Hei Cyaa sä kirjoitit hyvin tuosta sun tyypillisestä arjesta niitä on monenlaisia tuttuja juttuja.Mä ymmärrän sua oikuin muutkin ymmärtäisivät mua se olisi kiva.Sitä että kuinka ihmeessä sitä arkea pyöritetään itsekin toteutan arjen rutiinit orjaallisesti jollain ihmeellä saan tuon tylsän ajankin kulumaan huomaattaa kuten se on itselläni käynyt.Sitä sitten ihmettelee miks on yksin ? Mitä on oikein itsesessään vikana ? Jotenkin mua on aina se vaivaamaan miksi mulle on käynyt näin ? Varmaan säkin mietit.

Mutta meissä jokaisessa on ihan sikana puutteita ja virheitä eikä niitä ei jaksaisi laskea. Mutta kaikessa asioissa on PAKKO olla joku järkevä syy onneksi niihin apua löytyy itsehoitooppaista,ja psykokirjoista.Niiden parissa vietän aikaa ne ovat auttaneet mua hieman.Voi hitsi että mä oon viettänyt nyt nää viikonloput leffojen ja tositv:n parissa saattaa olla niin että eleilen itsekseni monta kuukautta tapaamatta omia "kavereita" josta en oo kertonut kenellekään mutta aina kun tapaa joskus ihan läheisiä aikuisia tuttuja niin ne aina säälii mua puhuu siihen malliin että se on alkanut ärsyttää mua enkä jaksaisi kuunnella siitä miten mä elän ja teen siihen sävyyn?Että se on pahasta mä tiedän sen mut siedän koska en voi sille mitään se on tosiasia kuten yksin asuminen,se etten käy missään(ulkona,treffeillä,ulkomailla),enkä tee
mitään muuta paitsi opiskelen mikä on ainut normaali asia itsessäni.Loppupeleissä mä aika oon tylsä tavis ja elän tavis elämää en oo kovin ihmeellinen tyyppi 😑❓Kaikelle teille jaksamisiin ja hyviä viikkoja missä lie olettekin !

Voi jumaliste, että ottaa nyt päähän oikein todella. Hyvä uutinen on tietenkin se, että Mass Effect 2 on todellista parhautta ja sen ääressä on päivät menneetkin. Kyllä on oikeasti kiva keskittyä välillä galaksi pelastamiseen kuin tähän tragikoomiseen elämääni. Se mikä tässä viikonlopussa on riivannut on se, että en saanut toimeentulotukeani. Yleensä rahojen pitäisi olla parissa päivässä tilillä, mutta tällä kertaa rahoja, eikä minkään valtakunnan valitusta asiasta ole näkynyt. Soitan huomenna toimeentulotuki-ihmisille ja vaadin vastausta. Onhan se aina niin mukavaa elää viikonloppu ilman ruokaa, mutta onneksi on tämä haavetason seikkailu, niin ei tarvitse manata joka hemmetin hetki toimeentuloviranomaisten hidasta toimintaa. Ärsyttää tälläinen. Toki Vantaallakin varmaan näitä työttömiä on minun lisäkseni, joten en kyllä ihmettele ollenkaan, vaikka näin uuden vuoden kunniaksi uusi laumallinen työttömiä olisi siellä rahaa kerjäämässä. Silti saisi rahat tulla tavalliseen tapaan, eikä viikon viiveellä. Meidän köyhien pitää nääs elää.

Onneksi myös pelini lisäksi saan varmaan kohtapuoliin muutaman erittäin hyvän kirjan luettavaksi, joten ei tämä nyt ihan kaikki miinuksella ole. Tosin tuonne ulos ei kyllä mielellään menisi, kun lunta on taas vaihteeksi aivan liikaa. Onneksi tässä kuussa pääsee vielä Latviaan sedän synttäreitä juhlimaan. Eli myös minä saan välillä sosiaalista elämää tähän surkeuden hautaan. Saisi edes rahaa, niin olisin paremmalla päällä.

Vieläkö tänne mahtuu tällainen lähes mummo-ikäinen yksinäinen?
Olen ollut eläkkeellä jo vuosia. Aikamoinen erakko olen aina ollut, aikoineen en kuitenkaan omasta halustani. Lapsena/nuorena olisin niin halunnut että olisin suosittu, että minulla olisi paljon ystäviä, niin ei vaan ollut, olin ujo, pelokas, hiljainen, seinäruusu.
Nyt jo ikääntyneenä olen kyllä avoin, juttelen ihmisten kanssa, mutta en päästä oikein lähelle uusia ihmisiä, ja kun niihin vanhoihin muutamaan ystävään olen ajan myötä ottanut etäisyyttä, olenkin sitten jäänyt yksin.
Minä kyllä viihdyn yksin, enemmänkin kai kärsisin jos joutuisin olemaan jonkun ihmisen kanssa pitkään, muutama tunti, niin kaipaan jo yksinoloa.
Minä olen kyllä mukana vapaaehtoistyössä, joten tapaan ihmisiä, autan ja kuuntelen. Välillä vaan olisi kauhea tarve että joku kuuntelisi minuakin ja voisi jutella tasavertaisena.
Se kai eniten rassaakin, kun ei ole ketään kenen kanssa voisi vaihtaa päivän asia, jutella ja kysellä ja kuunnella, miten on päivä mennyt, mitä olet tehnyt, mitä olet ajatellut.
Aikuinen lapsi minulla on ja lapsenlapsi, koirakin on, mutta niin vanha ettei edes kauheasti halua lenkkeillä.
Minulla menee aikaa tämän netin kanssa, olen koukussa, samaten telkkariin. En pärjäisi ilman tallentavaa digiboxia, niin olen koukussa joihinkin ohjelmaan. Lukemiseen en jaksa keskittyä, harmi, olen ollut aikaisemmin tosi kova lukemaan, vakituinen kirjaston asiakas.
Olishan se kiva kirjoitella jonkun kanssa, vaihtaa ajatuksia, vakavia ja vähemmän vakavia.
Ketäs täällä olikaan niitä vähän kauemmin eläneitä?
Ei sillä että minulla olisi mitään nuoriakaan vastaan, olis vaan kiva saada yhteyttä suunnilleen samanikäisiin.

No niin.

Nyt on viikko kohta syöty Cipralexia. Voiko sen vaikutus oikeasti olla näin suuri?
Tuntuu, kuin joku verho olisi vedetty silmien edestä pois ja tunto omasta itsestä ja olemisesta on vahva. Olen läsnä ja rauhallinen ja melko seesteistäkin ollut.
Jaksan taas muutakin kuin maata sängyssä ja itkeä. Kaikki ajatuksetkin tuntuvat olleen vielä pari viikkoa sitten ihan omituisia ja vinksahtaneita. Nautitaan nyt tästä ennenkuin taas romahtaa.

Käytiin koiran ja kaverin+2koiraa kanssa jäällä lenkillä. Kyllä endrofiinit virtasi kun katsoi salukin loikkimista pilkkijän perässä. Pilkkijä veti pulkkaa ja ei olla ihan varmoja, varastiko saluki-nilkki pulkasta kalaa...🙂 On se aika veijari. En kehdannut nauraa ääneen, kun kaverini oli ihan raivona temppuilevalle salukilleen.

Tein sunnuntaina sushia ja se jopa onnistui. Nyt osasin käyttää etikkaa oikeassa suhteessa. Ja lauantaina pelasin hankifutista, se oli tosi mukavaa. Olen paremmassa kunnossa kuin tajusinkaan. Eli aika aktiivista elämää on tullut vietettyä. Nautin nyt niin kovasti, kun paha mieli on jotenkin kurissa. Pelottaa vaan, että voiko se näin helposti muuttua. Ei ole ollut edes pahoja sivuvaikutuksia.

En ole kyllä ottanut mistään paineita, koulutöitä teen kun inspiraatio iskee ja muuten koitan ottaa niin rennosti kuin mahdollista, sekä tehdä asioita, joista nautin ja jotka tuo hyvän olon.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille🙂🌻

Hei Angergo!

Minä tämän ketjun aloittaja olen vähän vanhempi ja olen myös ollut eläkkeellä jo jonkun vuoden. Kanssani voit vaihtaa ajatuksia.

Olen yrittänyt selvitettää miten saada lisää kanavia telkkariin, mutta kyllä on sekavaa. Mitä erilaisempia kanavapaketteja löytyy. Johonkin ratkaisuun tarttee vetää kiinteä tietokoneyhteys, laajakaista, asuntoon, ostaa uusi digiboksi ja modemi. Ja johtoja tulee varmaan taas lisää asuntoon. Anttilasta ja R-kiskasta saa ostaa jotain MTV3n kanavapaketteja. Elisalla on jotain samoin taitaa olla Soneralla ja ehkä DNA:lla. Sitten on http://www.maxivision.fi ja plustv-kanavapaketti - varsinainen viidakko.

Minäkin olen koukussa telkkariin, mutta en löydä sieltä mitään mielenkiintoisia ohjelmia ja se turhauttaa. Haluaisin tuulia maailmalta: BBCn, Deutsche Wellen, RTLn, Ruotsin kanavia, RussiaToday jos on englanninkielinen kanava ja TV7n. Katselen tänään Antiikkia ja arvoituksia, Poliisikoira Rexin ja sen ykkösen ohjelman niistä erilaisista naisista. Eilen katsoin Subin leffan, mutta kyllä oli roskaa. Sitten jäin vielä yömyöhällä katsomaan sitä maailman lihavin teini ohjelmaa, jossa teini painoi 381 kiloa ja painoa alettiin vähentää rasvamassaleikkauksella (leikattiin pois 31 kg) ja mahalaukun pienennys. Kyllä on järkyttävä tämä maailman lihavuusongelma kuten myös toisaalla nälänhätä. Miksei voi olla tasapainoa maailman eri ihmisten välillä näissä ruoka-asioissa.

Kirjoittele lisää niin käyn vastaamassa sinulle ja moni muukin varmaan tulee vastaamaan kirjoituksiisi minun lisäkseni.

Heps vaan kaikille!

Juu, päivä on menny niin kuin se on aina mennyt: rutiininomaisesti. Kaupassa tuli käytyä ja huomasin samalla, että lunta oli tullut aika melkoisesti. Aloin miettimään jo kevättä ja mahdollisia tulvia 🙄 Uskalsin soittaa kotiinkin ja juttelin äidin kanssa ihan mukavan tovin. Tänään tuli syötyä valkosipulipatonkia, nam nam! ☺️ Kaiken kukkuraksi veljenikin soitti minulle! Olin harvinaisen suosittu henkilö tänään, mikä toisaalta ahdisti sekä miellytti minua. Nyt olisi sitten aika tehdä muutama koulutehtäväkin 😟

Jotenkin sitä ei vain pysty irtautumaan tästä rutiinista ja on jotenkin tuudittanut itsensä tähän turvallisuudentunteeseen, että on parempi olla yksin kuin kaksin. Kun tänään heräsin, mietinkin kovasti: "Onko mulla mitään syytä nousta ylös, koska minä kuitenkin menen samat rutiinit läpi, kunnes on jo ilta ja nukkumaanmenoaika?" Jep, oli melkoisen filosofinen aloitus päivälle, mutta jostakin se päivä on aloitettava 😋

Chiynes, ymmärrän kyllä sua! Itse tulee ihmeteltyä justiin noita samoja asioita, ja mietittyä: Miksi minä? Mikä minussa on vikana? Välillä alkaa oikeen väsyttämään nämä kaikki asiat 😴 ETENKIN, kun tuttava- ja perhepiirissä olevat ihmiset sanovat että: "Kyllä se siitä! Yritä vaan mennä sinne ihmisten ilmoille, ei se ole sen ensimmäisen kerran jälkeen enää niin vaikeeta!" Jotenkin alkaa epäilemään omia kykyjään ja ripustautuu vielä enemmän tuohon yksinäisyyteen. Minä ajattelen ihan samoin kuin sinäkin, että "Olen tavis ja ei mussa mitään ihmeellistä ole", mutta jotenkin sitä vaan saa pidettyä sen pään siellä pinnalla, vaikka välillä tuntuu, että uppoan ihan täysin sinne jonnekin pimeyteen. Helpotusta minun tylsään arkeeni tuo mun lempijutut, kuten lukeminen, kirjoittaminen ja elokuvat. Tietenkin koko homma alkaa joskus tympimään ja sitten sitä alkaa miettimään: "Enkö mä nyt pysty parempaan??" MUTTA näillä eväillä mennään...Pitäisi varmaan itsekin alkaa lukemaan noita opaskirjoja, jos niistä olisi apua. Onko kellään hyviä kirja-ehdotuksia?

hei,

lopetin tukinettiin kirjoittamisen viime syksynä, koska elämäntilanteeni helpotti siinä määrin, etten katsonut tarpelliseksi tukihenkilölle kirjoittaaa kerran viikossa.

Ja elämäntilanne on siinä mielessä helpottunut, että vaikka jäinkin työttömäksi vuoden työstä, olin solminut vuoden aikana sellaisia suhteita, etten jäänyt ihan tyhjän päälle, vaan on kontakteja jne.

Lisäksi tosi tärkeä asia on , että olen löytänyt ihan naapurustosta saman-henkisen, erilaisen samanlaisen naispuolisen ystävän. On tosi helpottavaa, kun tietää, että sellainen ihminen on olemassa. Olen 46-vuotias ja ymmärrän sen, että ihmissuhteita täytyy rakentaa.

Ihankuin puolet jostain taakasta putoaisi pois, kun ei silleen tartte kauheasti esittää jotain ja saa omalle persoonalleen jotain tukea ja pyrkimyksilleen, sellaiselle ihmiselle kun ite ajattelee olevansa. Olemme molemmat noin 45 vuotiaita.

Olihan se alussa tosi jännää - kun menet vaan toisen kotiin ja tutustut; vahvistui ajatus siitä, että jos ei ole yhtään mistään kokemusta toisesta ihmisestä, niin ei välttämättä oikeasti tiedä minkälainen ihminen ite on, koska kuitenkin ihmisen luonne ja kaikki se mitä uskoo olevansa näkyy tavallaan toisten ihmisten kautta.

Autamme puolin ja toisin kauppa-asioissa, osin lastenhoidossa ja kotieläintenhoidossa jne. on kiinnostusta taiteisiin myös. ja ´ei´:kin saa sanoa, jos ei sovi ja on muuta tekemistä, eikä ehdi viestittää.

Sen haluaisin myös kirjoittaa, että jos nuori ihminen kärsii esim. masennuksesta (minulla oli joskus vakava masennus), niin ei saa kuitenkaan tuomita itseään ja omia vaikeuksiaan johonkin synkkään yksinäisyyteen. Elämänvaiheita voi alottaa alusta ja monta kertaa aloittaa alusta.

Terveisin.

Tätä kirjoittaessani on tasan tarkkaan tunti siihen kun soitan toimeentulotuestani päättävälle virkanaiselle. Saa luvan selittää miksi minä en saanut rahojani viime viikon torstaina, vaan se on jäänyt kitkuttamaan johonkin. Minä haluan minun 100 euroani viimeistään tällä viikolla, joten olisi erittäin suotavaa, että joku täysin epäpätevä vahtimestari ei olisi tätä mokannut. Nimittäin siinä sitten etsitään pankkitositteita sellaisella intesiteetillä, että siinä se yksi huntti alkaa tuntua loppupeleissä varsin merkityksettömältä. Kuitenkin tälläinen on kerrassaan raivostuttavaa, kun ei kuulu mitään, vaan antavat olla jännityksessä. Eilisen vielä annoin olla, mutta tänään otan rohkeasti sen luurin käteen ja kysyn mikä mättää.

Tällä viikolla ei ole oikeastaan mitään menoa, joten olen suhteellisen tyytyväinen siihen ettei minun tarvitse tuonne lumiseen helvettiin mennä. Puhuvat ilmaston muuttumisesta, mutta tämä alkaa jo mennä täysin naurettavaksi. Ottaisin mielelläni nämä Keski-Euroopan leudot talvet kuin miljoona metriä lunta. Toivottavasti edes joku osaa nauttia tästä hemmetinmoisesta lumilandiasta. Minä nimittäin en tästä nauti sitten yhtään.

Heps!

Juu, tänään on saanut kattella sankkaa lumipyryä. Lunta on tullut jo vähän liikaakin, jos multa kysytään. Onneksi koulua ei ollut kuin vain pari tuntia, joten pääsin nopeasti kotiin. Olo on vähän sellaanen, ettei oo suurta intoa olla muihin ihmisiin yhteyksissä. Vaikka nyt oleskelenkin kotona aika myrtsinä niin tuli sitä vähän repäästyäkin 😀

Pistin nimittäin jalalla koreasti omassa kämpässäni ja tanssin itekseni tunnin verran, tietenkin hyvän musiikin kera. Kissa hiukan ihmetteli mun pyörimistä ja hyörimistä, mutta minulle ainakin tuli parempi mieli. Sitten tanssin jäläkeen tuli naurettuakin omalle luovuudelle, mutta hei, me ollahan ainutlaatuisia ihmisiä - toiset tykkää tanssia, toiset laulaa 😋 Oli aika outoa nauraa, koska olen joskus ajatellut etten enää kykene siihen. Oli ihan kiva yllätys, se täytyy myöntää...

Huomenna olisi vuorossa hoitajan tapaaminen, joten huomisesta saattaa tulla aika rankka päivä 😟 Ehkä mää yritin piristää itteäni tolla tanssilla ihan senkin takia, jotten ihan loppuun palaisi huomisen istunnon jälkeen. Kummasti sitä on aina ns."tööt" noiden istuntojen jäläkeen. Toisaalta, ne puheet on useimmin niin rankkoja, että väkisinkin siinä tulee kulutettua kaiken energiansa. Pitää vaan yrittää käydä noita asioita läpi, mutta vaikiaahan se on, kun en niin helposti tykkää avautua.

Tew: Tiedän, minkälaasta se on, kun pitää odotella toimeentulotukia. Tietenkin isommissa kaupungeissa se on suurempi ongelma kuin pienissä kaupungeissa, joten tsemppiä sulle hirveesti 🙂👍 Toivottavasti asiat menöö kuntoon, ettei sinun tarvi ihan hirveän kauan odotella!

Päivänjatkot kaikille!🌻🙂🌻

Hei😀
Näin on tämäkin viikko vierähtänyt, aika menee kyllä liiankin nopeasti.
Pakkaset on hellittittäneet joten ulkonakin tarkenisi olla jos huvittaisi. Me tuon mun vanhan koira-vaarini kanssa laahustetaan pieniä lenkkejä, aika vähälle ulkoileminen jää.
Lukemiseen en pysty keskittymään, harmi sekin,olen niin tykännyt lukemisesta. Nyt sitten harrastuksena telkkari ja netissä surffaaminen ja sohvalla makaaminen.
Olen eläkkeellä mutta mukana vapaaehtoistyössä, vanhusten kanssa, joskus kyllä kyllästyttää lähteä liikkeelle, mutta toisaalta on hyvä että on pakko lähteä, muuten liimautuisin tähän sohvalle enkä enää nousisi.
Oletteko katsoneet uutta Matkaoppaat ohjelmaa? Minusta on aika hyvä, huvittava. Itsekin aikoinaan matkustellut paljon, onneksi ei silloin kukaan kuvannut, olis saanut kai hävetä silmät päästään.
Minä tykkään noista kotimaisista sarjoista, Karjalan kunnailla, Sydänjää, kohta alkaa taas Helppo elämä. Kotikatua tykkäsin ennen katsoa, nyt on mennyt maku. Myös nuo maanantai-iltaisin tulevat kotimaiset elokuvat ja sarjat on usein hyviä. Salattuja elämiä en katso, ja nyt tuntuu että tuo Kotikatu rupeaa myös jäämään.
Kohta alkaa olympialaiset, taitaa jäädä katsomatta, tulee niin huonoon aikaan.
Mitähän sitä tekis elämällään jos ei olis telkkaria? Minä olen sen ikäinen että muistan kyllä lapsuudesta ne ajat kun sitä telkkaria ei ollut. Mitähän silloin tehtiin? Kuunneltiin radiota ja luettiin, heh. Ei ollut telkkaria ei tietokonetta, ja nyt on näitten vempeleitten vanki.
Nyt viikonloppunalähtee hoitokissakin kotiin, kuinkahan tyhjältä sitten tuntuu. Se on niin ihanan pikkuinen ja lempeä otus, taidan muuttua koiraihmisestä kissaihmiseksi.
Hyvää perjantai-päivää kaikille.

Hei,

Nyt alkaa vähän paha olo helpottamaan 🙂
Vaikka niitä ystäviä ei ole, niin silti taas tuntuu että jaksaa huomiseen ja tahtoo nähdä miltä se näyttää 😀

Tiedän että minä hetkenä hyvänsä saatan taas vaipua itseinhon ja masennuksen mukaan, mutta pitää taas nauttia näistä hetkistä ilman tuota "kohtaustani".

Piristyin, kun kävin kirjakaupassa ja ostin pitkästä aikaa itselleni kirjan, Kalevalan. En ole sitä koskaan lukenut ja tykkään kamalasti vanhoista kansantaruista.
Se olikin helpompaa luettavaa, kuin mitä odotin ja näköjään yksi niistä harvoista kirjoista jonka lukemista tahdon säästellä.

Olin laittanut kirjan niin, ettei koiran pitäisi siihen yltää ja olihan kirja tarkalleen siinä mihin olin sen jättänyt, mutta kannen reunaan oli ilmestynyt pienet hampaan jäljet.
Samalla suututti ja nauratti kun sen huomasin.

Taaskin on aikaa kulunut ja tavalliset viikkorutiinit täyttävät arjen - Kaupassa käynti ja telkkariohjelmat.

Eilen ei näkynyt telkussa tekstiä Kunnian hinnassa. Kurjaa. Katselin sitä silti, mutta en ymmärtänyt mitään. Sitten katsoin Subilta sen filmin, missä kalastajat taistelivat merimyrskyä vastaan ja menehtyivät. Pitipä vielä katsoa se teiniläskiohjelmakin. Siitä tuli vähän sellainen fiilis, että on teinillä niin paljon ongelmaa, että ei hänestä normaalia aikuista saa ikinä kukaan vaikka kuinka yrittäisi tehdä. Masentavaa.

Omatkin liikakilot pelottavat, koska niitä tulee, koska en tee yhtään mitään juuri muuta kuin olen kotona. Aamuisin nukun pitkään - nykyään en enää edes yritä nousta ennen yhtätoista. Ystäväni oli todellinen aamuvirkku. Jo yhdeksältä hän lähti Stockalle levyostoksille. Haluamaansa levyä ei ollut, mutta mitä Stocka ei tilaisi asiakkailleen ostettavaksi!

Täällä jatkuu taas lumipyry. Pelottaa kun vanha äitini lähtee rohkeasti liikkeelle. Hän ei saisi missään nimessä kaatua, sillä on jo niin invalidi, että siitä ei hyvä seuraa.

Minulla on kropassa jatkuvasti huono olo. Oletan sen tulevan saamastani lääkityksestä ja minulle annettavasta "hoidosta", jota en todellakaan halua enkä arvosta. Minun on jotenkin vaikea huolehtia itsestäni. Ihan sellainen tavallinen asia kuin ruoka tai vaikka kynsien viikottainen hoitaminen tuntuu liian hankalalta, ihan ylivoimaiselta. Päädynköhän vielä johonkin hoitokotiin tätä menoa?

Mitäs tässä 😑❓ Mä en oo tehnyt mitään enkä missään muualla kuin koulussa oikeastaan jos sekin lasketaan siellä menee ok ei mitään kummemmpaa oikeastaan keskustelusta ei vaan mitään mulla on niin f....kin tylsää olisihan se kiva jakaa kuulumisia kysellä niitä ja näitä. Joskus mä kuvitellen kaiken muiden elämän olevan niin hienoa tuikin tietämättäömänä mitä luokkalaiset tekevät ?varmaa harrastavat ja käyvät töissä jne. mä en taas käy missään ☹️ olin töissä viime syksynä eikä siitä oikein tullut mitään kun yritin samaa aikaa opiskella,laittaa elämän järjestykseen.Sitä voinkin kiittää itseäni että olen aikaansaava tyyppi mutta myös sen tuhoaaja kun on jotain hyvää meneillään niin usemmiten se hajoaa moniksi kappaleiksi aina kun yritän aloittaa alusta jättää menneisyyden taakseni niin sekin vaan puskee läpi halusi sitä ei.Sitten taas kun haluaisin uusia kavereita siitä ei oo tuu mitään koska huomaan etten kykene olemaan avoin oma vaisto sanoo ei kannata avautua joten olen mieluiten hiljaa ja omissa oloissani. Koitan olla tämän asian kanssa jotenkin sinut mutta silti mulla arki pyörii erittäin rutiiniomaisesti ja ihan hyvin.

Kun haluaisin jollekin avautua tai purkaa jollekin fiiliksiäni 😑❓ Niin sekään ei aina onnistu niinpä käyn kuraattorin luona eihäin hän ns. korvaa ystäviän ainakin itse suhtaudun siihen että on se parempi kuin ei mitään.Sitä puheenollen tänään on ystäväpäivä mulle se ei oikein oo merkannut mitään☹️ olen mä joskus saanut kortteja ja pienen paketin mutta siihen se on vähän jäänytkin itse koen sen aika ilmeläksi rakastavaisten päiväksi eihän se olekaan meille yksinäisille luotukkaan mutta kaikesta huolimatta toivoitan teille kaikille HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !🙂🌻

Heippa kaikki!

Siitä onkin jo kauan kun viimeksi vierailin palstalla. En edes tiedä mihin aika on kulunut, päivät vain ovat menneet. Nyt inspiroi tuo artikkeli, jossa joku kyselee, että kestättekö yksinäisyyttä ja miten?

Minä olen alkanut kutoa äiti Teresa piirissä lappuja Kalkuttaan meneviin peittoihin, joita äiti Teresa piiri valmistaa. Juuri on valmistettu yli 1000 peittoa. Piirissä kudotaan tilkkuja 18 cm x 18 cm alkaen kulmasta. Tässä ohje miten valmistaa tilkkuja langasta, jossa vähintään viisikymmentä prosenttia villaa. Luo kaksi silmukkaa. Kudo vain oikeata. Nosta ensimmäinen silmukka. Luo seuraavasta silmukasta kaksi silmukkaa. Kudo rivi loppuun. Jos käytät Seitsemän veljestä lankaa niin olet puolivälissä kun silmukoita puikolla on noin 47-48. Muuten käytä puikkoja numero 3 1/2. Kun siis olet työn puolivälissä niin joka puikolla tehdään lopussa vähennys. Kun puikon lopussa on jäljellä kolme silmukkaa niin kaksi silmukkaa kudotaan yhteen ja sitten viimeinen silmukka kudotaan. Tätä jatketaan joka kierroksella kunnes silmukat loppuvat ja työ päätetään. Tilkkuja tarvitaan 7 x 9 aikuisten peittoon ja ne laput virkataan yhteen. Piiri voi saada lankoja lahjoituksena. Marketeista saa Seitsemän veljestä lankaa 3 kerää 10 euroa.

Jos paikkakunnalla ei ole äiti Teresa ryhmää, niin perusta/perustakaa paikkakunnalle sellainen vaikka kirkon toiminnan kautta. Äiti Teresa peittoja taitavat muutkin tehdä kuin kirkon piirit. Espoon kirkolla on äiti Teresa piiri, jos tarvitset apua perustamisessa ja diakonissa hoitaa piiriä. Voin tulla auttamaan, jos sellaista tarvetta olisi - minulla on aikaa. Jos haluat tehdä lappuja ilman, että sinulla on piiriä niin voit lahjoittaa laput jollekin piirille esimerkiksi Espooseen tai Tuusulaan, jossa myös tiedän piirin toimivan.

Joku kertoi, että Kalkutassa peitto annetaan yöksi ja sitten ne kerätään pois päiväksi. Näin siis taivasalla nukkuvien yöt menevät meiltäkin tulleiden peittojen alla. Lapsille on pienempi peittomalli ja mitat löytyvät ehkä netistä, mutta toivotaan aikuisten peittoja.

Jos olet siis yksinäinen eikä sinulla ole tarpeeksi tekemistä niin miksi et alkaisi ajankuluksesi tehdä äiti Teresa piirille tilkkuja peitoiksi. Kotona voit tehdä koko peiton ja antaa sen lahjoituksena jollekin piirille. Ehkä innostut tekemään peiton itsellesi tai lahjaksi jollekin (joulu se tulee tänäkin vuonna vaikka siihen on vielä pitkä aika). Kutominen on muotia ja ulkonakin voi istua ja kutoa. Tule siis sinäkin mukaan!

Kiitos ohjeesta, en osaa kutoa mutta laitan ohjeen toiselle foorumilla missä on innokkaita kukkahattuvirkkuu tätejä.
Mitähän on "kudo vain oikeaa". Minusta on aika luonnollista yrittää aina kutoa oikeaa ilman, että sitä erikseen pitää ohjeessa sanoa. Kudo vaan väärää ehkä minulta onnistuisi.

ps olen käynyt vain puutyökäsitöitä koulussa, sain vapautuksen naiskäsitöistä aika nopiaa.