Moikka Jussi76, mäkin yhdyn sun kirjoitukseen...
Ikävää, että olet kokenut vuoden 2010 ahdistavaksi ja olet ruvennut juomaan reippaasti. Mun mielipide on nyt vain se, ettei missään nimessä kannata alkoholia ottaa kun masentaa ja olet kokenut ikävän avioeron. Paras ratkaisu sulle on käydä ahdistavista asioista puhumassa jossain ja koittaa vaikka väkisin mennä ihmisten ilmoille, koska kotiin hautautumalla sä teet itselles pahimman mitä tehdä voit. Mä tiedän tasan tarkkaan, mitä on masennus ja sitä kautta alkoholin tuleminen kuvaan mukaan. Mut meinas tuhota sellainen elämä täysin, musta oli tulossa sitä menoa alkoholisti. Sitä en kuitenkaan halunnut itselleni. Ja annoin myöskin ihmisten tehdä mulle mitä sattui, mutta sitten hankkiuduin sairaalahoitoon, sairaalassa mä olin 9 viikkoa, joka on pitkä aika, mutta auttoi ainakin mua tosi paljon. Sun itsesi pakko itsesi nostaa suosta, hakea enemmän apua, että elämäsi tulisi valoisammaksi, koska itsestä kaikki pitää lopulta lähteä.
Mäkin käyn nyt juuri tosi rankkoja asioita läpi. Mua on kiusattu työpaikalla, jälleen kerran, sairaslomalla olen mäkin, mutta vasta vähän aikaa ollut, enkä ikuisesti aio ollakaan. Mua kiusaa/haukkuu mun esimies, joka on mun yläpuolella tittelinsä mukaan, mutta ihmisenä taitaa olla aika heikoilla, kun pitää alaisiaan kiusata. Ja sairasloman aikana mut on siirretty toiseen työkohteeseen, ilman mua kuuntelematta. Ei ole oikein, mutta näin vain mun kohdalla taas kerran tapahtunut. Menneisyys kertaa itseänsä munkin kohdalla koko ajan, mutta periksi vaan ei pidä antaa, vaikka monesti tehnyt mieli laittaa hanskat tiskiin ja antaa asioitten olla, elämällä ei tunnu useinkaan olevan merkitystä, vaikka jokaisella ihmisellä on joku tehtävä ja paikka täällä maailmassa.
Onneksi on tää palsta, jonne voi kirjoittaa tuntemuksiaan, kenenkään arvostelematta pahasti. Paljon pahaa mieltä näin joulunakin, työasiat mielessä, vaikka pitäisi olla joulumieltä.
Koitahan jaksaa ja pitää lippua korkealla, koita lähteä vaikka ulos, usein ulkoilu auttaa masennuksen suossa 🌻🙂🌻