yksinäinen lähisuhdeväkivallan uhri
olo on tosi yksinäinen,hauras,pelokas ja ahdistunut.sain tänään tunnin kriisiapua terveyskeskuksella,mutta ahdistus on jatkunut.mun mies on selvinpäin ihana ja hellä,mut humalassa vaarallinen.jouduin yöllä pakenemaan vähillä vaatteilla karkuun ja soittamaan poliisit.tänään sovittiin että mies lähtee vapaaehtoisesti laitoshoitoon käsittelemään asiaa ja minä muutan uuteen asuntoon.pelottaa yksin jääminen ja yksin nukkuminen kauhean paljon.ihan ahdistaa jo valmiiks vaikka siihen on aikaa.mies lupasi aloittaa antabuksen.olo on nöyryytettykin.onneksi edes terveyskeskuksella hoitajat oli ymmärtäväisiä.päätin,koska tämä ei ollu eka kerta,että nyt en enää jää asian kanssa yksin.kerroin isälleni ja hän on sekä minun että mieheni tukena.ei jäädä kumpikaan yksin.
tuntui hyvälle saada apua ja tietää ettei se väkivaltaisuus olekkaan minun vika ja etten ole ainoa kelle käynyt näin.
häpeä on vaan kauhea,kun pieni kylä ja pahat puheet.se sattuu.minulla ei ole muita kun isä ja mieheni.siksi yksin jääminen pelottaa.
toivoisin saavani vertaistukea tai tukea muuten vaan.on helpompi olla anonyymina netissä kun ei tarvitse pelätä syyttelyä.pahinta on ollut se kun ennen kukaan ei uskonut minua.😭