No kappas vaan. Onhan niitä muitakin joka ei viihdy kapakassa. Luulin jo olevani ihan esihistoriallinen jäänne siltä ajalta jolloin elettiin enimmäkseen omissa oloissa, juuri muita ihmisiä tapaamatta. Sellainen aikakausi sopisi nykyiseen elämän tapaani.

Kerroit ettet viihdy yksin vaikka tunnustat uskoa. Olen ollut siinä käsityksessä että just' nimen omaan uskovaiset sietää yksinäisyyttä paremmin kuin me tavikset. Itse en tosin usko kuin itseeni mutta olen selättänyt tarpeen elää parisuhteessa. Yksin elämisessä on, usko pois, enemmän hyötyä kuin haittaa. Parisuhdetta arvostetaan nykyisin ihan liikaa, ilman perusteluja vielä kaiken lisäksi. Voisin listata tähän pitkän pätkä etuja joista yksineläjä nauttii mutta jospa vaan tärkeimmän eli yksineläjä ei voi kokea mustasukkaisuutta joka on usein parisuhteen suurin ongelma ja monen eron syy, eli pahempienkin draamojen aiheuttaja.

Minäkin olen luonnosta löytänyt sen mitä kaipaan vaikkei sillä enää olekaan niin suurta merkitystä kuin nuorempana.

Hei!

Kiva kun vastailit minulle! No onpahan meitä sitten ainakin kaksi *esihistoriallista dinosaurusta* 🙂🙂🙂🙂....

Niin, pitäisi varmaan oppia näkemään asioissa ne monet positiiviset puolet, eikä vaan tuijottaa siihen, mikä on *vialla*. Olet ihan oikeassa, parisuhde ei aina ole pelkästään hyvä asia. Ei vaan ole helppoa kulkea * valtavirrasta poiketen*. Mutta olen ajatellut, että tärkeintä on, että on itselleen rehellinen ja aito.

Voi olla, että hengellisyys antaa voimaa olla yksin, mutta olen luonteeltani kuitenkin avoin ja sosiaalinen, en mökkiini vetäytyvä erakko.

Voisin tänään vaikka kirjoittaa listan asioista, joista olen kiitollinen, ja keskittyä niihin...🙂

kiitos sinulle!

Kiitos vaan itsellesi!

Olen jopa hieman hämilläni kun kommenttini sai vastakaikua. Aika harvinaista nykyisin. Ihmiset elää nykyisin niin omissa maailmoissaan, kieltämättä itsekin, ettei kontaktia saa kuin ruokakaupassa myyjään ja siinäkin on kyse palvelun myynnistä aivan kuin kontaktikin olisi kaupan. Ja niinhän se onkin. Kaikki on nykyisin kaupan, etenkin ihmissuhteet.

Itse en ole kovin sosiaalinen eli nuorempana olin, liikaakin ja siitä aika ikävät seuraukset mutta en valita. Olen tieni valinnut luonteeni mukaan mutta täysin erakoksi ei enää tässä maailmassa pysty kukaan. Ei ainakaan jos omistaa kännykän ja jos tietokoneen, niin piiloon ei pääse millään ja älypuhelimiin sortuneet ovat täysin kiipelissä. Itsemääräämisoikeutensa täysin menettäneenä. Otan osaa!

Tietenkin parisuhteessa on etunsakin, en sitä kiellä mutta jos on tavoitteena tulla paremmaksi ihmiseksi, on silloin paras taivaltaa yksin. Uskoa tunnustavat kai sanovat että ikuiseen onneen.

Hei vaan taas!!! 🙂🙂🙂🙂🙂

Tunnistan tuon mitä kuvasit...ainoa kontakti jonka saa on myyjä----ja sekin *kaksikymmentäneljä euroa, kiitos. näkemiin*. Kun asuin Helsingissä tilanne oli tosi paha, ja sain yksinäisyydestä jopa psykosomaattisia oireita. Onneksi muutin pieneen kaupunkiin. ja tilanne helpottui. Helsingissä tunsin oloni kuin *pystyynkuolleeksi robootiksi*- Kukaan ei tullut *lähelle*, ja kenellekään en ollut tärkeä, kukaan ei olisi edes huomannut, jos olisin kuollut......On kait se kuitenkin niin, että ei ihmistä ole luotu olemaan täysin yksin. .....

Olen yrittänyt mennä mukaan harrastepiireihin....kun löytäisi vaan ihmisiä, jotka eivät aina ryyppäisi yhdessä ollessaan........voin niin vaikeasti niissä tilanteissa, kun itse en juo.......

Aurinkoista kevätviikonloppua!🙂

Yksi paikka missä saa kontakteja jos niitä kaipaa on kansalais-ja työväen opistot. Olen käynyt joka vuosi yhden kurssin, näihin tietokone ongelmiin, joita tuntuu piisaavan. Kurssit joihin olen hakeutunut, ovat olleet tarkoitetut ikääntyneille ja heidän ikäisten seurassa viihdyn paremmin kun ikääntyneillä ei ole yletöntä pätemisen tarvetta ja siksi seurustelu heidän kanssaan on jopa antoisaa. Minua kutsutaankin niillä kursseilla poikkeuksetta "pojaksi" mikä suuresti huvittaa minua.

Vaikka en viihdy kapakoissa, en oli silti raivo raitis ja menen baarin jos joku sattuu pyytämään. En vain pidä humaltumisesta, enää. Nuorempana kylläkin ja juuri juomisen takia niitä vaikeuksia tulikin ja vaikeudet on "lievä" ilmaus tapahtumiin. Minulle ei luultavasti viina sovi. Tulee pahan eikä hyvän olon.

Viikonloppu menee enempi makaillen kun viikolla intoilin liikaa keväthurmoksessa. Vammani huomioon ottaminen unohtuu välillä. Varsinkin silloin kun aurinko alkaa lämmittämään. Tänä keväänä tosin vain ajatuksena. Itse viihdyn yksin itseni kanssa mutta en tiedä miten kävisi jos kohdalle osuisi se "oikea"! Voisi mennä pasmat sekaisin.

Moikka *poika*!! 🙂🙂

Itsekin olen käynyt kansalaisopistossa, mutta kylläkin maalaamassa...on totta, että tietokone aiheuttaa ajoittaisia *tuskan puuskia*.

Hauska sana toi 'raivoraitis*. Minä join joskus kaksikymppisenä vähän, mutta sekin oli vaan ryhmän painostuksesta. Viina ei vaan ole minun juttu. Tuntuu pahalta, kun menettää itsestään otteen, ja kontrollin.

Sinulla on ilmeisesti ollut aika hurja nuoruus, jos oikein ymmärrän. Olet saanut jonkun vammankin. Voi harmi! Mutta kaikkeen tässä elämässä pitää vaan tottua, ja kaikkea sattuu....itse kullekin...........Kolhuitta ei selviä kukaan!

Keväällä on hyvä lähteä ' talviunilta* katselemaan maisemia...Johkohan sieltä löytäisi uutta elämää...niin linnuille, elämille , kasveille--- ja minullekin!!!!!!🙂🙂

🙂🙂🙂🙂🙂🙂 hyviä vointeja!

Heippa! Ompahan uutta mulle että toivotetaan hyviä vointeja. Kiittelen kauniisti mutta siihen ne sosiaaliset taidot loppuukin. Jostain syystä en ole koskaan pärjännyt ihmisten kanssa ja siitä tullut sitten sellaisia pelkoja etten edes yritä hakeutua muitten seuraan. Ennakkopelkoja vaikkakin usein ihan turhia.

Nuorena jouduin sellaiseen rupusakkiin ettei siitä mitään mukavaa muisteltavaa jäänyt mutta niinhän aika monille käy jos ei heti tapaa sitä oikeaa tyttöä. Ujouden petin humalalla joten eipä ihme ettei seurani kelvannut "paremmille tytöille". Pahin moka tuli tietysti myös kännäilyn päätteeksi eli kärähdin ratista ja jouduin työsiirtolaan, "oikeitten konnien" oppiin. Onneks' kakku ei ollut pitkä mutta sitä seurannut alamäki sitäkin pidempi. Häpesin tietysti tuomiota eikä kotiin ollut enää asiaa. Vajosin tosi alas mutta jostain kumman syystä kohtasin oikean enkelin. Naisen joka näki minussa jotain sellaista mitä en enää itse nähnyt ja siitä kohtaamisesta alkoi seitsemän vuoden onni mutta osasin sössiä sen perusteellisesti sillä nainen jätti minut ilman selittelyjä. Myöhemmin käsitin että olin eron syy. Minua ei vaan ole tarkoitettu elämään parisuhteessa. Ilmeisesti en sinä seitsemänä vuonna aikuistunut sen vertaa että toinen olisi mua sietänyt sen enempää. Yksinäisyys ei ollut valintani mutta siihen päädyin ja täytin elämäni luontoharrastuksella. Antoisempaa se on ollut kuin yksikään ihmissuhde.

Mutta ei siitä sen enempää. Selkävamma on oikeastaan sairaus, vaikkei sitä ole mulle suoraan sanottu tai sitten ole ymmärtänyt mitä mulle on sanottu. Jotain reumaa se on. Noin viis' vuotta sitten koin melko epämielyttävän heräämisen keskellä yötä kun en tuntenut jalkojani ollenkaan. Niitä ei siis tuntunut olevan lainkaan vaikka reidestä nipistin. Tunto oli täysin poissa. Pääsi suusta aikamoinen rääkäisy mutta turhaan huusin. Kukaan ei ollut kuulemassa. Ei sellaista pysty kuvittelemaan kukaan millaista kauhua siitä seurasi. Jaloissa oli toki ollut jo lievempiä oireita eikä tunnottomuus jäänyt pysyväksi eli kävelen edelleen mutta ontuen ja joka päivä pitää voimistella. Lääkkeet melkein huumeita ja siksi ei humalaa tee edes mieli.

Masennusta näistä vastoinkäymisistä huolimatta en kuitenkaan ole mielestäni saanut mutta kenties jonkinlaista melankoliaa ja elän fantasioissa. Kuvittelen itseni terveeksi ja suosituksi ihmisten parissa. Päiväunia, mitäpä muuta!

Sitä piti vielä kysymäni että mitä hengellisyys sinulle tarkoittaa? Jotenkin aavistelen ettet ole julkiuskovainen. Tarkoitan sellaista uskontoa jossa Jumala on kaikki kaikessa ja siihen uskotaan palavasti. Esim. äitini on "julkiuskovainen" ja epäilen että sillä oli jonkinlainen vaikutus siihen millainen minusta tuli.

Hei daleg55,

Lämmin kiitos luottamuksesta, kun kerroit minulle elämäntarinaasi. Minulle jäi siitä sellainen tunne, että olet arka ja ujo, ja että vaikka viihdytkin yksin, toivoisit asioiden kuitenkin olevan toisin. Moni nuori ajautuu väärään seuraan, ja sinun tarinasi ei varmastikaan ole ennenkuulumaton. Jouduit varmaan kokemaan seuraamukset rankimman kautta, mutta selvisit kuitenkin. Omakin elämäni on ollut haasteellista, ja siihen on liittynyt monenlaista ( rankkaakin ) haastetta. Minäkin pakenen useasti maailmaa unelmiin. Minulle taide on keino päästä pois, edes vähäksi aikaa. Se voi olla musiikkia, maalausta ..kaikkea mikä vie mennessään. Sinä koet, että sinulla ei ole ollut masennusta....minä olen kuitenkin ajoittain ollut myös allapäin. Onkohan sinulla selkärankareuma? Onko sinulle sellaisesta puhuttu? Olen kuullut siitä, vaikka en tautia hyvin tunnekaan.....Kipu on kamala asia, ja tuollaiset tunnottomuustilat mitä kuvasit. Oletko kokeillut siihen kylmä/kuumahoitoja? Tai akupunktioita. Onneksi voi saada kivun lievennystä, mutta kivempihän se olisi olla ilman lääkkeiden muita tuntemuksia. Tunnen yhden naisen, joka pääsi akupunktiolla hermosärystä pois.....eikä tarvitse niin paljon lääkkeitä.

Kysyit minulta, mitä hengellisyys minulle tarkoittaa. Voin kertoa siitä sinulle lyhyesti vaikka näin:Uskon että maailma on muutakin kuin pelkkä fyysinen maailmamme. Se on jotain pyhempää, ja sillä on tärkeämpi merkitys kuin pelkkä biologinen kiertokulku. Uskon ihmisen henkiseen ja hengelliseen kasvuun ja kulkuun. Uskon korkeampaan voimaan, ja ihmissielun olevan osa tätä pyhää kokonaisuutta. Käytännössä koitan parhaani mukaan elää elämääni niin, että en vahingoita itseäni, muita, mitään luomakuntaa. Olen nöyrä omassa kulussani, ja rukoilen, mietiskelen, usein. En kuulu mihinkään kirkkoon tai lahkoon. Minulle uskonkokemus on omakohtainen suhde Jumalaan, vaikka olenkin paljon lukenut eri uskonnoista ja hengellisistä liikkeistä.....

Toivotan sinulle hyvää alkavaa viikkoa!!!Toivottavasti ilmat lämpenisi, niin voisin alkaa koristella taas parveketta, kesähuonettani.........

Iloista mieltä!!!!
🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂

Heipä hei! Vaihteluahan se on kun saa kontaktia, ettei jatkuvasti elä omien arvailujen ja luulojen maailmassa. Olenkin erilaisista keskusteluista löytänyt samantyyppisiä ihmisiä mutta niihin palstoihin pesii valitettavasti suunsoittajia mutta ei näkemä täällä tukinetissä poskisolistit juhli, joten taidan tässä vähän herkistyä minäkin. Kovat puheet kun voi kuitata vain yhtä kovilla vastauksilla ja niistähän ne sodatkin alkavat. Nämä nykyiset venäjän uhoomisetkin on kuin historian toistamista. Kovilla puheilla talvisota alko.

Selkärankareumaahan se. En vaan saanut sanahirviötä päähäni eilen. Siitä erikoinen sairaus että yläroppa kuin kaks'kymppisella ja koivet kaheksankymppisellä. Rollaattoria on jo suositeltu mutta en kehtaa sitä alkaa lykkäämään kun olen reilusti alle kuus'kymppinen. Pää mulla pelaa liiankin kirkkaana ja mielikuvitus lennättää outoihin tunnelmiin. Onhan mua paijattu vaikka minkälaisilla hoidoilla mutta akupunktiota sain vain korvan soimiseen, jonka se lopettikin joksikin aikaa mutta palasi takasin eli pitäisi taas mennä tuikittavaksi. Pärjäilen kun otan vaivan huomioon mutta oisko katkeruus mikä rassaa mieltä ja saa unohtamaan joskus vamman ja siitä seuraa muutaman päivän kovan kivun piina. Lepopäivien ratoksi kirjoittelen tai luen, jota lääkkeet kyllä häirittee mutta kirjoittaminen sujuu jopa paremmin pillereissä.

Onhan mulla naisystävä jota tapaan silloin kun hän haluaa eli noin kerran kuukaudessa elikkä hänen tarpeittensa mukaan treffataan kapakassa jossa en tosin itse viihdy juurikaan. Kerran talutin hänet metsälenkille ja laavulle makkaran paistoon mutta ei tykännyt olostaan, eikä varsinkaan itikoista. Ollaan siis aika erilaisia eikä "seurustelu" ole edennyt intiimiasteelle ja tuskin eteneekään mikäli se minusta riippuu. Juuri sillä seksillähän ihmissuhteet pilataan. Sitä on joko liikaa tai liian vähän ja kumpikin tuottaa porua jommalle kummalle. Ihmiskunta voisi paljon paremmin jos ihmisetkin pariutuisi kuten eläimet, vain lasten saamiseksi eikä seksillä olisi muuta merkitystä. Minun mielestä kiintymys toiseen olisi tultava muusta syystä kuin petipuuhista.

Minä olen eronnut kirkosta jo aikoja sitten enkä usko korkeimpiin voimiin vaikka luulisi asian olevan päinvastoin mutta luulen että lapsena saatu "uskonoppi" toimii kielteisesti minussa. Äitini vakiovalistus kun oli että Jumala rankaisee jos ei olla kunnolla ja sitä valistusta saimme kuulla ihan nokko. Joskus mietin että onko se rangaistus just' nyt meneillään kun oikein pirullisesti alaselkää vihloo. Oon kyllä kerran kokennu jonkinlaisen hengellisen tujauksen ortodoksien hautuumaalla Itä Suomessa, kun oltiin työporukalla siellä lomalla.

Viime yönä nukuin harvinaisen hyvin, kertaakaan havahtumatta. Erikoista siksi että yleensä kun alan muistella menneitä, menee loppukin mielenrauha öistä. Tämähän pistää ihan mietteliääksi. 🙄

No moikka!!!

Kiva kun kirjoittelit! Niin olet kyllä ihan oikeassa, että kielenkäyttö netissä on aivan hurjaa. itse en tykkää lukea niitä laisinkaan. ovat niin agressiivisia. Minusta on kasvanut nykyään aika kriittinen median suhteen. Vältän telkkariakin aika lailla....Sinun kielen käytöstä huomaa, että olet verbaalisesti lahjakas, ja uskon, että saat hyvää kirjoitusta aikaiseksi. Oletko muuten lukenut tai kuunnellut äänikirjana Havukka-ahon ajattelijan? Tuli vaan sinusta se kirja mieleen, kun puhuit, että harrastelet pohdiskelua ja mielikuvitusta, ja nautit luonnosta. Minusta se kirja on aivan ihana. Olen lukenut jo muutamaan otteeseen...

ikävä kuulla, että sinulla on tuo selkärankareuma. Tänne maailmaan mahtuu niin paljon kaikenlaisia sairauksia. Sanoit, että sinulla on eriparikeho; ylä ja ala-ruumis. Ymmärrän hyvin, että ei tuossa iässä vielä rollaattori houkuttele...eikö niitä apuvälineitä löytyisi vähän *trendikkäämpiäkin*? vaikka ei siinä ole mitään hävettävää, jos apuvälineitä tarvitsee. Sinnikkyyttä sairautesi vaatii, ja minussa sinnikkyys aikaansaa vain kyllä arvostaa kunnioitusta aikaan.

Miksi kirjoitit, että menet naisystäväsi määräämään tahtiin?

Minusta seksuaalisuus on suuri lahja. Moni vaan käyttää sitä repivästi. Hengellisenä ihmisenä ajattelen, että rakkaus ja seksuaalisuus kuuluvat yhteen. Eikä niitä voi toisista erottaa, muuten se on ihmiselle repivää. Minusta seksuaalisuus luo vahvan siteen naisen ja miehen välille. Ja sinänsä se on ihanaa ja kaunista. Toki parisuhde perustuu suurimmalta osin muihin kiintymystä tuoviin tekijöihin.

Vai oli sinun äitisi ymmärtänyt uskonnon Jumalan pelkona. Meillä kaikilla on niin erilainen tapa ajatella, ja oikeushan meillä siihen on. Suurin osa maailmanuskonnoista ( lähes kaikki) opettaa, että ihminen on matkalla valoon, jossa ihmissielu saa kokea vain, iloa, rauhaa ja rakkautta......joten sinänsä tuollainen rangaistusajattelu ei ole kovin laaja-alainen tapa ajatella hengellisyyttä. Ortodoksitkin uskovat siihen, että ihmissielun matka jatkuu kuoleman jälkeen.....Tunnistan tuon sinun ajattelusi Jumalan rangaistuksesta itsekin. Kun on vastoinkäymisiä, niin sellaiset ajatukset tulevat mieleen ( minullekin)...vaikka se on kyllä ihan hullua ajatella niin.

Toivon kovasti, että saisit apua kipuusi. Minä innostuin aloittamaan uuden käsityön. Sormet syhyää päästä lankakeriin käsiksi.....Ostin niin raikkaat värit, että varmasti piristää!!!

🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂🙂

Hei taas "ruusunen"! Meni tämän aamun vastaus pieleen kun nettiyhteys takkuili.

Havukka-ahoa olen lukenut ja kyllä meissä samaa löytyy. Uskon luonnonvoimiin jopa enemmän kuin mihinkään muuhun ja esim. ymmärrän mainiosti miksi ihmiskunta yrittää pelastaa luonnon ja uhanalaiset eläimet. Se on harjoitusta sille kun ihmisen täytyy lopulta pystyä pelastamaan myös itsensä.

Kysyit miksi naisystävä määrää tapaamisvälit. Helppo vastata, sillä itse epäröin edelleen suhteen toimivuutta sillä muutamat aiemmat suhteeni ovat menneet täysin pieleen juuri siksi että olen ollut innokas tapaamaan kun olen uskonut että toinen sellaista haluaa mutta eihän ne suhteet olleet sellaisia kuin odotin. En yleensä infoa tapaamiani naisia että mulla on vakava sairaus sillä en siedä sääliä missään muodossa mutta jotenkin se on heille valjennut (ilmeisesti selvittäneet lääkepurkeista) ja suhteesta on melko nopeasti tullut hyvin pinnallinen. Tässä viimeisessä olen siis jäähdyttänyt tunteeni naista kohtaan ja annan asioiden mennä omalla painollaan. Aika hitaasti asiat ovat edenneet mutta mullahan on aikaa vaikkei paljon muuta sitten olekaan. Tuskin olen hänen ainoa miesystävänsä mutta se ei ole vielä valjennut mitä hän minussa kummajaisessa näkee?!

Se, että olen kestänyt sairauttani alun shokista toivuttuani, pidän ihmeenä mutta aavistelen sen johtuvan jonkinlaisesta taistelutahdosta. Sisusta sille etten murru vaikeuksiini. Olen jostain lukenut että jos joutuu todelliseen haasteeseen, voimavarat senkun vaan lisääntyy. Olen lukenut muita palstoja ja todennut että monilla nuorilla on vakavaa masennusta ja ahdistuneisuutta, joihin he eivät itse tiedä syytä. Siksi vertaan omaa tilannettani heihin ja käsitän että vakava sairaus jotenkin estää lievempien, psyykkisten oireiden ilmaantumisen. Minulle on tarjottu mielialalääkitystä mutta en ole huolinut. Sitäkin olen miettinyt että onko tässä kestämisessä kyse jostain korkeammasta voimasta. En tarkoita uskoa vaan jonkinlaista henkistä vahvuutta sisälläni. Jotain sellaista mitä masentuneetkin tarvitsisivat mutta jota heillä ei ole. En tiedä onko tällainen vahvuus luontaista vai opittua? Itsensä käskyttämistä.

Uskon asioista en ala väittelemään ja jokainen saa uskoa mihin haluaa mutta sitä en hyväksy että uskoa luodaan ja levitetään maailmaan aseilla. Ev. luterilaisuus myös on muinoin levitetty väkivalloin ja tässäkin historia toistaa itseään, millä tavalla islamia nyt levitetään "vääräuskoisten" keskuuteen.

Hei Poika!

( Hauskat nämä meidän nimet!!)

Minusta Havukka-ahon ajattelijan elokuvakin on tosi hyvä. Oletkohan nähnyt senkin? Olisiko sinulla suositella minulle jotain hyvää kirjaa?

Ehkä luonnonvoimat ovat minulle Jumalasta lähtöisin, ja tässä tämä ero. En usko, että uskonnot pohjimmiltaan opettavat ketään tappamaan.....motiivi on ollut monesti jokin muu...esim. raha tai valta.

Ymmärrän, että sääli on kauheaa....Se ei ole tasapuolista. Itse kun tapaan ihmisiä en peittele itseäni. Siinäpähän sitten tulee totuus esille. Olen itse ollut kahdessa pidemmässä suhteessa. Itse en tapailisi miestä. jolla on toisia naisia ( jos vain tietäisin siitä). se on minusta narsistista, ihmisten häikäilemätöntä hyväksikäyttöä. TOISTEN TUNTEILLA EI SAA LEIKKIÄ!

Kuulostaa siltä, että sinussa on paljon voimaa!! Itsestäni en ehkä voi ihan samaa sanoa.....toisaalta naisena annan tunteiden enemmän virrata vapaasti itsessäni, jos itkettää niin itken, jos naurattaa niin nauran. Toivoisin kuitenkin olevani vahvempi.

AURINKOA!😎😎😎😎

Hei ruusunen. Hauskatpa hyvinkin sillä minulla on ihan poikamainen olo mutta pieni lapsellisuus ihmisessä on vain hyväksi. Silloin asioita ei ota ihan kuoleman vakavasti.

En lähde suosittelemaan mitään kirjaa koska itse luen pääasiassa roskaviihdettä. Dekkareita ja muita jännityskirjoja koska elämäni on tylsää taapertamista päivästä toiseen. Luonnonvoimista ja ilmiöitä en lue vaan funtsin niitä omalla älylläni. Aiemmin luin maailmanhistoriaa mutta kun tajusin ettei historian tapahtumia pitäisi ollenkaan kirjata vaan pikemminkin unohtaa kaikki armeliaasti, lopetin niiden lukemiset tyystin. Historian kirjaamisen jalo periaate on ollut se ettei toistettaisi samoja virheitä uudelleen mutta nytpä onkin käynyt niin että kaikki kielteiset ilmiöt tuodaan takaisin. Ei tarvitse luoda uusia ilmiöitä, apinoidaan vaan tapahtumat historiasta ja etenkin kaikki kauheus minkä ihminen on joskus tuottanut.

Jos totta puhutaan, epäonnistuneita parisuhteita on mulla ollut vain kolme parissa kymmenessä vuodessa ja kumma kyllä, ne suhteet alkoivat kapakassa, jossa en edes viihdy mutta kapakoista löytyy se seura jolle kelpasin. Suhteet kestivät vain muutaman kuukauden ja päättymisen jälkeen en aloittanut uutta heti vaan vuoden parin viiveellä. Näistä "suhteista" voisin kertoa kaikkea kummaa mutta tarvinneeko koska ne eivät onnistuneet. Sairauteni paljastumisen jälkeen menetin kaiken mielenkiinnon naisiin ja vasta noin vuosi sitten alkoi tämä viimeinen, jota itse kutsun ystävyydeksi vastakkaisen sukupuolen kanssa ja vaikka olemme aika erilaiset luonteeltamme, näen tilanteen haasteellisena ja siksi myös mielenkiintoisena. Voisi melkein sanoa että harrastan suhdetta.
Kapakasta saa seuraa helposti jos laulaa karaokea. Oletko koskaan kokeillut sitä? Se ei ole syntiä ja jos haluat tutustua uusiin ihmisiin, kokeille.

Itse rentoudun myös musiikkia kuunnellen. Tätä sade päivää vietin Eppua kuunnellen ja jammailin mukana täysin palkein, naapureita häiriten. 😮 🙂👍

Moikka poikanen!!

Lapsenomaisuus on parasta! Mielikuvitus ja hassuttelu, siitä ei saa luopua koskaan.

Aloin ihan ajattelemaan mitä sanoit tosta historiasta, Mitä ihmettä me sillä kaikella tiedolla oikein teemme? Se luo vain paljon pelkoja. Aina ajatellaan, että nyt jokin historian tapahtuma toistuu.....jauhetaan samoja traumoja, eikä päästä eteenpäin. Olet tosta varmaan ihan oikeassa.......parempi olisi elää tässä päivässä. Historiaa kun ei muutenkaan pysty muuttamaan enää miksikään.

Olin juuri meren rannalla ottamassa aurinkoa. Ihanaa tämä kevät! Valkovuokkojakin oli ihan valtavasti! Meillä oli simaa ja tippaleipiä. Tosi ihanaa!

Anteeksi, kun sanon tämän, mutta minusta kuulostaa, että sinä olet liian itseäsi vähättelevä. Kirjoitit, että kapakka on *ainoa paikka, jossa jollekin kelpaa*. Minä en usko tuohon ollenkaan!!! Ihan totta! Miksi ajattelet niin ? Eihän se sairaus voi saada sinua ajattelemaan noin???? ajattele vähän Saksan talousministeri on istunut rullatuolissa ties vaikka kuinka kauan.....ja vastaa ihan mielettömän suurista rahoista, ja ihmiset luottavat häneen!!! Eihän sekään varmaan ajattele, että * ei kelpaa*...On paljon muitakin huikeita esimerkkejä-------eräs matemaatikko skitsofreenikko sai Nobelin palkinnon( Nash)!!!
Ihmisessä on niin paljon erilaisia asioita, jotka tekevät siitä kokonaisuuden!!! Koita päästä pois noista ajatuksista!!!!! ( tarkoitan tätä kaikella hyvyydellä )

Minä en vaan ole löytänyt omaa kumppaniani, mutta elämäni on kirjoitettu niin kun on. Olen nyt siis 40 v tasan. Joskus 30-kympin kynnyksellä kärsin kovasti, kun en ole äiti. Olen niin valtavan hoivaava ja *suurisydäminen*, että rakastan paljon lapsia. (vaikka ne välillä kitisevätkin, ja aiheuttavat harmaita hiuksia). Mutta kun isää ei ole tähtiini kirjoitettu, niin ei sitten ole tullut lapsiakaan. Olen oppinut hyväksymään elämäni niin kuin se on. Minä uskon, että pohjimmiltaan naisen on hyvä olla miehen kanssa, ja päinvastoin. se vaan on niin vaikeaa löytää oma. Jännää. että sinä et kaipaa naista rinnallesi. Minä kyllä ottaisin mielelläni miehen rinnalleni!!!

Tuosta karaokesta pitäisin kyllä.....( olen meinaan hyvä laulaja)....pakko tunnustaa, kun ääntäni aina kehutaan, ja olen laulanut paljon kuoroissakin...... karaokea olen kokeillut muutaman kerran.....mutta kapakkaan en kyllä halua lähteä........En usko, sen olevan mikään synti, mutta kun se ei vaan ole minun paikka...ei sitten millään- Kiitos kuitenkin kun yritit minua * rohkaista*!!! Olen ajatellut kesällä lähteä Välimeren maihin matkalle! Ehkä siellä menen kahvilaan laulamaan!! hahhahhaaa!!!

Toivotan sinulle hauskaa vappua!!! ( muista naapuritkin....hahhahaa
🌻🙂🌻🌻🙂🌻🌻🙂🌻🙂

T Ruusunen