Tuo "oltaisiinko kavereita" viestittää mulle, että oisit niinsanottu kilttipoika(?)

Yksi ystäväni (nainen) on käynyt nettitreffeillä (kannattaa muuten kokeilla) melkein parisenkymmentä kertaa ja kertoo, että ongelma on aina ollut se, että ne miehet ovat heti sitoutumassa, kohtelevat hyvin, puhuvat mukavia (=ovat kaverillisia).

Puhuvat haluavansa lapsia, kertovat töistään, kertovat siitä miten eivät yhden illan jutuista, haluavat sitoutua, lupaavat kohdella hyvin ja päivittelevät sitä miten naiset ovat heitä kohdelleet. Tämä laittaa naisen kellot soimaan aika rankasti!!!! Ja sitten hän joutuu aina sanomaan; jos oltasiin vaan kavereita?

Aika iso osa naisista tarvii mieheltä muuta pystyäkseen näkemään tämän muuna kuin kaverina. Enkä tarkoita tällä sitä, että naisia pitäisi kohdella huonosti! Vaan sitä että antaa ymmärtää ettei ole helppo nakki, että on jotenkin mysteerinen = ennenkaikkea ei ole epätoivoinen!!!!!

Netistä googlettamalla löytyy aika paljonkin vinkkejä ja syitä ym. Kiltin miehen ongelmaan, esim. (saakohan tänne laittaa linkin?) yksi: http://www.heartless-bitches.com/rants/niceguys/niceguys.shtml

Mutta voi itsekin googlata vaikka sanoilla nice guy tai jotain vastaavaa!!!

Parisuhteessa sinunlaisille miehille on aivan varmasti käyttöä, mutta siinä alku vaiheessa kaivataan särmää!!! (sama juttu lienee toisinpäin..miksi kiltit tytöt eivät löydä miehiä?) Aktiivisuutta peliin ja epätoivo ei missään nimessä saa kasvoilta loistaa!!!

Onnea etsintään! Ja nettideittailua kannattaa harrastaa; vaikka ei oikeaa sieltä löytyiskään niin ainakin oppii uutta! ..ja periaatteessa on sitä mieltä ettei kenenkään tarvitsisi muuttaa itseään toisen takia, mutta ehkä kannattaa harjoitella näyttämään itsestä muita puolia!

Ja se ettei oikeasti tarvii toista ja näyttää itsenäiseltä ja omaan elämäänsä tyytyväiseltä on SUPER seksikästÄ!!! Kaikki lähtee itsensä rakastamisesta, arvostamisesta ja kunnioittamisesta!!! Se on tärkeintä! Ja se on seksikästä!!!

Heh, ai se näkyy tänne asti että olen ns "kiltti poika" Sillä juuri sellainen olen, enkä haluaisi muuta ollakaan. Olen kuullut muiltakin että ei missään nimessä saisi olla kiltti ja liian huomioiva alussa. Tuntuu vaan niin oudolta miksi naiset aina rakastuvat ns "renttuihin" kuten yksi naispuolinen tuttavani joka on nykyisessä suhteessaan kokenut väkivaltaa, mutta silti haluaa jatkaa suhteessa vaikka hän saisi varmasti mukavankin miehen niin halutessaan.

Tiedän senkin, että epätoivoisuus ei saisi missään nimessä näkyä päällepäin, ja toivonkin ettei se näy, vaikka sisältä olenkin niin epätoivoinen kuin vaan olla voi, en halua enää olla yksin!

Ja mitä nettideittailuun tulee, se on itselleni ainoa keino lähestyä naisia, baarissa en sitä osaa tehdä, enkä omaa sellaisia harrastuksiakaan jossa tapaisin naisia. Tuntuu vaan siltä, että mitä pidempään aikaa kuluu, sitä vaikeammaksi menee löytää seuraa.

Hei!
Oli pakko kirjoittaa tänne, kun olen niin monesti katsonut sivusta samankaltaisten miesten toimintaa kuin sinun ja olen monesti joutunut sanomaan itsekin kyseisille miehille ei...
Jo suhteen alussa, vaikka kaikki eivät sitä tiedostakaan, on hyvä, jos mies on todellakin "vähän hankalampi tapaus". Kun tapailin miehiä, jotka heti julistivat olevansa valmiina seurustelemaan ja hankkimaan lapsia, kun olimme tavanneet vasta pari kertaa, minua rupesi ahdistamaan. Tuli ahdistava olo ja päässä rupesi pyörimään erilaisia kysymyksiä. Onko kyseinen mies oikeasti tyytyväinen itseensä, kelpaako hänelle kuka vain, tai viimeinen, onko hän mies, joka puhuu kyseisellä tavalla vain saadakseen seksiä?
Kukaan ei halua olla se ihminen, jonka ainoana tarkoituksena parisuhteessa on tehdä toinen osapuoli onnelliseksi. Pystyäkseen tekemään toisen ihmisen onnelliseksi, täytyy olla ensin itse onnellinen.
Jos et halua vain yhdenillan suhteita, älä ajaudu tilanteisiin, joissa väistämättä käy niin. Jos tapaat jonkun kiinnostavan naisen baarissa, älä käske häntä kotiisi baari-illan jälkeen, vaan kysy rohkeasti puhelinnumeroa ja soita seuraavana päivänä ja pyydä häntä treffeille. Kun treffailette, pidä huoli siitä, että näette paikoissa, joissa pystytte tutustumaan toisiinne ja juttelemaan, mutta joissa ei ole sitä vaaraa, että ilta päättyisi seksiin. Älä itse kiirehdi, niin naisen mielikuvitus pääsee valloilleen. Lupaus seksistä on aina parempaa kuin itse seksi, ainakin alussa.
Älä tarkoituksella etsi naista. Tee asioita, joista itse pidät ja joista itse nautit ja harrasta monipuolisesti. Mikäpä olisikaan parempi paikka tavata naisia, kuin oman harrastuksen parissa.
Seksi ei ole se tärkein juttu parisuhteessa, vaikka se on tärkeä. Kaikki ne miehet, joiden kanssa tuli sählättyä yhdenillan juttuja, ovat poistuneet elämästäni. Jos joskus on hairahtunut jonkun mukaan baariseissulta, sitä ei ikinä ole osannut ajatella niin, että se jatkuisi.
En ole ikinä ennen ruvennut seurustelemaan, ennekuin tapasin tulevan mieheni, jonka kanssa olemme muuten nykyään kihloissa. Ärsytti, kun tuntui, että miehiltä sai jotenkin kaiken turhan helpolla, mutta nykyistä miestäni ei saanutkaan. Seksiä harrastimme kahden kuukauden tapailun jälkeen, mikä oli todella pitkä aika minulle, mutta seksi olikin parempaa kuin kenenkään muun kanssa, koska siinä vaiheessa tunsin jo mieheni niin hyvin, että häneen pystyi luottamaan.
Älä etsi rakkautta etsimällä, niin saat vaan siipeesi. Löydät varmasti etsimäsi, kunhan olet löytänyt ensin itsesi! Kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä! 🙂🌻

Lueskelin noita aiemmin kirjoitettuja ja päätin vastata...

Olen itse vähän arskaa nuorempi naisihminen ja tavallaan samassa tilanteessa. Tahtoisin todella myös rinnalleni miehen, jonka kanssa jakaa tulevaisuus, mutta törmään myös noihin samoihin sanoihin "oltaisiinko vain kavereita".

Itse kärsin niin sanotusta kiltin tytön sydroomasta eli olen avulias ja muut huomioon ottava. En osaa sanoa mikä juuri sinussa saa naiset käyttäytymään niin kuin käyttäytyvät, mutta itse olen ajatellut asiaa näin, vähän samaan tapaan kuin sinun tilannettasi oli mietitty.

Jokainen mies tietää kohdallani alusta asti, etten etsi mitään yhden illan suhteita, siis kanssani seurustelu vaatii eräällä tavalla sitoutumista ja sitä, että ollaan "vakavissaan liikkeellä". Toinen ongelma mikä tulee vastaan on seksi. Haluan tuntea kumppanini kunnolla ennen seksiä, ja monelle miehelle tämä on kynnyskysymys. Tuntui kivalta lukea että voi tapailla kaksi kuukautta ennen sänkyyn menoa, mitä itsekin toivoisin.

Jokaisella meillä on halu tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Rakkautta kun vain ei etsimällä löydä, vaan sen tulee sitten eteen kuin sitä vähiten odottaa. Olen itse toiveikas, että vielä jonain päivänä tapaan sen oikean kunhan aikaa menee.

Arska mietin kovasti sitä maksullista seksiä. Jos se tuntuu sinusta täysin oikealta, niin miksikäs ei, mutta muista että siitä voi tulla myös ongelma, jos kadut sitä jälkeenpäin. Olen varma, että sinäkin tapaat jonain päivänä kunnollisen naisen, jolle sinä olet se oikea. Yritä jaksaa "selibaatissa"! Hyvää ja oikeaa kannattaa odottaa!🙂🌻

Hei!
Ensiksikin, huomasin jutussani pahan mokan :Älä etsi rakkautta etsimällä, niin saat vaan siipeesi. Tarkoitin sanoa siis, että JOS etsit rakkautta etsimällä, niin saat siipeesi 🙂

Toiseksi. Maksullinen seksi on aina omgelmallista. Koska olet ns. "kiltti poika", oletko varma, ettei sinulle tule sen jälkeen syyllinen olo? Entä sitten, kun löydät sen oikean naisen, miltä sinusta tuntuisi silloin se, että olet käynyt hakemassa maksullista seksiä. En halua tuomita, mutta harva kiva nainen hyväksyy maksullisen seksin hakemista.

Me naiset emme missään nimessä halua seurustella renttujen kanssa (ainakaan sellaiset, joilla on vähänkään oman arvon tuntemusta). Kyse on nimenomaan siitä, että renttujen kanssa on helppo harrastaa irtosuhteita. Itselläni olivat kaikki miehet renttuja ennenkuin tapasin nykyisen mieheni, joka onkin entisten miesteni täydellinen vastakohta! Mutta ennenkuin tapasin nykyisen mieheni, halusinkin vain irtosuhteita, eikä minusta ollut vakavampaan suhteeseen.

Minusta tuntuu, että sinä olet vain törmännyt elämäsi aikana vääränlaisiin naisiin ja nyt luulet, että me kaikki olemme samanlaisia. Älä missään nimessä ainakaan kuvittele, että sinun pitäisi muuttua tunteettomaksi rentuksi, jotta löytäisit oikean naisen. Silloin saa kyllä naisia, mutta useimmiten sellaisia, jotka haluavat vain seksiä. Kiltteydessä ei ole mitään pahaa, kunhan ei ole aina valmis uhraamaan itseään toisten puolesta, sellainen herättää vain epäluuloa.

Edelleenkin peräänkuulutan itsesi tuntemista ja itsetuntosi kohottamista. Jos et urheile niin kannattaa aloittaa. Urheilemalla saa kivannäköisen kropan ja mikä tärkeintä; urheilu oikeasti kohottaa itsetuntoa ja siitä tulee parempi mieli!

Onko sinulle sattunut jotain, jonka takia ajattelet niinkuin ajattelet? Oletko harkinnut psykologilla käymistä? Älä lannistu, vaikka sitä oikeaa ei ole löytynyt, olet kuitenkin vasta 28 vuotias.😋

On se kumma. Nimittäin tuntuu siltä, että sitä pitäisi oikein käyttää mielikuvitusta siihen kuinka heittäytyä hankalaksi ja unohtaa kiltin miehen rooli.. Kohteliaan oven avauksen sijaan leikkimielinen lyönti takamukseen?.. Ei, ei.. taidan olla täysin väärässä. Eivätkös naisetkin ole erilaisia, vai päteeköhän "ohjeet" kaikkiin naisiin.

Itse oma tilanteeni liippaa aika paljonkin lähelle Arskan tilannetta. Juuri tämä oma kiltin miehen mysteeri. Asia tuottaa joskus kyllä aikamoista päänvaivaa. Kerran sain yhden tytön kiinnostumaan huijailemalla, ehkä lievällä "sikailullakin" ja itsekkyydellä, mikä teki suureksi hämmästyksekseni vaikutuksen.😐 JOskus olin myös lievästi hermostunut, lähes äksyilevän kyselevä ja itsepäinen, ja sekin tepsi, vaikka mielessä oli kaikkea muuta kuin kyseisessä tilanteessa olevan naisen iskeminen.

Mihin perustuu se, että naisten sanotaan tykkäävän huomioonottavasta ja kunnollisesta asenteesta?.. ilmeisesti ei mihinkään

Olen kuullut monelta hieman ristiriitaisia ajatuksia siitä millainen mies on kiinnostava, toiset sanovat kiltin miehen olevan kiinnostava, toiset tykkäävät vain rentuista ja hankalista tapauksista. Ehkä pitäydyn sellaisena kuin olen enkä ala muuttamaan itseäni suuntaan tai toiseen...

Se mitä sanoin maksullisesta seksistä, oli tosiaankin vain sellainen ajatus joka joskus tulee mieleeni kun on niin perhanan yksinäistä. En kuitenkaan usko että sitä tosielämässä kuitenkaan hakisin, kuten sanoin, en halua pelkkää tunteetonta seksiä, haluan sitä, että molemmat haluavat sitä yhtäpaljon. Uskon että vain tälläisestä seksistä voi todella nauttia, eikä se olisi vain ns "suorittamista" molemmille. Ja kun nuorempana kerran kokeilin yhdenyön juttua, ja sain siitäkin hirveän morkkiksen, millaisen olon maksullisesta seksistä saisin?

Omastamielestäni kohdallani kyse ei ole siitä, että en olisi tarpeeksi komea kelvatakseni. En väitä että olisin kansikuvapoika jolla on lihaksikas vartalo, mutta kehtaisin kuitenkin väittää etten ole sieltä rumimmastakaan päästä. Urheilen ja liikun, olen hoikka ja pukeudun mielestäni siististi. Kuten sanoin, moni tuttu on ihmetellyt miksi olen edelleen sinkku, joten mikäli se tosiaan ei ole vain säälistä sanottua paremman mielen aikaansaamiseksi, niin vian on oltava jossain muualla. Tiedän että olen liian ujo, mutta ujoudesta irti pääseminen on todella hankalaa, eikä se onnistu niinkuin monet sanovat "menet vaan muiden mukana, tutustut ihmisiin, juttelet rohkeasti vieraille naisille" Kun on ujo, ei tuosta välttämättä tule mitään. Ja sitten vielä se, että kun jonkun kanssa pääsee juttuun ja pääsee treffeille ja tapailemaan, miksi se tosiaan aina päättyy siihen "jos oltais vaan kavereita"?

Tuntuu vaan niin hassulta, että pitäisi olla jotain muuta kuin oikeasti on.. Esittää välinpitämätöntä ym. Mieluummin haluaisin vain olla oma itseni ja kelvata sellaisena kuin olen. Myönnän että itsetuntoni on melko heikko, se on ollut jo yläasteelta lähtien. Sen korjaaminen vaatisikin paljon muuta kuin sen, mihin itse pystyn...

Tuo kosketuksen kaipuu on varmaan yksinäiselle se, mitä kaipaa eniten... niin minunkin kohdalla. Minulle kolahtaa kiltit miehet, mysteerit ovat aina niitä, jotka tekevät minut vainoharhaiseksi sen suhteen, haluaako mies vain seksiä. Kaipaisin niin paljon enemmän, sohvalla päällekkäin lojumista, kaupungilla kävelyä käsi kädessä, ja rakastelua johon liittyy enemmänkin kuin pelkkä seksi.

Hei!

Yhtä hyvin voisi puhua myös yksinäisen ihmisen seksuaalisuudesta. Se on viheliäinen juttu, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Minulle yksinolo on ollut välillä tosi tuskaista ja sietämätöntä juuri tuon seksuaalisuuden kapeuden takia. Tokihan voi masturboida, mutta eihän se ole ollenkaan sama. Ja onko maksullinen seksi sitten kovinkaan paljoa masturbaatiota kummempi juttu? En tiedä, kun en ole kokeillut, mutta luulisin ettei ole. Olen kyllä myös harkinnut joskus kaikenlaista maksullisesta seksistä maksuttomiin yhden yön juttuihin, mutta jokin on aina estänyt. Ehkä se on juuri se ajatus, että nautittavan seksiin kuuluu niin tärkeänä osana välittäminen, läheisyys, arvostus. Kaikki se, mitä tuntiin tai kahteen oudon ihmisen kanssa ei mahdu.

Minä en kyllä naisena allekirjoita sitä, että kilteissä miehissä olisi jotain sellaista, joka tappaa kiinnostuksen. Olisiko minun kohdalla paremminkin niin, että kiltin miehen kanssa lähtee helpommin kokeilemaan, vaikka ehkä ei syttyisikään heti - siinä toivossa, että jospa kuitenkin... Kun kunnon miestä ja parisuhdetta kaipaa niin kovin paljon. Mutta sekin on kohdallani totta, että kun on tullut liian monta kertaa kaltoinkohdelluksi, kiltin miehen tulee päivä toisensa jälkeen olemalla oma kiltti itsensä tavallaan todistaa luotettavuutensa ennenkuin ehkä toivottavasti menee perille, että oikeesti mies on kiltti. Kun ensimmäinen ajatus tosiaan on, että tässä on varmaan jotain mätää, kun eihän tällaista voi olla mulle. Aiemminkin hyväksi luulemani mies osoittautui väkivaltaiseksi alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttäjäksi, kyllähän tästäkin jotain sellaista vielä löytyy, että lennän rähmälleni. Jotakuinkin näin.

Nyt mulla on orastava suhde juuri tällaiseen kilttiin mieheen. Ja olisin ikionnellinen, jos hän vielä vuoden päästäkin olisi yhtä kiltti. Olen rakastunut ja toivon todella, että hän olisi sellainen kunnollinen, luotettava, uskollinen ja rehellinen, kuin miltä hän vaikuttaa. Olemme tapailleet vasta pari kuukautta ja tulee päiviä, jolloin olen kertakaikkisen varma siitä, että jotain kamalaa paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Joku todella pieni ja mitätön juttu herättää epäilyksen, yleensä ihan turhaan. Mutta jos kerta toisensa jälkeen nuo epäilykset osoittautuvat turhiksi, niin jospa sitten alan luottaa...? Yritän yleensä peittää epäilykseni, etten vaikuttaisi niin skitsolta ja heikkohermoiselta, mutta kylläpä hän aina aistii, että jotain on vialla. Ja aina vain kestää skitsoiluni...😐

Minä olin kyllä meistä se, joka epäili juttua alussa ja epäilee edelleen, rakastamisesta huolimatta. Juuri siksi, etten uskaltaisi luottaa. Mutta vastapuoli ei ole antanut periksi. Hän taitaa olla niin vakuuttunut siitä, että juuri meidät on luotu toisillemme.

Älkää hyvät ja kiltit miehet ikinä luopuko kiltteydestänne! Teidänlaisianne ei ole koskaan liikaa ja jos kohdallenne osuu naisia, jotka eivät osaa kiltteyttä arvostaa, niin se ei ole teidän vikanne! Naisen "häpeäksi" sen katsoisin. Voihan sitä siinä kohti sitten vaikka ajatella, että "eipä ollut arvoiseni..." Kiltti mies ansaitsee naisen, joka osaa arvostaa häntä, muuhun ei kannata itsensäkään takia ryhtyä.

Se ei tietenkään helpota yksinäisyyden tuskaa. ☹️

Minusta nettideittailu on hyvä tapa tutustua ihmisiin. Yhtälailla sieltä voi löytää samanhenkisiä ihmisiä kuin harrastusten parista. Ehkä siinä on tärkeintä kuitenkin se, että antaa itsestään kirjoittamalla rehellisen kuvan, ettei vastapuoli odota jotain muuta sitten kun tavataan.

Tsemppiä! Älkää luovuttako! 🙂👍

Minä toivoisin, että seksin ostaminen olisi yhtä luonnollista kuin kananmunien osto. haluaisin itselleni miesystävän jonka kanssa en harrastaisi seksiä mutta kaikkia muuta tekisimme. Hän olisi vaikka naimisissa kanssani mutta kävisi jonkun vieraan naisen luona ostamassa seksiä.

Hei vain kaikki! Mietin tässä kirjoituksianne ja mun mielestä kaikista tärkeintä kenessä tahansa ihmisessä on, että osaa arvostaa ja rakastaa itseään, kaikkine vikoineen ja puutteineenkin. Muuten kenenkään kanssa on hirmu hankala jaksaa olla, jos joutuu keskittymään vaan siihen, että pitää toista ihmistä pystyssä ja joutuu unohtamaan suhteessa oman itsensä. Etsipä vain itsestäsi ja elämästäsi hyvät puolet ja opettele arvostamaan niitä, loppu hoituu kyllä itsestään. Todennäköisintähän on löytää joku vierelleen juuri silloin, kun on totaalisen varma siitä, että mistään ei koskaan tule mitään ja opettelenpahan tulemaan toimeen sitten itsekseni 😉 Näin ainakin mulle kävi. Oman kiltin mieheni kanssa.

Ja täytyy vielä sanoa, että on sitä itsekin tullut rakastuttua niihin renttuihin, mutta kun tulee lisää ikää ja järkeä pieneen päähän, oppii arvostamaan miehessäkin sitä kiltteyttä. Arvostakaa ihmiset itseänne ja lähtekää ulos ja opetelkaa arvostamaan kaikkea hyvää, rakastakaa maailmaa ja itseänne. TIEDÄN kyllä, ettei se helppoa ole, mutta ei asiat ainakaan kotona murjottamalla parane. Kyllä se oikea vastaan kävelee jossain vaiheessa. Sillä aikaa voi keskittyä kaikkeen muuhun kivaan 😀

Tsemppiä, olette kaikki arvokkaita ja ainutlaatuisia jollain tavalla 🙂👍

Tervehdys Arska,

todella mielenkiintoista lukea miehen kirjoittamana samojan ajatuksia joita olen itse pyöritellyt paljon mielessäni. Olen sinua pari vuotta nuorempi, reipas ja elämän myönteinen ihminen mutta miesten kanssa täysin toivoton jos he eivät ole 'vain' kavereita. En ole itse tämän päivän normien mukaan kaunis nainen. Siitä syystä olen illanvietossa jne tottunut olemaan se takarivin tyttö kun sinkku likkaporukalla ollaan liikenteessä, olen kyllä ylimmäinen pälpättäjä ja vitsin kertoja mutta ei minua miehet näe tai halua. Se sattuu. Toisaalta olen miettinyt ehkä sen on tarkoitettu näin, minä en kestäisi sellaista irtosuhteiden määrää ja muutaman kuukauden seukkailuja kuten monet ystäväni ovat tehneet. Tiedän että jos ihastun, kiinnostun se on pitkähkö prosessi joka vie aikaa. Seksin kaipuu onkin sitten oma lukunsa. Minä en pysty katsomaan pornofilmiä ja lehdetkin ovat vähän siinä ja siinä ei niillä ole pahemmin todellisuuden kanssa tekemistä. Mutta mielikuvitus on hmm parhaita lahjoja joita olemme saaneet: fantasioista saa potkua itsensä hyväilyyn ja nautintoon. Se on luonnollista ja tervettä oman seksuaalisuuden hoitoa ei mitenkään verrattavissa maksulliseen seksiin jossa vastapuoli enemmän tai vähemmän tahtomattaan on osallisena.

Toisen läheisyyden kaipuu on kipeä asia, pahimmillaan sen ollessa itse purin sitä tanssimalla. Ihan pokkana perinteisille paritanssikursseille ja sitten naisten tansseihin. Siellä käy muuten paljon nuortakin porukkaa ei vain mummo ikäisiä! Naisten vallassa saa itse hakea ja pääsee lähelle toista ihmistä kun silmät kiinni poski poskea vasten tanssii ja eihän se haittaa vaikka siitä muutakin kehittyy. Ja tanssitaito ratkaisee, ei leveät puheet tai ulkonäkö! SUOSITTELEN! Teki muuten kutaa itsetunnolle kun huomasi miesten kiinnostuvan ja huomaavan:-) tanssitaitoni vuoksi!

No se oli välipala vain, tosi elämässä onni ei minun luo ole ainakaan etsien tullut mutta jospa se päivä kerrallaan eläen löytyisi.
Joten älä ystävä kallis luovuta! Ole oma reipas itsesi, niin jonain päivänä käy peikkomainen flaksi sitä minäkin odotan!🙂🌻

Arska80 kirjoitti 6.3.2009 10:44

Seksuaalisuuden ja siitä nauttimisenhan pitäisi olla jokaisen ihmisen oikeus, eikö? Entäpä yksinäisten ihmisten, jotka eivät jostain syystä löydä kumppania itselleen?
Olen siis 28v, ja olen yksin. Kaikki ne harvat orastavat suhteeni ovat päättyneet siihen legendaariseen "oltaisko vaan kavereita" lausahdukseen naisen suusta. Eli joku mättää ja ilmeisen kovasti. Kumpa joku kertoisi mikä minussa ajaa ihmiset(tarkemmin sanottuna naiset) ympäriltäni vain kavereiksi.

Tervehdys Arska80, Kyllä Sinä vielä löydät sen oikean jonka tunnistat heti ensisilmäyksellä, kunhan muistat ettei kukaan neiti tule Sinua omalta oveltasi hakemaan jollei sitten ole joku kiva mainostenjakaja, kyllä Sinun täytyy itse sitä yrittää. Itselläni on kaikki aivan toisin, olen 41 ja sinkku yhä, en kaipaa enkä etsi seuraa sillä katson että Luoja on tehnyt minut tällaiseksi että olen yksin ja viihdyn yksin. joskus minäkin tarvitsin mastturbointia mutta sitten lääkkeet veivät senkin ilon etten saa enää orgasmia mutta katson että se on Luojan tahto, olkoon näin.

Ei muuta kuin joku kaffe-paikkaan "anteeksi saanko tehdä seuraa" etsimään yksinäisiä neitejä sieltä tai sitten nettiin vaan pyörimään, siinä on oma turvansa sillä voi mennä aika pitkälle ilman että paljastaa itsestään melkein mitään.

Voimia Sinulle ja tsemppiä

*huoh* tämäkin kirjoituspuuska sai alkuna eilisillan tapahtumista. Kävin kaverilla pyörähtämässä, hän oli siellä kahdestaan tyttöystävänsä kanssa. he istuivat lähekkäin ja silittelivät toisiaan siinä samalla kun juteltiin niitänäitä. Ilta kului ja lähdin kotiin. Kotia päästyäni huomasin olevani yksin kylmässä kolkossa asunnossani aivan karmeassa läheisyyden kaipuussa.

Jouduin kerran tilanteeseen, jossa kahden tuoreen avioparin (mun ikäisten) kanssa jouduin 4 päivän hyväntekeväisyysmatkalle ulkomaille(en tiennyt lähtiessäni, kenen kanssa olin menossa). Asuimme siellä samassa kaksiossa. No mä yksinäisenä jouduin nukkumaan keittiöön nojatuolisängyssä, silloin kun ne muut oli siell pareittain muissa huoneissa. Mulla oli ollut tosi pitkään tosi voimakas parisuhteen kaipuu (ei kuitenkaan seksin sinänsä), jota oli raskautettu tosi voimakkaalla ja pitkäaikaisella yksipuolisella ihastumistunteella. Koko tilanne tuntui jonkinlaiselta ivalta. Voin siis kertoa, että ei ole helppoa joutua tilanteisiin, joissa huomaa muilla olevan juuri sitä, mitä itse kaipaa. Ja toisinpäin, ne tilanteet auttavat tajumaan paremmin, mitä kaipaa. Mutta en kerro tätä muuten vain. Haluan sanoa, että mitä enemmän niitä sellaisia tilanteita, sitä rauhallisemmin osaa hyväksyä ne osaksi todellisuutta. Tarkoitan siis sitä, että oppii pikkuhiljaa suhtautumaan niihin neutraalimmin. Ja myös hyväksyä omankin tilanteen osaksi todellisuutta. Kun sen hyväksyy, niin sellainen fiilis "emmä jaksa enää!!!!" ja epätoivo ensin hiukan ja sitten aika hyvin hälvenevät. Ja kun ei ole epätoivoinen, niin kuten sanottu, parin haulla on enemmän mahdollisuuksia.

En todellakaan tiedä, mitä sen seksuaalisuuden kanssa tehdä... Paitsi että ehkä ruokkia mielikuvitusta vähemmän kaikilla halua kasvattavilla mielikuvilla, kuvilla ja videoilla? En tiedä, mutta kiinnostaa: voiko miehellä olla halua kohteeseen, jota se ei näe? Jos näkee kaikissa(nuorissa ja vapaissa?) naisissa potentiaalisia seksikumppaneita, niin voi olla aika hankalaa... Enkä tiedä sitäkään, mutta jos masturboi säännöllisesti, eikö se ruoki seksuaalisuuden haluja? Elimistö tavallaan tottuu siihen, että orgasmi on saatavilla ja ikäänkuin vaatii sitä enemmän ja säännöllisesti? Se taas hallitsee mieltä ja taas katsoo niitä kuvia ja videoita ja masturboi taas ja taas tajuaa, mitä on jäänyt paitsi? Eikö kannattais minimoida ärsykkeiden määrää tai jotai? Kaikki mielikuvat, kuvat, videot ja fantasiat saavuttamattomien kohteiden kanssa, eivätkö ne ole verrattavissa siihen, että nälkäiselle kahlitulle lejionalle näytetään ja annetaan haistella kaukaa lihaa, mutta ei anneta sitä?

Otan vastaan vastaväitteitä, mutta mun neuvo on: vartioida omaa mieltään kaikilta mahdollisilta seksuaalisilta fantasioilta ja mielikuvilta ihmisten kanssa, joiden saaminen kumppanikseen on kyseenalaista tai mahdotonta. Seksi on kyll numero yksi laillisten nautintojen listalla, mutta onhan niitä muitakin "paremman puutteessa". 😉 Onhan seksuaalisen tarpeen tyydyttäminen ihmiselle tärkeä ja se tarve varmasti antaa tietää itsestään. Eikä ole helppoa, jos mättää, mutta miksi tekisi elämästään entistä hankalampaa ryhtymällä kaikenlasiin epätoivoisiin keinoihin? Nyt en puhu niille, joille kelpaa mitä vain, vaan sellaisille ihmisille, jotka odottavat sitä hyvää parisuhdetta harrastaakseen seksiä, ja kumppani jostakin syystä viipyy. Ja ne tytöt, jotka halusivat olla vain kavereita, onhan niillä vaara ihastua pitkässä juoksussa hyvään kaveriinsakin, vai? 😮

Olen samaa mieltä, että kun pääsee omasta ahdistuneesta ajatuksestaan eroon että ''on pakko löytää joku, kun mulla ei oo ketään'' eli hyväksyy oman itsensä ja rentoutuu voi olla helpommin lähestyttävä. Ainakin omalle kohdalle on sattunut näitä miehiä jotka julistavat ensimmäisenä haluavansa sinkkuudesta eroon ja lopputulos sivusta seuranneen silmin on ollut verraton määrä sähellystä ja kasa pätkä seurustelusuhteita jotka on väkisin väännetty kasaan. Siinä tulee mustelmia sieluun ja jää suuhun paha maku.

Itse olen ajatellut että kun saa itsensä rentoutumaan ja olemaan luonteva vastakkaisen sukupuolen seurassa tulee nostaneensa omat viehättävät piirteensä esille ja hmm joku herkkä sielu osuu kohdalle ja ihastuu...

Olen sitä epätoivosta etsimistä itse harrastanut: itkenyt, etsinyt, mennyt ja rillutellut siipeensaannin uhallakin. Eli silloin jokainen vähänkään kiinnostava miehen puoli tuli arvioitua katseella, hmm mitkä on mahdollisuudet tässä pelissä olisko tästä jotain mulle. Vaan ei toiminut ei minun kohdalla ainakaan, päin vastoin tulin torjutuksi tai jäin vaille huomiota. Mieli särkyi ja halusin vain itkeä. Asiaa ei parantanut lainkaan että paras ystäväni löysi uuden rakkaan ja sain läheltä seurata sitä onnen huumaa juuri kun itsellä oli eniten paha olla. Viime syksynä oli itsetunto niin nollassa että arvelin ettei ketään enää löydykkään minulle ikinä. Kamala tunne ja ajatus kun piehtaroi itsesäälissä ja on toivoton. Siinä jos missä elämä menee hukkaan! Kun havahduin että ajatuksest kiertää vain kehää olen hiljalleen opetellut ajattelemaan ja hyväksymään tämä on vain tällainen elämänvaihe, itsekseenkin on välillä kiva olla.

Seksuaalisuus on osa minua, en ole mielestäni sellainen joka arvioi jokaisen vastaantulevan miehen puolen petikumppani mahdollisuuksia. Toki joskus on ihan kiva lepuuttaa silmää, jos vastaan kävelee oikein herkku😋 Mutta jos aktiivisesti sulkee mielensä tai suojelee kuten edellinen kirjoittaja totesi kaikilta kiihottavilta asioilta kuvilta, ajatuksilta jne meneekö asia nurinkuriseksi😐 Jos pitää tietoisesti vältellä luontevaa asia. On toki pitkiäkin aikoja jolloin ei tee mieli tai ei ole seksi mielessä mutta silloin kun hormoonit hyrrää niin oma apu paras apu kun ei ole kumppania kaverina😉 🙂🌻