Tervehdys Ruusunen! Minun Vappu tuli ja meni jotenkuten mutta en ainakaan joutunut "mieron tielle", kuten terveenä ollessani tuppasi käymään, elikkä eksyin yleensä porukoihin josta ei mitään mielyttävää kerrottavaa herunut. Onhan tämä sairauteni ikävä asia mutta ainakin se suojelee turmiolta. Vaikka olen luonteeltani pessimisti niin nään tässä hieman optimismia. Tippaleipää en maistellut enkä simaakaan mutta ohrapirtelöitä tuli nautittua, onneksi kohtuullisesti, joita tarjosivat täysin tuntemattomat tyypit "puistobaarissa". Vappu onkin siitä erikoinen karnevaali ettei kuivin suin tarvitse olla kenenkään. Vappupallo seurasi pääni päällä minne kunne kuljeksin. Sen kiinnitti olkapäähän tilapäinen "vappuheila" eli entinen työkaveri tyttönen, johon törmäsin illan hämyssä. Meillä taisi olla oikein hauskaa vaikka jouduin hänen "nojapuukseen" iltayöstä. Lopun yötä sitten olin "korvana" hänen luonaan ja aamuyöllä vasta pääsimme "asiaan"! Huolia tuntui "tyttösellä" riittävän. Lempinimen hän sai työssä ylettömästä meikkaamisestaan. Aamulla hipsin vähin äänin kadulle ja sain taksin lennosta ja vasta tätä kirjoittaessani omassa yksiössäni tunnen voivani taas vapaasti hengittää. Vaikeeta on sosiaalinen elämäni, ei muuta voi kuin ihmetellä. En ymmärrä mistä kiikastaa? Tai ymmärrän syyn mutta mistä se on tullut? Olisko syynä Jumalanpelko-kasvatus?!

Omasta mielestäni "vähättelen" itseäni varsin vähän sillä totuus on luultua rankempi. Johan ilmoitin että yksin elämisessä on enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Parisuhde on luonteelleni myrkkyä. Olet ehkä huomannut että olen "maailmanparantaja" ja sellaisia totisia torvia on vaikea kenenkään sietää. En itsekään joka päivä siedä itseäni mutta onneksi sentään enimmiltään. Otin nuorempana asiat rennommin ja etenkin työpaikalla minua siedettiin mutta nykyisin en ole törmännyt kehenkään jolle voin "teorioitani" esitellä ja koska ymmärtäjää ei ole, jään kuuntelijaksi missä ihmiset toisiaan tapaavat. Toisten huolien kuunteleminen on raskas laji ja siksi arvostan yksinäisyyttäni. Se on kuin lomaa ihmissuhteista. Toimimattomista sellaisista, kuten varmaan ymmärrät. Luultavasti Sinulla on kyky kuunnella koska tähän keskusteluunkin pystyt.

Kelpaisiko sinulle mies kuin mies? Eikö hänen tarvitsisi olla hengellinen, kunhan on vaan "kaksilahkeinen"? Enpä oikein usko, sori vaan suorat sanani. Kysehän on siitä että tämä kevät ja lisääntyvä valo saa aikaan ihmisessä ilmiöitä jotka sitten tasaantuvat kesän edetessä ja viimeistään syksyllä palaa kriittisyys ennalleen. Näin on ainakin itselläni, vaikka "keväthurmos" ei minulle aiheuta halua säntäillä holtittomasti vaan tuottaa villeistä villeimpiä teorioita ja lentävää mielikuvitusta. Toisia kevät masentaa mutta sekin helpottuu ilmojen lämmetessä. Tämän "luonnonilmiön" jokavuotinen ilmaantuminen on osa sitä elämää jossa tunnen vahvasti olevani mukana. Olen osa luontoa, halusin tai en.

Minäkin olen matkustellut, en enää viime vuosina ja matkoilta on kertynyt paljon aineistoa teorioihini. Suomi on ihanteellinen maa elää koska täällä on neljä vuodenaikaa mutta niitä ei osaisi arvostaa (eikä moni arvostakaan) niin paljon jos ei olisi nähnyt ja kokenut muuta.

Tämä kirjoittelumme alkaa muistuttaa jo deittailua ja mietin kuinka kauan se saa täällä tukinetissä jatkua. Tämä palsta on käsittääkseni tarkoitettu mielenterveysongelmista kärsiville. Tätä meidänkin "keskustelua" näkemä seuraa useita satoja lukijoita. Miksiköhän?

Moikka vapusta hengissä selvinnyt poika!!😀😀

Niin......onhan nuo kevätauringon säteet aika polttavia ja vahvoja....Saa olla aikamoinen panssari päällä. jos ne eivät yllä sisimpään asti! Olen samaa mieltä, että täällä pohjoiskalotilla eläminen on mahtavaa! Saa kokea talviunen. hormonihyökkäyksen, keskikesän valon ja siitä luopumisen.....Kyllä päiväntasaajalla talsiminen olisi yksitoikkoista touhua! ☺️

Minusta tuntuu, että sinä olet hyvä kuuntelija.....mitä ihmeen teorioita sinä sitten keksit, jos muut eivät niitä kuuntele? Suomalaiset ovat juuri sellaisia, että humalapäissään aukeaa suoni, ja sieltä tulee sitten kaikki tukahdutettu ja pinnistelty tavara ulos. Pitäisi opetella puhumaan, itkemään ja nauramaan, raivomaan ja laulamaan joka päivä, niin ei sitten tarvitsisi kokea näitä humalanhuuruisia tulivuorenpurkauksia! ---ja sinä raukka jouduit taas yhden sellaisen vastaanottajaksi......🙂🙂

Mitä miehiin tulee, kysymys ei ole ollenkaan kelpaamisesta. Kysymys on kemiasta, puhtaasta kemiasta. Minulle tässä maailmassa kelpaa kaikki ihmiset, koska jokaisella, ihan jokaisella on tärkeä tehtävä, ja jotain tärkeää opetettavaa minulle. Katsot, itseään ei voi nähdä, jos ei ole toista johon peilata!!!Ajatukset ovat eri taajuuksia, niin kuin värit....Jos minä olen tummansininen ja toinen ehtakeltainen...niin siitähän syntyy vihreää, eikö? No, mikäli tummansininen ja keltainen viihtyvät myös vihreässä, niin sopiihan se, mutta, jos sininen inhoaa vihreää, niin miten siinä voi olla?? Hengellisyys on violettia, siis ehkäpä miehessäni tulisi olla violettia, tai sitten sopivassa määrin sinistä ja punaista , katsos siitä syntyy violettia........Mitä mieltä sinä olet tästä minun teoriastani? oletko tällaista pohdiskellut?

Sinä olet vastakohta minulle siinä mielessä, että minä pakenen omaa asuntoani ja erakkoutta ihmisten ilmoille ja sinä ihmisiä omaan koloosi........Sinulle seurustelu myrkkyä, minä puolestaan herään eloon, kun alkaa kipinöimään!!

Minä uskon, että tämä meidän kirjoittelu saa jatkua, koska meillä molemmille on haasteita, ja tämä on hyvää *terapiaa* meille molemmille....jos joku muu siitä sitten saa iloa päiväänsä, niin eikö se ole hienoa!🙂👍

Hei Ruusunen! Värit eivät minua innosta vaikka niin luulisi kun harrastan valokuvausta mutta kuvaankin tavallisuudesta poikkeavia ilmestyksiä. Luonnon muovaamia taideteoksia joita löytyy kaikkialta ja mikä parasta: Niillä ei kukaan pääse tekemään bisnestä. Itsekään en ole osallistunut yhteenkään luontokuvauskilpailuun koska minua ei kilpailu paremmuudesta kiinnosta. Väreillä en siis pelaa, enkä ole koskaan edes miettinyt niiden yhdistelemistä kuin vasta nyt kun siitä mainitsit. Hieno homma jos värit ovat sinulle tärkeitä mutta minun maailmani on harmaan eri sävyt. Et varmaan yllättynyt, itsekin vasta nyt huomaan että harmaakin on väri. Aina sitä jotain oppii! Asun harmaassa talossa, autoni on harmaan ruskea, asuntoni pinnat kauttaaltaan harmaavivahteita. Läppärinikin on näköjään grafitinharmaa, huomaan vasta. Harmaa on päässäni valtaväri ja taitaa olla myös pääni sisällä. Arjenharmaa. Onko harmaa neutraalin väri? Olenko neutraali?

Voi olla että olen hyvä kuuntelija, olen ainakin saanut paljon harjaannusta mutta raskasta on olla kuuntelija. Niin hyväksi siinä lajissa ei opi että siitä alkaisi nauttia. Aiemmin oli miesystävä jolle olin jatkuvasti kuuntelija. Vuosikausia. Minun kuulumiseni eivät hän kiinnostaneet mutta hänen vastoinkäymisensä kuin ilonkin aiheensa tulivat hyvinkin tutuiksi ja se varmaan jatkuisi edelleen mutta hän päätti yht'äkkiä päättää elämänsä ja olen siitäkin teorisoinut että loppuikohan häneltä kerrottava minulle ja kun ei keksinyt uutta elämäntapaa, antoi heti periksi. Kertomatta juuri tätä olennaisinta tietoa minulle. Kukkavihkoa kummulle laskiessani mietin hyväksyikö hän sen minulta kun ei minun muukaan ollut hänelle kelvannut.

Arvasin siis oikein sen ettei kuka tahansa mies voisi astua elämääsi. Kerroit kemioista joka ei minulle oikein avaudu sillä täysin saman luonteiset tuskin sopivat toisilleen. Siinä loppuisi keskustelu alkuihastuksen jälkeen nopeasti jos ei olisi eriäviä mielipiteitä. Vai oletko eri mieltä? Mitä mieltä olet niin ikään miksi nykyisin on paljon sinkkuja? Onko se pakkotila kun parisuhde ei onnistunut vaiko tietoinen valinta kuten minullakin?

Teorioista sen verran että kyseenalaistan tapahtumia ja ilmiöitä niin etten niitä millään lailla pääsisi muuttamaan. En siis pyri muuttamaan asioita kuin omassa päässäni mutta joskus kun keksin jonkun todella merkittävän asian, haluaisin kertoa siitä toiselle mutta eipä sellaiset jorinat ketään kiinnosta. Otetaan esimerkiksi tämä ihmiskunnan syntyminen, tarina siitä kuinka Luoja loi miehen, Aatamin ja sitten naisen Eevan, Aatamin kylkiluusta. Pelkkää puppua koko juttu mutta jostain kumman syystä siitä on tullut maailman kuulu kertomus. Perustelu: Jos luojan tarkoituksena oli täyttää maa, miksi hän loi ensin Aatamin? Miehethän osaavat luonnostaan vain taistella ja kilpailla paremmuudesta, ja tietenkin myös Aatamilla oli nämä perusluonteet, mies kun oli. Luojan olisikin pitänyt luoda ensin nainen niin tämän ei oli tarvinnut langeta syntiin maan täyttämiseksi. Jos nainen olisi luotu ensin, maasta olisi muodostunut paratiisi jonne mies olisi luotu tyhjästä. Mutta koska tarina meni niinkuin meni maasta tuli ankara paikka elää. Tarinan Aatamista ja Eevasta onkin kirjoittanut mies ja pääsi siinä samalla tekemään miehestä luomakunnan kuninkaan, jota miehet ovat sitten käyttäneet häikäilemättä hyväkseen. Tämä teoriani, jolla vain viihdearvoa, on huomattavasti laajempi ja seikkaperäisempi mutta varmaan käsität jo millaiset ajatukset päässäni pyörii ja miksi niitä ei kukaan jaksa kuunnella, saati sitten tätäkin eriskummallisempia teorioita.

Olet varmaan oikeassa siinä että tämä "keskustelu" saa jatkua sillä johan se olisi kummaa jos keskustelupalstalla ei sai keskustella vapaasti, tiettyjä sääntöjä noudattaen. Toivottavasti tämä ei mene liian vakavaksi.🙄

Hei!

Kiitos kun kirjoitit taas. Minusta kirjoituksiasi on ilo lukea, mutta älä pelkää minua. Ei minun ole tarkoitus viedä tätä mitenkään vakavaksi tarkoituksellisesti. Kunnioitan sinun ajatustasi pysyä yksineläjänä, siis älä pelkää.Minusta on ihanaa kuulla sinun sisimpiä ajatuksiasi. Ehkä juuri kun saa kirjoittaa anonyymisti, niin sisin aukeaa. Tähän mennessä minusta sinun *teoriasi* ovat olleet mielenkiintoisia. Minulla ei ole yhtään päälle viidenkympin miestä ystävänä, ja on varsin mielenkiintoista kuulla mitä siellä sisimmässä tapahtuu. Miehet puhuvat niin vähän itsestään-

Harmi, että värit eivät merkitse sinulle, koska uskon, että valokuvauksesi ( mikä on muuten hieno harrastus! ) saisi uuden ulottuvuuden väreistä. Kun itse myös maalaan, ja käsittelen paljon värejä. niin tiedän miten niiden käsittely herkistää nähdä maailmaa......Kun esimerkiksi maalaa paljon sinistä, niin kun lähtee kävelylle katselee taivasta IHAN ERI tavalla....näkee sen sinen ja kauneuden........Tai jos on maalannut vihreää ja katselee nurmikkoa. niin miettii...miten tuossa onkin kaunis sävy! Sitten kun tulee kävelyltä kotiin, niin haluaa kokeilla jotain väri yhdistelmiä, joita on luonnossa nähnyt..

Vai olet sinä Mr Harmaa. Oikeastaan harmaa ei ole väri ollenkaan. Musta ja valkoinen eivät ole värejä, ja harmaa muodostuu niistä.......Musta absorboi kaiken valon, ja valkoinen on *valoa*. Harmaa on siinä välissä. Värejä ovat kaikki sateenkaaren värit, ja niiden yhdistelmät. Väri muodostuu valon ja pimeyden kohdatessa....spektrissä.( Olet ehkä fysiikan tunnilla katsonut spektriin? )))) Kannustan sinua kurkistamaan värien maailmaan! ( PS. Minun läppärini on punainen, autoa ei ole, mutta pyörä on punainen, asunto sini, viher, puna valkoinen, parveke täynnä värikkäitä kasveja, ja sängyllä neulomiani tyynyjä, joissa raikkaat sateenkaaret värit. Seinät täynnä tauluja, ja kirjoituspöydällä sininen keramiikkapatsas! ) Olen myös värjännyt villalankoja keräämistäni kasveista....et ikinä uskoisi mitä sävyjä niistä löytyy!!

Hurja kokemus tuo itsemurhan kohtaaminen noin läheltä. Olet ihan oikeassa, että kuuntelijankin on pidettävä huolta itsestään. Aina ei kukaan jaksa olla olkapää, ja toisaalta toisenkin täytyisi joskus halata ja kysyä: miten sinä jaksat?

Kemia-ajatukseni oli ehkä turhan *maalauksellinen*, mutta tarkoitin esimerkiksi, että jos toinen kaipaa hiljaisuutta ja rauhaa, on introvertti, ja toinen on avoin ja sosiaalinen, niin tuskin he voivat asua saman katon alla. Tai jos toinen on tunneherkkä ( kuten minä) ja toinen kova kuin graniitti, niin miten herkkäsielu pystyy ilmaisemaan itseään graniitille? Mielipiteet ovat sitten kuin aaltoja, jotka yhdessä purjehditaan, kunhan ollaan samassa paatissa ja myötätuulessa....uskon, että nyt ymmärrät....

Miksi sinkkuja on paljon? Vaikea kysymys, ehkä ennen kärvisteltiin avioliitossa kuin avioliitossa enemmän, nyt erotaan helpommin. Sinänsä se on hyvä asia. Mutta yksi syy voi olla myös ihmisten itsekeskisyys. Ajatellaan vaan itseä, eikä toisia ollenkaan. Omat tarpeet ovat tärkeimpiä kuin toisten.....mutta sehän ei ole rakkautta ollenkaan........Itämaiset uskonnot opettavat: ego ja rakkaus eivät voi elää samassa sielussa,,,,, kuten aurinko ja varjo....

Poika, Minusta sinun teoria on täysin selkeä ja merkityksellinen. ( ei mitenkään outo tai puolestaanvetävä ). Raamattu on kirjana symbolinen ja vertauskuvallinen, eikä sitä voi mielestäni lukea sanoina....se on paljon muuta. Yogananda Paramahansa kysyi Jeesukselta: miksi sinä puhuit niin paljon vaikeasti ymmärrettävillä vertauksilla?, Johon Jeesus vastasi, että koska se aukeaa vain niille, jotka kokevat sen sydämessään..ei ajatuksissaan ja järjessään.....Ehkä ymmärrät mitä tarkoitan.

Minusta on hienoa lukea, että ajattelet että naiset olisivat jotenkin *moraalisesti* parempia, mutta kyllä nainenkin osaa olla JULMA-..ja todella julma osaakin.......Varsinkin henkisesti!

Kuutelin tänään tätä musiikkia:

https://www.youtube.com/watch?v=CtV6G6Xp0Xc&list=RDXsTjI75uEUQ&index=13

Pidätköhän sinäkin?

Oikein antoisia pohdiskeluja ensi viikolle!

T Ruusunen
PS. kiitos esilukijalle, ja net.tukipalstalle, kun julkaisette kirjoituksiamme! Lämmin kädenpuristus siitä!

Hei taas. En ole koskaan naisia pelännyt vaan aristellut olla oma itseni, etenkin nuorena. Pelkäsin itseäni.

Omat, epäonnistuneet avoliittoni, ovat olleet malliesimerkkejä siitä ettei joustoa toisen ajattelutapaan löytynyt. Yksi syy varmaan oli se että muutimme yhteen liian nopeasti ja siihen syynä taas oli seksin nälkä. Nälkäni sellaiseen kumppanuuteen syrjäytti myös toisen toiveitten kuuntelemisen ja kun partnerini asian oivalsivat ettei minulla ollut suhteeseen muuta annettavaa, jättivät minut "vapaille markkinoille". En luultavasti ole rakastunut kuin kerran eläissäni, "enkeliini" mutta sen jälkeiset suhteet perustuivat silkkaan nautintoon.

Kertomasi "kemian" taidan nyt ymmärtää kun sitä yön yli mietin. Olen tuon kemian kokenut nuoruudessani mutta en tietenkään kehenkään tyttöön vaan poikakaveriini (kai 16-17 vuotiaita sanottiin -80 luvulla poikakavereiksi, nykyisin kai homopariksi). Kaveruutemme perustui outoon ylmiöön, jota en vieläkään täysin ymmärrä, nimittäin minun mukiloimiseen. Sain turpiini varmaan kymmeniä kertoja ja joka kerta samalla kaavalla: Hommasimme pullon viinaa ja kun se oli juotu, alkoi lyömiseni. Iskut eivät olleet kovia mutta tarkoituksellisia. Kaverini hallitsi minua väkivallalla ja otin iskut vastaan, jos en nyt ihan kiltisti, niin en kuitenkaan lyönyt koskaan takaisin. Joskus kuitenkin pakenin raukkamaisesti ja se sai kaverini huutelemaan että miksen halua tapella. Sitä ihmettelen vieläkin, en silloin niinkään. En ole koskaan lyönnyt ketään ihmistä enkä eläintäkään, vaikka minulla on ollut kaksi hankalaa koiraa niin en silti niitä "kouluttanut lyömällä". Sellaista näkee silti paljon. Vielä "kaveruudesta" se että lyömiseni loppui siihen kun hän kohtasi tytön johon mieltyi. Ryypyttelymme ei loppunut silloin ja mietin nyt että alkoikohan lyödä tyttöään. Näin tytön usein aika surkeana ja ryypyiltoina hän tunki usein viereeni istumaan. En sitä silloin käsittänyt, eikä minulla nuoruudessa ollut tyttöystävää. Vain ryyppykavereita mutta kukaan muu ei minua koskaan lyönyt. Kun sitten myöhemmin lähes raitistuin ja kohtasin "enkelini" mietin usein miksi roikuin kaverissa joka löi minua ja miksi mutta miettimisellä asia ei valjennut. Olisihan riittänyt ettemme olisi ryypänneet yhdessä mutta eipä se silloin minulle valjennut. Taisin poikasena olla aika yksinkertainen. Hölmö! Kaveruutemme päättyi vähitellen enkä ole häntä sen koomin juurikaan nähnyt. Ilmiöstä löytyisi paljon mietittävää mutta eihän sen funtsiminen mitään muuttaisi.

Minulla on "tietenkin" oma teoriani siitä miksi niin moni liitto päätyy eroon nykyisin. Syynä on tämä some, hyvin yksinkertaisesti. Ihmiset jotka ovat siinä mukana, kertovat toisilleen parisuhteensa ongelmista myös sellaisille joita eivät henkilökohtaisesti tunne. Some-kaveruus on voinut tulla tutun tuttavan kautta ja sitten kun näitä ongelmia näissä viesteissä puidaan, tulee kehoituksia erota, että se on hyvä keino selvitä tilanteesta. Luultavasti täysin tuntemattomalta tullut vinkki tilanteen ratkaisemiseksi. Henkilöltä jota ei ole koskaan tavannut ja silti "elämän ohje" tuntuu niin järjelliseltä. Uskotaan "kirjoitettuun sanaan" kun puhe aviokumppanin kanssa on katkennut. Kaiken kukkuraksi vinkkiä "peukutetaan" ja kannustajat ne vasta täysin tuntemattomia ovatkin. Lopulta "lumipallo efekti" puree aloittajaan koska hänen päätöstään tukee niin moni. "Eiväthän ne kaikki voi olla väärässä", hokee ongelmasta kärsivä ja tekee päätöksen erota. Hän on täysin tuen lumoissa eikä näe muita keinoja olevan vaikka niitä olisi runsaasti.

Teoriani Aatamista ja Eevasta on kieltämättä aivan huikea, jonka huomaisit, jos sen sinulle kokonaisuudessaan kertoisin mutta olisiko maailmasta tullut parempi jos nainen olisi sen kirjannut raamatun historiaan, saati niin että siten olisi "oikeasti" maa asutettu mutta erilainen maailmasta olisi tullut. Se on ihan varmaa! Ainakaan naista ei olisi koskaan leimattu seksisymbooliksi miesten toimesta mutta mitä muuta olisi tullut tilalle. Teoriassani on viittauksia muurahaiskekoon, jossa kuningattarella on auktoriteetti asema jota työläiset palvoo. Olisiko "naisten maailmassa" miehet työmuurahaisia vaiko pelkästään kuningattaren vartijoita ja taistelisivat tämän puolesta jos nämä niin päättäisivät että aluetta (kekoa) olisi laajennettava? Miehet naisten orjina, siittäjinä!

Musiikki makumme on hieman erilainen mutta kyllä hieman herkistyin avattuani linkin. Pianomusiikki herkistää minunlaisenkin harjasniska tosikon ja aloin miettiä asuntosi värikkyyttä, johon pimputus ei mielessäni istunut ollenkaan. Olen joskus kuunnellut aamulla Ylen klassista kuulokkeilla ja tunnelma ei voisi olla mustempi. Klassinen musiikki ei tuo mieleen kukkia eikä värejä vaan mustan, tähdettömän avaruuden. En silti tunne sitä lohduttomana vaan tuntemattomana olomuotona johon haluaisin joskus upota. Mustaan voi upota, ei valkeaan. Valkeassa kellutaan.

Moi!

Minä se täällä taas vastailen.....

Sinä kirjoitit:
*En ole koskaan naisia pelännyt vaan aristellut olla oma itseni, etenkin nuorena. Pelkäsin itseäni.*

Minusta tuo on ihan normaalia! Nuorena on itseluottamus vielä aluillaan, En usko, että kukaan on silloin omasta itsestään niin kovin varma! Luottamus ja selkäranka kasvaa iän myötä...

Mutta se mitä kerroit suhteistasi, ja että pelkkä seksi oli motiivisi, niin enpä ihmettele, että naiset karkkosivat. Jos on nainen, joka etsii yhden illan juttuja tai pelkkää petiseuraa, se tekee sitä sillä mielellä, eikä monesti tahdo sekaannuttaa siihen muita tunteita, mutta nainen joka muuttaa yhteen haluaa suhteelta varmasti muutakin......Minä pidän erotiikkaa osana hyvää, luottamuksellista ja rakastavaa suhdetta.....sellaista suhdetta minä kaipaan...kaipaan....

Siis ihan kauhea toi sinun tarinasi sinun kaveristasi nuorena!! Tämä ei kyllä nyt ole lainkaan sellaista kemiaa, mitä minä tarkoitin....Miksi ihmeessä otit väkivaltaa vastaan??????????Kauhea tyyppi!!! Ihan *latvasta laho*, jos minulta kysytään! Pyysikö edes koskaan anteeksi?

Minä en noista Facebook+ muut somet tiedä kovinkaan paljon. Itse olen tutuilleni ilmoittanut, että minulle saa soittaa, ja laittaa sähköpostia. Facebookia käytän vain kansainvälisiin kontakteihin. Henkilökohtaisesta elämästä en siellä puhu, vaan muista yhteisistä intresseistä....

Kylläpä sinä arvostat naisia paljon teoriassasi...ymmärrän toki, että miehet monesti pitävät naista seksiobjekteinaan, mutta näin tekee myös moni nainen. Nykynuoret pojat ovat sen huomanneet, ja tankkaavat kaupasta proteiinia, ja käyvät hulluna kuntosaleilla....tavoitteena saada *six pack*= pyykkilautavatsa +kunnon hauikset!..( ymmärrät varmaan......) Maailmassa on toki ollut paljon machoilua, ja miehet ovat monella tapaa pitäneet naista *hellan ja nyrkin välissä*. Olet siinä ihan oikeassa. Moni nainen olisi varmaan ollut paljon lempeämpi.....mutta onhan Englannissa ollut naiskuningattaria, jotka ovat olleet hyvinkin vallanhimoisia raatolaisia.....Luin yksi vuosi kirjan Maosta,,,,,ja hänen vaimonsa...se vasta raaka olikin! En siis ole niinkään varma, että jos nainen olisi saanut aina päättää, että maailma olisi pehmeämpi ja kauniimpi paikka elää. Uskon kuitenkin, että nainen on aina nainen, ja mies on aina mies....tasapuolinen tilanne; kumpikaan ei ole toista ylempi tai parempi on paras tilanne. Molemmilla sukupuolilla on omaa vahvuuttaan ominaisuutena....Minä toivoisin, elää sellaisessa maailmassa.....

Minulla on reippaasti yli 100 Cd:tä.....koska olen musiikin suurkuluttaja!!! Ahmin sitä joka päivä...ja monta lautallista! Kuuntelen paljon tyylejä laidasta laitaan, mutta lähes aina ulkomaisia artisteja...en tiedä suomalainen musiikki ei oikein istu. Espanjalainen kitara ja flamenko musiikkikin käy...se on ehkä tulisen punaista, niin kuin nimenikin....

Oiiiii......minulle klassinen musiikki on kaikkea!!! Voi miten erilaisia ihmiset ovatkin!!!Voisin luetella sinulle pitkän pätkän klassisia kappaleita, joissa on niin paljon romantiikkaa ja kauneutta, että *sisältä sattuu*!! Jokaisen tulee tietenkin kuunnella sitä musiikkia, mistä nauttii eniten!

Laitan tähän nyt kuitenkin muutaman linkin klassiseen musiikkiin, johon voit kokeilla, jos vaikka *uppoaisit,*. Muista, että laitat kuitenkin huoneesi pimeäksi, ja menet selälleen makuulle, ja suljet silmät! Ja siiten kuuntelet. Se helpottaa *upottautumista*!!!

https://www.youtube.com/watch?v=iBVkYGLEUpg

https://www.youtube.com/watch?v=Ce8p0VcTbuA

https://www.youtube.com/watch?v=nXoX-HO9U5U

Hyviä vointeja sinne!
Ruusunen

Heipä hei Ruusunen.
Minä tässä taas kirjoittelen aikani kuluksi. Ollaan siis ihan eri maailmoista koska sulla on "kansainvälisiä" kontakteja. Minä puolestani olen koko ikäni pyörinyt aika lailla lähiympyröissä.

Tässä keskustelussa on vähän käynyt kuten aavistelin eli mennyt liian vakavaksi pohdiskeluksi. Onneksi "oikeassa elämässä" tapahtuu joskus jotain piristävää kuten eilisellä kaupunkireissullani sain huomata. Kevät on puraissut myös laitapuolen kulkijoita, päättelen siitä kun jäin ottoautomaatilla käväistessäni källäilemään parin tyypin lähelle. Tyypeillä oli jo vaikeita tasapaino-ongelmia puolelta päivin. Toinen teki lähtöä polkupyörällä mutta kaveri tarrasi sarviin, mokeltaen että "älähän vie mun pyärääni" johon toinen "miten niin sun mähän tän kähvelsin". Minua alkoi naurattamaan mutta pidin pokkani. Nahina jatkui ja jatkui ja molemmat kulkurit oli varmoja että juuri hän oli sen fillarin napannut. Kun jutusta ei meinannut tullakaan loppua aloin miettiä että olikohan meneillään tekaistu näytelmä sillä lähellä oli rahannosto automaatti. Jospa tarkkailivat siinä poikkeavia ja yrittävät urkkia salauskoodeja ja sitten kolkkaavat jonkun onnettoman. Pohdiskeluni katkaisi läheisestä halpamarketista ulos pujahtava miekkonen ja suunnisti epävarmasti kinastelevan parin seuraan. Uusi tyyppi kysyi ensi sanoikseen "saitteks' te ne" ja toinen nyökki niin pontevasti että uhkasi mennä kontilleen, alkaen kaivella poveaan ja nosti näkyville pullon joka taisi olla jotain puhdistusainetta. "Ai sä juot tota, mä en ikinä pthyi" sanaili uusi tyyppi ja jatkoi "mähän sanoin että sinolia häh et taaskaan kuunnellu yhtään". Tässä vaiheessa varmistuin ettei näistä miekkosista ollut vaaraa rahannostajille ja jatkoin matkaani piristyneenä. Joku toinen, sinäkin saatat nyrpistellä asialle mutta minulle tuo pieni episodi kertoi paljon enemmän. Jokaisella on omat huolensa. Puliukoilla ja pikkuvarkaillakin!

Yllä kerrottu paljastaa sulle millaisessa maailmassa minä elän ja ehkä se kertoo myös miksi värit ei merkitse minulle mitään tai ei ainakaan ole merkinnyt mutta ehkä olet saanut minut havahtumaan koska tarkkailin kotimatkalla miten luonto on ottamassa vastaan lämpöä. Nurmikko alkaa jo vihertämään ihan silmin nähden kotiseudullani. Edelleen kuitenkin hangoittelen värien tuomista asuntooni sillä tämä harmaus ei jaksa jatkuvasti inspiroida ja siksi lähden metsään. Eikö sinun asunnon värienpaljous toimi päinvastoin eli asunnosta ei raaskisi poistua?

Siitä "latva lahosta" tyypistä vielä se että hänhän minut alun perin opetti juopottelemaan. Meidän ammattikoulut loppui samaan aikaan ja kaverini ehdotti että sitä juhlittaisiin ottamalla kunnon kännit. Itse en ollut sitä ennen "hapanta maistanut" mutta kaverini kehui että hän hommaisi viinat jos maksan niistä puolet. Totta kai halusin itsekin jotenkin juhlistaa koulusta pääsyä enkä epäröinyt yhtään. Sen ikäisenä olin kova urheilemaan, etenkin hiihtäjänä voitin kaikki ikäiseni eli minustakin olisi voinut tulla joku mutta kohtalo ratkaisi asian toiseen suuntaan. Ensimmäisestä kännistäni muistan miten rohkeaksi se minut teki mutta myös sen kuinka kipeäksi siitä tuli. Oksensin koko seuraavan päivän ja olisi luullut ettei toista kertaa olisi tehnyt mieli mutta kun kaveri jo viikon kuluttua halusi minut mukaansa, en epäröinyt yhtään. Humalassa olin oma itseni selvänä surkimus, nuija ja typerys, joten eipä ihme että viina vei mukanaan. Jälkeenpäin olen miettinyt millaiseksi elämäni olisi muodostunut ilman 7-8 vuoden ryypyputkeani. Jopa tämän sairauteni olen yhdistänyt viinan litkimiseen sillä juotava ei aina ollut kaupasta lähtöisin. Lähinnä mietin olinko saanut alumiinia elimistööni pontikoista. Jotkut keittivät ponua mehumaijoilla. Alumiini kun ei poistu elimistöstä.

Ei kannattaisi paljon muistella menneitä sillä nukkumiseni on taas mennyt huonommaksi mutta saan asiat kuntoon lisäämällä ulkoilua. Asunnoltani ei ole pitkä matka metsään missä viihdyn nykyisin aina vain paremmin ja paremmin. Kun puut humisevat ympärilläni se on parasta sinfoniaa korviini. Kamerakin on oltava valmiina sillä koskaan ei tiedä mistä lehahtaa lintu lentoon ja sen kuvaan saaminen on työ voitto. Päivän kohokohta. Julmuuttakin olen metsälenkeillä nähnyt. Esimerkiksi joutsenet voivat olla todella agressiivisia häätäessään edellisen kesän poikueitaan kotijärviltään. Olen ollut näkemässä tilanteen jossa uros tahi naaras joutsenen käskytys ei ole tehonnut ja siksi toisen linnun nousseen siivilleen, ja kaarroksen tehtyään syöksyneen suin päin sitkeää jälkeläistä kuin kamigaze lentäjä. Näky oli siksi tyrmistyttävä että oletin molempien lintujen elämän päättyneen siihen mutta eikös mitä. Höyhenet siinä vaan pöllähteli ja karseita rääkäisyjä kärsineeltä. Kimppuun syöksy kuitenkin tehosi ja pariskunta saattoi jatkaa kuherteluaan ilman häirintää.
Joutsenten parisuhde muuten kestää koko niiden elin iän vaikka varmaan ei heidänkään elämänsä ole jatkuvasti ruusuilla tanssimista mutta niiden tavasta selviytyä haasteista voisi moni ottaa oppia.

Tynkäsuhteistani vielä se etten ollut niitten alulle panija kertaakaan. Korkeintaan pehmitin maaperän otolliseksi koska olin hyvä tanssija eli naiset käyttivät vain hyväkseen miehistä heikkouttani ja koska suhteet alkoivat vähemmän "perinteisesti", oletin kai että minulta ei muuta odotettukaan. Sekin on tullut selväksi että myös naisillakin ovat ne "tietyt tarpeensa", ainakin minun partnereillani oli joten minulla ei ole kauhean syyllinen olo. Voisiko kyseessä olla se vanha fraasi että naiset rakastuvat herkästi renttuihin. Mennyt vappukin sen taas jälleen kerran todisti ja minähän lähdin kaupungille vain juhlimaan. Tosin en ole koskaan miettinyt tarvetta tulla isäksi ja nythän se on jo myöhäistä. Ei miettiminen vaan toteutus.

Tässä on nyt aika tarkkaan minun tomumajaani pöyhitty joten kysynpä miten sinusta tuli "hengellinen nainen" vai oletko ollut sitä lapsesta asti? En tiedä onko minun sopivaa sanoa että kumppanisi löytämisessä on sinulla totisesti haastetta sillä varmaan miehelläkin pitäisi olla korkeat arvot elämässään ennen kuin voit edes odottaa "kemian" hoitavan loput. Sitäkin ihmettelen miten voit pitää yhteyksiä minunlaiseen moukkaan? Edustanhan päin vastaisia arvoja kuin sinulla on.

Hei Poika!

Kiitos kirjoituksesta.

Niin, ehkä meillä on erilaiset maailmat, mutta mitä se haittaa. Ei täällä kenelläkään ole samanlaista maailmaa. Täällä on 7 miljardia ihmistä ja jokaisella oma maailmansa. Jos odottaa, että sellaisen löytää, niin saa aina etsiä. On totta, että minua on aina kiinnostanut eri maiden kulttuurit ja ihmiset. Olen asunutkin ulkomailla.

Poika, kerro minulle miksi koet näin: *Tässä keskustelussa on vähän käynyt kuten aavistelin eli mennyt liian vakavaksi pohdiskeluksi. * Niin tiedän, miten kirjoitan, ettet koe *liian vakavaksi*. En halua, että kirjoitan jotain mistä et pidä.

Kiva kuulla, että sinä olet alkanut kiinnittämään huomiota väreihin. Uskon, että monilla miehillä on paljon mustaa ja valkoista kotona. Tämä on ainakin minun kokemukseni, mutta voisihan sinne jotain väriä tuoda, vai? Ei värit kotona minua saa sinne jämähtämään. se vaan saa minut kokemaan *tervetulleeksi kotiin*-

Tosi surullista, että kohtasit *tämän latvasta lahon*-pojan. En tiedä miten hänelle lopulta kävi, mutta sinä olet ainakin selvinnyt, etkä ole alkanut agressiiviseksi. Ole ylpeä siitä!!!! Oletko koskaan muuten ajatellut, että fyysinen kipuilusi voisi johtua menneisyyden tunteista? Ja jos käsittelit tunteesi, niin oireilu voisi helpottaa? Jos hengität syvään. ja kuuntelet kehoasi, niin pystykö pääsemään kiinni siitä mikä siellä selässä särkee? Sanoit, että sinun jalkasi ovat kuin 80-kymppisellä. Onko sinulla paljon pelkoja? Tai jos piirrät itsesi paperille ( pelkät kehon ääriviivat), niin voitko sanoa. että mikä selässä särkee? ( tai voi olla, että tällainen ajattelu tuntuu sinusta täysin vieraalta )Moni tulee muuten isäksi viisikymppisenä.....

Nyt minä ymmärrän vähän paremmin miksi toiset juovat. He hakevat siitä *rohkeutta*. Minä olen puolestani aina kammoksunut sitä, että en *hallitsisi* itseäni, ja haluan aina olla oma itseni. En kestäisi ajatusta, että en muistaisi mitä tein jne. Tämän vuoksi en ole halunnut juoda.

On mahtavaa, kun saa asua niin lähellä luontoa, itsekin! Tätä oikeutta ei kaikilla maailman ihmisillä ole. Ollaan siitä tyytyväisiä. Joutsenet ovat kauneimpia lintuja mitä tiedän.

Nyt haluat kuulla minun elämästäni. Olen ollut hengellinen koko elämäni, ihan lapsesta asti. Minulla on aina ollut tunne, että *isäni* on taivaassa, ja että kun*kuolen*, niin palaan sinne mistä tulin. En osaa sitä sen enempää selittää. Olen myös aistinut asioita, joita kaikki eivät ehkä aisti. Minussa on jotain sellaista, joka saa minut kokemaan *asioita vähän eri tavalla*. Toisaalta se on taakkakin, koska niiden(kin) asioiden kanssa olen täysin yksin. Minun elämäni joulukuu 1974 asti on ollut aika kovaa tai tosi kovaa minullakin. Olen kokenut rankkaa koulukiusaamista, siskoni sairastumisen ja minun jättämisen, vaikean isäsuhteen, väkivaltaisen miehen parisuhteessa, työpaikalta julmasti irtisanomisen ( ei YTt),työttömyyden, fyysisen loppuunpalamisen. syvän masennuksen, kaikkien kavereiden jättämisen. oman asunnon menettämisen ( jonka lopulta sain taas omistukseeni), taloudellisen turvan romahtamisen ( yhteiskunta ei myöntänyt sairaana ollessani penniäkään ), ja ELÄMÄSTÄ SELVIYTYMISEN!! Siis aika paljon niin......Missään vaiheessa en ole menettänyt uskoa Jumalaan ja hengellisyyttäni. Olen pysynyt linjassani ja arvoissani, vaikka matto on vedetty alta ja pitkin lattioita on vedetty. Sinänsä minun selkärankaani on kyllä totisesti testattu!!

Minusta sinä et ole ollenkaan moukka, et ainakaan minulle. Minä en ole tyyppiä; rakastun renttuihin....Voi olla, että minä en koskaan mene naimisiin, ja hyvä ehkä näin, mutta haluan siirtyä tästä ajasta puhtaalla omallatunnolla, puhtain käsin. nöyrin mielin ja olla Jumalan edessä itseäni häpeämättä. Minut on tähän maailmaan synnytetty, olen ottanut haasteen vastaan, aioin suoriutua siitä parhaani mukaan, ja loput jätän Herran huomaan.

T ruusunen

Hei. Tulipa ihan tippa linssiin kun luin viimeisimmän viestisi. Pääsin lukemaan sen vasta aamulla ja hyvä niin sillä tuollaisia asioita joita olet joutunut kokemaan ei pidä iltasatuna lukea tai kuulla. Miten voikin olla ihmisellä noin paljon vastuksia? Ihan käsittämätöntä! Saitko yhtään nukuttua?

Vastailen illalla pidemmästi mutta en usko että pystyn lohduttamaan. En osaa. Vakavuudella tarkoitin oman elämäni pohjamudassa kahlailua. Etten halua niitä kovin syvältä kaivella enkä sellaista suosittele kellekään. En sinullekaan, Ruusunen!🙂🌻

Hei taas Ruusunen.
Nyt kaduttaa akkamainen uteluni sillä se ei ole likimainkaan tyypillistä minulle. Toivottavasti vastoinkäymistesi kelaaminen ei tuo antoisaan keskusteluumme mutkia. Miettiessäni päivän näitä "paljastuksiasi" tulee väistämättä mieleen että ei kai uskonnollisuutesi lapsena ollut sen koulukiusaamisesi syy? Kiusatuksi tulemisesi on saattanut tehdä sinut liian herkäksi kaikkiin muihin elämän tapahtumiisi. Sen huomasin kouluaikanani että kaikki erilaisuus on haitaksi kun piti sopeutua uuteen ympäristöön ja lapsissa on aina yksilöitä jotka "näkevät" erilaisuudessa syyn alkaa häirintä. Omasta lapsuudestani muistan olleeni syrjään vetäytyvä ja siksi säästyin varmaan monelta harmilta. Vetäytymiseni huomasivat myös opettajat mutta eipä siitä sen kummempaa seurannut kuin kuin houkuttelu mukaan peleihin välitunneilla. Mutta ehkei aleta näitä ikivanhoja juttuja tässä pureksimaan kun sullakin on sentään hengellisyytesi mihin voit nojata. Jos kuitenkin haluat penkoa omia traumojasi niin senkun vaan mutta minusta ei taida olla muuksi kuin "korvaksi" sinullekaan. Vastoinkäymiäsi on vaan liikaa. Teorioistani sinulle tuskin on apua tai lohtua.

Itsekin ymmärrän nykyisin hyvin omat juomistarpeeni joita viimeaikoina olen
nimitellyt "taikajuoman" nauttimiseksi ja tietenkin kohtuudella etten saa liian paljon voimia. Melkein kaikki sosiaalinen kanssakäyminen vaatii taikajuomaa sillä olen aivan tolkuton sanan käyttäjä ilman sitä. Änkytän ja saan vain etäisesti puhetta muistuttavaa ääntä kurkustani mutta jo yksi kolpakko avaa minut tavalliseksi keskustelijaksi. Humalassa en ole ollut miesmuistiin, mitä sen nyt sitten tarkoittaakaan, "miesmuisti"! Luuulen että aika moni mies käyttää taikajuomaa ja aika moni kuljettajakin myös, mitä tietysti paheksun vaikka siihen nuorena syyllistyin mutta nykyisin olen sitä mieltä että jos ei uskalla selvänä ajaa autoa ja olla liikenteessä niin silloin on paras myydä auto pois.

Kiva kun et pidä minua moukkana, et ainakaan näiden sepustusten perusteella. En itsekään tunne olevani hirveä pahis koska olen aina kunnioittanut ihmisiä, en ehkä niitä jotka ovat kohdelleet minua huonosti mutta kaikkia muita ja olen 15 vuotiaasta asti ollut työssä toisten alaisena olematta koskaan työtön. 49 vuotiaana mut pistettiin pihalle sairauden takia vaikka mielestäni olisin voinut jatkaa kevyemmässä työssä. Ainoana tahranani pidän oikeastaan vain sitä etten ole osannut elää toisen kanssa niin että minut hyväksyttäisiin omana itsenäni. Minun on aina pitänyt "näytellä kivempaa kuin olen". Niin ja tietysti juopotteluni mutta minusta ei kuitenkaan tullut viinan orjaa ei edes suurkuluttajaa. Sen kanssa olen sinut. Muutamilla miestutuillani on käynyt paljon huonommin.

Viime päivinä olen lueskellut ja yrittänyt myös ymmärtää lukemani. Sain "tyttöseltä" vappuna lainaksi Meniere-posti nimisen lehden ja siinä on tosi mielenkiintoinen juttu tietoisesta läsnäolosta "mindfulness", hienosti sanottuna. Vappu heilallani on menieren tauti eli paljon hankalampi sairaus kuin itselläni ja silti hän on edelleen työssä. Netistä löysin henkilön joka kouluttaa halukkaita Turussa mutta lehdessä on aika seikkaperäisesti kerrottu mistä siinä on kyse. Varmasti apua kenelle hyvänsä jolla on sairaus joka vie ajatukset siihen ja kaikki muu tekeminen ja oleminen liian rankkaa. Tietoinen läsnä olo on ollut minulle vaikeaa jo kauan, kauemmin kuin olen taudistani tiennyt. Minulla kyse kai siitä että mietin liikaa sellaista mistä minulle ei ole mitään hyötyä. Pitäisi varmaan osallistua kursille mutta Turku on aika kaukana missä asun ja tietenkään kurssi ei ole ilmaista mutta mikäs tässä maailmassa enää olisi. En tiedä löytyykö Meniere-posti kirjastoista.

Omaa sairauttani yritän olla muistamatta ollenkaan mutta aika vaikeaa se on kun kivut tulevat öisin kuin ne olisi minuun ohjelmoituna. Pitkä paikallaan olo pahentaa oloani ja minusta tulisi aikamoinen häirikkö puolisolleni, jos sellaisen vielä joskus saan, sillä voimistelu tuottaa voimasanoja kurkustani ja saatan suorastaan huutaa yöhön turhautumistani. Päivisin on helpompaa vaikkakin väsyn helposti mutta pienikin liike sopii minulle. Iltaisin joskus huvitan itseäni ajattelemalla että minusta tulisi oivallinen rakastaja, ainakin jos nainen olisi halukas touhuun öisinkin. Siihen ajatukseen nukahtaa hymy huulilla. 🙂😉

Hei Poikanen!

Kiitos kun vastasit, ja kiitos myötätunnosta. Kirjoitin asiasta kun kysyit, mutta ei sinun tarvitse siihen vastata muuten. Olen monet tunteet jo läpikäynyt, enkä halua niihin palata. Miksi elämässäni on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, sitä en tiedä, mutta olen selvinnyt, ja aion jatkossakin selvitä. Minulle on annettu voimaa kestää, ja kohdata maailma ja itseni. En usko. että maailmassa tapahtuu merkitsemättömiä asioita. Joskus ehkä ymmärrän.

Mitä jos jatkossa kirjoittelisimme kaikista kivoista asioista, joita koemme päivittäin? Mitä siihen sanot, poikanen?

🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂

Hei!

Olin vastannut ensimmäiseen viestiisi, ennen kun sain uuden viestisi. Lisään tähän vielä:

Syy kiusaamiseen oli se, että olin *hikari, hikipinko, kiltti, jne,*. Olet oikeassa Suomessa ei hyväksytä erilaisuutta. Ja on totta, että aikaisemmat traumat herkistävät ihmistä.

On oikein hyvä, jos huudat kipuusi. Se nostaa kipukynnystä. Mutta ihan kauheaa, että sinua noin satutetaan!!! Oletko syönyt Triptyl-nimistä lääkettä? Minä söin sitä joskus kipuun, koska se nostaa kipukynnystä....nykyisin ei minulla ole.

Kun sanoit, ettet ole uskaltanut olla oma itsesi.....niin oletko minulle oma itsesi näissä kirjoituksissasi?

Hei Ruususeni!
Hyvä juttu ettei aleta kaivelemaan liiaksi menneisyyttäsi. Siitä ei ole enää mitään hyötyä kun olet ne asiat jo puinut. Jotkut jutut jäi päähäni kummittelemaan mutta jospa toiste niistä.

Lääkeitä olen käyttänyt jo kauan kipuihin ja tulehduksiin. Selkä ja jalkasäryt alkoivat noin 10 vuotta ennen lopullista diaknoosia ja aika pitkään sitä työterveyslääkäri piti sitä iskiaksena. En muista että olisin mainitsemaasi lääkettä käyttänyt mutta paljon mahdollista että olin. Nämä nykyiset ovat ovat hyviä kun sivuvaikutuksia ei juuri ole. Mulle on tarjottu mömmöjäkin mutta olen kai kyyninen kun pelkään yhteisvaikutuksia. Jos pystyn liikkumaan säännöllisesti tauti on aika huomaamaton mutta valitettavasti innostun välillä liikaa ja sitten tulee takapakkia. Itse epäilen että sairastuin jo alle kolmekymppisenä mutta kovat kivut ja turvotukset tuli vuosia myöhemmin. Ennuste nykylääkkeillä on että elinikä ei taudin takia olisi juuri lyhentynyt mutta en anna sille suurta arvoa.

Jaa että olenko kiltti myös näissä kirjoituksissa? Aika varmaan olen sillä haluan kertoa sivistyneesti asioista ja kirjoittaa puhtaasti. Kaipa mulle on luontaista jonkinlainen hienostelu ja pidän sitä hyveenä. Luulen että aika moni haluaa antaa itsestään miellyttävän vaikutelma vaikka sisällä riehuisi tulimeri. Voin kyllä olla aivan väärässäkin sillä olen myös monissa keskustelupalstoissa tavannut hirveän rivoa kieltä ja tarkoituksellista toisten halventamista, enkä käsitä miksi jotkut niin menettelevät. Ovatko tosiaan niin rivoja kuin kirjoittavat vai nauttivatko rivosta kielenkäytöstä. Tarkoitan seksuaalista nautintoa, jota jotkut saavat pornon katsomisesta. Minua porno inhottaa vaikka siinä olisi ihan luonnollisista asioista kyse mutta mielestäni ne ovat yksityisasioita eikä julkista viihdettä. Nettikin on siinä mielessä paheiden pesä ja varmaan pedofiilejä olisi vähemmän jos netissä ei pornoa voisi levittää.

Oma "kiltin näyttelyni" alkoi jo nuorena jotta saisin kavereita. Esim. juopottelukaverini sain usein rauhoittumaan tekemällä hänelle palveluksia. Lainasin rahaa tai maksoin baareissa kaljoitteluja. Aika usein se myös tepsi enkä saanut silloin turpaan. Olin myös kaikkein eniten kännikuskina ja yleensä oltiin liikenteessä minun moottoripyörällä, myöhemmin autolla. Naissuhteiden aikana olin aikamoinen tossusankari ja olen edelleen, pitäen piilossa huonot puoleni joista pahin on liian nopeasti palava pinna. Stressaan todella herkästi jo pienestäkin vastoinkäymisestä ja silloin kun se karkaa hallinnasta, olen varmaan täysin sietämätön raivopää. En siis pysty hallitsemaan itseäni enkä kielenkäyttöäni. Tämä piirteen siis pidän piilossa "kilteydellä" mutta joskus vaan kiehuu yli vaikka olisin päättänyt lujasti pysyä viilipyttynä. Varmaan saisin jollain pillerillä itseni hallintaan mutta kun ne väsyttävät entistä enemmän. Luultavasti nuokkuisin kaiket päivät enkä jaksaisi yhtään liikkua. Helpompi on siis "näytellä kilttiä ja nöyrää" harvoissa ihmisten tapaamisissa mutta yksin ollessani voin tuppuroida mielin määrin ja paiskoa esineitä. Tällainen tyyppi minä olen ja varmaan nyt ymmärrät miksei minusta ole parisuhteeseen mutta vaikka kuinka kiehahtaisin en koskaan ole kohdistanut raivoani toista ihmistä kohtaan mutta kerron kyllä mitä mieltä olen. Sätin myös itseäni, raivoisastikin jos olen ollut tyhmä jossain asiassa. Pettymykseni tulevat myös liian usein raivona.

Nyt ollaan sitten molemmat paljastettu taakkamme joten varmaan kannattaa pysyä arkisissa asioissa jos niistä aihetta löytyy. Yleensä vaan on niin että negatiivisista tunteista saa enemmän kerrottavaa kuin iloisista asioista. Tänään kuitenkin tein järkyttävän teon. Ostin nimittäin kukan pöydälleni ja nyt sitten jään odottamaan missä ajassa se kuivahtaa kun unohdan sitä kastella. Kukan nimestä mulla ei ole hajuakaan mutta aika hyvältä sen kukinta näyttää. Se olikin ensimmäinen ihan itse ostamani kukka. 😉

Hei Poika!!!

Tulin juuri kävelyltä kotiin, ja olit vastaillut! Kivaa!

Jos jotain jäi sinulle kummittelemaan, niin kysy rohkeasti vain. ja minä yritän rohkeasti vastata.

Kysyin sinulta Triptylistä ( ei ole mikään *vahvamömmö*). koska itse koin, että se auttoi tulehdukselliseen kipuun tosi hyvin, Sinulla on varmasti hyvät lääkärit takana, joten minä en ole mikään neuvoja tässä. Haikon kartanossa on tarjolla kylmähuone, josta olen kuullut. Oletkohan siitä kuullut? Toivosin niin kovasti, että kipusi hellittäisi.

Minun vakaumukseni edellyttää, että pyrin kohtelemaan lähimmäisiä aina niin hyvin kuin vain pystyn. Sanat ovat kova ase, ja joskus ne voivat jopa tappaa....siis ihan fyysisesti. Toivon kuitenkin, että oppisin olemaan enemmän oma itseni, etten tarvitsisi toisten hyväksyntää, tai pyrkisi miellyttämällä miellyttämään muita. En välittäisi siitä mitä muut minusta ajattelevat. Voin olla kohtelias ja korrekti, mutta aina kuitenkin itseni puolella. Et varmaan tapaa ihmistä joka sanoisi, että minä olen tehnyt hänelle pahaa, mutta itselleni olen, koska olen venynyt liikaa...asettanut toisten tunteet omieni edelle. Nyt olen muuttunut ja olen siinä mielessä *vahvistunut ihmisenä*, ja toivon tämän kehityksen vielä jatkuvan. Minulla on myös voimakas temperamentti, olen tumma noin fyysisestikin. Kyllä minäkin raivoan säännöllisesti.....sorry.........Olen sitäkin ihan opetellut....tarkoitan tällä sitä, että en halua enää tukahduttaa raivoani. Jos Joku ihminen sanoo minulle jotain tosi törkeää, niin miksi minun pitäisi pidättää tunteeni.....eikö minulla ole mitään oikeuksia? Voin suuttua pahastikin ja todeta vaikka, että minun ei tarvitse ottaa tuollaista vastaan! Olen ollut ihan liian kiltti tyttö, aina tunnollinen, toisia huomioonottava ja auttavainen. mutta se ei saa merkitä sitä, etten pidä huolta myös itsestäni....Kyllä minäkin olen joskus paiskinut tavaroita, kun joku asia on oikein *ottanut päähän*---entä sitten? Raivo kuuluu ihmisen *perustunteisiin*, niin kuin itku ja nauru. Enhän pidätä nauruanikaan? Miksi en joskus saisi raivota? Mutta tällä en tarkoita sitä, että itse luokkaisin jotain muuta. Moni asia käy minussa läpi kokonaisen kaaren tunteita, ensin raivo, sitten itku, sitten taas raivo, ja jälleen itku, viha., anteeksianto. leppyminen, huojentuminen....normaalia eikö?

Minä aloin hymyilemään tosissaan kuin luin, että olit ostanut kukan!!! Minä meinaan kirjoitin ensin sinulle, kun puhuin väreistä, että voisit ostaa asuntoosi vaikka kukan. Mutta otin sitten pois, kun ajattelin, etten viitsi puuttua....sitten olit itse mennyt ostamaan kukan!!!!! Muista pitää siitä huolta!

Mitäs hauskaa minä tästä päivästä kertoisin...tein tänään jooga-asennon johon en ole ennen päässyt!!!

Hyviä vointeja!! En ole viikonloppuna tietokoneen äärellä, joten vastailen sinulle seuraavaksi maanantaina. jos olet minulle kirjoitellut. älä siis ajattele, etten enää kirjoittele!!

t Ruusunen

Hei taas Ruusunen!
Vai lähdettiin sitä viikonloppu rientoihin. Itsellä hieman latteampi viikonvaihde tiedossa ja hankalakin kun on edessä jokavuotinen pakko vierailu kotona, jolloin taas saan kuulla "kunniani"!

Minua jäi mietityttämään paljastuksestasi se mitä tarkoitit sillä että siskosi jätti sinut? Toinen asia se että jos olit lapsesta asti uskovainen niin kai vanhempasikin olivat tai ainakin toinen?
Se, mitä arvostan erityisesti sinussa on ettet tuputa uskontoasi minulle. Sain nimittäin lapsena äitini Jumala puheista niin tappiini että heti kun tulin täysi-ikäiseksi, erosin kirkosta vaikkei niillä erityistä yhteyttä olekaan. Halusin vain mahdollisimman kauas kaikesta mikä uskoon liittyi. Nyt vanhempana on tämä tenhotus huomattavasti lientynyt mutta olen edelleen ateisti. Järkyttääkö tieto sinua?

Kylmähoitoa minulle on tarjottu jo moneen kertaan ja yhtä usein olen siitä kieltäytynyt. Reumalääkärit eivät näköjään ymmärrä allergioista mitään ja kun olen kylmälle allerginen niin enhän silloin voi myöskään hoitoja ottaa. Kylmässä oleskelu aiheuttaa nokkosrokkoa ja halvatunmoista kutinaa. Joudun käyttämään antihistamiinia ympäri vuoden. Minulla on myös siitepöly-ja eläin allergia, ollut lapsesta asti. Minun vaikea kuvitella että kylmähoidosta olisi jotain apua. Puistattava ajatuskin.

Ollaan sitten täysin erilaiset luonteeltamme sillä itse pyrin muuttumaan rauhalliseksi ja tyyneksi, ja arvostan erityisesti sellaisia jotka pystyvät pitämään tunteensa kurissa. Sekä negatiiviset että positiiviset tunteensa. En tiedä onko ajattelutapani oikea mutta mielestäni tunteensa herkästi näyttävät ovat alituisesti vaarassa joutua kiusatuksi tai muuten saavat erityiskohtelua esim. työpaikalla, kuten olen sen omakohtaisesti kokenut. On olemassa sellainen sanonta kuin: "Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa." Minusta tuo aforismi tarkoittaa sitä että jos on saanut sanomista tai haukkumiset, kun on tehnyt jotain sellaista, että se aiheuttaa arvostelua ja jos haluaa nämä haukut tai moitteet jättää omaan arvoonsa on oma vastareaktio pidettävä piilossa. Juuri siihen en ole pystynyt mutta siihen olen yrittänyt koulia itseäni mutta vaikeeta on "vanhaa koiraa" opettaa uusille tavoille. Moittijalle ei pitäisi antaa etulyönti asemaa vaikka hän olisi oikeassakin sillä itsensä suojelemiseksi on kaikki keinot luvallisia. Minulle se on suorastaan välttämätöntä yrittää pysyä stabiilina sillä menetän yöuneni kokonaan jos pimahdan kunnolla. Vastareaktiot jättävät kysymyksiä joihin mistään saa vastauksia.
Isäni oli nuorempana samanlainen, pienistäkin vastoinkäymisistä hermostuva, joten geeneissä se on siirtynyt sitten minulle ja ilmeisesti muillekin lapsilleen. Isäni on kuitenkin vanhemmiten rauhoittunut ja samaa toivon itsellenikin mutta ainakin vielä se muutos antaa odottaa itseään.
Kirjoitit jotain oikeuksista, että jokaisella on oikeus pitää puoliaan mutta en oikein usko että raivoamalla saa mitään aikaan. En ainakaan itse ole saanut kuin itselleni pahan mielen ja olen karkottanut ihmiset luotani. Sori vaan mutta olen tässäkin asiassa sun kanssa eri mieltä.

Tosi puheessa ostin kaksi kukkaa, joista toisen vien äidilleni sunnuntaina. Yleensä vien leivoksia mutta nyt sain päähäni yllättää hänet. Saas nähdä kuinka käy. Kukkia ostaessani torstaina muistin kesken kaiken sinun kirjoitukset kukista ja siinä pähkäillessäni tulin ostaneeksi samanlaisen myös itselleni. En tiedä mikä minuun tuli kun aloin sekoilemaan kaupassa mutta myyjän nuoruus ja kauneus varmaan sotki pasmani. Myyjän iäksi arvioin 35-40 joten eipä ihme että sekoilin.
Pakkovierailuksi sanon kotona käyntiäni siksi etten ole sinne kaiketi toivottu vieras sillä koskaan äitini ei ole minun asunnossani poikennut. Isä on kyllä käynyt mutta juuri äitiäni ei elämäni kiinnosta. Ei vaikka tietää sairaudestani. Kai hän ei ole koskaan antanut anteeksi nuoruuden töppäyksiäni tai sitä kun en ole tuonut hänelle lapsenlasta.