Kiitos kun kirjoitit!🙂🌻 Tuntui hyvältä, kun joku reagoi minuun!🙂👍
Yksinäisyys mietityttää kovastikin masennuksen 'syvempinä' aikoina. Miksi minua ei muisteta, miksi en ole tärkeä?😟 Tuo ajatuskuvio sitten masennuksen aikana saa ajatuksiin 'toivon' elämän loppumisesta.🤕 Koen itse 'parempina aikoinani' olevani aktiivisesti yhteydessä muutamiin jäljelläoleviin ystäviini, mutta vähitellen yhteydenpito minunkin taholtani vähenee ja loppuu, kun 'ystävät' eivät ota yhteyttä. Sitten masentuneena on aikaa miettiä ja analysoida, mikä minussa on sellaista, että en osaa 'pitää ystäviä' ja heidän 'mielenkiintoaan minuun', kuten näen ns. normaaleilla ihmisillä olevan. Masentuneena taas en jaksa puhua 'tavallisista asioista' vaan mun pitäis saada olla olemassa juuri niin huonosti voivana kuin olen. Ja, jos kerran miehenikin on sitä mieltä, että mua ei jaksa kuunnella, kenen 'kuuluisi' jaksaa. Terapeutinko vain?😑❓
Nyt en ehdi enmpää, mutta joku toinen kerta sitten. Voimia tähän vaikeaankin elämään!🙂🌻