yhteiskunnallinen keskustelu
Terve.
Taas aikaa olla, lukea (uutisia), pelata …. yms jonninjoutavaa.
Työt siis loppuivat vuoden vaihteessa, kuten niin monelta muultakin tässä oleskeluyhteiskunnassa ja huutavan työvoimapulan luvatussa maassa. Joko se eläkepommi jysähti. Tuotakin on jo saanut odotella vuosia.
Ei muuta kuin hakemaan töitä. Hopi hopi, kiertele, kerjää, elä laiskottele, jottet ole turhake.
Miksi moinen aloitus. Puran varmaan omaa kiukkuani ja turhautumistani.
Millaisia tuntoja teissä herättää yhteiskunnallinen keskustelu?
Onhan näitä
Äidit nopeammin työelämään
Vanhuksille pienempi palkka
Eläkeikää ylös ylös ja vielä vähän ylös
Nuorisotyöttömyys (Espanjassa jo 50 %)
Yt neuvottelut käynnistyivät yrityksessä X ja Y
Niin, että miksi nämä näin minua vaivaavat? Ahdistusherkkä kun olen.
Parempi olisi olla kai lukematta ja kuulematta moisia uutisia.
Juurihan se Urpilainenkin pääsi sanomasta että sosiaalinen kriisi on nurkan takana.
Onko tämä vain jatkuvaa uhkakuvien esiin tuomista vai mitä. Miksi ei sitten tehdä jotain. Jaeta työaikaa / paikkoja.
Minusta ainakin työnantajat ja poliitikot ovat täysin etääntyneet. Miten niihin enään edes saa yhteyttä, töitä kysyäkseen?
Raksahommissa saattoi joskus kysyä mestareilta työmaalla töitä. Nykyään pitää tiedustella projektipäälliköiltä. Uskotteko että ne ovat kiireisiä jaksaakseen keskittyä työnhakijaan saatikka muistamaan niitä.
Vastaus on se sama, ei juuri nyt ole mitään.
Ja suhteita minulla ei hirveästi ole. Niillähän sitä töitä täällä saa.
Äh, mitä tämäkään hyödyttää?
Kunhan mutisen.