Huonoa taidetta mikä pitäisi sensuroita on mun mielestäni tämä hukkuneesta pakolaispojasta tehty taideteos. Jossa ei ole mitään sanottavaa, koska asiassa ei ole sitä sanomaa mitä sillä haluttiin sanoa. Isä kuitenkin palasi takaisin omaan kotimaahansa lapsensa kuoleman jälkeen.
Ja oikeastaan tämän taideteoksen sanoma olisi ehkä se ettei pidä uhrata lasta paremman elintason vuoksi.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1456894141535

Samoin minusta huonoa taidetta on kaikki Tom of Finland tuotteet. Minut ne saa enempi inhoamaan homoutta.

Mielestäni taiteen sensurointi ei voi johtaa mihinkään hyvään. Taiteen tehtävä on herättää tunteita ja kyseenalaistaa asioita. Mielestäni sen tehtävä on myös inspiroida ja näyttää myös kauneutta, eikä pelkästään rumuutta ja elämän nurjia puolia. Tällä hetkellä ja tässä mielentilassa haluan nähdä lähinnä hyvää mieltä tuottavaa, innostavaa ja inspiroivaa taidetta. En menisi katsomaan Maanvaivan jakaman linkin mukaista taidetta, mutta ei ole kenenkään toisen tehtävä päättää mikä taide on huonoa tai millaista taidetta minä saan katsoa. Se on vain minun asiani. Taiteen tehtävä on myös tunnustella missä ne rajat menevät, kuka ne asettaa ja miksi, jos sellaisia on olemassa. Kaikessa lainvastaisessa menee tietysti yksi raja, mutta sekin voi olla aika venyvä raja. Mielestäni yhteiskunnan kannalta on hyvä tutkia näitä rajoja ja niiden perusteita. Se voi johtaa kiinnostaviin ja toivonmukaan kehittäviin keskusteluihin mm. moraalista.

Minun mielestäni huonoa taidetta oli myös Jeesuksen Kärsimysnäytelmä Via Crusis.

Enkä tietenkään tarkoita, että kaikki taide mikä mun mielestä on huonoa pitäisi kieltää.

Tämä olikin mielenkiintoinen aihe, kiitos siitä!

Taiteilija tekee taidetta lähtökohtaisesti itselleen. Taide on jokaiselle ihmiselle sellaista, joka itseä sattuu kohahduttamaan, joka saa ajattelemaan, nostattaa tunteita, kiinnostaa. Joskus taide voi olla rajua. Taiteilija saattaa esimerkiksi tuoda esille omaa pahoinvointiaan, jolloin taide on tietenkin sävyltään synkempää.

Loppujen lopuksi en pidä sitä oikeana, että joku määrittelee, mitä toiset saavat sanoa tai ajatella tai tuoda julki. Lähtökohtaisesti haluan pitää arvokkaana sitä, mitä toiset ihmiset haluavat ottaa esille. Haluan arvostaa ja ennen kaikkea ymmärtää niitä ajatuksia, joita toiset ihmiset käsittelevät, vaikka ne edustaisivatkin täysin vastakkaista näkökulmaa tai olisivat yleisiä normeja vastaan. Usein ne johdattavat myös keskustelemaan oman itsensä kanssa ja kyseenalaistamaan omia ajatusmalleja.
Haluan ymmärtää, miksi toiset ihmiset ajattelevat siten kuten ajattelevat, koska se auttaa minuakin ammentamaan omia ajatuksiani.

Yhteiskunnallisten aiheiden esiintuominen on minusta oikeastaan vain ja ainoastaan hyvä asia. Se kohahduttaa. Saa esiin tunteita. Lehdestä luettu artikkeli pakolaisten määrästä ei ehkä kosketa, mutta taideteos hukkuneesta pojasta kohahduttaa ihan jokaikistä. Ja se kohahdus saa aikaan sen, että ihmiset alkavat toimia hyvän asian puolesta. Artikkeli pakolaisten määrästä on helppo sivuuttaa ja jatkaa elämää, mutta hukkuneen lapsen kuva pakottaa pysähtymään.

terve88 kirjoitti 25.3.2016 0:15

Hei
Mietin usein yhteiskunnan holhoamista ja sitä miten siihen pitäisi suhtautua.
Mitä te olette mieltä, onko parempi antaa yksilölle vapauksia yhteisen hyvän kustannuksella vai toisinpäin? Ja sulkevatko nämä edes toisiaan pois?

Minun mielestäni yhteiskunta voisi olla holhoavampi.
Se, että esim. kaikenlainen taide sallitaan ja ylilyönteihin jopa rohkaistaan taiteen vuoksi, on pelottavaa.
Meidät on opetettu länsimaissa kyseenalaistamaan suurinpiirtein kaikki, omasta hengittämisestämme lähtien.
En kyllä osaa sanoa, minkä normien mukaan sitten edes pitäisi sensuroida, ja kuka määrittäisi "hyvän maun rajat"
Mitä olette mieltä?

Minä en kai vielä ole kohdannut pelottavaa taidetta. Jos yrittäisin kuvitella, mitä sellainen voisi olla, tulee mieleen joku rasisitinen tai muu propaganda. Olisiko se edes taidetta? Neuvostoliiton aikaisille julisteille tai propagandaelokuville voi lähinnä nauraa. Tai ei ehkä sittenkään... Ei todellakaan! Natsien propagandafilmit? No niin! Tulen siihen lopputulokseen, että juuri ei-vapaa taide on vaarallista. Vapaa taide on diktaattoreille vaarallista, vapaa ajattelu on diktatuureille vaarallista, siksi sitä pitää rajoittaa. Nyky-Venäjälläkin on ruvettu sensuroimaan, mm Peppi Pitkätossu on uutisten mukaan kielletty kirja. Natsi-Saksan "entartete Kunst" - "rappiotaide" - hui kauhistus! Ei enää natsien eikä muidenkaan kirjarovioita!
Jos pelkäät taidetta, pelkäät itseäsi.

Mielestäni ei kaikkea mitä ihminen tuottaa voi sanoa taiteeksi. Sille on oma nimensä, vaikka jotkut taiteeksi kutsuvatkin. Pitäisi kertakaikkiaan erottaa taide sana pois kaikesta sellaisesta millä on vain tarkoitus ihmisiä herättää, ärsyttää yms. Se oliis jotain ihan muuta.

Tässä taideasiassa ajattelen tismalleen Ixman tavalla. Ei ole yhtä ainoaa tapaa määrittää, mikä taide on "taidetta" ja mikä ei. Taiteilija sanoo jotakin ja tekee taidetta itselleen, mutta itse kukin tulkitsijana määrittää taidetta. Se tulkinta ei todellakaan ole sama kaikille, eikä siksi tehdä yleistä määritystä "huonosta" ja "hyvästä taiteesta". Mulle kyllä hukkuneen pakolaislapsen kuva edustaa sitä tulkintaa, että vanhempi haluaa riskeistä huolimatta viedä lapsen turvaan sodan jaloista tai epävakaista oloista, mutta kuten jo kirjoitin; jokainen tulkitsee tavallaan, ja siihen tapaan vaikuttaa monet asiat omassa elämässä ja maailmankuvassa. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa tulkita kun ei mielestäni ole.

Minä kyllä puolustelen Maanvaivaa. Tulee mieleen useampiakin taideteoksia, jotka on suuren joukon taholta tulkittu pornografisiksi. Muun muassa Kiasma (lapsiperheiden suosima museo) on joskus saanut kritiikkiä aiheesta ja jossain helsinkiläisgalleriassa taulujen henkilöille "puettiin" jälkikäteen paperisia "pyyhkeitä" kriittisten alueiden peitoksi. Tom of Finland -taide postimerkkeineen ja Finlaysonin lakanoineen oli mielestäni myös jos ei nyt ihan kiellettävien listoilla, niin ainakin minusta mautonta. Lisäksi tulee mieleen se taannoin Helsingin keskustassa esillä ollut lasivitriini, jonka sisällä istui alaston iäkkäämpi nainen nuoren naisen naamio kasvoillaan. Kyseinen teos voi olla monien mielestä taidetta, mutta alastomuus Helsingin keskustassa on myös ongelma silloin kuin kyseessä on itsensä paljastaja. Mihin kohtaan raja vedetään? Monissa teoksissa jo vuosisatojen takaa on kuvattu väkivaltaa esim. sotakohtauksin. Mutta muistanko väärin, vai pitikö joku taiteilija kissantappovideoita taiteena ja itsensä ilmaisuna. Olen samaa mieltä mm. Ixman, Desperin ja Rina kanssa siitä, että taiteella täytyy olla suuret vapaudet. Ehkä tässä pätee kuitenkin myös se vanha sanonta siitä, että vapauteen liittyy vastuu. Eli vaikka taiteilija kuinka tekisi taidetta vain itselleen, täytyy hänen vähän miettiä taidettaan viimeistään siinä vaiheessa, kun sitä laitetaan esille. Minusta tuntuu, että kaikki taiteilijat tai näyttelyiden järjestäjät eivät ole aina ajatelleet asioita ihan loppuun asti. Minusta on esimerkiksi hyvä, että elokuvissa on ohjeellisia ikärajoja ja että kuuluttaja/toimittaja varoittaa etukäteen esimerkiksi dokumentin sisältävän kohtauksia, jotka voivat järkyttää herkkiä katsojia. Ehkä osan taiteesta pitäisi olla K-18 🙂

Lukossa, ihan asiaa puhut 🙂. Ei taiteellinen vapaus voi mennä lakien tai moraalikäsitysten tuolle puolen. Kissantappo on eläinsuojelurikos ja pornografista aineistoa ei sovi lapsille näyttää. En siis puolusta "taiteellista vapautta" henkeen ja vereen. Mutta en vastusta sitäkään, että sopivalle kohderyhmälle esitetään rankkojakin aihepiirejä, jolloin taiteen tarkoitus on herätellä katsojaa. Esim. Kävin joskus Kroatiassa valokuvanäyttelyssä, jossa oli lukuisia kuvia entisen Jugoslavian sodista, sekä kuvia sodista ympäri maailmaa, mm. lapsisotilaista Kongossa. Näyttelyä katsomaan tulleet ihmiset olivat aika hiljaisia pois lähtiessään. Edelleenkin kuitenkin mietin, että katsoja omalla tulkinnallaan määrittää taidetta, koska taide-elämys on kuitenkin henkilökohtainen. Jonkun mielestä joku musiikki on hyvää, joku toinen ei taas voi sietää samaista musiikkia. Joku tykkää oopperasta, joku toinen kuulee sen vain kirkumisena. Oma tulkintani poikkeaa jonkun toisen tulkinnasta, se on selvää. Taide ei voi kuitenkaan olla yhteisesti sovittujen lakien, sääntöjen ja moraalikäsitysten ulottumattomissa. Oma suhtautumiseni Tom of Finland kuviin taitaa olla ihan neutraali, vaikka ei tulisi mieleenikään ostaa kyseisiä kankaita. Ymmärrän, että heille, joille asialla on merkitystä, kuvat voivat olla tärkeä kannanotto. Ei se ole minulta mitenkään pois, niin kauan kuin lapsille on edelleen tarjolla muumilakanoita.🙂

Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi ajattelette alastomuuden tai jopa seksuaalissävytteisen materiaalin negatiivisena esittää? Olen itse äärimmäisen tarkka tästä, en halua nähdä piirunkaan vertaa pornografista materiaalia tai seksiä. Mutta silti.

Se, että lapset näkevät alastomia vartaloita, ei ole millään lailla pahasta. Lapsi ei ajattele kroppaa seksuaalisuuden ilmentymänä kuten aikuiset toisinaan tuntuvat ajattelevan. Eivät lapset ajattele esimerkiksi seksuaalissävytteistä maalausta alastomasta naisesta mitenkään "sillä lailla" vaan melko viattomasti. Seksiä ei toki tarvitse lapsille näyttää, mutta esimerkiksi iäkäs nainen tai transvestiitti lasikaapissa ei nyt mitenkään suuresti lasta jää vaivaamaan kun asian käy läpi eikä itse hysterisoi.

lxma kirjoitti 5.4.2016 16:59
Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi ajattelette alastomuuden tai jopa seksuaalissävytteisen materiaalin negatiivisena esittää?

lxma kirjoitti 5.4.2016 16:59
Seksiä ei toki tarvitse lapsille näyttää, mutta esimerkiksi iäkäs nainen tai transvestiitti lasikaapissa ei nyt mitenkään suuresti lasta jää vaivaamaan kun asian käy läpi eikä itse hysterisoi.

Kyse on rajanvedon problematiikasta. Jos joku itsensäpaljastelija esittelee kaupungilla vehkeitään ja poliisi saa kiinni, tekijä viedään poliisiasemalle asiaa selvittämään. Osa alastomina tai lähes alastomina kaupungilla liikkuvista kuuluu terveydenhoidon piiriin. Poliisi joutuu arvioimaan, kuka kuuluu poliisin ja kuka terveydenhoidon piiriin. Lasikaapissa alasti esiintynyt nainen joutui aikoinaan nimenomaan poliisien kanssa tekemisiin, kun poliisit pyysivät häntä pukemaan jotain ylleen.

Rajanveto on joskus vaikeaa. Yhdysvalloissa esimerkiksi Pride-paraateissa esiintyy paljon täysin alastomia ihmisiä. Paraateissa on myös esillä mm. sadomasokismia, kun paraatissa kulkee lava-autoja, joiden lavalla esitetään SM-show'ta. Samassa paraatissa marssii myös sateenkaariperheitä lapsineen(!). Yhdysvalloissa on käyty keskustelua aiheesta ja monet vanhemmat eivät halua lastensa näkevän ko. kulkuetta. Exhibitionismi on kuitenkin yksi seksuaalivähemmistöjen muodoista, joten totta kai voidaan kysyä, pitäisikö sen saada kukkia yhtä vapaasti Pride-kulkueessa kuin muidenkin seksuaalivähemmistöjen. Voisi myös kysyä, että jos joku exhibitionisti haluaisi tehdä taidetta ja seisoisi esimerkiksi alasti rautatieaseman sisäänkäynnin vieressä nautintoa saaden, niin olisiko se rangaistava rikos vai palkittava taideteos. Helsingissä on kaksi nudisteille suunnattua uimarantaa, mikä liittyy tähän samaan problematiikkaan. Kun pienelle alueelle on asutettu paljon ihmisiä, kuten kaupungeissa on tapana, on huomioitava kaikkien tarpeet. Myös katsojilla ja katsojiksi vahingossa sattuvilla ihmisillä on tarpeensa. Omassa mökkirannassa saa tietenkin nakuilla ja maaseudulla on muutenkin vähemmin katsojia, vaikka pyrähtäisikin alasti uimassa vaikka epävirallisella uintipaikalla. Tuo alaston nainen lasivitriinissä olisi varmaan sopinut poliisille, jos se olisi ollut "taiteen reviirillä" eli esimerkiksi vaikka Kiasmassa. Taidemuseoon sisään menneethän ovat tehneet valinnan siitä, että he altistavat itsensä taiteelle.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000836248.html (Helsingin taidejuttu)

Mulla on tuossa myös toinen linkki, jonka takana oli valokuvia San Franciscon Pride-paraatin alastomista ihmisistä. Niistä alastomista muuten selvä valtaosa on aina miehiä. Naisia esiintyy yläosasttomissa lähinnä. Mutta siis moderaattori oli poistanut sen linkin. Jokainen löytää halutessaan niitä kuvia netistä googlettamalla. Mun tarkoitus oli näyttää, että alastomuus voi olla myös sellaista, joka olisi suomalaisen silmään hävytöntä vaikkakin jossain toisessa paikassa sallittua. Ainakin mun silmään ne alastomasti prideilijät on hävyttömiä eli häpeämättömiä. Jonkun toisen mielestä sekin voi tietysti olla vaikka taidetta tai jostain muusta syystä ihanaa.

Miettikääpä, miksi näette niin kovasti pelottavia vaaroja taiteessa - ja nimenomaan seksiin liittyviä! Eikö se ole taiteessa aivan marginaalinen asia? Suurin osa taiteestahan on avartavaa, ihanaa ja tervehdyttävää. Näkisin esimerkiksi väkivaltaviihteen ja tappamispelit, joita lapset nykyään lähes taukoamatta pelaavat, heille paljon vaarallisempina.

Desper heitti mielenkiintoisen kysymyksen seksistisen taiteen pelottavuudesta. Henkilökohtaisesti kyseinen taidemuoto on itselleni neutraali asia. Lukossa kai viittasi lähinnä siihen, missä sopivaisuusrajat menee, jos kohderyhmään joutuvat tahattomasti lapset. Yleisesti hyväksyttyjen käsitystysten mukaan lapsia pitää suojella pornografiselta aineistolta. Ja myös väkivaltapeleiltä. Siksihän on luotu nuo ikärajasuositukset. On myös totta, että jostakin syystä seksistinen aineisto herättää ihmisissä enemmän intohimoja kuin väkivalta. Aikuiset kokevat, ettei piirretyissä esitetty potkiminen ole ollenkaan niin vaarallista kuin aikuisten välinen lempi vällyjen alla. Seksi herättää enemmän häpeän tunnetta kuin väkivalta. Onko se sitten kulttuurisidonnaista? Biologista se lienee siltä osin, että seksuaalinen vietti on vahva. Paljon vahvempi kuin väkivaltaan yllyttävä vietti. Häpeä saattaa kummuta "alkukantaisuuden, eläimellisyyden" tunteesta. Kulttuurisidonnaisuus tulee mukaan tässä vaiheessa. Uskonnot pyrkivät opettamaan, että ihminen on "jumalallinen", eikä "eläimellinen", ja uskonnot puuttuvat ihmisen seksuaalisuuteen melko ronskilla tavalla. Jos ajatellaan kristinuskoa versus islamilaisuus, niin melkoinen ero näilläkin. Lähi-idässä pelkästään naisten paljaan pinnan näyttäminen (käsivarret, nilkat, hiukset) on seksististä. Kulttuuri, jossa kasvamme, määrittää siten kaikkein eniten suhdettamme alastomuuteen. On muuten melkoisen suomalaista, että saunomme alastomina, emmekä koe siinä mitään seksististä. Eli me suomalaiset erottelemme viattoman alastomuusen seksistisestä alastomuudesta. Mutta näin ei suinkaan kaikkialla ole. Nuoruudessani meillä oli vaihto-oppilastyttö Britanniasta. Hän oli kertakaikkisen järkyttynyt siitä, että saunaan olisi pitänyt mennä alasti (vaikka vain näin tyttöjen kesken). Mentiinkin sitten uimapuvut päällä. No, nyt eksyin jo kauemmas marginaalisesta taidemuodosta, mutta halusin etsiskellä niitä perusjuuria, miksi suhtautumisemme alastomuuteen on sellainen kuin on. Kollektiivisen oppimisen sisällä on tietenkin vaihtelua jo perhetaustastakin johtuen.

Lisäys edelliseen kommenttiini. Tottakai sopii puhua ongelmista, vaikka ne olisivatkin pienempiä kuin toiset ongelmat.
Kyllä minäkin usein mietin, millaisen kuvan lapset saavat seksuaalisuudesta kaikenlaisen tarjolla olevan materiaalin perusteella, aika omituisen varmaankin. Mieleen tulevat esimerkiksi julkisilla paikoilla olevat mainokset ja kaikenlaiset roskaelokuvat, joita lapset valvonnan puutteessa TV:stä ja netistä esiin tonkivat. Seksi myy, siksi sitä tungetaan joka paikkaan. Kuvataiteessa tämmöinen häiritsevä myynninedistämiseen tähtäävä seksuaalisuuden esittäminen vaikuttaa olevan vähäisempää.