Lapsuusvuosina minulla oli kaksi ystävää. Yläasteella yksi ystävä. Yläasteen jälkeen ei yhtään ystävää. Täytän kohta 48 vuotta. Minussa on jotakin sellaista mikä karttaa ihmiset pois. Menen minne tahansa ja olen missä tahansa, niin yksin saan olla. En tiä mitä voisin tehdä asian eteen. Pari vuotta sitten muutti lapset pois ja sen jälkeen oikein tipahdin tähän yksinäisyyden loukkuun. Joku kirjoitti, että hanki koira niin saat ystäviä. No minulla on nyt kaksi koiraa ja ei edelleenkään yhtään ystävää. Minussa se vika on. Nytkin katson Suomi-Ranska peliä yksin. Päivällä kun otin brandy paukun, niin ajattelin, että onhan mulla yks ystävä ja se ei jätä, brandy pullo ☹️