Voiko masennuksesta toipua?

Voiko masennuksesta toipua?

Käyttäjä Damianna aloittanut aikaan 26.11.2013 klo 13:54 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Damianna kirjoittanut 26.11.2013 klo 13:54

Hei!

Sairastan vakavaa masennusta, johon liittyy vaikea unettomuus. Olisiko teillä selviytymiskertomuksia jaettavana ja voiko tästä toipua?

Lisäksi kiinnostaisi onko kenelläkään kokemusta Doxal nimisestä masennuslääkkeestä?

Kaikki kokemukset olisivat tervetulleita.

Käyttäjä Damianna kirjoittanut 26.11.2013 klo 14:04

Damianna kirjoitti 26.11.2013 13:54

Hei!

Sairastan vakavaa masennusta, johon liittyy vaikea unettomuus. Olisiko teillä selviytymiskertomuksia jaettavana ja voiko tästä toipua?

Lisäksi kiinnostaisi onko kenelläkään kokemusta Doxal nimisestä masennuslääkkeestä?

Kaikki kokemukset olisivat tervetulleita.

Lisäksi haluaisin vielä tietää onko täällä tukiryhmää masentuneille? Olen uusi käyttäjä. 🙂

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (Sos-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 26.11.2013 klo 14:10

Hei nimimerkki Damianna,

Mieli Maasta ry järjestää Tukinetissä säännöllisesti liveryhmiä eli chattejä masentuneille. Liveryhmät ovat parillisten viikkojen keskiviikkoisin klo 18-19.30. Ohjaajina toimivat Mieli Maasta ry:n vertaisohjaajat.

Huomenna keskiviikkona 27.11. Mieli Maasta liveryhmässä keskustellaan masennuksen vaikutuksesta mm. ystävyyteen ja vanhemmuuteen.

Liveryhmät ovat avoimia ja niihin ei tarvita etukäteisilmoittautumisia. Liveryhmiin mahtuu mukaan 12 osallistujaa, joten kannattaa tulla paikalle heti ryhmän alkaessa, jotta varmasti mahtuu mukaan.

Tervetuloa!

🌻🙂🌻

Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 30.11.2013 klo 11:21

Vaikea-asteisesta masennuksesta, ahdistuksesta jne vuosia kärsineenä haluaisin tietää, onko KUKAAN toipunut masennuksesta? Koskaan? Oikeasti????

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 01.12.2013 klo 18:57

Voiko masennuksen kanssa oppia elämään?

Käyttäjä harmaja kirjoittanut 02.12.2013 klo 13:17

erakoksiko kirjoitti 1.12.2013 18:57

Voiko masennuksen kanssa oppia elämään?

Voi. Minä sairastuin 2002 burnoutin kautta vakavaan masennukseen ja olen vielä täällä. Olen pysynyt työelämässäkin, joskin just piti pitää kaksi viikkoa saikkua kun iski keskivaikea kausi ja unettomuutta.

Joku tosin voisi kysyä ei "voiko", vaan "kannattaako". Mietin sitä itsekin.

Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 03.12.2013 klo 16:42

harmaja, tosi hyvä pointti tuo "kannattaako". Ehkä jos oppii hyväksymään sen, että on masentunut, niin kaikki ei tunnukaan niin toivottomalta. Olisiko se niin.... helppoa.....😐

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 03.12.2013 klo 18:54

Sitä minäkin monesti miettinyt voiko masennuksesta parantua😟.
Itsellä tuntuu toivottomalta. Käyn tällä hetkellä psyk.hoitajan juttusilla
noin kerran kuukaudessa. Ensi vuonna jään osatyökyvyttömyyseläkkeelle.
Tällä hetkellä olen kokopäiväisessä työssä. Sairaslomia on ollut. Diagnoosi
yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Ajatukset pyörii päässä yleensä ne huonot asiat. Menneisyys ei anna rauhaa. Olisi edes
pieni toivonkipinä paremmasta elämästä😟

Käyttäjä repukka kirjoittanut 12.12.2013 klo 14:07

Minä olen sairastanut vaikeaa masennusta nyt 7v. Tosin vaikeaa vaihetta oli kestänyt jo sitäkin ennen joitakin vuosia, mutta diagnoosin sain vasta 2006 ja tuolloin pääsin myös hoitoon. Tähän saakka olen ajatellut, että ei voi toipua, mutta olen toivonut, että masennuksen ja itsensä kanssa, kun oppisi elämään, niin sekin riittäisi. Viime aikoina minulle on kuitenkin syttynyt toivonkipinä. Jopa niin voimakkaasti, että olen alkanut toivoa, että jospa sittenkin voisi toipua kokonaan. Ihmehän se olisi, mutta ihmeitä tapahtuu. Jos niin ei kuitenkaan käy, niin täytyy sitten vain yrittää jotenkin pärjätä itsensä kanssa. Ehkä masennuksesta huolimatta voisi elää edes jollakin tasolla tyytyväisenä. Edes joinakin päivinä. Sekin riittäisi minulle.

Käyttäjä Desper kirjoittanut 12.12.2013 klo 14:54

En ole toipunut masennuksesta, mutta on entistä useammin ilmestynyt valoisampia hetkiä. Noina hetkinä näen itseni hyväksyttävänä ja hyviäkin piirteitä omaavana ihmisenä. Masennus on minun mielestäni ennen kaikkea itsevihaa. Siitä pitäisi päästä. Miettikää sitä. Vuosikausien yhteistyö hyväksyvän ja empaattisen terapeutin kanssa on auttanut minua näkemään itseäni uudessa valossa. Ihmettelen, miten paljon itseäni olen vihannut ja halveksinut. Olen ollut suorastaan itsevihan kyllästämä, se myrkky on ujuttautunut jokaiseen mieleni sopukkaan. Kamalia synkkiä hetkiä on edelleen, mutta olen entistä paremmin jaksanut kestää niitä ja odottaa parempaa olotilaa. Ei ihminen muutu hetkessä eikä kuin taikaiskusta. Uskon, että jos elinaikaa olisi, toipuisin joskus vielä kokonaan.

Käyttäjä titjaana kirjoittanut 12.12.2013 klo 17:53

Tässä mun tarinaa lyhyesti..

Sairastuin vakavaan masennukseen ja paniikkihäiriöihin 7 vuotta sitten, täytettyäni 18 vuotta. Mulla meni 4 vuotta ,kun masennustestit alkoivat näyttämään että suunta olisi menossa parempaan. Hoitonani oli erillaiset lääkkeet ja keskustelua terapeutin kanssa.

Oma mielipiteeni on se ,että masennuksesta voi toipua,mutta toipuminen on kyllä raskasta,mutta koko toipuminen lähtee siitä,että itse muutat omaa ajattelutapaa .. esim: jos on pelkkiä negatiivisa ajatuksia itsestään niin pitää myös löytää välillä jotain hyvää.. itselläni on ollut koko pienen ikäni huono itsetunto ja vielä huonompi minä kuva.

Tiedän minkä asian kanssa painit. Toivottavasti taistelusi ei kuitenkaan olisi niin pitkä kun itselläni. 🙂🌻