Kohta tää on ohi. Samalla tavalla mäkin itteeni oon koittanu tänään lohduttaa.
"Ihan yhtä huonosti asiat on arkenakin, sulla on nyt vaan juhlapyhä-ahistus, siksi nyt itkettää."

Jaksamista kaikille yksinäisille.

🌻🙂🌻 *halauksia* Yksinäinen juhannus täälläkin.. tai onhan minulla nuo lapset, mutta koen silti itseni yksinäiseksi.. Kylä on hiljainen kun ihmiset ovat lähteneet mökkeilemään tai sukuloimaan.. Me ollaan täällä ja toivon että menisi koko juhannus nopeasti ohitse...

"ystävät" ovat aikoneet käydä... mutta hiljaista on..

Mutta me olemme "vahvoja", selviämme tästäkin juhlapyhästä... näin se on yritettävä ajatella...

nää juhlapäivät on kaikista pahimpia D:

jaksamista,yksinoloa,sain itsestäni irti,kävin ennen juhannusta pyöräillen kahvilassa,jossa "SAmanveroisia" ihmisiä kuten minä,eilen tein saman,mutta sitten voimat ottivat lopun,en jaksa,masennus ,tänään kävelin ulkona luonnossa eläinystävän kanssa,hyvä Desper voimia sinulle,minä voin vain iloita pienistä asioista.🙂🌻

Samat fiilikset. Lisäksi vielä flunssa päällä, kolottaa ja särkee. Mahtavaa! Lisää samanlaista.😋

Olisitko kuitenkin voinut mennä johonkin sellaiseen paikkaan, jossa olisi ollut muitakin ihmisiä?

Olen kömpinyt kuopan reunalle. Jalat lipsuivat monta kertaa, ja tikkaitten puolat katkeilivat. En kuitenkaan luovuttanut, vaan ponnistelin kaikin voimin, ja minulle heitettiin ylhäältä köyttä. Täällä paistaa näköjään aurinko. Istun nurmikolla ja minun on hyvä olla. Onkohan enää huomenna? Käsittääkseni tämä on maailma. Tämä ei kai ole taivas, jossa leijona ja karitsa käyskentelevät kavereina niityllä, täällä kuulemma on epäkohtiakin. Löytyisikö täältä puhekaveria, kättä, josta pitää kiinni, olkapäätä, johon nojata?

Lohdullista, että täällä ymmärretään, vaikkakin kurjaa, että kärsitään. Minäkin olen yrittänyt käydä ihmisten ilmoilla, se helpottaa. Mutta romahdus tulee niin helposti, kun kuitenkin joutuu olemaan ja asumaan yksin. Minulle pienistä asioista iloitseminen on monta vuotta ollut tuntematon asia, masennus on ollut niin syvä, että ennen ilahduttaneet harrastukset eivät ole vähääkään kiinnostaneet. Viime aikoina on terapian ansiosta tapahtunut ennenkokemattomia positiivisia asioita, mutta taistelu jatkuu ja hornan syvyydet uhkaavat nielaista.
Lippu korkealle, toverit!

Marina4 kirjoitti 25.6.2011 17:46

jaksamista,yksinoloa,sain itsestäni irti,kävin ennen juhannusta pyöräillen kahvilassa,jossa "samanveroisia" ihmisiä kuten minä, eilen tein saman, mutta sitten voimat ottivat lopun, en jaksa, masennus, tänään kävelin ulkona luonnossa eläinystävän kanssa,hyvä Desper voimia sinulle, minä voin vain iloita pienistä asioista.🙂🌻

Hyvä Desper,

kertoisitko vähän tarkemmin itsestäsi ja ongelmistasi, niin osaisimme täällä paremmin auttaa Sinua. En tunne tarinaasi, mutta olen halukas kuulemaan lisää. Tekstistäsi hahmotan ainakin sen seikan, että Sinulla on kirjallisen ilmaisun tajua. Monille meistä kirjoittaminen sujuu helpommin kuin puhuminen. Kirjoita siis lisää ja kerro elämästäsi ja vaikeuksistasi. Ehkä minä tai joku muu osaamme auttaa Sinua sitten vähän paremmin.

Juhannus on ohi ja elämä jatkuu. Kaikesta huolimatta!

Hei Etsijä,
kiitos ystävällisyydestäsi! Tuo puhekaverin, käden ja olkapään kysely tuossa aiemmin kuului "kuvaelmaan", jossa olio mönki syvyyksistä maanpinnalle ja kyseli, löytyisikö niitä maailmasta, en varsinaisesti tarkoittanut pyytää henkilökohtaista apua täältä palstalta. Tämä on vähän kaksipiippuinen keskustelupalsta, ei tee mieli kertoa niin henkilökohtaisia asioita, että tunnistetaan, ja toisaalta juuri henkilökohtaisten kokemusten käsittely auttaa vertaisia. En usko, että minua oikeastaan voi auttaa kukaan muu kuin minä itse yhteistyössä terapeuttini kanssa. Koen, että vertaistuki on kuuntelua, kokemuksista kertomista ja vuorovaikutusta, ja se sellaisenaan auttaa ilman, että joku ryhtyy auttamaan jotakuta toista.
Kaikkea hyvää Sinulle!