Voiko läheisyyden puutteeseen kuolla?
Vastaus: kyllä voi. 😀
Olen itsenäinen, fiksu alle 30v mies pääkaupunkiseudulta. Olen kärsinyt vuosia keskittymiskykyäni häiritsevistä seksuaalisista pakkoajatuksista ja -toiminnoista, jotka alkoivat jo joskus 13-vuotiaana. Minulla tulee erektio todella herkästi ja kiveksissä kouristelee ihan tavallisissa tilanteissa viehättävien naisten kanssa tai läheisyydessä. Itken nykyään lähes päivittäin. Olen totaalisen kyllästynyt masturbointiin, joka kyllä yleensä helpottaa hetkellisesti. Joskus masturboin useasti päivässä. Harrastan liikuntaa säännöllisesti, vaikka elämäntapani eivät aivan täydelliset olekaan.
En ole koskaan ollut parisuhteessa. Viimeisen 1,5v aikana olen tavannut noin kymmentä eri naista, mutta olen aina tullut torjutuksi. Ystäväpiirini on melko pieni. Se ei kuitenkaan ole ongelmani, vaan naisen puute. Työssäni heitä ei tule vastaan. Silloin kun minulla on ollut varaa käydä baarissa, olen löytänyt naisseuraa itsevarmalla olemuksellani ja jutun heittämisellä. En kuitenkaan voi alkaa ottamaan jotain pikavippejä baari-iltoja varten. Minulla ei ole myöskään varaa käydä maksullisissa naisissa.
Minulla oli hieman stressiä ja tulin torjutuksi. Minulle tuli siitä taas sellaisia pakko-oireita, lähinnä raskasta hengitystä ja itkuisuutta, mutta sillä kertaa se eteni sydämen rytmihäiriöksi. Olin menettää tajuni. Kävin lääkärissä sen vuoksi. Fyysiset arvot olivat erinomaiset. Minulle määrättiin jotain lääkkeitä, joita en aio syödä (kokeilin jo puolikkaan tabletin eivätkä ne sovi minulle).
Seksiä harrastin ensimmäistä kertaa 18-vuotiaana maksullisen naisen kanssa. Olen harrastanut seksiä kahden naisen kanssa maksamatta siitä, ensimmäisestä niistä on vuosi aikaa. Kummankin kanssa minulla oli erektio-ongelmia, mutta sain ne kaverilta saadulla lääkkeellä korjatuksi, minkä jälkeen alkoi sujua ilmankin. Minusta varsinkin ensimmäinen heistä oli niin nuori ja kaunis, että itkin hänen vierellään hetken tavallaan onnesta, kun hän halusi seksiä kanssani vapaaehtoisesti (ja toki koska ensimmäistä kertaa en joutunut maksamaan, onhan se ihan eri asia). Samanlainen tunne tuli toisenkin kanssa, kun hän oli laittanut meille kaiken valmiiksi iltaa varten. Sen lyhyen aikaa, kun nuo ”suhteet” kestivät, ei mitään oireita esiintynyt. Lopulta kuitenkin tulin tortjutuksi; Vaikka naiset eivät yleensä tykkää asioiden suoraan ilmaisesta, olen vain köyhä ja lyhyehkö, joskin suhteellisen komea ja söpö nörtti, jolla on vielä elämä edessä. Naisille on kuitenkin vaivatonta löytää puoleensa vetävämpiä ja ”yksinkertaisempia” miehiä, joilla on on jo kaikki valmiina.
Ongelmani on siis erityisesti se, että minulla on seksuaalisia pakkoajatuksia ja -toimintoja, jotka häiritsevät keskittymistäni työtehtäviini päivisin. Minun on jopa fyysisesti vaikea olla (ja se tunne lähtee jalkojen välistä). Olisi mukava kuulla ajatuksia, miten tällaisesta voi selviytyä tai ihan mitä tahansa muita rehellisiä ajatuksia, joita tekstini herätti. Olen ehkä viikonloppuna tapaamassa yhtä mukavaa ja puoleensa vetävää nuorta naista, mutta kokemuksista oppineena yritän pitää odotukset matalalla.
Moi
tekstisi kosketti. Mietin, oletko hakenut apua seksuaalisiin pakko-oireisiisi? Siis muuta kuin nuo rytmihäiriön jälkeen saamasi tabletit, terapiaa tms? Minusta kuulostat empaattiselta ja kivalta ihmiseltä, ja se, että kuitenkin treffejä ja tapaamisia on, kertoo siitä että varmasti sinulla on edelytykset ihmissuhteeseen siinä, missä muillakin. Olisi kuitenkin hyvä työstää noita pakko-oireita jossakin. Oletko ollut yhteydessä mihinkään, esim. Sexpo-säätiöön? Seksuaaliterapia tmv voi olla kallista, mutta voihan jotakin maksutontakin neuvontaa löytyä?
Lisäksi oireidesi takana voi olla joku kokemus, jota et vielä ole järjen tasolla rekisteröinyt. Sen työstäminen voisi auttaa sinua kovastikin.
Läheisyyden puutteeseen ei ehkä suoranaisesti kuole, mutta se on ilman muuta tragedia kenelle tahansa. Se, että olet kirjoittanut tänne, on jo alku. Tsemppiä myös treffeillesi, muista että parhaiten pärjää omana itsenään, ota tilanne rennosti ja iisisti (helppoa sanoa, tiedän, mutta totta).
Rehellisyytesi ja avoimuutesi on koskettavaa. 🙂👍 Olis varmasti hyvä, jos saisit jonkun luotettavan ihmisen tai ammattilaisen kanssa jutella näistä ongelmista. Jostainhan ne johtuu eikä naisen löytäminen välttämättä ratkaise asioita, jos vaikeudet on syvemmällä. Mukavaa kevättä sinulle! 🙂
Uskaltauduin vasta nyt tulla katsomaan, mitä tänne on vastattu. Viestialoituksen tekeminen ei ollut helppoa tai sen kohtaaminen on uudelleen. Kiitos vastuksistanne, Sintukka ja Joei! 🙂👍
Joo, treffit meni kivasti. Niinhän ne yleensä meneekin. Koko ajanhan sitä on mielessä, että kunpa saisi koskettaa toista kädestä ja tuntea toisen hengitys ja lämpö vierekkäin sängyssä, puristaa toista hellästi jne. Olen tehnyt sitä yli kymmenen vuotta pääosin vain tyynyjeni kanssa. Olen edelleen itkuinen. Esim. eilen moikkasin naapurin viehättävää nuorta naista ja kotiin päästyäni itkin.
Toki minulla on normaalia stressiä jne. mutta ei minulla oikeasti mitään syvempiä ongelmia ole. Elämästäni on vain pitkään puuttunut kaikki lämpö ja rakkaus vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se on loputon noidankehä - työt vaativat paljon enemmän tai joskus eivät onnistu lainkaan, kun yksinäisyydestä seuraavia oireita esiintyy, mutta onnistumatta töissä jää varmasti yksin, sillä jollain on elettävä jne.
Tänään sain viestin viime viikonlopun heilalta. Tulin jälleen tortjutuksi. Minuun on kuulemma niin vaikea samaistua, kun olen sellaisessa asemassa. Onneksi ne odotukset eivät tosiaan olleet mitenkään korkealla.
Kävin eilen ja toissapäivänä tukinetin chateissa. Pitää myöntää, että eilen tunsin oloni chatin jälkeen lähinnä ärtyneeksi (aiheena oli seksuaalisuus ja sen rajat). Ehkä aikakin loppui kesken. Tilanteestani ei tietenkään ole mitään välitöntä ulospääsyä. On vain yritettävä ottaa rennosti ja nieltävä paska. Jatkettava yhtä rationaalisesti ja vahvasti kuin ennenkin. Olenhan mies, enkä mikään hiiri. ☺️
Pahin naisia pois ajava voima lienee miehestä ulospäin näkyvä puute ja epätoivo, pahimmillaan puutteesta seuraava ärtyneisyys, jota en itse kuitenkaan tunnista. Se ilmeisesti kertoo naiselle (alitajuisesti?), että tämä miesyksilö on muiden naisten karttama, on siis syytä toimia itsekin samoin. Ikävä noidankehä tämäkin. Eihän sitä loputtomiin jaksa esittää jotain muuta kuin mitä on; yksinäinen ihminen, joka on pian hukannut parhaat nuoruusvuotensa kelpaamatta kenellekään. Silloin viimeistään naisen osoittama kiinnostus lopahtaa tai muuttuu sääliksi, jonka sijaan kaipaisin hyväksyntää omana itsenäni. Se tekisi minusta paremman ihmisen.
Mukavaa viiikonloppua itse kullekin! Haleja ja pusuja! 🌻🙂🌻 Yksi pieni toive: Muistakaa te naisetkin tehdä rohkeasti aloitteita mukavilta vaikuttavien miesten kanssa! 😍
Yritin viikonloppuna löytää naisseuraa siinä onnistumatta. Lopulta ajauduin maksamaan 300 euroa (!) huonosta kokemuksesta. On taas niin vaikea olla.