Hei vaan. Joo elikäs käyn terapiassa ja lääkärissä säännöllisesti. Työelämässä olen mutta viimeisen vuoden olen ollut sairauslomalla. Joo tosta ulkoilusta on tullut mullekin tärkeä tapahtuma. Saa yksin kävellä kaikessa rauhassa kenenkään häiritsemättä. Tuo kirjasto voisi olla ihan hyvä juttu, mutta en halua nähdä ihmisiä ja sitten kun on vielä toi keskittyminen on mitä on. Mulla on täällä kotonakin "jonkun" verran elokuvia kirjoja ja lehtiä,mutta ei jaksa keskittyä niihin. Uskoisin kyllä että tästä vuodesta tulee parempi kuin viime vuodesta. Alkoholiin en ole nyt pariin viikkoon sortunut vaan olen sinnitellyt tässä päivästä toiseen. On vaan välillä kauheat tärinät käsissä. Noi lääkkeet vie kyllä suurimmat tunnot pois, mutta se on aika hämmentävää että en pysty enää itkemään vaikka mulla ois kuinka paha olo. Enkä kyllä ilman lääkkeitäkään pärjää. Kiitos vastauksista ja hyvää vuotta kaikille.

Heippa
Hyvä kun käyt terapeutilla ja lääkärissä säännöllisesti niin saat sieltä kanssa
tukea ja ammattoapua niin sekin helpottaa eläämääsi ja taas pääset elämässä
eteenpäin ja käy niin kauan kuin tarvitset ammattiapua.
Kauankos sinä olet alkoholia käyttänyt???
Jos tulee alkoholin tuska ( ja sehän tulee ja tulee heikkojahetkiä ) niin ota vaikka
tuoremehua tai limpparia tai heti jotain muuta mieleistä asiaa tekemään niin sillon
helpottaa elämää eli ei tulisi alkohooli mieleen.
Käy ehdottomasti kirjastossa ja muissa vastaavissa paikoissa vaikka tuntuukin
vaikealta lähteä mutta kun lähtee niin varmasti piristää päivää ja jos menee
huonosti niin antaa mennä sitten taas seuraavan kerran menee paremmin.
Itse liikun paljon luonnossa ja siitä minä saan hurjasti voimaa mutta olen koko
ikäni asunut maalla ja varsinkin metsässä tykkään olla se on minun
toinen koti sama kuin uunin lämmitys on kivaa puuhaa.
Tee sinäkin sellaisia pikku askareita mikä piristää eläämääsi.
Joo olet niin kauan sairauslomalla kun tarvitset mutta siinä sivussa
kuntoutat ja pidät itseäsi virkeänä niin pikku askelin kun etenet elämässä niin
tästä vuodesta tulee sinulle paljon parempi ja minä yritän sinua tsempata ja auttaa
niin viellä elämä hymyilee.
Kaunista alku vuotta sinulle

Hei. Maalla minäkin asuin ja rakastan kyllä maalla asumista. Sain tehdä kaikkea kivaa hommaa. Milloin polttopuden tekemistä, uunin lämmittämistä tai puu töitä joita myös rakastan. Mutta sinne jäi kaikki kun tuli avioero ja jouduin muuttamaan pois. Alkoholi ei ole koskaan ollut mulle ongelma. Aloin juomaan vasta reippaammin viime keväänä. Ja sitten kun tuli tuo ero niin kaikki repesi. Mä jaksoin 9 vuotta siinä oravan pyörässä töissä. Ihmisestä revitään kaikki irti. Lopulta mä en nähnyt enää muuta sisältöä mun elämässä kuin työn. Siksi myös sairastuin. Kannan aivan hirvittävää syyllisyyttä useastakin asiasta ja toisinaan kun on oikein ahdistava ja paha olla yleensä sorrun alkoholiin. Mutta nyt olen alkanut tosissani miettiä että se ei ole siotä mitä elämältäni haluan. Joo limpparia tulee juotua paljon. Ja ulkoilen myös monta kertaa päivässä. Eilen oli aivan kauhea päivä. Tein Beckin masennustestin ja sain tulokseksi 51 pistettä. Mullahan loppu nyt tämän kuun loppuun sairaspäivät. Kelan 300 päivää. Edessä on siis kuntoutustuki. Päivä kerrallaan tässä mennään ja se on hienoa että saan täällä purkaa tuntojani.

Heippa
Joo siitä vaan hiljakseen rakennat uutta elämää ja eteenpäin vaikeuksista huolimatta
vaan menet mut ota niihin tukijuttuihin yhteyttä mitä olen sinulle kirjoittanut niin
et tarvitse yksin olla.
Joo olen myös itsekkin eronnut vuonna 93 kun meillä paloi 92 navetta ja ex sitten rakastui lomittajaan mut eipä niiden romanssikauan kestänyt mut kun asian tiesin niin
vein ex- än vaan lapsuuden kotia ja se oli sitten siinä enkä ole miettinyt sekunttiakaan
vaan etsin itselleni uuden eukon ja nyt tänä vuonna meillä alkaa 18 yhteinen vuosi
ja ollaan oltu tosi onnellisia et noin sinäkin menet eteenpäin täällä suomessa
löytyy niin miehiä kuin naisia jokaiselle vaikka kuinka paljon.
Niin kyllä maailma on muuttunut siitä kun itse siirryin 80. luvun alussa työ elämään sillon
oli ihmisellä arvoa enempi nyt vaan raha ratkaisee ja elämä muuttunut kiireellisemmäksi.
Joo kirjoita ehdottomasti tänne niin sekin helpottaa eläämääsi.
Nyt minä lähden luontoon kävelemään.
Kaunista alku vuotta sinulle

Jussi76, sä käyt elämässäsi tosi kamalia vaiheita. Kysyn, miten paljon sulla on ystäviä, onko ketään siellä missä asut, paikan päällä, kenelle voisit luottamuksella kertoa ajatuksistasi? Jos ei ole ketään, en ihmettele, että sulla "pimahtaa" päässä... siis, mullakaan ei juuri ketään ole, jonka voisin tavata tuosta vain ja puhua, mutta nyt olen tutustunut aivan ihanaan persoonaan, joka kylläkin asuu aika kaukana minusta, niin kaukana, ettei tuosta vain tapaaminen onnistu, mutta hänelle olen voinut tuntemuksiani kertoa. Ja Jussi, sullekin on tosi hyvä, että tänne kerrot mitä käyt läpi. Multakin on lääkäri kysynyt monta kertaa, eihän mun masennukseen kuulu alkoholi, eikä kuulu, kun tiedän, että mun mieltä painavat asiat pahenis alkoholin voimalla.

Pura ihmeessä ajatuksias lisääkin tänne, täällä yritetään sinua kannustaa ja ollaan ns. samassa veneessä 🌻🙂🌻

Heippa vaan taas kaikille. Joo eli ei oo paljon ystäviä kenen kanssa vois puhua. Yksin saa olla kaikki päivät. Kyllä välillä ahdistus on niin kauhea että itsemurha on käynyt mielessä. Ja sitä kun ajattelee enemmän niin se alkaa kyllä kuulostamaan aika houkuttelevalta vaihtoehdolta. Miksi täällä pitäis kitua kun koko elämä on pelkkää tuskaa. Alokoholista yritän päästä nyt eroon koska se pahensi myös mun ahdistusta. Olen henkisesti tosi lopussa enkä usko enää ollenkaan että paranisin tästä. Olen sen myös sanonut Lääkärille. Päivä kerrallaan tässä yritetään mennä, mutta vaikeeta tää on. Kenellekkään en toivo tälläistä mitä itse joudun kokemaan joka päivä.

Terve Jussi76! Ja hyvää Uuden Vuoden jatkoa!

Minäkin liityn sun tsemppaajiin. Olen se joka on aikoinaan aloittanut ton ketjun Yksinäisen / yksinäisten palsta ja siitä kyllä näkee, että meitä yksinäisiä, toimettomia, osattomia, roolittomia, rahattomia, jne on pilvin pimein tässä maassa.

Itselläni on kaksi mieskaveria, joiden kanssa juttelin joka päivä pari kertaa Skypellä. Toisen tuttavuuden löysin Taimi ryn sivulta, jossa voi hakea kirjoituskaveria. Ei me kauan kirjoiteltu - siirryttiin pitämään toisillemme seuraa Skypellä ja nyt voidaan jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Matka välillämme on niin pitkä, että en tiedä koska tavataan oikeasti, mutta tätä on nyt kestänyt kesäkuusta, joten ei varmaan pian ota loppuakseen. Ystävälläni on bipo ja siis masennus vaivaa, hän on ilman töitä ja rahahuolia on hänelläkin, joten meitä, tätä kaltaistasi porukkaa on muitakin kuin sinä. Kuningas alko saattaa olla kuvioissa, mutta kun en häntä tapaa niin en tiedä sen asian laajuutta. Meitä on siis tässä porukkaa, joka voi tarjota sinullekin vertaistukea näissä meitä kaikkia rienaavissa asioissa. Spurguiksi ja alkkiksiksi ei ainakaan tämä minun porukkani pyri...yritetään selvitä muuten. Sitten mulla on toinen mieskaveri, eronnut monen lapsen isä, mt-kuntoutuja, joka välillä kanssa ottaa kännit, mutta sanoo, että alkkikseksi ei aio. Häneen tutustuin kun meidät hyväkuntoisina sijoitettiin melkein kaksisteen yksin sairaalan asuntolaan. Ihan ihme juttu eikä kait sairaalassa saisi ystävyyssuhteita solmia edes...Tämä kaverini olisi jäänyt ilman asuntoa, mikä olisi ollut ihan kamalaa ja varmaan johtanut sairaala- ja hoitokotikierteeseen, mutta otin sen mun kotiini asumaan ja asuttiin yhdessä noin kaksi vuotta. Ja meillä meni todella hyvin. Ei mitään ongelmaa KOSKAAN, joten aina vaan kysyn yhä uudestaan ja uudestaan, että onkos meillä muka jotain oikeita mielenterveysongelmia vai ovatko ongelmamme vain rahattomuus, toimettomuus, osattomuus, työttömyys jne sellaiset ongelmat, jotka kyllä aiheuttavat masennusta, mutta joita ei todellakaan voi lääkärit lääkkeillä parantaa. Lottovoittokin olisi tehokkaampi lääke. Nyt me ollaan käyty kolmen kuukauden välein Ruotsinristeilyllä ihan hissukseen. Rahaa ei ole mennyt paljon, muuta kun tupakka- ja alko-ostoihin (tietysti) ja niillä me saadaan sitten taas uusi matka. Nyt ollaan lähdössä Tallinnan päiväreissulle, kun saatiin ilmanen matka ja hytti maksaa vain 20 euroa. Meidän matkat eivät ole mitään kännäysreissuja, vaikka vähän ostetaankin tuliaisia. Omat ruokaeväätkin on aina mukana, että ei mene laivalla rahaa ihan hirveästi.

Tämän palstan kautta ei saa henkilökohtaista yhteyttä ihmisiin, mutta Taimi ry:n kirjekaveripalstan kautta saa yhteyttä ihmisiin. Se sitten, että löytää oman kivan porukan on kyllä vähän toinen juttu. Mulla oli ilmoitus siellä Taimisivustoilla joskus keväällä ja jonkun verran porukka kirjoitteli, mutta sitten tuli pari sellaista, jotka vaan selittivät mulle, että tekevät itsarin. Se oli sitten aika hankalaa, kun en tiennyt ketä olivat ja missä asuivat. Mutta kuten sanoin, tämän toisen Skypekaverini olen sieltä löytänyt. Jos yhdenkin hyvän ystävän löytää niin sehän on jo paljon ja me voidaan roikkua Skypessä tuntitolkulla, vaikka ikinä ei olla oikeasti tavattu. Se on sitten ihan oma juttunsa, että saa Skypen toimimaan. Kun meillä molemmilla oli mokkulat niin se Skype ei kyllä toiminut, mutta nyt kun mulla on kiinteä liittymä niin toimii aika hyvin. Ja Messengerihän toimii samalla tavalla ja on ilmainen sekin. Ensin me kyllä vaihdeltiin sähköpostiviestejä ennen kuin alettiin Skypellä rupatella. Mitäs jos perustaisit Skypellä toimivan AA-ketjun? Siinä olisi sulle hommaa päivät pitkät pitää ihmisille seuraa, jotta eivät päästä kuningas alkoholia pirttiinsä asustamaan. Jos alat sellaista pyörittää, niin mä liityn rupattelijoiden joukkoon, mullekin voi soittaa, ettei sorru yksinäisyyteen ja alkoon. Mä olen huomannut, että musta on vain tullut parempi ja parempi jauhaan ja keksimään jotain juttua ihan melkein tyhjästä kun olen harrastanut palstailua. Ja sitten tarttee lukea kaikkia uutisia netistä ja vielä noita viihdeuutisiakin, jotta tietää mistä ihmiset puhuu. Mutta se pääasia on se yhdessäolo eikä se aihe, josta rupatellaan. Aina ennen ajattelin, että se mistä jutellaan pitää olla niin sielukasta ja järkevää, mutta nyt en enää ajattele sillä tavalla, kun olen huomannut, että tärkeintä on yhteys toiseen ja kun puhelimessa roikutaan, niin jotainhan sinne tarttee sanoa. Välillä Skypekaverini kanssa ratkaistaan jotain ongelmaa tai selvitetään jotakin mieleemme tullutta asiaa, josta kumpikaan ei oikein tiedä. Silloin me tätä tehdäksemme surffailemme Googlessa, vaikka roikummekin Skypessä.

minun osaltani kulunut vuosi 2010 oli hurjan raastava ja repivä. menetin rakkaan ihmisen ja sen käsittelyyn ja hyväksymiseen kuluikin melkein vuosi aikaa!

Itsetuhoajatukset ovat minullekin tuttuja, vaikka tilanteemme on erilainen. Yritin nuorempana itsemurhaa viiltämällä ranteeni auki. Se osoittautui niin kivuliaaksi, etten sitten pystynytkään. Aina siitä lähtien olen mielikuvissani elänyt kuilun läheisyydessä. Kuilu on ne itsetuhoiset ajatukseni. Joskus olen ollut siinä aivan reunalla keikkumassa. Nyt vuosien päästä onneksi kaukana.

Kerran pari vuotta sitten muistin, miltä tuntui haluta kuolla. Itkin koko sen päivän sitä tunnetta, niin hirveä se oli. Vaikka pelkästään muiston tasolla.

Pointtini tässä kaikessa on, että pohjalta pääsee vain ylöspäin. Niin olen ainakin itselleni sanonut aina kun on tuntunut siltä, että olen todella henkisesti aivan loppu. Ja tottahan se on ainakin omassa elämässäni. Vaikka takana on vuosia toipumista ja takapakkeja, ne ovat ehdottomasti sen arvoisia, että tuntee elämänhalua ja onnellisuutta. Onnellisuuden tunnetta kun ei voita mikään. Ja elämä on hienoa itsessään. Kaikki ei aina mene hyvin, tulee paljon tuskaa ja murhetta. Ne entiset ongelmatkin väijyvät aina jossain vainoamassa taustalla. Silti tässä elämässä on jotain ainutlaatuisen hienoa. Niin kauan kuin on katto pään päällä ja läheisiä ihmisiä, jotka välittävät sinusta (vaikka sitä ei taida pahasti masentuneena oikeasti uskoa, ainakaan itse en uskonut), asiat ovat loppujen lopuksi ihan hyvin.

Päivä paistaa sinne risukasaankin.🌻🙂🌻 Ihan oikeasti. Vaikkei nyt juuri heti, vielä jonain päivänä niin varmasti tapahtuu. Ainakin itselläni on ollut elämässä huonojen aikojen vastapainoksi aivan huippuhienoja aikoja. Ehkä kaikki lopulta joskus tasaantuu jossain elämän vaakakupissa? Kärsimystä ja onnea yhtä lailla.

Olen näin jälkikäteen todella kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka olen saanut itsemurhayritykseni jälkeen elää. Vaikka valitsin kuoleman silloin. En vain juuri sillä hetkellä olisi osannut kuvitellakaan, miten hyvältä kaikki voi vielä tuntua, miten hyväksi asiat ovat elämässäni tulleet myöhemmin.

lohari76 kirjoitti 9.1.2011 23:14

Olen näin jälkikäteen todella kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka olen saanut itsemurhayritykseni jälkeen elää. Vaikka valitsin kuoleman silloin. En vain juuri sillä hetkellä olisi osannut kuvitellakaan, miten hyvältä kaikki voi vielä tuntua, miten hyväksi asiat ovat elämässäni tulleet myöhemmin.

Tämä kertomasi viimeinen kappale on tosi vaikuttava ja monille tulevaisuudenuskoa antava.

Voi miten paljon meitä samassa tilanteessa olevia oikein onkaan, Suomi täynnä itsemurhaa ja itsetuhoisia ajatuksia omaavia ihmisiä, mutta toivottavasti kaikille löytyy apua, ennemmin tai myöhemmin. Mäkin olen taistellut mielenterveyden kanssa 20vuoden ajan, välillä on asiat paremmin, välillä ihan pielessä. Onneni, että olen nyt saanut tutustua ihmiseen,joka on kokenut samoja asioita kuin minä, ollaan avauduttu toisillemme, puhuttu ja puhuttu tuntikausia, ilman tietyn ihmisen olemassaoloa olisin varmasti lysähtänyt kasaan. Työelämässä olen, mutta ollut 1.5kk sairaslomalla, esimiehen silmätikuksi joutuneena, yhä pelkään mennä töihin, mutta mun tilanne ei parane kotona olemalla, pakko saada muuta ajateltavaa, järkevää tekemistä. Lähtemällä töihin.

Voimia kaikille ketkä tähän ryhmäviestiin on kirjoittanut, ollaanhan kaikkien tukena hengessä 😍