Moi kaikille yksinäisille!

Kirjoitan ensimmäistä kertaa tälle palstalle. Alkoi yksinäisyys ahdistaa ja löysin nämä sivut. Kiva tajuta, että en ole ainut yksinäinen tässä maailmassa. Olen 43 V ja tällä hetkellä työtön. Olen tehnyt satunnaisia töitä aina silloin, kun olen saanut niitä. Kouluttauduin unelmieni alalle, mutta minun alalla ei valitettavasti ole juurikaan töitä ja moneen muuhun hommaan olen ns. ylikoulutettu. Minulla oli vielä pari vuotta sitten yksi ystävä jonka kanssa tapailtiin ja pidettiin yhteyttä, mutta kun hän alkoin seurustelemaan, niin ei ole pahemmin edes vastaillut puhelimeen.

Olen kyllä sosiaalinen immeinen ja harrastan keramiikkaa, grafiikkaa ja kuulun Marttoihin. Näistä piireistä en ole kuitenkaan saanut ystäviä, kun tuntuu että kaikilla on jo valmiina omat ystävät ja perhe. Tykkään liikkua luonnossa ja viime sunnuntaina aloitin Chiballin, joka on tavallaan joogan ja pilateksen välimuoto. Huomenna menen yhdelle retkeilyn peruskurssille ja illalla sitten Chiballiin. Onneksi on huomiseksi ohjelmaa jossa näkee muitakin ihmisiä, mutta tavallaan sitä on tuntemattomien joukossa kuitenkin yksin.

Mullakin menee päivät paljon telkun tuijottamisessa. Tykkään katsoa ruokaohjelmia, leffoja ja joitain sarjoja. Varmaan, jos olisi parempaa tekemistä, niin telkkarin katselu jäisi vähemmälle.

Hyvää kesän alkua kaikille!

Olen niin masentunut ja yksinäinen, etten jaksa enää. Miten tuo "tuki" toimii? Ei kuulunut mitään, joten poistin sieltä viestini.

Moi Desper tuo on tuttu tunne minulle ja varmaan monelle muullekkin. Voi, kun me kaikki yksinäiset vain tietäisimme toistemme olemassaolon ja voisimme siten olla kavereita toisillemme. Ei oltais enää yksinäisiä!

Mullakin on välillä päiviä jolloin tekisi mieli lähteä pois tästä elämästä, kun ei ole ketään ystävää, mutta välillä nuo ajatukset katoavat ja on parempi mieli. Ollakseen yksin tarvitsemme välillä muiden seuraa. Onhan niitä joitain sinkku"järjestöjäkin" kuten seurakunnan sinkut, heillä on ainakin kesä viikonloppuisin päivän patikointiretkijä. Minunkin pitäisi ottaa selvää milloin heillä olisi seuraava patikontiretki. Pitkästä aikaa ensi viikonloppua minun ei tarvitse viettää yksin, koska olen ilmottautunut Suomen ladun patikontiretkelle. Heidän toimintaan voi osallistua vaikka ei ole edes jäsen. En minäkään ole paikallisen Suomen ladun jäsen. Piristää kovasti, kun tietää, ettei ensi viikonloppua tarvitse olla yksin.

Olet minun ajatuksissa Desper, voi kun vouisin vaikka meilailla sinulle, ettet tuntisi itseäsi niin yksinäiseksi! Tunnen tarkoin tuon mielentilan, oman seuran lisäksi kaipaa joskus muita. Turha on siinä neuvoa, että tee jotain kivaa mistä tykkäät, jotta olo piristyy. Tuntuu vain, että piristyisi jos joku edes soittaisi tai oisi joku jonka luoksi voisim mennä kylään. Parempaa mieltä sinulle! 🙂🌻

Minä en tiedä miten tuo tukinetti toimii, en oo käyttänyt.

Aurinkoa ja enkeleitä vierellesi! Toivottelee tässä mansikkamäki!

Haloo, tyhjyys! Täällä hiipuva ei-kukaan. Oliko joku "elämä" olemassa? Muistelen hämärästi kuulleeni sanan. "Rakkaus" oli kai joku suomen kielen sana? Mitä merkinnee.

mansikkamäki kirjoitti 2.6.2010 23:37
.....
.....
Aurinkoa ja enkeleitä vierellesi! Toivottelee tässä mansikkamäki!

Hei, kiltti Mansikkamäki! Kiitos kovasti sanoistasi, tuli olo heti paremmaksi! On hyvä tietää, että Sinä ja moni muu olette olemassa. Emme ole huonoja ihmisiä siksi, että olemme yksinäisiä tai masentuneita, se johtuu monesta meistä riippumattomasta seikasta. Olet aivan oikeassa siinä, että syvässä masennuksesa olevaa on turha neuvoa tekemään jotain kivaa, se ei tahdo väen vängällä onnistua. Toiminta kyllä voi auttaa ylöspäin, jos vain jaksaa jotain, mutta se ei välttämättä ole kivaa.
Tänään on mieli pikkuriikkisen parempi. Sain olla omaisten seurassa. Mikähän mielen vetääkin pohjamutiin välillä? Näin käy yleensä iltaisin. On kurjaa nukkua yksin. Joskus on valoisampi olo, mutta seuraavassa hetkessä tuntuu että huolimatta hetkittäisestä paremmasta olosta elämän tase on pahasti miinuksella ja pysyy. Kevät saa minut äärettömän surulliseksi, kun ei ole kumppania jakamassa kevään ihanuutta. Ihmisten joukossa on parempi olla, vaikka ei puhuisikaan paljon mitään tai ei puhuisi ollenkaan. Olen yksinäinen ujouden takia - nuorena oli tosi vaikeat sosiaalisten tilanteiden pelot - mutta vanhemmiten olo ihmisten kanssa on tullut aavistuksen verran helpommaksi. Pitäisi keksi joku porukka johon lyöttäytyä, niinkuin Sinäkin teet.
Tässä ketjussa oli mukavia juttuja elämästänne. Kirjoitellaan ja vaihdetaan kokemuksia, se helpottaa!
Kaikkea hyvää Sinulle ja kaikille teille!
Desper

Täällä yks yksinäinen työtön luuseri.Ei oo kavereita, ei oo seurustelukumppania ku ei kukaan mua tyhjätaskua huoli.

Hei erakot! Yksinkö mökötätte mökeissänne viikonloppua? Vastaus viipyy, mutta tietäähän sen kysymättäkin. Minulla kävi sisäinen ilonpilaaja vetämässä alas mustan kaihtimen, taidan ottaa pari lonkeroa ja vetää peiton korville. Ai mutta osa herkuista on vielä syömättä. Pitää huolehtia linjoista huonoinakin päivinä.
Sille ilonpilaajalle pitäisi saada porttikielto, mutta kun ei tiedä sen nimeä. Olisikohan Peikko Hylkääminen? Hylkääminen-nimen kuuleminen ainakin saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Sen kolkko kaiku pilaa varmaasti tunnelman, jos se on jostain kumman syystä päässyt lipsahtamaan ylöspäin.

Micky kirjoitti 4.6.2010 0:3

Täällä yks yksinäinen työtön luuseri.Ei oo kavereita, ei oo seurustelukumppania ku ei kukaan mua tyhjätaskua huoli.

Micky hei, tervetuloa luuserikerhoon. En olis niinkään varma ettei tyhjätaskukin vois löytää kumppania. Oon nähny semmosia "ihmeitä".
Mut paha neuvoo, sokee sokeeta taluttaa.
Tsempit!

Hei taas pitkästä aikaa.
Tässä jo hetken näytti kaikki kääntyvän hyväks, mutta sitten tuli ensimmäinen takaisku (harjottelupaikan peruuntuminen, sopimukset oli jo allekirjotettu) ja heti perään tulee toinen. Ainoa ihminen, johon olen kyennyt luottamaan ja jolle olen voinut puhua, sanoo minulle päin naamaa, ettei jaksa kuunnella juttuja, joissa puhun vain itsestäni.
Olen yrittänyt korjata asioita, pitänyt yhteyttä, mutta ei...
Menetin sitten hänetkin☹️
Tuntuu kurjalta, kun ei ole enää ketään jolle puhua, ku maailma potkii selkään😭
Työttömyydestänikin saan kuunnella jatkuvaa keljuilua muilla nettisaiteilla. On minun vikani kuulemma, ku luin alalle, jossa en kuitenkaan halua tehdä töitä, enkä kelpaa muualle.

Japy kirjoitti 2.4.2010 19:55
Niin,yksinäisyys on paha.
Olisi kivaa jos olis joku jolle soittaa,muuten vaan.Tai olis joku jonka kanssa tehdä jotain. Ikä ei taida parantaa asiaa,päinvastoin.
Minusta tuntuu niin vaikealta luoda suhde johonkin uuteen ihmiseen.Miten se tehdään?
Siksi minä kai tänne kirjautuin🙂 jos täällä ymmärrettäs...

Tuosta samasta asiasta taidan itsekin kärsiä nimittäin yksinäisyydestä. Minustakin tuntuu, että uusien sosiaalisten suhteiden luominen on hankalaa,koska kai jotenkin pelkään uusien ihmisten suhtautumista minuun ja koen uudet ihmiset jotenkin uhkana minulle itselleni. Jokainen ihminen kuitenkin tarvitsee sosiaalisia suhteita, mutta on kiva, että joku toinenkin miettii samaa asiaa🙂

Tuo työttömyydestä puhuminen on kyllä ikävä homma. Olen itsekin kuullut siitä, sillä aikaisemmin työskentelin alalla, johon en sitten soveltunut oman ihoni kunnon takia. Tiedän, että se tuntuu todella pahalta ja huonona päivänä saa mielen todella surulliseksi. Onneksi kuitenkin tilanteeni on nyt helpottunut siinä mielessä, että löysin uuden työn ja minun neuvoni on, että ei pidä antaa periksi, vaan pitää jaksaa tsempata.

Hei Kaikki Yksinäiset!

Minä kävin viikonloppuna patikoimassa kivan porukan kanssa. Nyt on paikat kipeänä ja flunssaa pikkaa, kun paleli niin paljon yöllä ja aamulla. Oli todella kiva, kun ei tarvinnut viettää viikonloppua yksin. Antoi paljon voimaa ja tarmoa.

Minun ainut ystäväni ei ole pariin kuukauteen vastannut puhelimeen eikä sähköpostiviesteihin. Tuntuu pahalta. En ole viitsinyt viimeisen kuukauden aikana minäkään soitella, kun tuntuu ettei halua pitää minuun yhteyttä. Ennen oltiin hyvät kaverit, mutta kun hän alkoi seurustelemaan, niin eipä ole minua enää kaivannut.

Mullakaan ei ole töitä, kun kouluttauduin unelmieni alalle ja en tiennyt miten vaikea sille alalle on työllistyä. Vain harva valmistunut saa työpaikan. Opiskelun eka vuonna proffa sanoi, että kun te valmistutte töitä on ja saatte valita työpaikan. Todellisuus tuli selville vasta valmistumisen jälkeen, kun vain harva sai työpaikan. Yritän nyt saada edes työharjoittelupaikan, josko sitä kautta saisi töitä.

Olen ollut nyt reilun puoli vuotta työttömänä. Sitä ennen olin vuoden määräaikaisessa työpaikassa, joka ei ollut omaa alaani. En ollut kertaakaan vuoden aikana poissa töistä ja työt opin nopeasti sekä tein ne kiitettävästi. Tulin erittäin hyvin toimeen kaikkien työkavereiden kanssa. Minua aina ihmetyttää miksi minä en saa kunnon työpaikkaa, vaikka olen mielestäni aivan huippu työntekijä. En ole koskaan poissa, teen työt huolella ja tulen erittäin hyvin toimeen työkavereiden kanssa. Eikö kukaan työnantaja ymmärrä omaa parastaan ja palkkaa minua töihin?

Voi, kun me yksinäiset voitaisiin vaikka soitella toisillemme, ei oltais enää yksinäisiä. Miksi kukaan ei voisi järjestää yksinäisille jotain kokoontumisia esim. illan viettoa taikka jotain tekemistän yhdessä?

Kesän alkua jokaiselle yksinäiselle!

Toivottelee Mansikkamäki 🌻🙂🌻

Minä täällä, työelämässä, naimisissa ect. ja näennäisesti kaikki hyvin. No rahasta on tiukkaa kun molemmat pienellä palkalla kituutetaan, mutta toimeen tullaan kuitenkin kun ei ole jälkikasvua sitä "kuluttamassa". Mutta otsikon mukaisesti olen jotenkin ajautunut erilleni kaikista entisistä ystävistäni jotka jäivät muuton myötä toiselle paikkakunnalle kauas täältä enkä ole sosiaalisesta ammatista huolimatta pystynyt solmimaan ystävyyssuhteita saati päässyt kaveriporukoihin, joilla tuntuu olevan kaikenlaista tekemistä ja menoa. Olen tietyllä tavalla varautunut enkä monestakaan syytä halua heti paljastaa itsestäni kaikkea, vanhat arpiset haavat vielä muistuttavat olemassaolostaan. Yritän kyllä olla helposti lähestyttävä ja moent varmaan pitävät minua "ihan mukavana" mutta se siitä sitten "nähdään taas ja moikka" Toisaalta myös mieheni on aika samanlainen ja ainoat kaverimme ovat muualla, joten useinmiten olemme kotona keskenämme kyllästyneinä toistemme seuraan. Hän ei halua lähteä oikein mihinkään, on viikonloppuisin lähinnä levätä kotona. Minusta olisi kiva kun voisi lähteä vaikka edes kävelylle jonkun kanssa ja "parantaa maailmaa". Aloitan monesti syksyisin jonkun harrastuksen, mutta aina ne jotenkin jää pikkuhiljaa. Jokohan olen ruikuttanut tarpeeksi😉 Mutta tsemppiä teille, tämäkin hieman piristää kun saa kirjoittaa tänne.

Tervehdys, erakot! Epätoivoinen päivittää tietoja. Maailmassa on sittenkin jotain hyvää. Erään ihmisen empaattisuus ja äly saivat aikaan sen, että mietin tovin nimimerkkini muuttamista. Mutta tiedämmehän kaikki, että kannattaa aina varautua pahimpaan 🙂, joten pysyttelen varmuuden vuoksi epätoivoon viittaavassa nimimerkissä.
Kansalaiset, toivoa on! 🙂👍

Terveisin Esperanza
P.S. Kyseinen ihminen on psykoterapeutti.
sama

Hei kaikille.

Hienoa, että kävit patikoimisretkellä, mansikkamäki. Itsekin pitäisi koittaa joskus päästä lähtemään sellaiselle.

Tuo kohtaamispaikka yksinäisille, jota ehdotettiin, olisi erittäin hyvä idea mielestäni.

Nyt halusin kirjoittaa tänne, kun vaihteeksi on kerrankin hyviä uutisia. Sain opiskelupaikan ja aloitan sitten opinnot elokuussa. Olin täysin varma, että en tule tuonne hakemaani kouluun pääsemään, kun mielestäni pääsykokeet eivät menneet ihan nappiin, joten yllätys oli todella suuri, kun avasin kirjekuoren.

Kesän olen taas kerran aika tiiviisti töissä, mutta hyvällä mielellä pitkästä aikaa tuon tiedon saamisen jälkeen. Parit festarit ajattelin kuitenkin käydä katsomassa, sen mukaan miten töiltä nyt ehtii.

Pitkästä aikaa elämä näyttää valoisammalta, vaikkei kavereita yhtään olekaan, mutta silti. Ehkä sitä tutustuu vaikka tuolla koulussakin joihinkin uusiin ihmisiin.

Aurinkoista ja rauhallista kesää kaikille ! 🙂👍