tota lunta on kamalasti! Eilen pihalla seisoi auto, jolle oli jäänyt valot päälle. Seisoi sillä tavalla monta tuntia ja pihalla olleet juttelivat siitä. Sitten myöhemmin iltapäivällä auto lähti liikkeelle, joten ei sillä ihan huono akku ollut. Katselen tota parkkipaikkaa ja kyllä on tällä hetkellä aika vähän autoja - ovat ihmiset tainneet lähteä ostoksille. Olisi kiva, jos aurinko vähän pilkottaisi tuolta pilvien välistä. On pyryttänyt niin monta päivää, mutta koskas se aurinko viimeksi näyttäytyikään?

Mietin tässä, että miten tekisin erään 60-vuotta täyttävän tuttuni syntymäpäivälahjan kanssa. Pähkäilin näes, että mitä voi sellaiselle ostaa synttärilahjaksi. Hän tykkää kovasti enkeleistä ja törmäsin kuoroesiintymisen yhteydessä sellaiseen ihmiseen, joka myi käsinvalettuja lasienkeleitä, jotka ovat niin kuin semmoisia tuikkikynttilänjalkoja. Ostin sellaisen ja ajattelin, että sehän sopisi ystävättärelleni hyvin. Sitten ostin vielä suklaarasian lasienkelin lisäksi. Mutta kuinkas kävikään niin katsoin kutsua ja siihen oli kirjoitettu, että jos haluaa jotain antaa niin laittakoos rahaa matkatililleni...Jaa, a, pitäisikö mun nyt luopua siitä enkeli-ideasta ja laittaakin rahaa matkatilille? Mitäs sanotte?

Kello on jo yli yksi ja olen ollut pystyssä vasta tunnin. Alkaisi olemaan ruoanlaittoaika, mutta en kait mä vielä voi ruokaa alkaa laittamaan...

Kävin muuten just ennen joulua Tukholmassa risteilyllä. Käytiin katsomassa mun entistä kotia ja kyllä mulle tuli ikävä. Se oli mun oikea koti ja jää ehkä mun ainoaksi kodikseni, jonka oikein kodiskeni olen tuntenut. Se oli vanhassa, kolmikerroksisessa talossa, jossa ihana vehreä puisto ympärillä ja rapussa vain kolme asuntoa, siis 5 km Tukholman keskustasta. Kyllä se Tukholma on mun kaupunki, vaikka Hesaan olen syntynyt. Vaarini asui siellä lapsuudessani ja käytiin siellä häntä katsomassa. Äitinikin on siis asunut siellä lapsuudessaan äitinsä ja sisarustensa kanssa, vaikka vanhemmat olivatkin eronneet. Mutta mikä ero se sellainen on, että kuitenkin aina pidetään yhtä ja lopulta haudataan samaan hautaan? Se oli ero turvallisuussyistä. Isovanhempani pakenivat Venäjältä Venäjän vallankumousta (eivät muuten olleet venäläistä kansaa vaan Pietarissa asui kaikenlaisia ulkomaalaisia) tänne Suomeen, mutta vaarini ei täällä uskaltanut elää ja niinpä hän erosi perheestään ja reissasi pitkin Eurooppaan kuin naimaton mies kunnes lopulta majottui Tukholmaan. Sanoisinko, että olen juureton vai juurellinen. Kaikki omaisuus heiltä meni (vietiin ja jäi Neuvostoliittoon) ja aina pelkäsivät henkeänsä. Vaari oli kommunistien tapettavien ihmisten listalla. Äitini kertoi, että heidän lähipiiristään katosi ihmisiä oudosti vielä sotien jälkeenkin. Tällaisessa emigranttiperheessä olen varttunut ja tuntui todella kummalliselta kun NL kaatui. Olin aina elänyt niin kuin siellä ei olisi mitään maailmaa ja yhtä äkkiä sieltä aukeaa suuri maailma ja vain noin 350 km päässä meidän Helsingistämme on sitten yli 5 miljoonan ihmisen suurkaupunki, Pietari, josta isovanhempanikin tulevat. Nyt todella harmittaa, etten osaa venäjää. Saksaakaan en osaa kunnolla, vaikka se on alkuperäisesti ja oikeasti äitini äidinkieli. Meidän piireissä ajateltiin sotien jälkeen, että juuret Venäjällä ja saksankielisyys olivat kovia rasitteita. Äitini olisi halunnut antaa minulle saksankieliset nimet, mutta isovanhempani eivät sitä sallineet. Kuinka olisin jaksanut elää täällä saksalaisella identiteetillä, he ajattelivat. Niinpä en koulussakaan lukenut pitkää saksaa...Toisista isovanhemmistani en edes viitsi mainita mitään, vaikka olen syntynyt heidän kotiinsa ja asunut siellä ensimmäiset vuoteni...Sanon vain, että jo on psykiatri mennyt pieleen, jos ihmisille aletaan tehdä erikoisen sukutaustan vuoksi mielenterveysdiagnooseja...en enää ihmettelisi, vaikka minulle olisi niin käynyt...kuka nykyajan ihminen - täysin erilaisista olosuhteista tulleet psykiatrit - pystyy ymmärtämään tällaisia erikoisia sukutaustoja?