Yksinäisen / yksinäisten palsta

Minä tähän ketjuun tulen vaikka onkin tuo omakin ketju. Olen just täyttänyt 23v, nainen, poro-ja metsähoitaja ja opiskelen lisää yliopistossa alaa. Sivuaineena on matikka josta väkisinkin veinaa tulla pääaihe, koska pidän numeroista ehkä enemmän kuin poroista tai puista.

katsoin elokuvan postia papille, oli jo toinen kerta. Pidän elokuvasta vaikka hieman sellainen olo, että he kiusaavat pappia kun itse kirjoittelevat niitä kirjeitä. Vähän kuin minä annoin ukkini viimiset hetket elää harhassa, että olin sen oma tyttö.
Pieni talo preerialla tulee kyllä vielä, joskus olen sunnuntaina sattunut olemaan äitini luona kylässä, kun se on tullut. Se on hyvä sarja, turvallinen katsoa kun ei sisällä pornoa.
Koska minusta on vaikea katsoa tv muiden seurassa, jos tulee seksiä ja rakkautta liikaa.
Lempisarjojani ovat kaikki poliisisarjat, esmes Beck ja Rex. Kaikki urheilu ja luontosarjat kiinnostaa.
Omassa mökissäni ei ole tv mutta voin sitä katsoa vanhemmillani.

Luen sanomalehtiä koko ajan netistä, ehkä liikaakin. Koska jään koukkuun ja sitten helposti menee koko päivä kun seuraan jotain tapahtumaan.
Kirjoja luen todella paljon. Viime aikoina olen jotenkin onnistunut lainaamaan kirjoja joissa rakkaus ja seksi on pääosassa. Aivan viattomilta ja kiinnostavilta kirjat vaikuttavat takakannen mukaan, sitten siinä esitellään hyvinkin tarkasti seksisuhde ja kirja on pilalla.
Eilen kyllä onnistuin löytämään kirjan joka kertoo sodanjälkeisestä elämästä uustilalla. Siinäkin kyllä lehmä on kiimassa heti alussa ja isäntä juoksuttaa sen naapuriin 15km päähän panolle mutta itse panoa ei kovin tarkasti selostettu joten kirja säilytti arvonsa silmissäni.

pakkasta on lähes 30 astetta, kävimme koirien kanssa jakamassa poroille lisäruokaa ja nyt siirryn kirjan pariin.
Hyvää loppiaista huomiseksi. Loppiainen veinasi mennä ohi, koska sellaista päivää ei ole ortodokseilla. Ja koska yritän elää siten etten seuraisi kovin tarkkaa ortodoksista kirkkovuotta, en olisi huomannut ilman eilistä liveä että huomennä on kaupat kiinni. Ja ettei tule kauppa-autoa ja että tänään pitää pyytää jotakin tuomaa mulle kaupasta jotain, koska en itse viitsi lähteä. Ortodoksien mukaan huomenna on Herran kasteen juhla. Itseasiassa alkoi kiinnostaa mitä on loppiainen. Jumalan vika nyt on jos taas googlailen monta tuntia.

Ajattelin itsekin tulla tänne höpisemään, päivittelin tuossa oman palstan ja häiriköin tukihenkilöäni, mutta kirjotuttaa vieläkin.

Piti eilen katsoa se leffa, mutta päädyinkin menemään poikaystävän luona käymään. Olen kyllä jo aikasemmin miettiny että haluaisin sen nähdä, joten ehkä pitäisi vuokrata se jokupäivä.

Mutta itsestäni, olen myöskin 23-vuotias. Viittävaillevalmis lähihoitaja, opiskelut pitäisi saattaa loppuun, mutta aikaansaaminen on vaikeaa. Lähinnä teen siis töitä, erityislasten kanssa. Vapaa-aika kuluu lähinnä koiran kanssa oleskellessa ja ulkoillessa sekä kotona koneella kyyhöttäessä. Telkkarista tulee lähinnä katseltua leffoja, Housea (joka tauolla taas ☹️) , Greyn anatomiaa sekä muuta lääkärisarjaroskaa ja jotain poliisisarjoja esim Num3rot ja Griminal Minds. Katson kyllä melkeen mitä vaan, jos parempaa takamistä ei ole, joskus piirrettyjäkin on kiva katsella. Nyt uusi ihastukseni on anime-leffat, kiitos nettiystäväni joka sitä minulle tuputtanut. Muutenkin rakastan satuja ja fantasiaa, erityisesti kirjoina. Se on hyvä pakopaikka kun oikeassa maailmassa eläminen käy liian raskaaksi.

Ennen liikunta oli tärkeä ajanviete, mutta nykyään ei tahdo olla voimia lähteä minnekään tekemään mitään. Pidän ratsastamisesta, uimisesta, laskettelusta, rullaluistelusta koirulin kanssa... oikeastaan kaikki missä mennään kovaa on kivaa 😋.

Rakastan kovasti koiraani, se on harmaa keksikokoinen villakoiraneiti. Pikkuinen energiapakkaus varustettuna ihanalla persoonallisuudella ja tervällä älyllä. Vaikka itsellä olisi millainen olo se jaksaa olla iloinen ja touhottaa ja eihän sitä kukaan voi murjottaa kun toinen pistää parastaan että saisi katselijat nauramaan. Ennen löytyi myös Leobardigekko Leo, mutta vanhaherra poistui keskuudestamme muutama vuosi sitten. Nyt on suunnitteilla uuden Leogekon hankkiminen.

Ehkä tässä olisi höpinää nyt hetkeksi. Pitäisi raahautua tuon koirulin kanssa ulos ja sitten töihin.

Jossu

Olen toki höpöttänyt omasta yksinäisyydestäni omassa ketjussa enemmän kuin tarpeeksi, mutta voin toki toistaa oman tarinani vielä kerran tälläisessä yleisluontoisessa ketjussa. Tosiaan, olen 22-vuotias merkonomi Vantaalta ja olen nyt ollut työttömänä noin puolisentoista vuotta. Ihmissuhteeni olen onnistunut tuhoamaan enemmän tai vähemmän tarkoituksenmukaisesti aina, jos viha tai se inho toista kohtaan on noussut liian suureksi. Olenkin ollut yksin ilman sosiaalista turvaverkostoa nyt yli vuoden ja minulla ei tällä hetkellä ole kaverisuhteita tai muitakaan hyvänpäivän tuttuja, joiden kanssa voisi aina silloin tällöin vaihtaa sanansen tai toisen. En myöskään ole koskaan seurustellut, mutta tämä ei sinänsä ole koskaan ollut "ongelma" minä olen aina karttanut tyttöjä ja he minua, joten sinänsä tässä on varsin toimivat symbioosi. Toisekseen, vaikka minä kykenisin suhteeseen, niin epäilen varsin suuresti, että luonteeni erinäiset viat tulisivat suhteessa sen verran rankasti esiin, että ero olisi varsin selvä tie. Minä en tälläisiä murheita kontolleni halua ja sinänsä se on aika rauhoittava tunne, että ei tarvitse itseään särkeä jossain suhdepelissä. En minä sitä peliä osaa pelata, vaikka kuinka yrittäisi olla hurmaava.

Kykyjeni puolesta on aika keskinkertainen; en osaa laulaa, soittaa, maalata tai edes kirjoittaa runoja. Sen sijaan omaa mielestäni varsin kyynisen huumorintajun ja tietynlaisen kyvyn pystyä kirjoittamaan hyvinkin kriittisiä arvioita erinäisistä asioista. Osaan pelata videopelejä, lukea ja nauttia hyvistä kirjoista ja omaan varsin voimakkaan halun historian tutkimiseen. Olen myös äärimäisen kiinostunut politiikasta ja siitä miten meidän asioitamme tässä yhteiskunnassa hoidetaan. Pyrin ajatuksissani myös jäsentämään sen kultaisen keskitien, enkä toista sellaisia stereotypisia ajatuksia, jotka eivät pidä paikkansa. Toki käytökseni ei ei sitten vastaa mieleni loogista perusvirettä, eli en siis tosiaan elä niin kuin saarnaan.

Uskon myös olevani mieleltäni jossain määrin sairas. Sairastan kai jonkinlaista masennuista ja uskon, että minulla löytyy myös tiettyjä käytöksen häiriöitä vaikka muille jakaa. Toisin kuin te rohkeammat ihmiset, niin minä en kertakaikkiaan osaa hakea sitä apua, mutta yritän nyt ainakin puhua tilanteestani näille TYP:in ihmisille. Ehkä ne sitten osaavat ohjata oikeaan paikkaan. En myöskään pidä tungoksesta tai sellaisista paikoista, jotka aiheuttavat pelkkää ahdistusta. Omaa ahdistustani sitten puran lähinnä itkemällä ja rypemällä itsesäälissä. Tosin hetken päästä saatan sitten pomppia todellisessa euforiassa, joten myös mieli vaihtelee nopeammin kuin talousennustukset mediassa. Kuitenkin tähän asti on selvitty vaihtelevalla menestyksellä ja minä ainakin jossain määrin yritän päästä siihen suureen onneen mikä lie se sitten onkaan tässä ihmisen elossa. Sanottakoon vielä sekin, että en oikein luota kehenkään ja omaan varsin suuret epäluulot lääkäreitä ja kaiken maailman sosiaalitanttoja kohtaan. Minä en kertakaikkiaan näissä ihmisryhmissä näe mitään muuta kuin pahaa. Sama koskee myös kaiken maailman paskaa jauhavia tolvanoita, jotka toistavat jotain olematonta hyvältä kuulostavaa fantasiaansa.

Etsinkö minä ystäviä? Suora vastaus on ei. Minä en oikein uskalla tai edes välttämättä viitsi mennä kaiken maailman baareihin katsomaan halveksimiani juoppoja ja muita naistennaurattajia tekemässä sitä parhaiten osaavat. Enhän minä näitä ihmisiä parempi ole, mutta se heidän käytöksensä ei ole mitään muuta halveksuttavaa alusta loppuun. Muutenkin se alkoholi ei ole minun juttuni, vaikka seuran vuoksi saatankin ottaa muutaman. Muutenkin suorastaan ahdistun siitä pintakiillosta ja kauniiden ja nuorten ihmisten ilonpidosta. Minä kun olen väritön ja vähemmän kaunis ihminen, joten minua ei voisi vähempää kiinnostaa heidän keikuttelunsa. Tosin en minä kyllä uskaltaisi niissä piireissä rumaa naamaani näyttää. On sitä vittuilua saanut kuulla aivan tarpeeksi muilta ihmisiltä.

Minä olen myöskin sellainen ihminen, joka ei mielellään omaa kurjuuttansa muille jaa, ja vaikka sitten valheen keinoin yritän pitää sen terveen ja onnellisen kuvan. Kaikki tämä sen vuoksi, että pelkään ja suorastaan häpeän oman itseni paljastamista muille. Tosin tunnen myös varsin vahvaa syyllisyyttä siitä, että en kykene olemaan rehellinen itselleni tai muille. Minä vähän tuuppaan toistamaan ne kaikki virheet kerta kerran jälkeen. Se vähän pelottaa ajatuksenakin, että joutuisin jakamaan itseni sellaisena kuin minä olen. Nimittäin sitä minä niin häpeän ja pelkään samanaikaisesti. Perheessäni oli aina maskit päällä ja minä jatkan sitä kunniakasta perinnettä aivan samalla tavalla kuin äitini. Olen roolieni orja.

Kun perheestä tuli puhetta, niin olen neljän hengen perheeni nuorimmainen ja olen ollut sytymästäni saakka ollut enemmän tai vähemmän ongelmieni summa. Jos pienempäni ongelmani olivat enemmän fyysistä laatua, niin nyt ongelmat ovat muuttuneet varsin vahvasti päänsisäisiksi. Yli kymmenen vuotta vanhempi veljeni oli taas aivan toisenlainen tapaus. Hän oli sosiaalisesti äärimäisen lahjakas, hän pystyi hankkimaan kavereita, viinaa ja tupakkia kuin tuosta vain ja kaikkien yllätykseksi siinä kolmenkympin kynnyksellä villi veljeni perusti perheeni. Tosin kuten isänikin veljeni kärsii alkoholin väärinkäytöstä ja kännissä on tietyssä mielessä todella agressiivinen vähän samaan tapaan kuin isäni. Hän ei kuitenkaan ole agressiivinen mattinykäsmäisesti, vaan enemmän kuin pieni lapsi, joka vinkuu karkkia mahdollisimman kovaäänisesti marketissa. Todellinen junttura, kuten meidän perheessä sanotaan. Lapsuudessaan veljeni kärsi isästä, joka ei oikein osannut olla isä ja äidistä, joka oli enemmän äiti kuin olisi saanut. Minun kohdallani isästäni tuli enemmän isä ja äidistäni vieläkin pahempi paapoja. Eli toisin sanoen olemme "täydellinen" keskiluokkainen perhe. Kuitenkin sen pinnan alla kyti aina ongelmia, joista tosin ei koskaan ole puhuttu.

Lopuksi sanottakoon, että minä en ole niitä kaikkein helpoimpia ihmisiä, mutta ainakin nyt ainakin osaan jossain määrin nähdä kokonaisuuteni osia. Vaikka ihmiset eivät minusta varmastikaan pidä, niin jossain määrin minä pidän itsestäni. Enhän minä täydellinen ole, mutta ainakin minä yritän olla minä. Se kai tässäkin on kaikkein tärkeintä.

Heipä hei.

Samoin minulla on "oma ketju" mutta kun sinne ei kukaan kirjoita niin tulen nyt tänne jotain raapustamaan.
Minä olen jo(herranjestas)54v. Te olette niin nuoria...ollapa kaksikymppinen. Viime aikoina tuo ikä on jostain syystä pistänyt ajattelemaan. Vasta eilen mietiskelin että kannattaako minun enää edes tehdä tässä asunnossani pitkään suunnittelemaani vaatekaappien uusimista, kun olen jo tämän ikäinen enkä ehdi kauaa enää siitä nauttimaan. Tulee mieleen että on jo vähintään toinen jalka haudassa ja en ole ehtinyt tehdä mitään. No, onko tämä nyt sitten joku viidenkympin kriisi, en tiedä.

Mutta asiasta toiseen. Telkkarista katson paljon jenkkisarjoja ja dokumentteja. Tykkään katsoa esim. Eläinten pelastustiimiä ja 4D-dokumentteja sekä ajankohtaisohjelmia. Pieni talo preerialla oli eräs lempparisarjoistani mutta valitettavasti se loppui ☹️ Kakkoselta tulee eräs parhaimmista sarjoista mielestäni, Hädän hetkellä, mikä kertoo poliisien, palokunnan ja ensihoitajien työstä todentuntuisesti ja ilman turhaa väkivaltaa vaikka onkin jenkkisarja.
Kuuntelen paljon musiikkia, tälläkin hetkellä soi Jari Sillanpää. Musiikkimakuni on todella laaja. Kaikkea siltä väliltä hevistä iskelmään, Celine Dioniin ja Il Divoon. Musiikki on minulle tosi tärkeää.
Käsitöitä olen aikoinaan tehnyt tosi paljon mutta nyt ei hermo riitä siihen kuten ei lukemiseenkaan. En pysty keskittymään enää.

Olen kesäihminen tai oikeastaan kevätihminen. Herään henkiin keväällä tämän pitkän ja pimeän talven lusittuani. Paljolti tekemiseni liittyykin kesään. Tykkään hoitaa pihaa ja istutuksia. Ja tehdä terassistani toinen olohuone.

Lapset olen saanut jo aikuisiksi. Toinen on 34 ja nuorempikin jo 26v. Yksin kasvatin ja ihan kunnollisia ihmisiä niistä tuli 😋
Minulla on vain heidät ja meidän suhteemme onkin molempien kanssa kovasti läheinen. Vanhempi lapsistani asuu samalla paikkakunnalla ja käy luonani kerran tai pari viikossa. Olenkin ajatellut että jos hän ei kävisi niin en puhuisi kenenkään ihmisen kanssa viikkotolkulla. Serkun kanssa lähetellään mailia mutta siinä on sitten minun seuraelämäni. En oikeastaan kaipaa muuta mutta joskus olisi hyvä olla se ystävä. Viihdyn ehkä liiankin hyvin yksin. Kun on aina ollut ilman tosiystävää niin ei osaa sitä kaivata.

Minäkin olen sairaseläkkeellä. Työpaikkani oli helvetti pahimmasta päästä ja jouduin työuupumuksen vuosi nelisen vuotta sitten sairaslomalle ja sitä kautta eläkkeelle.
Ei minulla ole elämässäni valittamista. Tämä on minun näköiseni elämä ja viihdyn tässä. Toinen serkkuni sanoi minua omituiseksi...hmm, vastasin hänelle että kelpaan niille joilla on minulle merkitystä, ne joille en kelpaa, niillä ei ole väliäkään.

Kiva kun aloitit tämän ketjun. Varmasti tänne tulee kirjoituksia. 🙂🌻

Heippa!

On todella kiva, että osallistuitte tänne palstalle jo heti tänään. Ja nopsaa moderaattori on saanut viestin ja tekstinne tänne ja eikö kiinnostuneitakin näytä olleen jo aika moinen määrä. Kiireessä laitoin palsta-avauksen aamulla ennen kuin lähdin tänne äidin luokse.

Meidän tarttisi laittaa kirjanpito broidille ja oli kova homma laittaa kaikki kuitit ja muut tositteet aikajärjestykseen. Siitä se kirjanpito sitten alkaa. Jokainen lappu kirjataan aikajärjestyksessä ja toivotaan että ei tule yhtään virhettä kun niiden virheiden etsiminen on niin raskasta.

Eikö ollut upea ilma tänään. Täällä pääkaupunkiseudulla oli ainakin ihana aurinkoinen ilma. Varmaan kiva touhuta koirien ja porojen kanssa jos on ollut tällainen ilma teilläkin.

Minulle on ruoanlaitosta tullut ikuinen uusi ongelma. Kun menen kauppaan niin en enää osaa ostaa juuri mitään raaka-aineita mistä laittaa pieniä ruoka-annoksia. Äitikin osti jotain lihaa, jonka piti olla ihan tavallista, mutta eipäs ollutkaan vaan ihan outoa. Olisko teillä jotain yksinkertaisia reseptejä, halvasta, hyvästä ja helposti laitettavasta ruoasta. Laittakaa tänne ehdotuksia.

Mulla on sellainen resepti (mutta ei sitä voi joka päivä laittaa), että keitän tummia makaroneja. Sit paistan sipulin ja jauhelihan ja kaadan makaronit niiden sekaan ja sekoitan. Laitan joukkoon lihaliemikuution ja maustan suolalla, valkopippurilla ja paprikajauheella. Sit lisään sinne vielä maissi-riisi-paprika-vihannessekoitusta vähäsen. Tulee aika hyvää. Riittoisaa. Halpaa. Makaronin sijasta voi välillä laittaa tummaa riisiä. Samalla periaatteella teen toista risottoa: tonnikalapurkki+tumma riisi+vihannessekoitus. Muuten Lagerbladin Lindströminpihvit on aika hyviä. Taidanpa ostaa - tuli vain yllättäen mieleen.

Katsoitteko poliisikoira Rexiä? Oli aika kiva tällä kertaa. Päivällä katsoin ykköseltä sen antiikkikauppiassarjan, mutta sitä sarjaa on ollut parempiakin osia kuin tämä madonnapuuha. Kohta tulee eläinten pelastustiimi ja sitten se disignerit, jossa taas joku putoaa.

Täällä tukinetissä on niin paljon rankkaa kamaa, että on todella kiva, jos saataisiin tästä vähän sellainen kevyempi ketju kaikille kiinnostuneille kirjoittajille ja lukijoille. Jään yöksi tänne äidin luokse ja saa toivoa, että huomenna on kiva ilma kun menen kotiin.

Kirjoitelkaa ja lueskelkaa tätä meidän uutta palstaa. Heippa!

Minkä ikäinen olet Adele.
Minulla on myös samanlaisia tuntemuksia, kun olen joutunut jäämään eläkkeelle. olen ihan omalla valinnalla tehnyt elämästäni yksinäisemmän kuin se olisi ollut jos olisin suostunut joihinkin muihin vaihtoehtoihin. Esim. alkanut miehen kanssa asumaan. Mutta se oli mahdoton ajatus silloin. Inhosin ajatusta että joudun ikuisesti katsomaan kaikkea mitä en voinut sietää: likaisia käsiä, haisevaa hengitystä, ilkeitä puheita toisinaan, alkoholia yms. Nyt tuntuu että elämä olis ihan hyvin mutta yksinäisyys on hirvittävän vaikeaa kestää. pelkään sitä.
Välillä on ihan kuin olis jotain paniikkioireen kaltaista tunnetta, kun ajattelen tulevaisuutta pitkine yksinäisine iltoineen. Päivät jotenkin menee mutta illat ovat kamalat. Yritän harrastaa kaikenlaista, mutta se on vain kuin pakoon juoksisin jotain jota en halua tuntea.Siksi lopetin kaikenlaisen harrastamisen. En juokse tätä tunnetta enää pakoon.
Uskon että tämä vaihtuu vielä iloksi. olen alkanut käydä taas tanssimassa lavoilla, laitoin treffipalstalle profiilin nettiin, ja en aio yhtään hävetä kun myönnän että kaipaan miehen seuraa ja toivon löytäväni elämänkumppanin.

Hei!

Täälläkin yksi yksinäinen, tosin ikää on jo 27v. Tällä hetkellä kuntouttavassa työtoiminnassa.

Itse sain television vastikään ja sitä tulee katsottua paljon. En varsinaisesti seuraa muita sarjoja kuin strömsöötä ja selviytyjiä. Strömsö on mielestäni paras ohjelma ikinä. Tykkään tehdä kaikenlaista käsillä, näpertelyä ja sellaista. Tosin viimeaikoina en ole saanut aikaiseksi aloittaa mitään. Ei vain saa mitään alkuun vaikka toisaalta tykkäisin tehdä.

Lukemiseenkaan en ole jaksanut keskittyä. Ehkä jos joku vinkkaa hyvän kirjan sitäkin voisi harkita.

Eläimistä tykkäisin mutta olen allerginen kaikille karvaisille otuksille, joten joudun elämään ilman niitä. Joskus tosin käyn ratsastamassa siitä huolimatta.

Tällainen yksinäisyysketju oli loistoidea, olin itse ajatellut monesti samaa mutten saanut aikaiseksi. Toki olisi kivempi jos jossain voisi jutella reaaliajassa, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.

Oletteko te yksinäisiä siitä huolimatta vaikka olisi kavereita vai oletteko kokonaan yksin? Itse lukeudun tuohon viimeisempään vaihtoehtoon.

Tykkäättekö lautapeleistä? Itse tykkään ja haluaisin ostaa jonkun, joten hyviä vaihtoehtoja otetaan vastaan.

tsemppiä kaikille eikä anneta ketjun kuivua kokoon!

Mä oon telkkarin suuri kuluttaja en ole laskenut määrää kuinka monta tuntia katson sitä mutta luulen että noin 6-10 tuntia päivässä mitä se viikossa tekee ? Aika paljon riippuen mitä sieltä tulee ? Jos tulee aivan peetä sitten katson leffoja. Tosin mä en katsonut koska se sitten tulikaan ja miltä kanavalta postia pappi jaakopille ? Jos sieltä tulee jotain mielenkiintoista niin sitten katson mitä nyt kaikkee katselekin ne ovat huippumalli haussa,täydelliset naisia,pakoa,mentalistia,the hillsiä,the cityä,tunteet pelissä,mallimaailman huipulle,siinä ne taitaa olla hyvin paljon aina silloin kun ei ole mitään tekemistä eikä menoa olen hyvin addikoitinut noihin ohjelmiin.Mä haluaisin mieluiten uppotua niihin tarinoihin kun stressata asioistani siitä mitä mun pitäisi tehdä ? Kyl mä samoin mitä sitäkin että mitä sitten oikein tekisin jos ei telkkaria,nettiä,stereoita niin mä varmaan tulisin todella.

No mä olen koittanut keksiä jotakin muutakin tekemistä tälle päivittäiselle median käytölle.Että voisin hieman käyttöä jos mulla olisi jokin harrastus muttei oo se olisi ihan jees ei mulla oo muuta kun datailu ja telkkarin katsominen onneksi en tee sitä pelkästään vaan mä myös opiskelen amiksessa ja siellä vietän ensimmäkseen aikaa.Mitä muuta vapaa-ajalla teen luen kirjoja jonkun verran tällä hetkellä luen toista kertaa sooloilua pokkaria koska mä tykkään lukea jotain kevyttä chicklit kirjallisuutta niihin olen todella jäänyt koukkuun.🙂👍

Minä en juurikaan katso televisiota. Lataan kaikki kivat sarjat suoraan netistä amöriikkalaisten tahtiin, niin ei tarvitse vuosikausia odotella sitä, että milloinkahan alkavat näyttää sarjaa X Suomessa. Muutenkaan ei tarvitse kärsiä mainoksista, eikä mistään muustakaan turhasta, vaan jaksot voi katsoa silloin kuin itseäni huvittaa. Näin ei telkkarin kanssa oikein voi tehdä. Tietokoneella on myös vain sellaista ohjelmaa, joka kiinnostaa minua, joten ei tarvitse kärsiä sekuntiakaan sellaisesta materiaalista, joka ei miellyttäisi. Jos minä television avaan, niin lähinnä nauran jeesushihhuleiden omalle TV7 kanavalle, joka naurettavuudessaan saa huonoimmankin päivän näyttämään vähän paremmalta. Oikeasti, siitä vasta iloa saa revittyä, kun "uskottava" nuori uskovainen "räppäri" riimittelee ja puhuu itse ison herran infernaalisesta rakkaudesta. Jos tuo on malliesimerkki uskovaisten nuorisotyöstä, niin miten siellä voi olla hirnumatta moiselle hauskuudelle? Minulla on myös tapana tehdä sarkastisen humoristisia kommentteja ohjelmien sisällöstä pääni sisällä. Halvat on hullulla huvit.

Minäkin muuten olisin kiinnostunut pelaamaan lautepelejä, mutta yksin kovin ikävä pelata mitään muuta kuin videopelejä, eikä ainakaan näköpiirissä ole sellaista seuraa, jonka kanssa voisi illan viettää hauskan lautapelin ääressä. Tämä on yksinäisyyden paskimpia puolia, kun ei ole ketään muuta kuin tämä yksinäisyys kaverina. Yksinäisyyteni on jopa niin akuuttia, että olen ihmetellyt sitä kovin, että mieleni ei ole alkanut tuottamaan mitään todellisuuteen kuulumatonta seuraa oman yksinäisen seurakuntani iloksi.

Aikun kiva, että tämä aloitus sai porukkaa. Kiva tänne on kirjoittaa yhteiskirjeitä "kaikille" ja kaikenikäisille. Luultavasti täällä pyörii ikähaarukka 20-60, mutta mitä sillä on väliä. Mieli ei vanhene ja nyt vanhana minä ainakaan en tunne, että henkeni olisi vanhentunut kuten kroppa on. Vaikka on kaikenlaista kroppaongelmaa niin mieli on nuori, vaikka olenkin huonossa kunnossa mielenterveydeltäni. Sekin on suhteellista, koska mulle sanotaan, että jos sä olet sairas niin kukaan ei ole terve, jos pelleilen sillä että olen mielenterveysongelmainen. Oikeasti olen moniongelmainen. Mitä muuta tässä on kuin ongelmaa ihan kaikessa tässä raihnaisessa elämässä, josta on vain sirpaleet jäljellä.

Nymphis Antiopa kysyit ikääni. Minusta saat uuden naisystävän, jos vain kelpaan sinulle. Salainen55 taisi kysyä samaa, sama juttu sinulle. Oletko 55 niin kuin nimimerkissäsi vihjaat?

Meillä vanhemmilla on kaikenlaisia ongelmia, mistä nuoremmat eivät tiedä. Olenko yksin kun minulla alkaa olla ongelmia huolehtia itsestäni. Kynnet ovat käyneet kummallisiksi ja tukka on yhtä ongelmaa. Jos se vielä muuttuu harmaaksi niin mitä sitten teen. Kamalan kallista toi tukan värjääminen joka kolmas kuukausi, 100 e kerta. Ei sellaista voi maksaa. Sitten voi tulla ongelmia luuston kanssa. Minulla on osteoporoosi ja olen mennyt kasaan 2 cm puolessatoista vuodessa ja se on kamalasti, koska olen niin lyhyt. Sitten on artroosi. Äidillänikin on artroosi ja siinä vääristyy jäsenet. Yksi varvaskin on tullut niin oudoksi, että se tarttee ehkä amputoida. Vanhuus- tai sairaseläkeläisen elämä ei kyllä ole mitään herkkua.

Olen ihan yksin, mutta minulla on alivuokralainen, jonka kanssa menee hyvin. Sitten minulla on kaksi veljeä, mutta ihmissuhteemme ovat vaikeat. Isämme on tehnyt aikoinaan itsemurhan ja se kuvaa varmaan sitä, että jotain ongelmaa perheessä on.
Olen sama kirjoittaja, joka aikoinaan teki monta aloitusta nimimerkillä JustMe, mutta en löydä noita koodeja. Tein aloituksia mm itsemurhan tehneiden omaisille, kuolemanpelosta ja abortista tuolla nimimerkillä.

Hyvinhän tämä palsta toimii, vaikka ei toimikaan reaaliajassa. Minulla radio paasaa, jotta ei olisi niin yksinäistä ja hiljaista. Vuokralainen on näes sukuloimassa. Joutui luomaan lunta ja asentamaan jonkun valvontalaitteen tyhjänä seisovaan taloon. Tulee kyllä kohta.

Mun tarttis lähteä asioille tonne lumipyryyn, mutta en millään haluaisi. Lumi oikein lentää. Liikun fillarilla asioilla, mutta tänään sitä ei kyllä voi ottaa vaan on mentävä kävellen. Pakotankin tästä itseni lähtemään asioille ja palaan iltapäivällä katsomaan onkos tullut lisää kirjoituksia ja vierailijoita sivulle.

Yksinäistä on edelleen, vaikka puhunkin puhelimessa ystävien kanssa, käyn joskus jopa jonkun luona kylässä. Silti se perusolo on että olen yksineläjä.
Televisio on joskus pitkiä aikoja kiinni, tai on auki mutten katso sitä. Tämä netti on aika kumma juttu, kun tässä vilahtaa aikaa liikaa ja jään koukkuun. Ja alan syyllistää isteäni siitäkin.
Joku mainitsi tv7, katsoinpa eilen muuten sieltä sen armonkalliolla ohjelman jossa Petri Välimäki kertoi jostain terapiasta, en katsonut alusta saakka ja harmitti kun en sitten tiennyt mikä terapia se olis ollut. tv7:llä on toisinaan aika hurjia juttuja joten kannattaa valikoida mitä katsoo, ihan samoin kuin muitakin kanavia. Tai jos haluaa sellaista että saa itsensä kanssa väitellä ja tv:lle nauraa? TV ei ainkaan sano vastaan eikä naura takaisin 🙂)
Kuitenkin suositellaan ettei kovin yksikseen ole ettei mene ihan höpsis kaikki asiat, sillähän minäkin tänne nyt kirjoitan että saan voimia lähteä tapaamaan muita ihmisiä, vaikkei niin haluttaiskaan.
tsemppiä muillekkin! Ylös ulos ja lenkille!

Käyn minä sittenkin tässä ketjussa koska muuten käy niin, että kohta enää uskalla tulla. En ole kaikkia vielä lukenut siten että kaikki teidät tuntisin, siihen menee aikaa aika kauan.

Sen tajusin, että pidätte lautapeleistä. Minäkin pidän mutta silloin samalla pitää olla sosiaalinen mutta onneksi on siskonlapsia joiden kanssa voi helppoja pelejä pelata.
eikä olla sosiaalinen. Me pelaamme usein Afrikan tähteä ja Chocoa. Sitten aikuisten kanssa pelaamme Monopolya.

Ulkona ei oikein kykene kauan olemaan, silmät jäätyy. Mutta käyn mie siellä monta kertaa päivässä. Kutsun sitä roolipeliksi, kun leikin tutkijaa.
Netistä katsoin vanhoja Emmerdale jaksoja joista pidän, koska on pieni kylä.
Kohta alkaa taas hiihtokilpailuja.

Koska viimeksi teitte lumitöitä, jos olette niitä tehneet? Mitä ja millä välineillä siivositte sitä lunta?

Täällä on siivottu katto lumesta kolalla. Oli kova homma luoda lumet 200 m2, kesti puolitoista tuntia. Sitten lumityöt pihasta, kesti tunnin.

Roskisauto joutui ojaan, koska naapuri oli kolannut lumet ojaan ja roskisauto luuli, että siinä menee tie. Oli aikamoista. Sitten tuli hinausauto, joka veti roskisauton ojasta. Ja kaikki tämä tapahtui lumipyryssä.

Minkälaisia pyrykolareita tai ulosajoja olette nähneet näinä pyrypäivinä? Me ajoimme Finnoontietä Espoossa ja siellä oli pari ulosajoa, mutta ei mitään vakavampaa. Onko teillä muuten autot käytössä vai oletteko busaporukkaa? Minkälaisia kuskeja olette omasta mielestänne? Veljeni hermostui tänään liikenteessä ja tööttäili edessä ajavalle naiskuskiparalle ja loppujen lopuksi nainen kääntyi pois tieltä. Taisi olla shokissa kun tööttiä painettiin niin ronskisti.

Ongelma jonkin TV7 kanavan kohdalla on se, että se armo tulee "maksua" vastaan, eli kunhan hyväksyt Jessen jumalaksi, niin jostain maagisesta syystä olokin alkaa parantua. Onhan se aivan oikeasti helvetin koomista, kun aikuiset ihmiset ihan vakavalla naamalla puhuvat siitä miten jumala vastannut heidän rukouksiinsa ja jopa parantanut heidät. Siinä vaiheessa näiden evankelistojen pelleily menee aivan uskomattoman komedian puolelle, kun joku saarnamies "parantaa" yhden ihmisen vaivasta kuin vaivasta, mutta esimerkiksi television puolelle ei välity minkäänlaista todistetta, että joku on vaikkapa saanut jalkansa takaisin. Joku kyynisempi voisi jopa väittää, että tässä kusetetaan heikkotahtoisia puhumalla aivan höpöjä. Monet sen kanavan keskusteluohjelmatkin ovat kaukana asiapitoisesta tai edes sellaisesta mihin esimerkiksi masentunut voisi saada oikeasti apua. Kyllähän siellä toki PUHUTAAN asiantuntevasti, mutta faktat aina vähän tuuppaavat jäädä sen ison kirjan jalkoihin. Muutenkin ihmiset voisivat kyseiset ohjelmat ottaa hieman vakavammin, jos sitä uskoa ja sen infernaalista ihanuutta ei joka viides sekunti hierottaisi katsojan kasvoille. Siinä vaiheessa homma alkaa mennä pelottavan puolelle, kun haastatellaan "onnellisia" uskovaisia erinäisitä asioista ja kaikkien haastateltavien vastauksen ovat käytännössä katsoen tälläisiä: "Jumala auttoi mut kaiken tämän yli" tai "Jumalan avulla mä kykenen tanssimaan/piirtämään/keittämään perunoita/jne." Yritä siinä sitten ottaa tämä vakavasti.

En jaksanut kauhean perusteellisesti tavata mitä kaikke tänne oli tullu, lueskelen huomenna lisää, mutta lautapelit mainittiin moneen kertaan. Poikaystävän kanssa pelailtiin paljonkin lautapelejä, muutamia lemppareita tässä tuli mieleen Menolippu, Munchkin, Carcassonne ja tietenkin ihana papupeli Bohnanza. Nykyään tulee harvemmin pelailtua, mutta hauskaa puuhaa se kuitenkin on. Lähinnä tulee pelailtua tietokoneella, World of Warcraftia enimmäkseen 🙂 (nettiroolipeli).

Tänään kävin koirani kanssa koirapuistossa ja sinne oli tullut uusia penkkejä, joiden päädyt olivat pieniä snautseri-patsaita. Koirani jähmettyi puiston portille murisemaan näille kauhistuksille. Ei millään tajunnut ettei se ole oikea koira vaan patsas. Vasta kun istahdin penkille koirulini säntäsi villisti haukkuen puremaan kovaa puukoiraa, vinkunasta päätellen taisi sattua, mutta eihän siinä voinut muuta kun nauraa toisen hölmöydelle.

Jossu