Mistä tulee tämä sisäinen tyhjyys ja voimattomuus, mikään ei kiinnosta, ei kotityöt, ei itsestään huolehtiminen, haluaisi vaan nukkua ja nukkua. Ajattelin aamulla että jos kuolisin niin kukaan ei varmaan edes huomaisi. Sukulaiset on kaukana ja yhteydenpito on minimaalista vaikka ei riidoissa ollakaan. Ystävillä on omat perheensä ja menonsa, enkä ole heille edes pystynyt kertomaan tästä voimattomuudestani ja alakulosta. Ulospäin vaikutan varmasti iloiselta ja elämääni tyytyväiseltä. Onneksi on työ joka pitää minut jonkinlaisessa ruodussa. Olen rukoillut Jumalalta että saisin takaisin elämääni merkityksen ja ilon, koska ei tämä näinkään voi loputtomiin jatkua. Viisaat sanovat että pitäisi ensin rakastaa itseään että voi sitten rakastaa muita. Mutta mistä saada voimaa opetella arvostamaan itseään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, kun inhoaa itseään ja omaa saamattomuuttaan yli kaiken.